Kirjoittaja Aihe: Ympyrän sisällä | S | Cho/Cedric | fluffyficlet  (Luettu 425 kertaa)

Crysted

  • Queen of sad songs
  • ***
  • Viestejä: 3 133
  • inFINIty
    • Listaukseni
Nimi: Ympyrän sisällä
Kirjoittaja: Crysted
Ikäraja: S
Paritus: Cho/Cedric
Genre: slice-of-life, romantiikka, fluffy
Yhteenveto: Cho ja Cedric viettävät kauan kaivatun rauhallisen hetken järven rannalla
Disclaimer: En omista muuta kuin mielikuvitukseni
Haasteet: Kaiken maailman tekstejä, FF100, Ficlet300, Kerää kaikki hahmot

Ilma oli lämmin, mutta samalla kostea. Aurinkoiselta taivaalta pudonnut pikainen sadekuuro oli jättänyt kasvien lehdille pisaroita. Aurinko kuivatti nopeasti pienimmät pisarat ja sai suurimmat kimaltamaan säteillään, saaden aikaan vaikutelman siitä, että kasvit hikoilisivat. Pieni sade ei ollut saanut Chota ja Cedriciä muuttamaan mieltään sovitusta piknikistä järven rannalla, sillä Cedricin ympärillä pyöri nykyään yhtenään ihmisiä, joten rauhallinen hetki kahdestaan oli pitkään toivottu. Chon pää lepäsi Cedricin sylissä heidän istuessaan vettähylkivän viltin päällä Mustajärven rannassa, Cedric silitti tytön hiuksia ja Cho hyräili radiosta kuulemaansa sävelmää. Tyttö katseli järven ylle ulottuvien puiden oksista putoavien vesipisaroiden osumista järven tyyneen pintaan ja muodostavan hiljalleen eteneviä ympyröitä.

”… ihan totta, hetken ajan luulin, että uin ympyrää”, Cedric lopetti kertomuksensa kuukausi sitten pidetystä Kolmivelhoturnajaisten toisesta ottelusta, joka oli tapahtunut sillä samaisella järvellä, jonka rannassa he pakoilivat arkea.

”Et kuitenkaan uinut. Pääsit ylös ensimmäisenä ja pelastit minut”, Cho kehui ja siveli Cedricin kämmenselkää sormenpäillään.

”Pelastaisin sinut mistä tahansa”, Cedric sanoi ja kuljetti kättään tytön korpinmustien suortuvien läpi. Hiukset valuivat hänen polviltaan punavalkoruutuiselle viltille. ”Ojennatko koria?”

Cho nousi istumaan ja veti Cedricin kasaaman piknik-korin heidän luoksensa. ”Toitko kurpitsaleivoksia?” hän kysyi, vaikkei olisi tarvinnut, sillä leivokset olivat aivan päällimmäisinä. Hän ojensi hymyillen yhden poikaystävälleen ja haukkasi omaansa. Leivos oli pehmeä, niin pehmeä että se mureni käsiin ja syliin, mutta kurpitsan ja hunajan makea maku täytti ihanasti hänen suunsa.

”Eikö olekin ihana päivä”, Cho henkäisi katsellessaan järven suuntaan. ”Vain me kaksi.”

”Totisesti”, Cedric sanoi nielaistuaan pureskelemansa kurpitsaleivospalasen. ”Olenkin kaivannut omaa rauhaa viime aikoina.”

Cho käänsi onnellisen katseensa Cedriciin ja pyyhkäisi murusen pois tämän suupielestä. ”Parasta tottua huomioon, saat sitä jatkuvasti, kun voitat turnajaiset”, hän huomautti lempeästi. Cedric toppuutteli häntä yleensä moisista puheista, mutta tällä kertaa poika vain naurahti ja suuteli murut pois tytön huulilta.

Syötyään kurpitsapiirakkansa Cho pudisteli murut käsistään hiekalle. Hän kosketti kosteaa hiekkaa sormenpäällään; se tuntui miellyttävän viileältä vaikka kaivautuikin nopeasti kynnen alle. Hän piirsi hiekkaan yhden c-kirjaimen, &-merkin ja sitten perään toisen c:n. Cho & Cedric. Hän piirsi kirjainten ympärille vielä ympyrän, kuin suojelusloitsun, ettei kukaan voinut tulla heidän väliinsä.

”Mitä piirrät?” Cedric kysyi ja kurkkasi Chon olan yli.

”Äh, en mitään”, Cho sanoi ja pyyhki jäljen hiekasta vetämällä kämmenensä nopeasti kuvan päällä. Kosteat hiekanjyvät tarttuivat itsepäisesti kiinni kämmeneen pudistelusta huolimatta.

Kuva ei kuitenkaan kadonnut Chon mielestä. Ehkä jonain päivänä tuo C & C ympyrän sisällä koristaisi heidän hääkutsujaan.


Never undererstand the power of fanfiction