Kirjoittaja Aihe: Spiderman: Into the Spiderverse: Maailmanrajatanssi, S  (Luettu 733 kertaa)

Vehka

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 6 376
  • Phantom Thief of Hearts
Fandom: Spiderman: Into the Spiderverse
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Nevilla
Vastuuvapautus: Hämähäkkimies on Marvelin ja tekijöidensä omaisuutta, elokuva samoin kuuluu tekijöilleen ja minä vain lainaan.
Tyylilaji: taiteilua todellisuuksien välillä
Haasteet: FFF1000 (188.   Miten).
Yhteenveto: Miles näkee kahdenlaisia unia.

K/H: Rinnakkaiset todellisuudet ja mahdolliset maailmat ovat lempiteemojani fiktiossa, joten kun näin Into the Spiderversen, niin toki siitäkin oli pakko kirjoittaa. Milesin huonetoverin nimi on napattu elokuvan ulkopuolisesta kaanonista, koska hänestä olisi ollut vähän vaikea kirjoittaa ilman nimeä.

*

Maailmanrajatanssi


 Jotain jää aina. Kun maailmat törmäävät ja uhkaavat luhistua toisiinsa, portaalit voidaan sulkea ja hyvästit sanoa. Sitten korjataan ne vauriot, jotka on mahdollista korjata: sähköjohdot ja sortuneet rakennukset. Eletään niiden kanssa, joita ei ole: viimeiset sanat kujalla, käden voimakas puristus ja sitten herpaantuminen.

Miles ei jää yksin. Tämä on hänen tarinansa, ja se alkoi hyvin. Toisin kuin muiden, hänen ei tarvinnut olla yksin ja selvittää kaikkea, ja siksi Miles on ehkä valmiimpi kuin moni olisi. Isän kanssa he eivät puhu asiasta, ja Miles luulee, että tämä on ehkä kieltäytynyt näkemästä poikansa naamion taakse, sulkenut oivalluksen tiukasti ajatustensa ullakolle. Se on varmaankin pakollista, sillä kukapa antaisi poikansa olla supersankari ja uhmata vaaraa yöstä toiseen?

Äidille Miles on aina ollut ihme, joten tilanteessa ei ole mitään uutta. Nyt Miles yrittää olla sitä koko kaupungille, koska sitähän sankaruus toisinaan on: olla se ihme, johon voi tarrautua tai uskoa. Äidille riittävät täytetty tiskikone ja halaus maanantaiaamuna ennen koulubussiin hyppäämistä.

Sitten on vielä Ganke Lee, huonetoveri, joka jakaa Milesin salaisuuden ja suhtautuu siihen sellaisella innostuksella, että Mileskin hymyilee tilanteen vakavuudesta huolimatta. Ganke täyttää kaapin energiajuomilla ja myslipatukoilla, koodaa Milesille omat nettisivut anonyymejä vihjeitä varten - koska täytyyhän supersankariin saada yhteys! - ja pohtii useamman viikon itselleen salanimeä, koska hei, täytyyhän sellainen olla Hämähäkkimiehen parhaalla ystävällä, eikö?

Milesin sankaruudella on siis kolme tukipistettä: isä, joka muistuttaa kaiken vakavuudesta ja saa Milesin pitämään jalat maassa. Äiti, jolle Miles riittää ilman naamiota. Ganke, jonka mielestä Miles on siistein tyyppi ikinä.

Ja sitten on vielä jotain. Syvemmällä, tavoittamattomissa.

Miles näkee kahdenlaisia unia. Toisessa niistä Aaron-setä katsoo häntä silmät laajentuneina, epäröi muutaman sekunnin ja tekee päätöksen. Päätöstä seuraa laukaus, eikä Miles ole koskaan tarpeeksi nopea, ei, vaikka sama toistuu kymmeniä ja satoja kertoja, kehänä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Toisinaan Aaron onkin isä tai äiti tai Ganke tai Gwen tai Peter, joskus peteräitigwenaaron, olento, loputon yhdistelmä, epätodellisuudessaan unen ainoa todellinen asia ja Miles menettää kaiken. Niinä öinä hän herää vuoteestaan huutoonsa ja rauhoittuu vasta, kun Ganke laittaa pyörimään typeriä kissavideoita tai meemejä tai pelaa Milesin kanssa Mario Kartia. (Ganke häviää lähes aina. Eihän hänellä ole Hämähäkkimiehen refleksejä.)

Mutta sitten ovat vielä ne toiset unet, ja Miles on melko varma, että ne eivät ole vain... unia. Hänellä on aiheesta teoriakin, jotain rajapinnoista ja multiversumista ja portaaleista ja mahdollisista maailmoista, mutta teorialla ei ole niin paljon merkitystä kuin sillä, miltä ne toiset unet tuntuvat. Unet ovat toisinaan mustavalkoisia ja täynnä takaa-ajoja, tuulessa hulmuavia tummia trenssitakkeja ja pitkiä savukeholkkeja, joita käyttävät elegantisti pukeutuneet naiset, jotka usein kuolevat traagisesti. Joskus Miles uneksii purilaisista Peterin kanssa ja katsoo tämän tummia silmänalusia ja epävarmuutta katseessa ja hymyä, joka kuitenkin hiipii huulille aina silloin, kun MJ lähettää viestin ja kysyy vaikka sitä, millä värillä lastenhuoneen seinä maalataan, että onko tämä keltainen parempi kuin se vaaleanvihreä. (Peterin mielestä molemmat värit ovat ällöttäviä, mutta Miles huomauttaa, ettei niin välttämättä kannata sanoa MJ:lle.)

Ja joskus, toisinaan, harvoin, Miles istuu Gwenin kanssa pilvenpiirtäjän katolla ja katsoo kaikkea sitä, mitä he kumpikin tahollaan suojelevat. Toisinaan he taas laskevat matematiikan kotitehtäviä - Gwen on aavistuksen parempi - tai kuuntelevat musiikkia, ja kaikki se on niin arkista, että Miles melkein unohtaa, keitä he ovat. (Ei tietenkään oikeasti edes melkein. Se on heillä verissä, sykkeessä, muistuttaa olemassaolostaan värähdyksinä ja humahduksena aina kun he kohtaavat.)

Kerran Gwen ottaa Milesin mukaan balettitunnille ja vannottaa tätä pysymään näkymättömissä. Miles katsoo, ihastelee ja ottaa oppia.

Unta seuraavana aamuna hän soittaa äidilleen ja pyytää syntymäpäivälahjaksi balettitunteja. Ne alkavat, ja ovat yhtä kidutusta, ja Miles ajattelee, että Hämähäkkimies tai ei, niin kömpelö hän kyllä on.

Mutta he kohtaavat unissa useammin, Gwen ja hän, sillä siitähän kaikessa on kyse: tanssista mahdollisten maailmojen rajalla.
i'm working on a song / it isn't finished yet
but when it's done and when i sing it / spring will come again


(ajoittain epäaktiivinen, saa tökkiä jos en vastaa johonkin!)

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 045
Vs: Spiderman: Into the Spiderverse: Maailmanrajatanssi, S
« Vastaus #1 : 03.07.2019 16:39:15 »
Aa, olipa tämä hieno! Olin itse ennen elokuvan näkemistä tosi spektinen sen rinnakkaisulottuvuus-aspektin suhteen, minusta kun se on vaikea toteuttaa onnistuneesti, mutta tulin pitäneeksi siitä paljon. Tykkäsin todella paljon myös tästä sinun tulkinnastasi, se oli tyylikäs ja kaunis - rakastuin tuohon balettitunti-yksityiskohtaan, pystyn hyvin näkemään Milesin pyytämässä äidiltään balettitunteja ja olemaan siellä kömpelö mutta toisaalta jatkamaan itsepäisesti. Myös tuo Milesin ensimmäinen uni oli todella pysäyttävä, Miles ja kämppis pelaamassa yhdessä Mario Kartia niiden päätteeksi ansaitsee maininnan sekin. Kiitos paljon lukukokemuksesta! Enpä olisi uskonut pääseväni lukemaan tästä fandomista ficcejä suomeksi, se oli mitä mieluisin yllätys. :)
« Viimeksi muokattu: 03.07.2019 16:40:59 kirjoittanut Okakettu »

sentimentaalista löpinää.

avan kuva © cinnamoonie

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 062
  • How's my singing?
    • En runotyttö, ehkä ihminen -kirjoitusblogi
Vs: Spiderman: Into the Spiderverse: Maailmanrajatanssi, S
« Vastaus #2 : 07.07.2019 00:06:29 »
Siis. Minä katselin tämään tuon Spiderman: Into the Spiderverse -leffan ja se oli kyllä kaiken hypetyksen arvoinen. Se ei ollut vain visuaalisesti mahtava kokemus, vaan sen tarinakin oli kamalan hauska, kipeä ja ihastuttava samaan aikaan. Onnistuit minusta tekemään tästä fikistä aivan yhtä ihastuttavan! Milesin ja muiden hahmojen kemiat oli ihania, joten oli kiva päästä lukemaan näistä kahdenkeskisistä suhteista tässä fikissä. Ganke Lee on mahtava, kuten Spidermanin parhaan kaverin sopii ollakin. Tulee Tom Holladin Spidermanien Ned mieleen ♥ Ja nyyh, Peter B. Parker on hankkimassa lapsen!

Lainaus
Unet ovat toisinaan mustavalkoisia ja täynnä takaa-ajoja, tuulessa hulmuavia tummia trenssitakkeja ja pitkiä savukeholkkeja, joita käyttävät elegantisti pukeutuneet naiset, jotka usein kuolevat traagisesti.
Tämä kohta on kuvailun puolesta ihan lempparini! Noir ei ole lempihahmojeni kärjessä, koska se on tietenkin varattu Milesille ja Peterille, mutta sen estetiikassa on jotain erittäin, erittäin viehättävää.

Kiitos tästä, ihana fikki ♥

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Aurinkolapsi

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 039
Vs: Spiderman: Into the Spiderverse: Maailmanrajatanssi, S
« Vastaus #3 : 10.01.2020 13:20:28 »
Voi apua, minua ihan itkettää. Kommenttiarpajaisista siis päivää, en millään meinannut osata valita että mitä nyt lukisin ajatuksella ja kommentoisin, mutta sitten huomasin tämän. Into the Spider-Verse on ehdottomasti minun lemppari Spidey-leffa (Sori Holland, rakastan sinuakin) ja tämä on ihan täydellinen jatko sille. Itsekin piti kirjoittaa heti leffan jälkeen, mutta se oli sellainen englannin kielinen rääpäisy Miles/Gweniä siitä super colliderilta, tämä taas jatkaa elokuvan jälkeisistä tapahtumista, mistä tykkään paljon.

Lainaus
Miles ei jää yksin. Tämä on hänen tarinansa, ja se alkoi hyvin. Toisin kuin muiden, hänen ei tarvinnut olla yksin ja selvittää kaikkea, ja siksi Miles on ehkä valmiimpi kuin moni olisi.
Rakastan erityisesti tätä kohtaa, sillä se on aika yleinen tarina, että Hämähäkki-ihmiset, ehkä juuri erityisesti Peter, joutuu opettelemaan yksin miten hallita omia voimiaan ja joutuu piilottelemaan identiteettiään niin läheisiltään kuin muiltakin. Yksi syy, miks Into the Spider-Verse on niin rakas ja läheinen minulle, kun Miles ei joudu olemaan yksin. Peter on niin rakas ja tärkeä, nyyh. Ja vaikka muut jäävät pienempiin osiin elokuvassa, niin on Milesilla silti heidät. Vähän harmittaa, kun Milesin isä ei mitenkään huomioi sitä, että hänen poikansa on supersankari, mutta samalla hyvin ymmärrettävää.

Ah, Milesin äiti on vaan niin ihana ;;; Rakastan häntä. Tässäkin jotenkin luot hänestä hyvin lämpimän ja äidillisen tunnelman muutamalla sanalla. Ja Ganke on aivan ihana, olen tosi tyytyväinen siihen miten kuvaat häntä. Alun järkytyksen jälkeen hän kuitenkin ottaa asian hyvin ja on Milesille tuki ja turva - joku, joka ei välttämättä ymmärrä Spider-Man-juttuja, mutta joka on valmis kuuntelemaan ja auttamaan miten vain pystyy. Olen iloinen, että Milesilla on hänet. ;; Varsinkin noiden painajaisien jälkeen. Haluan vain kuvitella heidät käpertymään yhdessä peiton alle katselemaan söpöjä videoita ♥

Nuo muut unet, Piraatin tavoin tuo Noirin kuvailu oli jotenkin pysähdyttävää. Pidän hänestä kovin paljon ja olen lukenut jotain fikkejäkin hänestä, ehkä pitäisi niitä sarjakuviakin joskus :---D Tuo tunnelma on jotenkin sanoinkuvaamattoman hieno. Rakastan, rakastan tuota, että MJ ja Peter päätyvät yhteen ja saavat perheenlisäystä. (Kyllä, haluan kuvitella, että nämä unet todellakin ovat tapaamispaikkoja näille Hämähäkki-ihmisille. Suruttaa aivan hirveästi se, että kaikki lähtevät lopussa omiin maailmoihinsa.) Ja voi, Gwen ja Miles ;;; He ovat niin rakkaat ♥ Rakastan tuota, että Miles opettelee balettia, ihanaa. Haluan Gwenin ja Milesin yhdessä tanssimaan ♥

Kiitos tästä aivan hemmetin paljon! Ihana teksti, joka antoi minulle jotakin tärkeää, jota en tiennyt tarvitsevani. ♥

Spoiler: PS. • näytä
Sanot, että otit Ganken ulkopuolisesta canonista ja Piraatti taas sanoo, että hänestä tulee mieleen MCU:n Ned ja pakko on sanoa, että Spider-Versessähän on Ganke. Tai siis elokuvantekovaiheessa hänellä piti olla suurempi rooli, mutta se poistettiin MCU:n takia, sillä he olivat ottaneet Nediin niin paljon inspiraatiota juurikin Ganke Leestä. Sarjakuvacanonin Ned Leedshän on sellainen tylsä valkoinen heppu, joka deittaili Peterin eksää. :----D Rakastan MCU:n Nediä mutta harmittaa, ettei sen takia Spider-Verseen tullut enemmän Gankea! Mutta käsikirjoittaja Phil Lord lupaili Twitterissä, että Ganken tarina tulisi esiin jatko-osassa! [eyes emoji]
Everybody wants a happy ending. Right? But it doesn't always roll that way.