Kirjoittaja Aihe: Spiderman: Into the Spiderverse: Maailmanrajatanssi, S  (Luettu 319 kertaa)

Nevilla

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 5 315
  • Phantom Thief of Hearts
Fandom: Spiderman: Into the Spiderverse
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Nevilla
Vastuuvapautus: Hämähäkkimies on Marvelin ja tekijöidensä omaisuutta, elokuva samoin kuuluu tekijöilleen ja minä vain lainaan.
Tyylilaji: taiteilua todellisuuksien välillä
Haasteet: FFF1000 (188.   Miten).
Yhteenveto: Miles näkee kahdenlaisia unia.

K/H: Rinnakkaiset todellisuudet ja mahdolliset maailmat ovat lempiteemojani fiktiossa, joten kun näin Into the Spiderversen, niin toki siitäkin oli pakko kirjoittaa. Milesin huonetoverin nimi on napattu elokuvan ulkopuolisesta kaanonista, koska hänestä olisi ollut vähän vaikea kirjoittaa ilman nimeä.

*

Maailmanrajatanssi


 Jotain jää aina. Kun maailmat törmäävät ja uhkaavat luhistua toisiinsa, portaalit voidaan sulkea ja hyvästit sanoa. Sitten korjataan ne vauriot, jotka on mahdollista korjata: sähköjohdot ja sortuneet rakennukset. Eletään niiden kanssa, joita ei ole: viimeiset sanat kujalla, käden voimakas puristus ja sitten herpaantuminen.

Miles ei jää yksin. Tämä on hänen tarinansa, ja se alkoi hyvin. Toisin kuin muiden, hänen ei tarvinnut olla yksin ja selvittää kaikkea, ja siksi Miles on ehkä valmiimpi kuin moni olisi. Isän kanssa he eivät puhu asiasta, ja Miles luulee, että tämä on ehkä kieltäytynyt näkemästä poikansa naamion taakse, sulkenut oivalluksen tiukasti ajatustensa ullakolle. Se on varmaankin pakollista, sillä kukapa antaisi poikansa olla supersankari ja uhmata vaaraa yöstä toiseen?

Äidille Miles on aina ollut ihme, joten tilanteessa ei ole mitään uutta. Nyt Miles yrittää olla sitä koko kaupungille, koska sitähän sankaruus toisinaan on: olla se ihme, johon voi tarrautua tai uskoa. Äidille riittävät täytetty tiskikone ja halaus maanantaiaamuna ennen koulubussiin hyppäämistä.

Sitten on vielä Ganke Lee, huonetoveri, joka jakaa Milesin salaisuuden ja suhtautuu siihen sellaisella innostuksella, että Mileskin hymyilee tilanteen vakavuudesta huolimatta. Ganke täyttää kaapin energiajuomilla ja myslipatukoilla, koodaa Milesille omat nettisivut anonyymejä vihjeitä varten - koska täytyyhän supersankariin saada yhteys! - ja pohtii useamman viikon itselleen salanimeä, koska hei, täytyyhän sellainen olla Hämähäkkimiehen parhaalla ystävällä, eikö?

Milesin sankaruudella on siis kolme tukipistettä: isä, joka muistuttaa kaiken vakavuudesta ja saa Milesin pitämään jalat maassa. Äiti, jolle Miles riittää ilman naamiota. Ganke, jonka mielestä Miles on siistein tyyppi ikinä.

Ja sitten on vielä jotain. Syvemmällä, tavoittamattomissa.

Miles näkee kahdenlaisia unia. Toisessa niistä Aaron-setä katsoo häntä silmät laajentuneina, epäröi muutaman sekunnin ja tekee päätöksen. Päätöstä seuraa laukaus, eikä Miles ole koskaan tarpeeksi nopea, ei, vaikka sama toistuu kymmeniä ja satoja kertoja, kehänä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Toisinaan Aaron onkin isä tai äiti tai Ganke tai Gwen tai Peter, joskus peteräitigwenaaron, olento, loputon yhdistelmä, epätodellisuudessaan unen ainoa todellinen asia ja Miles menettää kaiken. Niinä öinä hän herää vuoteestaan huutoonsa ja rauhoittuu vasta, kun Ganke laittaa pyörimään typeriä kissavideoita tai meemejä tai pelaa Milesin kanssa Mario Kartia. (Ganke häviää lähes aina. Eihän hänellä ole Hämähäkkimiehen refleksejä.)

Mutta sitten ovat vielä ne toiset unet, ja Miles on melko varma, että ne eivät ole vain... unia. Hänellä on aiheesta teoriakin, jotain rajapinnoista ja multiversumista ja portaaleista ja mahdollisista maailmoista, mutta teorialla ei ole niin paljon merkitystä kuin sillä, miltä ne toiset unet tuntuvat. Unet ovat toisinaan mustavalkoisia ja täynnä takaa-ajoja, tuulessa hulmuavia tummia trenssitakkeja ja pitkiä savukeholkkeja, joita käyttävät elegantisti pukeutuneet naiset, jotka usein kuolevat traagisesti. Joskus Miles uneksii purilaisista Peterin kanssa ja katsoo tämän tummia silmänalusia ja epävarmuutta katseessa ja hymyä, joka kuitenkin hiipii huulille aina silloin, kun MJ lähettää viestin ja kysyy vaikka sitä, millä värillä lastenhuoneen seinä maalataan, että onko tämä keltainen parempi kuin se vaaleanvihreä. (Peterin mielestä molemmat värit ovat ällöttäviä, mutta Miles huomauttaa, ettei niin välttämättä kannata sanoa MJ:lle.)

Ja joskus, toisinaan, harvoin, Miles istuu Gwenin kanssa pilvenpiirtäjän katolla ja katsoo kaikkea sitä, mitä he kumpikin tahollaan suojelevat. Toisinaan he taas laskevat matematiikan kotitehtäviä - Gwen on aavistuksen parempi - tai kuuntelevat musiikkia, ja kaikki se on niin arkista, että Miles melkein unohtaa, keitä he ovat. (Ei tietenkään oikeasti edes melkein. Se on heillä verissä, sykkeessä, muistuttaa olemassaolostaan värähdyksinä ja humahduksena aina kun he kohtaavat.)

Kerran Gwen ottaa Milesin mukaan balettitunnille ja vannottaa tätä pysymään näkymättömissä. Miles katsoo, ihastelee ja ottaa oppia.

Unta seuraavana aamuna hän soittaa äidilleen ja pyytää syntymäpäivälahjaksi balettitunteja. Ne alkavat, ja ovat yhtä kidutusta, ja Miles ajattelee, että Hämähäkkimies tai ei, niin kömpelö hän kyllä on.

Mutta he kohtaavat unissa useammin, Gwen ja hän, sillä siitähän kaikessa on kyse: tanssista mahdollisten maailmojen rajalla.
I've got a thousand one stories
Every single one of them's a lie
I will read, you will listen
And this terrible night will pass

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 813
Vs: Spiderman: Into the Spiderverse: Maailmanrajatanssi, S
« Vastaus #1 : 03.07.2019 16:39:15 »
Aa, olipa tämä hieno! Olin itse ennen elokuvan näkemistä tosi spektinen sen rinnakkaisulottuvuus-aspektin suhteen, minusta kun se on vaikea toteuttaa onnistuneesti, mutta tulin pitäneeksi siitä paljon. Tykkäsin todella paljon myös tästä sinun tulkinnastasi, se oli tyylikäs ja kaunis - rakastuin tuohon balettitunti-yksityiskohtaan, pystyn hyvin näkemään Milesin pyytämässä äidiltään balettitunteja ja olemaan siellä kömpelö mutta toisaalta jatkamaan itsepäisesti. Myös tuo Milesin ensimmäinen uni oli todella pysäyttävä, Miles ja kämppis pelaamassa yhdessä Mario Kartia niiden päätteeksi ansaitsee maininnan sekin. Kiitos paljon lukukokemuksesta! Enpä olisi uskonut pääseväni lukemaan tästä fandomista ficcejä suomeksi, se oli mitä mieluisin yllätys. :)
« Viimeksi muokattu: 03.07.2019 16:40:59 kirjoittanut Okakettu »
sentimentaalista löpinää.

avan kuva © heikala

Avaruuspiraatti

  • ryöväriruhtinas
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 356
Vs: Spiderman: Into the Spiderverse: Maailmanrajatanssi, S
« Vastaus #2 : 07.07.2019 00:06:29 »
Siis. Minä katselin tämään tuon Spiderman: Into the Spiderverse -leffan ja se oli kyllä kaiken hypetyksen arvoinen. Se ei ollut vain visuaalisesti mahtava kokemus, vaan sen tarinakin oli kamalan hauska, kipeä ja ihastuttava samaan aikaan. Onnistuit minusta tekemään tästä fikistä aivan yhtä ihastuttavan! Milesin ja muiden hahmojen kemiat oli ihania, joten oli kiva päästä lukemaan näistä kahdenkeskisistä suhteista tässä fikissä. Ganke Lee on mahtava, kuten Spidermanin parhaan kaverin sopii ollakin. Tulee Tom Holladin Spidermanien Ned mieleen ♥ Ja nyyh, Peter B. Parker on hankkimassa lapsen!

Lainaus
Unet ovat toisinaan mustavalkoisia ja täynnä takaa-ajoja, tuulessa hulmuavia tummia trenssitakkeja ja pitkiä savukeholkkeja, joita käyttävät elegantisti pukeutuneet naiset, jotka usein kuolevat traagisesti.
Tämä kohta on kuvailun puolesta ihan lempparini! Noir ei ole lempihahmojeni kärjessä, koska se on tietenkin varattu Milesille ja Peterille, mutta sen estetiikassa on jotain erittäin, erittäin viehättävää.

Kiitos tästä, ihana fikki ♥