Kirjoittaja Aihe: Valtari | S | myyttinen fantasia | one shot  (Luettu 2860 kertaa)

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Valtari | S | myyttinen fantasia | one shot
« : 26.06.2019 21:05:39 »
Valtarista liikkui huhuja kylällä, ikäviä juoruja, joita kylän ämmät levittelivät markkinoilla ja kahvikekkereillä. Joutsi ei olisi koskaan kiinnostunutkaan Valtarista ilman noita huhuja. Tämä ei näyttänyt mitenkään erikoiselta, mutta ämmät puhuivat, että pojalla oli kosketus Etiäiseen, elämän ja kuoleman rajapintaan. Sen takia poikaa ei näkynyt usein kylällä ja sen takia poika kävi säännöllisin väliajoin suurella tammella. Joutsi ei ollut varma, uskoiko sitäkään, mutta siellä hän nyt oli – ilmeisesti asiaa selvittämässä.



Nimi: Valtari
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti

Ikäraja: S
Tyylilaji: myyttinen fantasia
Hahmot: Joutsi ja Valtari

Haasteet: FinFanFun1000 (4. Yö), Finikesä (juhannustaikoja), Originaali10 #4, Saaga II


A/N: Hyvää kesää Nevilla! ♥ Luonnontaikuudesta ja unista tämä lähti liikkeelle, mutta päätyi sitten myyttiseen fantasiaan. Toivottavasti pidät! ^-^





Valtari


Joutsi seisoi pitkän koivun takana piilossa ja katseli. Ei hän varsinaisesti piilotellut, hän ei vain halunnut häiritä Hiiden hiljaisuutta. Tuuli suhisi lehvistössä ja tarttui hänenkin tukkaansa kiinni. Hiiden varjoista, syvältä sen sylistä, kuului etäisesti virvatulien itkua. Niiden ääneen ei tottunut, vaikka Joutsikin oli elänyt koko ikänsä Hiiden laitamilla. Ne kaipasivat kotiin, Joutsi tiesi, ja hänen sydämestään vihlaisi. Hän hengitti syvään metsän tuoksuja – kielonkukkia ja märkää sammalmattoa – ja nojasi hartiallaan runkoa vasten.

Lähellä Hiiden sydäntä kasvoi suuri tammi. Se oli korkeampi ja vanhempi kuin mikään toinen metsän puu. Kylän ämmät puhuivat, että se oli itse Maailmantammen jälkeläinen, mutta Joutsi ei ollut varma, mitä uskoi. Hän kuokki mieluummin multaa isänsä tilalla kuin vaivasi päätään vanhoilla kertomuksilla. Tai niin hän oli ainakin ennen tehnyt. Ja siinä hän seisoi, piilotteli koivun takana ja katseli tammelle päin. Hän odotti jotain, muttei ollut varma, mitä.

Hänellä oli kuitenkin aavistus.

Valtari istui tammen juurella. Hän oli ristinyt jalkansa ja sulkenut silmänsä keskittyneesti kiinni. Valtarista liikkui huhuja kylällä, ikäviä juoruja, joita kylän ämmät levittelivät markkinoilla ja kahvikekkereillä. Joutsi ei olisi koskaan kiinnostunutkaan Valtarista ilman noita huhuja. Valtari oli laiha poika, jolla oli vaalea tukka ja kamalan kalpea iho. Oli selvää, ettei hän ollut viettänyt päivääkään pellolla heinää tehden. Hän ei näyttänyt mitenkään erikoiselta, mutta ämmät puhuivat, että pojalla oli kosketus Etiäiseen, elämän ja kuoleman rajapintaan. Sen takia poikaa ei näkynyt usein kylällä ja sen takia poika kävi säännöllisin väliajoin suurella tammella. Joutsi ei ollut varma, uskoiko sitäkään, mutta siellä hän nyt oli – ilmeisesti asiaa selvittämässä.

Kesäyön hämärässä Valtarin iho näytti tavallista kalpeammalta ja Joutsista tuntui, ettei tämä edes hengittänyt. Hänen selkäänsä pitkin kulki kylmänväreitä. Virvatulet itkivät lähempänä. Hänestä tuntui, että häntä tarkkailtiin. Joutsi päätti, että hän oli nähnyt tarpeeksi ja kääntyi pois kohti metsän laitaa. Hän kuitenkin astui kuivan oksan päälle painavalla saappaallaan ja se katkesi rasahtaen. Ääni viilsi hiljaisuuden läpi yhtä kovana kuin salamanisku. Joutsi kääntyi parahiksi katsomaan, kun Valtari räväytti silmänsä auki. Hetken verran näytti siltä, ettei Valtari nähnyt häntä, vaikka tuijotti suoraan silmiin. Sitten tämä räpäytti silmiään ja kylmänväreet Joutsin selästä katosivat. He katsoivat vaiti toisiaan. Virvatulet olivat hiljenneet.

”Sinä olet Toivaan poika Joutsi”, Valtari sanoi viimein. ”Minä olen nähnyt sinut joskus markkinoilla.”

Joutsi näki paremmaksi astua pois koivun varjosta. ”Mitä sinä teet?” hän kysyi. Hän ei nähnyt tarpeelliseksi esitellä itseään: Valtari selkeästi jo tiesi hänet nimeltä. Hän käveli taas lähemmäs. Valtari seurasi tarkasti hänen jokaista liikettään, muttei vastannut esitettyyn kysymykseen.

”Mitä sinä teet täällä?” Joutsi kysyi uudestaan. Valtari pysyi vaiti. Joutsi oli jo aivan tammen juuressa, eikä Valtari tehnyt vieläkään muuta kuin tuijotti häntä. Outo poika, hän mietti ja ojensi sitten kätensä. Valtari nousi heti housujaan pudistellen ja otti siitä kiinni. Valtarin kädenpuristus oli yllättävän tiukka.

”Minä olen Valtari.”

”Tiedän”, Joutsi sanoi ja päästi Valtarin kädestä irti. ”Mitä sinä täällä oikein teet?” hän kysyi taas.

”Minä olin kävelyllä.”

Joutsi puuskahti hivenen ärtyneenä. ”Pidätkö minua pilkkanasi?”

”En suinkaan”, Valtari sanoi nopeasti ja pudisti päätään. ”Sitä… on hieman vaikea selittää.”

”Kokeile.”

Valtari katsoi heitä ympäröivää metsää ja näytti miettivän sanojaan tarkasti. ”Minä tulen tänne kävelemään… mutten ruumiillani.”

”Pitääkö minun antaa sinulle turpaan, että alat puhua totuuksia?”

”Totta se on”, Valtari huudahti. ”Minä vannon. Minä tulen tänne, sillä tammen luona se on helpompaa. Minä kuljen täällä minun sisimmälläni. Tiedäthän?”

Joutsi ei tiennyt ja se paistoi hänen kasvoistaan.

”Minä…” Valtari takelteli ja yritti löytää mahdollisimman kuvaavat sanat. ”Minä livistän ruumistani ja… kävelen. En osaa selittää sitä paremmin.”

”Missä sinä sitten kävelet?” Joutsi kysyi yhä epäluuloisena. Kylän ämmät olivat juorunneet aivan vääristä asioista: poikahan oli ihan pähkähullu!

”Täällä näin”, Valtari sanoi ja osoitti ympäröivää metsää. ”Katso, tuolla minä äsken seisoin ja katselin sinua.”

”Minua?”

”Sinua.”

Joutsi raapi päätään. ”Sinä olet aivan pähkähullu”, hän sanoi sitten ajatuksensa ääneen. Hänen yllätyksekseen Valtari vain naurahti kepeästi.

”Olisinkin.”

Joutsi ei ollut varma, mitä olisi pojasta ajatellut. Hän päätti, että olisi helpompi palata yöksi kotiin ja lopettaa pään vaivaaminen siltä illalta. Oli ollut virhe seurata Valtaria metsään. He olivat niin pitkään hiljaa, että virvatulet alkoivat taas itkeä.

”Kävelläänkö samaa matkaa?” Valtari kuiskasi. ”Minusta tuntuu, että meidät halutaan jo täältä pois.”

Joutsi ei ollut varma, miksi, mutta hänestäkin tuntui siltä. Selässä juoksi taas kylmänväreitä, mutta ne tuntuivat tällä kertaa pahaenteisemmiltä kuin aikaisemmin. Odottamatta vastausta Valtari otti hänen kädestään kiinni ja lähti vetämään kohti metsän laitaa.

”Mitä ihmettä sinä teet?” Joutsi kysyi ja yritti vääntää kätensä irti, mutta Valtarin ote oli tiukka ja periksiantamaton.

”Meidän pitää mennä nyt”, Valtari kuiskasi entistä hiljempaa. ”Sinä et halua eksyä tänne tänä iltana.”

Viileä tuulenvire heilutti Joutsin tukkaa. Se puhalsi päinvastaisesta suunnasta kuin aikaisemmin. Hän päätti olla sanomatta vastaan ja puristi Valtarin kättä takaisin.



Kuu oli kivunnut jo korkealle, kun he kävelivät hiekkatien viertä kohti kylää. Märkä sora rapisi ja rouskui heidän kenkiensä alla. Isän maatilan valot näkyivät jo kauempana. Metsän laidalla huhuili pöllö.

”Toivoisin, ettet kerro tästä kylällä”, Valtari sanoi pitkän hiljaisuuden jälkeen. ”Pelkään, etteivät muut ymmärrä.”

”Minäkään en ymmärrä”, Joutsi myönsi. Valtari hymyili vinosti ja pukkasi häntä toverillisesti olkavarteen.

”Et ehkä. Mutta minusta tuntuu, ettet ole paha ihminen.”

”Mistä sellaisenkin voi tietää?”

Valtari kohautti olkiaan. ”Ei sitä varmaan voikaan. Mutta minulla on aavistus.”

Joutsiakin hymyilytti. He seisahtuivat maatilan portille ja katselivat hetken toisiaan.

”Ehkä me näemme vielä”, Valtari sanoi.

”Ehkä”, Joutsi nyökkäsi. ”Saatamme törmätä sunnuntaimarkkinoilla. Sellainen aavistus minulla on.”

”Ehkä”, Valtari nyökkäsi ja vastasi Joutsin salaperäiseen hymyyn. Kuunvalo pyörteili erikoisesti tämän silmissä, Joutsi huomasi ja oli hetken täysin haltioitunut. Sitten Valtari räpäytti silmiään ja kuunvalo oli poissa.

”Hei sitten”, Valtari heilautti kättään ja lähti kulkemaan tietä eteenpäin. Joutsikin heilautti kättään, mutta Valtari oli jo kadonnut pimeään. Hän hengitti vielä syvään viilennyttä yöilmaa, ennen kuin käänsi tielle selkänsä ja lähti tarpomaan kohti tupaa. Hän mietti Valtaria koko loppuyön.


« Viimeksi muokattu: 02.07.2019 17:55:10 kirjoittanut Avaruuspiraatti »

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Vlad

  • Sudenmorsian
  • ***
  • Viestejä: 3 438
  • Loveatar
Vs: Valtari | S | myyttinen fantasia | one shot
« Vastaus #1 : 28.06.2019 20:14:03 »
Kommenttikampanjasta hyvää valinnaista vuorokaudenaikaa!

Olin itse asiassa katsellut tätä tekstiä jo heti silloin, kun tämän julkaisit, koska "myyttinen fantasia" otsikossa sai uteliaisuuden kutkuttelemaan.

Mä tykkään sun kirjoitustyylistäsi ihan mielettömästi. Jotenkin tuntuu, että ei ole mitään, missä sun kirjoitustyylisi ei olisi jotain aivan huikaisevan ihanaa - ja niin se oli tässäkin. Oon viime aikoina lukenut mytologiasta ammentavia ja jonnekin Suomen historian hämäriin sijoittuvia tekstejä ja tämä solahtaa siihen samaan sakkiin kuin ei mitään. Tässä oli tavallaan paljon samaa kuin mitä historiallisessa fiktiossa ylipäänsä ja oisin voinut lukea tätä vielä paljon enemmänkin.

Tässä oli paljon myös kaikenlaisia hauskoja kohtia, jotka saivat hymyilemään suupielet korvissa tai hyrähtämään kevyen huvittuneena. Erityisesti mua viehätti Joutsin ja Valtarin vuorovaikutus. Joutsi, joka ei oikein taida tietää, mitä ja ketä pitäisi uskoa ja Valtari, joka ei oikeastaan tunnu piittaavan :D

Lainaus
Valtari katsoi heitä ympäröivää metsää ja näytti miettivän sanojaan tarkasti. ”Minä tulen tänne kävelemään… mutten ruumiillani.”

”Pitääkö minun antaa sinulle turpaan, että alat puhua totuuksia?”
Tämä oli mun mielestä kauhean hauska kohta, etenkin Joutsin vastaus Valtarille sai mut nauramaan :D

Mä toivoisin, että Finissä ois enemmänkin tämmösiä tekstejä, koska itse ainakin oon fani <3 Kiitos tästä tekstistä - ja pahoittelut vähän kömpelöstä kommentista! Tykkäsin tästä paljon ja näistä kahdesta mielellään olisi lukenut enemmänkin.
I love not man the less, but N A T U R E more.

私は悪魔で執事ですから。



"Always"
1946-2016

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Vs: Valtari | S | myyttinen fantasia | one shot
« Vastaus #2 : 28.06.2019 23:43:55 »
Vlad, höh, eihän sinun kommentti ole kömpelöä nähnytkään! Mulle tuli siitä kamalan hyvä mieli ♥ Ihana kuulla, että pidit tästä ja olisit lukenut enemmänkin! Valtarin ja Joutsin dialogia oli kamalan hauska kirjoittaa. Mä näen Joutsin vähän sellaisena perus suomalaisena (nuorena)miehenä, ei oikein tiedä, mitä mistäkin ajattelisi, kun se hänen mielestään on ehkä vähän turhaakin. Kun töitähän vaan pitäisi tehdä, eikä miettiä hölmöjä tarinoita! Ehkä hän on sellaisen kasvatuksen saanutkin samantyyppiseltä isältään. Valtari taas on kunnon kujeilija. Tietää kyllä, että hänestä juorutaan ja ehkä vähän nauttiikin siitä omalla kierolla tavallaan. Hän on just sellainen, että tekeytyy joko typerämmäksi, mitä on, tai sitten sanoo asiat vähän liiankin suoraan (kuten tuossa sinun poimimassa lainauksessa). En ihmettelisi, vaikka Valtari joissain markkinoilla käyttäytyisi vähän hullunkurisesti vain siksi, että kylän ämmät saisivat jotain puheenaihetta :D

Kiitos vielä ihanasta kommentistasi! ♥

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 152
Vs: Valtari | S | myyttinen fantasia | one shot
« Vastaus #3 : 29.06.2019 17:27:41 »
Aaa, olipa tämä hieno! Nimenomaan juuri juhannustaika, miten kauniisti saitkin mystisen kesäyön hämärän ja metsän siimeksen heräämään tässä eloon. Etenkin parin ensimmäisen kappaleen kuvailu oli sellaista, että piti lukea oikein hitaasti ja nautiskellen. Miten Joutsi ei halunnut häiritä Hiiden hiljaisuutta, syvältä Hiiden sylistä kantautuva virvatulten itku, lähellä Hiiden sydäntä kasvava tammi... kaikki tällaiset sanavalinnat ja kuvailu tekivät tästä ihan todella tunnelmallisen ja sellaisen, että myyttisyyteen pääsi helposti sujahtamaan mukaan, ikään kuin. Tykkäsin myös tavasta, jolla Joutsi mielessään Valtaria mittaili, se kuvasti molempia hahmoina hyvin: miten Joutsi puhuu vähättelevästi kylän ämmistä ja siitä, ettei Valtari ollut selvästikään viettänyt päivääkään pellolla heinää tehden. Vladin tavoin minäkin pidin paljon poikien vuorovaikutuksesta ja dialogista, Joutsin äreänjärkevä suhtautuminen oli myös hauska kontrasti tuhoon alun mystiikkaan. Mielelläni olisin lukenut heistä kahdesta enemmänkin, jos vielä joskus inspiroidut tästä aiheesta. Myyttinen fantasia on ylipäätään aina rakkaus. <3 Kiitos hirmuisesti lukukokemuksesta. :)
sentimentaalista löpinää.

ava & banneri ©️ Ingrid
avan taide ©️ Coco

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Vs: Valtari | S | myyttinen fantasia | one shot
« Vastaus #4 : 29.06.2019 19:24:47 »
Tunnelmallisuutta yritin tähän tarinaan kirjoittaessa hakea, joten mukavaa, että se välittyi lopulta myös lukijalle! Myös se tekee iloiseksi, että nämä hahmot onnistuivat lyhyessäkin aikaa hauskuuttamaan keskinäisellä lörpöttelyllään <3 Kiitos sinullekin Okakettu kommentista, ehkä joskus vielä palaan näistä kirjoittamaan jotain lisää!

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 336
  • Lunnikuningatar
Vs: Valtari | S | myyttinen fantasia | one shot
« Vastaus #5 : 29.06.2019 20:15:46 »
Oot kyl bestest. ♥ Ilahduin tästä juhannustaiasta tosi paljon, vaikka kestikin kommentoida. (Olen vähän sellainen, että jos saan lahjan, on tosi vaikeaa kirjoittaa tai sanoa siitä mitään, kun tuntuu, ettei kuitenkaan saa niin hyvää kommenttia aikaiseksi.) Rakastan muuten hiljaisia, vakavia ja jollain tapaa erityisen voimakkaita mieshahmoja (tai poikahahmoja), ja ah, Valtarin kohdalla saattoikin rastia kaikki kohdat. :D Tykkäsin myös Joutsista jo nimeä myöten ja näiden kahden vuorovaikutuksesta, ja siitä, miten Joutsi hiljalleen lämpeni Valtarille tai ainakin luopui vähän epäluuloistaan.

Avoimet loput ovat minusta hyvä asia, ja vaikka tällä(kin) kertaa olisi mieluusti lukenut enemmän, tykkäsin siitä, että lukijalle annettiin vain alkutilanne ja sitten tilaa kuvitella loput. Vähän jopa pohdiskelin, että kiusallani ficcaisin näistä hahmoistani, mutta ehkä se olisi epäkohteliasta. :P

Kuten Okakettu sanoikin, kuvailu tässä oli tosi onnistunutta! Öinen maisema, sen taianomaisuus ja kohtaamisen epätodellisuus välittyivät tosi hienosti, ja pidin siitä, miten suomalainen mytologia oli tässä niin vahvasti läsnä. Taikuuskin oli tietyllä tapaa yksinkertaista eikä yrittänytkään olla sellaista kaikenkietovaa ja supervoimakasta, ja se oli viehättävää! Arkinen kohtaaminen taikuuden äärellä oli hieno juttu.

Kiitos, tykkäsin todella paljon!


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Vs: Valtari | S | myyttinen fantasia | one shot
« Vastaus #6 : 30.06.2019 10:40:33 »
Nevilla, Jes, ihana kuulla, että pidit tästä! Minä vaan toistelen itseäni näissä vastauksissa, mutta se on kivaa, että hahmot kolahtivat ja kuvailukin osui nappiinsa. Tuollaisissa mainitsemissasi hahmoissa on kyllä jotain erittäin kiehtovaa!
Lainaus käyttäjältä: Nevilla
Vähän jopa pohdiskelin, että kiusallani ficcaisin näistä hahmoistani, mutta ehkä se olisi epäkohteliasta.
Minä olisin vain ilahtunut ja otettu!! Tämä on kyllä parhaimpia kehuja, mitä kirjoittaja voi saada ^–^
Kiitos ihanasta kommentista, se ilahdutti minua kovasti! Ja tietenkin: hyvä vielä kerran taiasta! ♥

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Valtari | S | myyttinen fantasia | one shot
« Vastaus #7 : 10.08.2019 22:32:32 »
Tämäpä kiehtova oli. :) Luonnonläheisyys, oudot uskomukset ja mystiikka tekivät tehtävänsä ainakin tämän lukijan osalta. Tuli heti kiinnostus kuulla lisää. Joutsi on niin maanläheinen ja suora, ja Valtari taas henkii hämmentävää toismaisuutta, jota Joutsin on vaikea käsittää, mutta silti hän haluaa tietää enemmän. Vaikka ei häntä ennen mitkään joutavuudet kiinnostaneet, kun oli työtäkin tehtävänä. ;)

Lainaus
Oli selvää, ettei hän ollut viettänyt päivääkään pellolla heinää tehden.
Tällaiset lauseet kertovat niin paljon! :D Tykkään tavastasi kirjoittaa.

Lainaus
He olivat niin pitkään hiljaa, että virvatulet alkoivat taas itkeä.
Ja tämäkin lause! <3 Ihana!

Salaperäinen uhka tammen luona, etiäiset ja kuunvalon väre silmissä saivat miellyttävästi jännää tunnetta pintaan ja hieman hyytävääkin sellaista. Mitä kaikkea Valtari mahtaakaan nähdä... Joutsia mahtaa mietityttää kovasti tämän tapaamisen jälkeen! :D


I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 984
Vs: Valtari | S | myyttinen fantasia | one shot
« Vastaus #8 : 12.08.2019 16:41:04 »
Iltapäivää ja terveisiä kommenttikampanjasta! Olin tätä jo aiemmin lueskellut, ennen kuin nappasin kommentoitavaksi (samoin kuin noita muita tähän saagaan kuuluvia tekstejä) ja pitänyt kovasti. Sinun kirjoitustyylisi on aina ollut todella kaunis ja originaalit aivan omaa luokkaansa. Erityisesti pidin niistä jäälautoista ja siitä toisesta silloin talvemmalla. Tässä puolestaan oli sellaista omaa kesäyttä ja lämmintä fiilistä siellä fantasian seassa.

Tässä oli arkisen Joutsin maailmaan tavallaan upotettu samalla kokonainen fantasiakertomus. Pidin kovasti virvatulista ja Hiidestä ja suuresta tammesta, joka on ehkä Maailmanpuun jälkeläinen. (Virvatulien kohdalla mietin vain niitä suloisia sinisiä liekkejä, joita siinä yhdessä Disney-leffassakin oli, jossa oli se punapäinen skottiprinsessa. <3 tuli juuri sellainen ihana fiilis)

Pidin kovasti Joutsin ja Valtarin kontrastista toisiinsa.
Lainaus käyttäjältä: Fiorella
Joutsi on niin maanläheinen ja suora, ja Valtari taas henkii hämmentävää toismaisuutta
Komppaan tässä Fiorellaa kun sanoi sen tuossa äsken niin osuvasti. He kuitekin jotenkin osuvasti täydensivät toisiaan ja loivat mielenkiintoisen vuoropuhelun. Kaksi niin erilaista ihmistä  niin opimme heidän mukanamme sitten lukijoinakin kaikkea uutta!

Tässä oli kyllä paljon ihania yksityiskohtia ja pidin tästä kaikesta kesäisyydestä! (Kuuntelen taustalla Outlanderin soundtrackia ja se sopi kyllä aivan loistavasti lukumusaksi!) Pitää kyllä käydä taas uudemman kerran niitä muitakin osia lueskelemassa. Kiitoksia kovasti tästä kokemuksesta. TÄmä oli todella kaunista luettavaa.

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 899
Vs: Valtari | S | myyttinen fantasia | one shot
« Vastaus #9 : 17.08.2019 19:49:04 »
Oi että mitä tunnelmointia! Pidin kovasti sen lisäksi näiden hahmojen vuorovaikutuksesta, joka oli samaan aikaan sekä luontevaa että vaivaantunutta. Kokonaisuutena tästä tuli srllainen wanha suomalainen fiilis, kun kaikenlainen taikuus on vielä arkisesti läsnä (aitona tai kuviteltuna) ja ihmiset elävät pienissä kylissä, tuntevat toisensa ja käyvät niillä mainituilla markkinoilla. Ja lopuksi vielä pitää uudestaan mainita se tunnelma! Tässä pääsi suoraan sukeltamaan ihanaan hämyisään suomalaiseen kesäyöhön, oioi <3
Never regret something that once made you smile.

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Vs: Valtari | S | myyttinen fantasia | one shot
« Vastaus #10 : 09.03.2020 19:56:29 »
Otin tämän kommenttikampanjasta, sillä sekä Joutsi että Valtari ovat niin kivoja nimiä, että se kiinnitti huomioni, ja halusin tietää millaisista tyypeistä oikein on kysymys :) Myös tuo yhteenveto/teaser-pätkä herätti heti kiinnostuksen, niin että lukija kiinnoistui Valtarista vähän niin kuin Joutsikin!

Alussa kiinnitin heti huomiota luonnon ja ympäristön kuvaamiseen. Samoin loppupuolella, kun esimerkiksi kuvaillaan kuuta ja soratietä. Tykkään lukea sellaista tekstiä, missä maisema oikein piirtyy silmien eteen, muttei kuitenkaan liian tylsästi tai juurta jaksain kuvailla. Tässä oli juuri niin. Tykkäsin myös siitä, miten kuvailet ääniä: tuulen suhina, virvatulten itku (vaikka onko tämä ihan oikea ääni vai ei, se ei selviä) ja se, miten on niin hiljaista, että oksan katkeaminen kuulostaa valtavan kovalta.

Tuo Joutsin piileskely, Valtarin tarkkailu ja sellainen ei-minua-kiinnosta-mutta-kiinnostaa-kuitenkin -ovat sellaista mukavaa ja herkullista luettavaa. Joutsi taitaa hieman yllättyä, miten Valtarin kädenpuristus onkin tiukka. Hänellä on jokin ennakkokäsitys pojasta ulkonäön ja ämmien puheiden vuoksi, mutta jokin Valtarissa kiehtoo häntä niin paljon, että hän tulee kuitenkin itse paikalle tarkkailemaan poikaa. Joutsi on ensin jopa aika kova sanoissaan, puhuu turpaan vetämisestäkin, mutta pehmenee puhuessaan Valtarin kanssa. Ihanasti Joutsi tuolla loppupuolella toistaa, että hänelläkin on aavistus, kuten Valtarilla!

Lainaus
Minä livistän ruumistani ja… kävelen.
Tykkään siitä, miten käytät tässä sanaa "livistää", sen sijaan, että Valtari vaikka vain "lähtisi ruumistaan" tai vastavaa. Tuollaiset sanavalinnat maustavat tekstiä mukavasti.

Lainaus
Kuunvalo pyörteili erikoisesti tämän silmissä, Joutsi huomasi ja oli hetken täysin haltioitunut. Sitten Valtari räpäytti silmiään ja kuunvalo oli poissa.
Tämä kohta ja esimerksi tuulen suunnan yllättävä vaihtuminen tuovat mukaan sellaista kiehtovaa salaperäisyyttä, mistä tykkään kovasti :)

Tämä oli oikein mukaansa tempaavaa luettavaa ja piti hyvin otteessaan. Piileskely, katseiden kohtaaminen, keskustelu, kävely yhdessä ja lopulta tiet erkanevat - tässä oli hyvät ainekset pieneen tarinaan. Hahmot olivat kyllä juuri niin kiinnostavia, kuin nimetkin jo antoivat odottaa. Pidin myös tuosta, miten markkinoihin viitattiin sekä alussa että lopussa - alkupuolella negatiivisemmassa merkityksessä, lopussa ehkä hieman toiveikkaana, jospa kaksikko tapaa siellä uudelleen.

Kiitos tästä!
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Vs: Valtari | S | myyttinen fantasia | one shot
« Vastaus #11 : 22.03.2020 16:10:55 »
Oih ja voih, enhän minä oikein osaa sanoa mitään! Kiitos tosi paljon Fiorella, Lyra, nomppis ja Thelina kommenteistanne <3 Mua on ilahduttanut valtavasti, että olette pitäneet tästä shotista! Tykkään itse kovasti tästä tunnelmasta ja näistä hahmoista. Tuntuu vähän haikealtakin palata tämän luo (vaikkakin kommentteja lukemaan), kun tästä vähän niin kuin minun kässärin elämäkin alkoi (vaikka lopulta sen tarinan hahmoista tulikin hyvin erilaiset). Kiitos teille, olette ihania <3

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 747
Vs: Valtari | S | myyttinen fantasia | one shot
« Vastaus #12 : 30.06.2021 17:59:14 »
Ajattelin ensin, että tämä one-shot sijoittuu Kaikuu tuntureilla -maailmaasi, mutta tehtyäni vähän taustatutkimusta huomasin, että tämä oli matkalla sinne, mutta muuttuikin toiseksi ja vain Joutsen nimi jäi :D Mutta mikäpä siinä, sain silti lukea myyttistä fantasiaa, mikä on kyllä yksi suosikkigenreistäni!

Oli aika söpöä saada lukea Joutsin ja Valtarin virallisesta ensikohtaamisesta, vaikka Valtari onkin ilmeisesti tarkkaillut Joutsia jo aiemmin ja läheltä ;) Tässä oli hauskaa varautuneisuutta ja etenkin tykkäsin siitä, miten ennakkoluuloinen Joutsi oli. Siinä on jotain virkistävää, sillä yleensä päähenkilö tai tarinan sankari on ennakkoluulottomampi ja kohtaa monet avoimesti. Tässä Valtari sai kuitenkin tehdä vähän töitä ennen kuin sai Joutsin puolelleen, ja tämä teksti rakensikin hienosti alun heidän ystävyydelleen. Etenkin tuo lopun Kuunvalo pyörteili erikoisesti tämän silmissä, Joutsi huomasi ja oli hetken täysin haltioitunut ja Hän mietti Valtaria koko loppuyön johdattivat tuon lopun aivan omanlaiseensa huipennukseen ja tässä on aistittavissa seikkailun alkua :)

Minua kiehtoivat todella paljon nuo itkevät virvatulet! Se oli aivan hurjan jännittävä idea ja herätti heti kysymyksiä mielessäni ja pohdintoja siitä, mitä itse kirjoittaisin virvatulista. Pidin myös ajatuksesta Etiäisestä, pitää se sitten Valtarin kohdalla paikkaansa tai ei, mutta ajatus yhteydestä rajapintaan tuo sekin lukuisia mahdollisuuksia tarinaan. Käytät kekseliäästi mytologiaa tässä tekstissä ja se houkuttelee lukemaan lisää Joutsi/Valtaria :) Kiitos kovasti tästä! En yhtään tiedä, miksi tämä oli minulla säästössä välilehdessä, mutta onneksi oli :D

between the sea
and the dream of the sea