Kirjoittaja Aihe: Ksenon (neljä kertaa raskaampaa kuin ilma), K-11, Severus/Hermione, raapalesarja, 40/40  (Luettu 2208 kertaa)

Melodie

  • ***
  • Viestejä: 1 094
  • Banneri @ Crysted
HUPSIS. Kiusallista kun käy äkisti ilmi tuollainen käsimielenkiinto! (Severusko ei koskaan katsele omia käsiaan ihailevasti!) Onneksi Hermione on kuitenkin urheana. ^-^ Harmi vain, ettemme saaneet kokea professorin kokemusta. :-\

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 708
No kappas, minultahan oli jäänyt edellinen kommentoimatta, mutta siis musta lukitiliksestä tehtävät asiakirjat kuulostaa järkevältä! Onneksi Hermione ei kuitenkaan vaatinut niitä, niin ei tullut mitään viivytyksiä ainakaan sen suhteen. :D

Ihana tuo Severuksen huomio sinuttelusta, jotenkin niin. Ihihihihi. Saa mut virnistelemään hassusti. :D Huaah, luin yhden osan ensin ja nyt jännitän, koska huuuuh. Melkein tekisi itsekin kipittää keittämään teetä, mutta en kyllä kykene tästä irtautumaan. Eteenpäin ->

HUuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuh. No niin, nyt Severus ainakin tietää, miten Hermione reagoi - tai paremminkin ei reagoi, jos hän menisi ja suutelisi Hermionea! Musta alkaa tuntua, että Severuksen tunteetkin on heräilemässä. <3____<3 Hermionen yritykset paikkailla sinutteluaan on kyllä suloisia. Voivoivoivoivoi. Kunpa tämä ei loppuisi koskaan. ;_; Mut hyvä, jos on luvassa jo lisää Ksenonin jälkeenkin. Koska oon ihan koukkusessa. Olin ihan hädissäni, että missä on minun päiväannokseni. ;D ;D ;D

Nyt voin taas hyvillä mielin painella unille. Kiitos ihana Nevilla <3 Nähdään taas huomenna!

- Frac

Nevilla

  • Rohkelikko
  • ***
  • Viestejä: 5 040
  • Phantom Thief of Hearts
K/H: No niin, nyt on jäljellä enää kymmenen raapaletta! Elämme jännittäviä aikoja. :P Viehtymykseni kreikkalaiseen mytologiaan nostaa muuten taas päätään, anteeksi siitä!

Melodie: Severus ei ehkä osaa arvostaa juuri mitään itsessään. Pöljä mies! Linkkaan professorin kokemuksen tänne heti kun se ilmestyy!

FractaAnima: Onneksi tänään oli töissä hiljaisempaa, niin sain kirjoitettua päivän raapaleet jo nyt. :) Tällä kertaa luvassa on jopa pidempi annos, ja vähän ennakoin, että saatat jopa tykätä näistä, tai erityisesti jälkimmäisistä. Ja joo, tää fic on jotenkin tosi vahvasti piningia, oon pahoillani kun asiat etenevät tooooosi hitaasti. (En ole. :P Niinhän se on myös sinun pakkoavioliittoficissäsi!) Mukavaa aamuteehetkeä sinne!

*

28.
(150 sanaa)

Tentti meni hyvin, vaikka Hermionen väsyneet ajatukset harhailivatkin kerta toisensa jälkeen takaisin edeltävän illan tapahtumiin. Tentin jälkeen tyttö raahusti kotiin ja kaatui suoraan vuoteeseen välittämättä siitä, että illalla olisi jälleen kerran ollut tutkimustehtäviä.

Neljä tuntia myöhemmin Hermione heräsi pöllön koputtaessa nokallaan ikkunaan. Hän vääntäytyi voihkaisten ylös ja raahusti päästämään linnun sisään. Pöllö oli yksi yliopiston lehtopöllöistä, joten Hermione oletti sen olevan Severukselta. Professorin kirjeen sijaan viesti oli kuitenkin hallinnolta. Kirje oli hienostunut kutsu, jossa Hermione tutkimusavustajan ominaisuudessa kutsuttiin Marrasvirran yliopiston henkilökunnan pikkujouluihin.

Rohkelikko tuijotti kirjettä hämmentyneenä. Hetken asiaa pohdittuaan Hermione tajusi kuitenkin, että osallisuus tutkimusprojektissa teki kuin tekikin hänestä teknisesti ottaen tutkimushenkilökunnan jäsenen. Huokaisten Hermione kirjoitti kirjeeseen myöntävän vastauksen, vaikka pikkujoulut eivät olleetkaan hänen prioriteettilistallaan kovinkaan korkealla. Niistä kieltäytyminen olisi kuitenkin ollut epäkohteliasta ja sitä paitsi arvokkaan verkostoitumismahdollisuuden heittämistä hukkaan.

Hän ruokki lehtopöllön ja silitteli sitä hetken palkkioksi hyvin tehdystä työstä. Sitten Hermione avasi ikkunan ja lähetti pöllön matkaan.


29.-30.
(400 sanaa)

Severus ei lähettänyt mitään viestiä, joten Hermione sai kerrankin viettää illan rauhassa. Todennäköisesti professori oli päättänyt hoitaa vakavan keskustelunsa Vanessan kanssa, eikä siksi tarvinnut Hermionea mihinkään.
Ilta oli marraskuiseksi yllättävän lämmin ja kirkas, joten Hermione kääriytyi Mollyn neulomaan villapaitaan, keitti itselleen teetä ja täytti sillä jästitermarin, jonka oli saanut vanhemmiltaan. Hän ei ollut kaikilta kiireiltään ehtinyt juurikaan tutkia Marrasvirtaa, joten nyt hän päätti varastaa aikaa pienelle kävelyretkelle kaupungissa.

Marrasvirran mukulakivikadut ja kujat kiemurtelivat pitkin loivia rinteitä, joiden keskellä kiivas joki virtasi. Siellä täällä oli perinteisiä englantilaisia tavernoita ystävällisesti tuikkivine ikkunoineen. Muutoin talot olivat harmaita ja sateen ja tuulen ränsistämiä, mutta ne seisoivat silti paikoillaan sitkeästi vuodesta toiseen. Kaupungista löytyi pieni velhokirjakauppa, kauneussalonki (vaikka Hermione epäilikin, että Marrasvirran jatkuvat sateet ja kaupunkia kietova uska kykenivät lässäyttämään taikuudellakin vahvistetut kampaukset), vaateliike ja neljä tavernaa. Hermionen jalat kuljettivat hänet kuitenkin puistoon, jossa lehdettömät puut kurkottelivat oksiaan haarautuvien polkujen yllä. Tyttö istahti puiston keskellä olevan suihkulähteen reunalle ja avasi termospullonsa. Kuuma tee ja marraskuinen taivas rauhoittivat Hermionen kaoottisina edestakaisin säntäileviä ajatuksia.

"Et tullut tänään", Severuksen matala ääni sai Hermionen kääntämään katseensa tähdistä viereensä ilmestyneeseen mieheen.

"Oliko se muka yllätys?"

"Ei varsinaisesti. Olisin silti odottanut viestiä."

"Jos totta puhutaan, minun piti lähettää sellainen, mutta olin tentin jälkeen niin väsynyt, että nukahdin heti kun pääsin kotiin."

"Olen ehkä vaatinut sinulta liikaa", Severus murahti.

"Tai sitten minä itseltäni", Hermione hymähti. "Minulla on siihen taipumusta."

Severus vilkaisi taivaalle. "Tiesitkö, että Kassiopeian tähdistö on nimetty kreikkalaisen tarun kuningattaren mukaan? Kassiopeia oli niin turhamainen ja ylimielinen, että jumalat päättivät vangita hänet ikuisesti valtaistuimelleen tähtiin."

"En tiennyt, että tunnet vanhoja kreikkalaisia tarujakin."

Severus ei vastannut hetkeen mitään. "Isäni oli jästi. Ei kovin mukava mies, mutta kun olin 6-vuotias, hän vei minut kerran jästikirjastoon. Ehkä katui pitkiä ryyppyputkiaan, ehkä ei - en vieläkään tiedä miksi. Mutta vietin sen jälkeen suuren osan ajastani kirjoihin hautautuneena."

"En tiennyt", Hermione vastasi pehmeästi.

"Kovin moni ei tiedä", Severuksen äänensävy oli kuiva. "En varsinaisesti levittele surullista menneisyyttäni ympäriinsä, saati kaipaa sääliä. Mutta olen aina rakastanut mytologioita. Ihmisillä - niin noidilla kuin jästeilläkin - on tapana kertoa kertomuksia jostakin suuremmasta. Se on hyvin epärationaalista, mutta samaan aikaan myös täysin loogista. Joskus järjen työkalut loppuvat ja silloin on tartuttava johonkin muuhun."

"Haluaisitko teetä?" Hermione jäi miettimään professorin sanoja. Jokin Severuksessa oli erilaista. Ehkä kyse oli heidät kietoneesta yöstä, joka pehmensi kulmia ja avasi ovia, jotka päivänvalossa pysyivät kiinni.

"Jos haluat sitä tarjota", Severus myöntyi. Hermione loitsi esiin toisen kupin ja ojensi sen miehelle.
« Viimeksi muokattu: 11.07.2019 13:13:01 kirjoittanut Nevilla »

we deserve a soft epilogue, my love

hiddenben

  • ***
  • Viestejä: 645
    • H.E.R. – Things In Focus
13 minuuttia julkaisun jälkeen tulen kirjoittamaan tänne kommenttia :D Mutta nämä olivat niin hykerryttävän ihania, oli pakko! Varsinkin tuo viimeinen, aivan ihanan tunnelmallinen ja kuitenkin kovin aidontuntuinen Severus/Hermione-hetki. Hetken jo ajattelin, että Severus alkaa muuttua vähän liian inhimilliseksi kertoessaan rakkaudestaan mytologiaan, mutta sitten tulee tämä kommentti –

Lainaus
Se on hyvin epärationaalista, mutta samaan aikaan myös täysin loogista. Joskus järjen työkalut loppuvat ja silloin on tartuttava johonkin muuhun.

– ja boom! Severus is back :D Tykkäsin myös siitä, miten Hermione ei vastannut Severuksen kysymykseen Kassiopeiasta vaan vastasikin johonkin ihan muuhun, joka kuitenkin oli se olennainen asia keskustelussa. Tuo teen tarjoaminen oli myös kaunis hetki, tykkäsin siitä kohtauksena, mutta myös, miten olit sen kirjoittanut. Kiitos, tästä on hyvä aloittaa päivä :)
And it feels like his new life can start
And it feels like heaven.

Melodie

  • ***
  • Viestejä: 1 094
  • Banneri @ Crysted
Rakkaus mainittu! Ties mitä nyt tapahtuu, kun Severus on myöntänyt kyvyn inhimillisiin tunteisiin. ;) Mukavaa, että Hermione sai levätä. Ihana pöllökohtaaminen! Mitähän pikkujouluissa tapahtuu...

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 708
Rakkaus mainittu!
Torilla tavataan! o/ Rakkaus se siellä pisti minunkin silmääni ja voi että. Olipa niin lempeä yöllinen kohtaaminen. Niin tunnelmallinen, ja minuun vetosi etenkin kuvailu siitä, miten yö pehmensi kulmia ja avasi ovia. <3 <3 <3 Niin kaunista! Severuksella on ehdottomasti tunteita, jos ei kuumia, niin ainakin lämpimiä. Mistä puheen ollen, olikohan teen tarkoitus olla kuumaa eikä kylmää, kun se kerta oli termarissakin. ::)

Ihana ihana ihana kohtaus ja ihastuin Marrasvirtaan vielä lisää, kiitos, että päästiin tutustumiskierrokselle kaupunkiin ja kiitos valtavan ihanista mielikuvista. Minä sulan. <3

Lisäänpä vielä, että voisin quotettaa tähän koko hiddenbenin kommentin, koska olen niin samaa mieltä! Lisäksi siitä tuli mieleeni, että tykkäsin kovin tavasta, jolla Severus ilmaisee myöntyvänsä teetarjoukseen. Jotenkin niin kovin severusmainen kommentti. ;D <3

- Frac

Nevilla

  • Rohkelikko
  • ***
  • Viestejä: 5 040
  • Phantom Thief of Hearts
Loppu lähenee! Tämän päivän raapaleet ovat nyt kolmanneksi viimeinen osa. Meno on vähän töyssyistä, mutta syy siihenkin selviää vielä. ;)

hiddenben: nopea kommentti toi mieleeni vanhat hyvät ajat, nimittäin aikanaan toisella kotifoorumillani oli tapana rynnätä kommentoimaan uusia tekstejä kilpaa ja kirjoittaa kommenttiin aluksi että "EKA!" :D Mutta ihanaa, että tykkäsit! Severuksesta kirjoittaminen on kyllä usein aikamoista tasapainoilua, kun pitäisi jotenkin tuoda esiin se herkempikin puoli, mutta ei saisi mennä lällystelyksi. Hyvä, että suunnilleen onnistui. Kiitos kommentista! ♥

Melodie: Niinpä, inhimillisten tunteiden myöntäminen on kyllä Suuri Asia. Oot kiva! ♥

FractaAnima: Kävin tuossa Helsingin torilla yöllä ja ei näkynyt sinua! :( (No en nyt sentään. :P ) Mutta hih, tuo teeyksityiskohta meni kyllä minulta täysin ohi, korjasinpa. Kivaa, että taas kerran tykkäsit. ♥

*

31.
(200 sanaa)

"Oletko minulle vihainen?" Vanessa kysyi. He istuivat syömässä yliopiston lounasravintolassa. Nainen näykki innottomasti kanasalaattiaan ja vältteli Hermionen katsetta.

"En", Hermione vakuutti. "Ensin olin, mutta kaikki tekevät virheitä. En olisi halunnut nähdä niitä muistoja, mutta tehty mikä tehty, ja olen oppinut elämään asian kanssa. Tiedän, ettei mikään niissä ole todellista." Se oli osittain valetta: muistot hämmensivät Hermionea edelleen, eikä hän päässyt yli tai ympäri siitä, että oli suudellut Severusta. Toisinaan itsepintainen muisto vaivasi jopa Hermionen unia.

Vanessa huoahti helpottuneena ja hymyili sitten. "Hyvä! Olisitpa nähnyt professori Kalkaroksen! Hän oli kuin raivon ruumiillistuma."

"Voin hyvin kuvitella", Hermione hymähti. "Minä vietin vuosia niitä puuskia peläten."

"Sain kunnon saarnan. Yllättävää kyllä, lähinnä vastuuttomuudesta ja tärkeän tutkimuksen sotkemisesta."

"Mutta entä... tunteesi?" Hermione kysyi varovasti. Vanessa huokaisi.

"No, professori Kalkaros totesi hyvin tyynesti ja lyhyesti, että minun on turha elätellä moisia haaveita, ja ettei hänellä ole tapana ihastua opiskelijoihinsa", nainen piti äänensä matalana. Sitten hän pudisti päätään kuin karkoittaakseen koko asian.

"Mutta ei se mitään. Olihan koko ihastus alun perinkin turhaa haihattelua", Vanessa yritti kuulostaa pirteältä, mutta hänen kasvoillaan näkyivät silti unettoman yön ja itkun varjot.

"Älä murehdi", Hermione lohdutti. "Olen kuullut, että tänne tulee joululomien jälkeen kaksi nuorta tohtoriopiskelijaa. Eihän sitä koskaan tiedä."
Vanessa yritti hymyillä.


32.-33.
(400 sanaa)

Hermione tunsi aluksi olonsa kammottavan ulkopuoliseksi seistessään seinänvierustalla. Yliopiston suuri sali oli koristeltu leijuvin lyhdyin ja kaikkialla kiertävin, kukkivin ruusuköynnöksin. Neville olisi varmasti innoissaan, kun näkisi sydäntalven ruusun kukkivan näin kauniisti, tyttö ajatteli.

"Hermione!" Vanessa huikkasi. Tohtoriopiskelija oli selvästi nauttinut jo muutaman lasillisen hehkuviiniä, mutta Hermione syleili häntä silti lämpimästi.

"Ota vähän syötävää", Vanessa kehotti. "Sitten voin pelastaa sinut täältä. Meillä nuoremmilla on omat perinteiset juhlamme riimutaikuuden luokkahuoneessa."

Nuoremman polven juhlat kuulostivat epäilyttävän paljon joltakin sellaiselta, joka sisältäisi hehkuviiniä ja väkevämpiäkin juomia, mutta Hermione nyökkäsi silti. Ehkä hänkin voisi kerran elämässään irrotella.

Hän kasasi lautaselleen pikkusuolaisia ja seurasi sitten Vanessaa, jonka sinisen leningin helmoja koristivat pakkaskukkaset, jotka oli loitsittu hehkumaan kylmää sinistä valoa. Naisen hiukset oli solmittu pään ympärille letiksi, johon oli pujotettu lemmikinkukkia. Hermione tunsi olonsa harmaavarpuseksi punaisesta neulemekostaan huolimatta.

Tohtoriopiskelijat olivat tehneet riimutaikuuden luokkahuoneesta yllättävän kodikkaan. Kasvitieteilijät olivat tuoneet aurinkokärhäkkäitä ruukuissaan, joten niiden säilömä kesäauringon valo lämmitti huonetta miellyttävästi. Keskustelu soljui vilkkaana akateemisista skandaaleista Samhainin rituaaleihin ja huispaukseen. Vastoin kaikki odotuksia Hermione huomasi jopa nauttivansa olostaan ja sujahtavansa osaksi joukkoa vaivattomasti.

"Missä oikein olet piilotellut häntä, Vanessa?" Lin kysyi. Nuori mies kirjoitti väitöskirjaansa muinaisista taikakielistä ja elehti jatkuvasti vilkkaasti käsillään. Hänenkin sormensa olivat pitkät ja kauniit, mutta vaikka Hermionen katse hakeutuikin niihin tuon tuostakin, siitä huolimatta ne toivat hänen mieleensä lähinnä Severuksen kädet.

"Liemilaboratoriossa", Vanessa vastasi ja iski Hermionelle silmää. Hermione nauroi ja kertoi sitten ympäripyöreästi heidän projektistaan. Lin kuunteli, kyseli kysymyksiä ja yllätti tytön kommentoimalla tutkimusprosessia nokkelammin kuin Hermione oli osannut odottaa.

"Tiedät paljon taikaliemistä", rohkelikko kehui. Lin kohautti olkiaan.

"Kiinassa niitä pidetään suuressa arvossa", mies hymyili. "Ja perheeni on ollut alalla pitkään."

"Mutta jos taikaliemistä puhutaan, niin mielestäni te olette kaikki uuden hehkuviiniannoksen tarpeessa", Caleb, väitöskirjaansa viimeistelevä muodonmuutosasiantuntija julisti. Hän sammalsi jo hieman, mutta sinisissä silmissä oli silti viiltävää älykkyyttä. Hermione tunsi olevansa viimeinkin sellaisessa joukossa, jossa hän saatoi sanoa mitä vain kuulostamatta siltä, että kerskaili älyllään tai taidoillaan. Siitä ilahtuneena tyttö otti vastaan Linin hänelle tarjoaman hehkuviinilasillisen ja kumosi sen alas tarkemmin asiaa miettimättä.

Siitä lähtien ilta tuntui kuluvan nopeammin ja aavistuksen sumuisemmin. Hermione huomasi tarkemmin Linin hymyn ja tämän mustien silmien tarkkaavaisen katseen ja jostakin syystä hänen teki mieli vastata tämän flirttailuunkin tavallista rohkeammin.

"Alkaa olla jo myöhä", Lin sanoi, kun kello naksahti osoittamaan yhtätoista. "Haluaisitko lähteä kupilliselle teetä? Lupaan, että päästän sinut turvallisesti kotiin."

Hermione hymyili ja huomasi nyökkäävänsä vastaukseksi. "Käyn vain nopeasti naistenhuoneessa. Nähdään pääovilla."

"Siellä siis", Lin hymyili. Hermionen sydän päätti tanssia valssia.


34.
(150 sanaa)

Hermione pesi kätensä ja suuntasi sitten kohti pääovia. Matkalla hän ohitti kuitenkin parvekkeelle aukeavat ovet. Severuksen tuttu hahmo kiinnitti tytön huomion.

"Pakoiletko ihmisiä?" Hermione kysyi. Viileä yöilma tuntui hyvältä.

"En varsinaisesti pidä juhlista", Severus tuhahti, "mutta rehtori vaatii meitä kaikkia osallistumaan. Yritän vaihtaa kuulumiset muiden kanssa mahdollisimman lyhyesti ja paeta sitten omaan rauhaani."

"Minulla on ollut mukavaa", Hermione tunnusti. Severus kääntyi ja katsoi häntä arvioivasti.

"Huomaan", professori totesi kuivasti. "Olet juonut liikaa."

"Sinä taas et ole selvästikään tarpeeksi", Hermione nauroi. Severus näytti kärsivältä.

"Mene kotiin ja nuku humalasi pois, Hermione", hän kehotti ärtyneesti. Tytön oma nimi Severuksen tummalla äänellä lausuttuna sai Hermionen sydämen jyskyttämään. Hän ei muistanut miehen käyttäneen sitä aiemmin. Jostain syystä nimi oli kuin magneetti ja Hermione huomasi astuvansa lähemmäs. Linille annettu lupaus unohtui, kun vaarallinen ajatus kehkeytyi rohkelikon mielessä.

"Menen", Hermione lupasi. "Mutta ensin minun on selvitettävä jotakin."

Muutamalla askeleella tyttö sulki heidän välimatkansa ja kurottautui suutelemaan Severusta.

we deserve a soft epilogue, my love

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 708
Ja tähänkö on mielestäsi ihan ok lopettaa tämä osa? Ei kuule ole! Ei yhtään okei! Minä ratkean uteliaisuudesta!!! O_____O olin jo peloissani tästä Lin tyypistä, mut huhuhuuu. Oh my. Huhhuh. Mut hei olipa kiva piipahtaa opiskelijakemuissa. Olin vähän epäileväinen ensin, mutta tyypit vaikutti kivoilta ja jotenkin ihanaa, että Hermionella oli kerrankin suht tasavertainen olo muiden kanssa. Silti olen onnnnnnellinen, että Hermione löysi Severuksen hengailemasta parvekkeelta. Oivoi.

Olin myös onnesta sekaisin huomatessani, että osat olivat tulleet tänä aamuna aikaisin, niin pääsin aamuteen äärellä niitä lukemaan. <3

Huomenna nähdään! Ellen ratkea ennen sitä liitoksistani. ._.

- Frac

Ps. Mitä jos olisinkin ollut torilla? Ihan yksin siellä, kun et tullutkaan katsomaan. Sulla olis varmasti ollut teetermari mukana. Nyt jäin ilman. Jos siis olin siellä. Kuka tietää. ;)

Melodie

  • ***
  • Viestejä: 1 094
  • Banneri @ Crysted
Vai silviisii! Kaikenlaiseen se hehkuviini johtaakaan! Mitähän Lin nyt ajattelee kun Hermionea ei näy. :/

Ihanat pikku juhlat! Mukavaa, että Hermionekin viihtyi muiden nuorisolaisten kanssa.

Nevilla

  • Rohkelikko
  • ***
  • Viestejä: 5 040
  • Phantom Thief of Hearts
Kas niin, toisiksi viimeinen annos olisi nyt sitten tässä.

FractaAnima: Nyt kuvittelen sut torilla vähän orvon oloisena ja harmittelen sitä, että en ollut paikalla, daaamn. Ja Melodien kanssa. :D Mutta hei, tässä nyt on ainakin lisää raapaleita, ja jopa jatketaan siitä mihin eilen jäätiin. :P

Melodie: Joo, voi Lin-poloista. :( Olisi varmasti ollut herttainen pieni teehetki. Mutta nykyajan nuoriso on niin ailahtelevaista!

*

35.
(150 sanaa)

Severus jähmettyi hetkeksi. Miehen huulet olivat viileät ja liikkumattomat, mutta Hermione ei perääntynyt, vaan painautui lähemmäs. Hehkuviini antoi hänelle rohkeutta tehdä jotakin sellaista, mitä tyttö ei ollut myöntänyt edes itselleen haluavansa.

Lopulta Severus tuntui heräävän eloon. Mies vastasi suudelmaan kömpelösti mutta nälkäisesti. Suudelma oli erilainen kuin Hermionen valemuistoissa, mutta siinä oli kömpelyydestä huolimatta samaa itsepäistä auktoriteettia, joka sai Hermionen ynähtämään tyytyväisesti.

Sitten Severus vetäytyi kauemmaksi.

"Typerys. Et tiedä, mitä olet tekemässä", mies ärähti.

"Se, että olen humalassa, ei -" Hermione aloitti, mutta Severus vaiensi hänet välittömästi.

"Humala olisi jo tarpeeksi paha", mies murahti, "mutta maistut myös kuparimyrtiltä."

"Kuparimyrtillä?" Hermionen päässä jyskytti. Hänen oli kylmä, joten tyttö yritti vaistomaisesti painautua lähemmäs Severusta. Mies tarttui päättäväisesti hänen hartioihinsa ja piteli Hermionea paikoillaan. Kuunvalossa hänen silmänsä olivat yönmustat ja hyvin keskittyneet.

"Se on harvinainen taikakasvi", Severus selitti hitaasti, jotta sanat varmasti menisivät perille. "Hyvin, hyvin voimakas afrodisiakki. Ja joku on ilmeisesti sekoittanut sitä viiniisi."



36.
(200 sanaa)

Severus vei Hermionen työhuoneeseensa ja istutti tämän tuoliin. Tyttö ei juuri vastustellut, muttei myöskään tuntunut tajuavan, mistä oikeastaan oli kyse. Tämän silmissä oli utuinen katse.

"Haen varastosta lääkelientä", professori murahti ja poistui sitten rivakasti. Pian hän palasi vastalääke mukanaan ja ojensi sen Hermionelle. Tyttö kurtisti kulmiaan liemelle, mutta joi sen kuitenkin tottelevaisesti. Hänen katseensa hakeutui jatkuvasti Severuksen käsiin.

"Tiedätkö, aluksi minä en ymmärtänyt Vanessa alkuunkaan", Hermione sanoi. "Mutta sitten aloin huomata pieniä yksityiskohtia. Sen, miten äänesi tummenee, kun sinulle väittää vastaan, ja kuinka silmiisi syttyy sellainen tietty katse. Se on aina kuin haaste. Ja tietenkin ne kädet, sinulla on kyllä erinomaiset kädet. Ja sitten vielä mielesi, kaikki ne viiltävät kommentit ja oivallukset ja pienet yksityiskohdat. Minä luulen, että -"

"Hermione", Severus huokaisi. "Ole hiljaa. Et tiedä mitä puhut."

"Tiedänpäs", rohkelikko intti. "Minulla on ollut koko syksy aikaa ajatella näitä asioita."

"Ja kuten sanoin Vanessalle, sanon nyt myös sinulle: minulla ei ole tapana ihastua opiskelijoihini", Severuksen sanoissa oli lopullisuutta, vaikka mies ei kohdannutkaan Hermionen katsetta.

"Mutta sinä suutelit takaisin."

Severus ei vastannut mitään. Sen sijaan mies vain odotti, että utu hälvenisi Hermionen katseesta, ja yritti pitää kasvonsa tyyninä siitäkin huolimatta, että hänenkin petolliset ajatuksensa palasivat jatkuvasti siihen, miltä tytön suuteleminen oli tuntunut.


37.
(200 sanaa)

"Olen hirveän pahoillani", Hermione voihkaisi viimein. Hänen päätään kivisti, mutta viimeisetkin kuparimyrtin vaikutukset olivat hälvenneet.

"Et ollut oma itsesi", Severus vastasi viileästi. "Sinua ei voi syyttää toiminnastasi kuparimyrtin vaikutuksen alaisena. Mutta sinun pitäisi nyt kertoa, mitä tarkalleen ottaen tapahtui. Joku laittoi kiellettyä taikayrttiä hehkuviiniisi. Se ei ole leikin asia."

Hermione ajatteli hetken ja pudisti sitten päätään. Hänen olisi pitänyt muistaa, mutta jostakin syystä...

"En muista. En muista oikein mitään. Olin Vanessan kanssa tohtoriopiskelijoiden pikkujouluissa ja sitten - sitten muistan vain... vain... Parvekkeen ja -"

"Hmm", Severus keskeytti Hermionen takeltelun. "Sallitko?" mies kohotti taikasauvaansa. Hermione nyökkäsi.

Severus kävi illan tapahtumat nopeasti läpi, mutta törmäsi jatkuvasti kummalliseen usvaan. Illan alkupuoli oli vielä selkeää: ulkopuolisuuden tunne, epämukavuus, muodolliset kohteliaisuudet. Sitten Vanessa, joka oli pelastanut Hermionen ja vienyt hänet riimutaikuuden luokkaan, ja sitten - vain usvaa. Kunnes Hermione oli lähtenyt kohti pääovia, joilla hänen piti tavata joku, ja käynyt matkalla vessassa, josta palatessaan hän oli nähnyt Severuksen parvekkeella.

Siitä lähtien muisto oli kirkas ja teräväpiirteinen, ja Severus viivähtikin siinä hetken. Hetken professori pohti, josko muiston pyyhkiminen olisi ollut viisainta, mutta päätti sitten olla koskematta siihen. Jos minun täytyy kantaa mukanani tuota hetkeä, niin täytyy kyllä hänenkin, mies ajatteli aavistuksen kitkerästi.

Severus palasi omaan mieleensä ja kurtisti kulmiaan.

we deserve a soft epilogue, my love

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 708
Hnnnnnnnngh, typerä ja myönnettäköön, myös pirun terävä Severus. Olisit voinut kerrankin jättää huomiosi vähemmälle, vaikka hyvä on, se olisi ollut väärin. Onpas hyvin kirjoitettu, kun toivoo samaan aikaan, että asiat olisivat menneet toisin, mutta samaan aikaan on kuitenkin tunne, että tämä oli ainoa oikea ratkaisu Severukselta, kun hän huomasi Hermionen olleen huumattu. Voivoivoi. Ihana tuo kohta, missä Hermione höpötti mitä mieleen juolahti, ja ihan totuuksia, oli kuparimyrttiä tai ei.

Mutta! Severus todella suuteli takaisin. Erävoitto! Ai että. Tosiasia, johon voin ripustaa toivoni. Hmmhmmhmm <3 Pidin myös siitä, ettei Severus ollutkaan mahdottoman hyvä suutelija, koska hänhän jo aiemmin sanoi, ettei suuteleminen ole hänen vahvuuksiaan (vielä). Oh ja voih, tämän lukeminen on kyllä aina päivän kohokohta. Rrrrakastan tätä ficciä ja arvaapa vaan sainko taas uusia ideoita tätä lukiessani. Olisipa aikaa kirjoittaa kaikki hassut ideat ylös. :D

Ihana sinä. Huomiseen <3

- Frac

Melodie

  • ***
  • Viestejä: 1 094
  • Banneri @ Crysted
Suudelma kuulostaa mukavalta!

Erinomaiset kädet :D <3
Petolliset ajatukset!!

Minua vähän epäilyttikin se juomientarjoilu siellä juhlissa, mutta että noin kurjasti siinä kävi! Eikö Linillä ollutkaan mielessään viaton pikku teehetki. :| Vai oliko tämä Vanessan kaksinaamainen juoni!
Hermionen ei kyllä tarvitsisi pahoitella! Onpa hyvä, ettei Severus nyt sorru juuri parjaamaansa muistojenpyyhintään.

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 742
Luin tähän asti ilmestyneet osat viime yönä (aamulla vielä sitten uusimmat raapaleet), ja nyt on onneksi viimein aikaa kommentoida, sillä tämä on minusta ihan älyttömän hyvä! Juuri sellainen teksti jota olen tähän hetkeen kaivannut, kutkuttavaa slow burnia ja sitä miten kasvavista tunteista ollaan vähän kerrallaan enemmän tietoisia (tällä hetkellä enemmän Hermionen kuin Kalkaroksen kohdalla toki) ja kaikkea tällaista. <3

Aa, tässä on ollut vaikka mitä ihasteltavaa. Yliopistomiljöö on minusta ensinnäkin hieno, ja se miten se tuo vähän uutta kulmaa Hermionen ja Kalkaroksen väleihin. Esimerkiksi nyt tuo, että Kalkaros suhtautuu opiskelijoihinsa yliopistoprofessorina eri tavalla kuin Tylypahkassa, vähemmän ilkeästi. Pidän siitä että tässä on todella huomioitu se, että hän oli Tylypahkassa todella kurja ja pelottava opettaja, mikä välittyy alkuun vahvasti myös Hermionen suhtautumisesta. Sekin on toteutettu hienosti miten hän sitten huomaa muutoksen, osittain Vanessan ansiosta, ja samalla hänen omakin suhtautumisensa muuttuu.

Sodan jälkimainingit ovat tässä läsnä hyvällä tavalla hienovaraisesti, pidin siltä osin paljon Vanessan ja Hermionen sotasankari-keskustelusta ja siitä miten Hermione mainitsi käyvänsä terapiassa. Vanessasta olen myös pitänyt hahmona tähän mennessä heikkouksineen kaikkineen, toivon hartaasti ettei hänellä ole mitään tekemistä kuparimyrtin kanssa...

Kaikki taikamaailman yksityiskohdat, joilla olet tuonut juoneen eri käänteitä, ovat olleet ihan hirmu onnistuneita ja kekseliäitä. Memenis ja Vanessan valemuistot, aa! Ja sitten se jälkeinen lukilitis, hykertelin "vai on sitä ryhdytty sinuttelemaan" - kommentille, muun muassa. Kuparimyrtti oli tosiaankin myös mitä jännittävin käänne, monimutkaistaa tilannetta, joka olisi jo muutenkin monimutkainen, oikein sopivasti. :D Pienet välähdykset Kalkaroksen näkökulmaa suudelmaan suhteen olivat jälkeenpäin parhautta. Ai niin, tykkäsin paljon siitä, että hän vastasi suudelmaan kömpelösti, toi kokonaisuuteen hyvää karheutta.

Mitästä muuta, koetan koota tätä kommenttia kasaan kännykällä, ja tuntuu että olisi vielä vaikka mitä sanottavaa. Ylipäätään tässä näkyy minusta todella hyvin Kalkaroksen ja Hermionen luonteiden samankaltaisuus, mitä esimerkiksi intohimoiseen suhtautumiseen tietoon ja tieteeseen tulee, mikä saa välien kehittymisen nykyiseen suuntaan tuntumaan uskottavalta. Sellainen molemminpuolinen arvostus ja kunnioitus on asia tässä, josta pidän paljon. Ja ai niin, minäkin taidan olla tämän tekstin myötä vähän ihastunut Kalkaroksen käsiin, I feel you Hermione... Teen juominen yhdessä tähtitaivaan alla ja keskustelu mytologioista (ja sitä kautta Kalkaroksen menneisyydestä) oli yksi lempikohdistani. Raapalemuotoisuus toimii tässä muuten tosi hyvin.

Jään odottamaan jännityksellä viimeisiä osia! Ilahduttavaa kuulla, että tähän on luvassa jatkoa, voisin lukea tätä vaikka kuinka pitkästi. Kiitos lukukokemuksesta, olen aika valikoiva tämän parituksen suhteen, mutta tämä on Snarmionea parhaimmillaan, ehdottomasti. <3

sentimentaalista löpinää.

ava © benchable

Nevilla

  • Rohkelikko
  • ***
  • Viestejä: 5 040
  • Phantom Thief of Hearts
No niin, viimeinen osa! Kommentoin tekstistä yleisesti vähän lisää lopussa.

FractaAnima: Minusta oli hirveän hauskaa kirjoittaa tuota suutelukohtausta, koska yllättävän harvoin sitä ihan teksteissä kyseenalaistetaan lemmenrohtojen vaikutusta ja sitä, ettei niiden käyttäminen varsinaisesti ole oikein. Koska Severus on liemiasiantuntija, uskon, että hän on myös aika tarkka näistä vaikutuksista ja - vaikka monissa asioissa moraalisesti harmaa onkin - ei siedä moista väärinkäytöstä. Mutta ehkä vielä joskus saadaan oikeakin suudelma. Oot paras. ♥

Melodie: Suudelmat on kyllä mukavia! ♥ Ja ehkä kaikilla oli oikeasti puhtaat aikomukset ja kuparimyrtti oli joutunut hehkuviiniin vahingossa!

Okakettu: Oho, yllätyin, kun olit päätynyt kommentoimaan tätä, koska en tosiaan ole sinua snarmioneshipparina ajatellut. :D Mutta ihanaa kuulla, että tykkäsit! Minustakin tämä paritus on parhaimmillaan silloin, kun kehittyy hitaasti ja pitkän kaavan kautta, ja koska Severuksen hahmo on tosi monimutkainen ja harmaa, on aika tärkeää käsitellä myös niitä vaikeita ja ikäviä puolia. Ja ihanaa, että tykkäsit myös käsistä ja mytologiakeskustelusta, molemmat ovat kyllä lempitrooppejani teksteissä. :D Kirjoitan aina mytologiaviittauksia ja kauniskätisiä miehiä... (Ehkä seuraavalla kerralla otan tavoitteeksi sen, että kauniit kädet onkin naisella, ja mytologiatietoja latelee varis tai jotain.) Ja hihii, slow burnia tämä kyllä totisesti on. :D Kiitos kommentista! ♥


*

38.
(150 sanaa)

"Kuparimyrtin lisäksi sinun huumaajasi käytti jotakin muutakin", Severus mutisi. "Jotakin, joka sai sinut unohtamaan kokonaan hänen henkilöllisyytensä ja kaiken siihen liittyvän. Tai ei - sekään ei ole aivan täsmällisesti sanottu. Muistot ovat siellä, mutta niitä kiertää usva - kuin jonkinlainen suojamuuri." Mies nousi ylös ja alkoi kävellä hitaasti ympäri huonetta ajatellessaan.

Hermione nyökkäsi. "Minun olisi pitänyt olla varovaisempi." Häntä puistatti.

"Mm-mmh, ehkäpä. Mutta huumaus ei ollut sinun syysi", Severus totesi päättäväisesti. "Varovaisuus on hyvästä, mutta kiellettyjen lemmenrohtojen käyttäminen yliopiston henkilökunnan juhlissa on odottamaton ja hyvin vakava rikos. Ei sillä, etteikö se olisi vakavaa myös muissa yhteyksissä."

Hermione tuijotti käsiään. Severus pysähtyi ja huokaisi.

"Mene kotiin ja ota pari päivää lomaa. Lähetän sinulle pöllöpostissa annoksen kehittelemääni krapulalientä", mies totesi ja lisäsi sitten varoittavasti: "Mutta se ei tarkoita sitä, että suosittelisin ottamaan tällaista tavaksi."

"Entä kuparimyrtti? Eikö meidän pitäisi selvittää kuka sen laittoi viinilasiini?"

"Selvitän sen kyllä", Severus vastasi synkästi. "Siitä voit olla varma."


39.
250 sanaa

Pikkujouluyön tapahtumien jälkeen Hermione pysytteli muutaman päivän kotona. Se oli kerrankin helppoa, sillä juhlat olivat olleet perjantaina, eikä kukaan kaivannut tyttö juuri silloin minnekään. Niinpä Hermione kirjoitti ystävilleen kirjeitä, kutoi villasukkia, luki kolme romaania ja opetteli valmistamaan kohokkaan. Mikään ei kuitenkaan saanut hänen ajatuksiaan pysymään erossa Severuksesta, joten lopulta tyttö lähti turhautuneena ulos ja etsiytyi siihen paikkaan, josta yleensä sai lohtua: Marrasvirran pikkuruiseen kirjakauppaan.

Kirjakaupan omistaja, vanha ja ryppyinen neiti Karmiini, tervehti häntä nyökkäämällä ystävällisesti. Hermione laskeutui kierreportaita pitkin kirjakaupan kellariin, jossa oli esillä lähinnä kuriositeettejä ja jästikirjallisuutta. Siellä oli myös kuhmuinen vanha nojatuoli, jossa tytöllä oli toisinaan ollut tapana istua lukemassa tenttikirjojaan.

Tällä kertaa Hermione kuljetti sormiaan pitkin niderivejä yrittäessään löytää jotakin uutta luettavaa. Hän pysähtyi lopulta jästien oppikirjan kohdalle, joka käsitteli kemiaa. Tyttö poimi sen hyllystä ja avasi kirjan umpimähkään.

Ksenon on normaalioloissa inertti jalokaasu, mutta tarpeeksi voimakkaiden reagenssien kanssa se reagoi. "Inertti", Hermione kurtisti kulmiaan ja muisti sitten sanan merkityksen. Se tarkoitti jotakin sellaista ainetta, joka ei suostunut reagoimaan oikein minkään kanssa. Suljettua ja rikkumatonta, torjuvaa. Aivan kuten Severus, Hermione hymähti surullisesti. Hänen silmänsä lipuivat esittelyn seuraavaan kappaleeseen.

Suurina pitoisuuksina se voi syrjäyttää ilmasta hapen. Hermione sulki silmänsä ja ajatteli Severusta, suudelmaa joulukuisena yönä ja sitä, miten kiivaasti hänen sydämensä oli hakannut.

"Ksenon", Hermione mutisi ja sulki kirjan. Jos edes jästien kemia ei ollut turvallinen asia ajateltavaksi, tappio oli ehkä syytä tunnustaa. Hermione veti syvään henkeä. Hetken mielijohteesta tyttö otti kirjan mukaansa ja osti sen. Karmiini katsoi häntä uteliaasti, muttei kysynyt mitään.

Hermione astui kirjakaupan lämmöstä ulos kirpeään talvipäivään.

40.
(200 sanaa)

Tuuli oli viileä ja kadut tyhjiä. Marrasvirran velhokylän asukkaat katosivat kuin tuhka tuuleen aina lomien aikaan, joten silloin oli helppo nähdä, että kyse oli vain pikkuruisesta, taikayliopiston ympärille kasvaneesta talorykelmästä. Kalkaros oli joskus sanonut kuivasti, että se oli aikoinaan putkahtanutkin maasta yhtä yllättäen kuin rypäs sieniä. (Sienivertaus oli muutenkin osuva, sillä kylässä satoi lähes jatkuvasti. Hermione ei edes muistanut, koska oli edellisen kerran nähnyt auringon.)

Mutta sen sijaan, että hän olisi ollut viettämässä joululomaa Kotikolossa ystäviensä kanssa, Hermione olikin päättänyt jäädä Marrasvirtaan pikkuruiseen yksiöönsä pyhien ajaksi. Hän oli perustellut valintaansa sillä, että tutkimusprojekti vaati paljon huomiota, mutta todellisuudessa kyse oli muustakin. Ja se jokin muu - tai joku - sai Hermionen pään ja sydämen kivistämään kilpaa toistensa kanssa.

Yliopisto oli kiinni lomien aikana, mutta siitä huolimatta tytön jalat kuljettivat hänet sinne kuin lumottuna. Koska Hermione oli saanut tutkimusprojektia varten luvan työskennellä liemilaboratoriossa, hänellä oli toki avaimet. Siitä huolimatta tyttö jähmettyi puutarhaan tuijottamaan kampuksen ikkunoita ja erityisesti sitä niistä, jossa paloi valo, vaikka kaikki muut olivat pimeitä.

Sen ikkunan takana oli Hermionen tutkimusta ohjaavan professorin työhuone. Samaisen professorin, jonka vuoksi hän oli oikeastaan jäänyt kylään, ja jota hän ei ollut uskonut sodan loputtua enää näkevänsä. Severus Kalkaroksen, johon Hermione pelkäsi olevansa rakastunut.


*

K/H: Kas niin, nyt ensimmäinen yli neliosainen jatkikseni Finissä ikinä on valmistunut! Onpa metka tunne. O____O Mutta sen vielä halusin sanoa, että olen pahoillani lopusta. :D Tiesin suunnilleen puolivälissä tarinaa, että tästä tulee rakenteeltaan tällainen ouroboros (eli häntäänsä syövä käärme), ja sitten en vain osannut edes harkita muunlaista lopetusta.

Ajattelin kirjoittaa tästä nyt kolmiosaisen sarjan, jonka seuraava osa on ficletsarja ja viimeinen sitten kymmenosainen jatkis. Ficletsarjan alku on jo valmiina, mutta julkaisen sen vähän myöhemmin tänään, koska pitää mennä aamupalalle ja muuta.

Kiitos kaikille teille, jotka olitte mukana, tarina kehittyi paljon juuri kommenttien kautta ja teille oli todella ilo kirjoittaa! ♥

we deserve a soft epilogue, my love

Melodie

  • ***
  • Viestejä: 1 094
  • Banneri @ Crysted
Haa, olen varma että Severus on melkoinen synkkä kostaja! Hyvä että hän otti asian selvittelyn itselleen niin saa Hermione rauhassa toipua hyökkäyksestä!

Ei ole kyllä elämä helppoa kun kemiaakaan ei voi lukea. :( Niin murheellinen joululomakuvaus! Toivotaan että Severus haluaa viettää yhteisen joulupäivällisen... ihan tiedemerkeissä tietysti!

Melkoiset jatkosuunnitelmatkin jo! Kiitos tästä tarinasta. <3

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 742
Tosiaan, suhtautumiseni tähän paritukseen on vaihdellut vuosien varrella, mutta nykyisin juurikin tällaiset kirjojen jälkeiseen aikaan sijoittuvat ficit, joissa romanssia rakennetaan huolella, voittavat minut kyllä puolelleen. :D Tätä oli siltäkin osin mukava lukea.

Mutta se offista; kylläpäs ficin nimi aukeni hienosti ja oivaltavasti tässä lopussa, aa. <3 Ksenon vaikuttaa kuvaavan tämän ficin Kalkarosta äärimmäisen hyvin, ja on hyvin hermionemaista tehdä moinen assosiaatio. Tuo, että Hermione tappioajatuksistaan huolimatta osti kirjan, kertoo sekin paljon vähällä. Lopetus oli minusta hirmu toimiva, alussa ollutta kohtausta luki nyt aivan eri silmin, kun taustalla olivat kaikki ficin tapahtumat. Lähtökohdat jatkolle ovat kutkuttavat nyt kun Hermione on tietoinen tunteistaan (ja niin, pitää vielä mainita synkkä Severus lupaamassa, että hän saa kuparimyrtti-rikollisen kiinni! <3 Ei epäilystäkään, etteikö hän onnistu aikeessaan)

Onnittelut vielä ficin valmistumisesta ja kiitos lukukokemuksesta, ihanaa että jatkoa on luvassa pian. :) Oli mukava herätä aamulla ja ajatella että nämä viimeiset osat lienevät jo ilmestyneet.

sentimentaalista löpinää.

ava © benchable

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 708
En ole ehkä valmis vielä kommentoimaan, mutta no jaa. Kun aloin lukea viimeistä osaa ja ymmärsin, mistä on kyse, hämmästyksekseni liikutuin. Tuli sellainen olo, että näin sen piti päättyä. Samaan aikaan oli niin paljon vielä selvitettävää, mutta samaan aikaan oli hyvin - öh - seesteinen? olo. Jotenkin sellainen, että tiesi tämän olevan taas paras mahdollinen ratkaisu, ja samalla päätös tälle tarinalle. Ksenon tuli vihdoin esille ja voi miten hienosti se sopikaan, huh.

Tuntuu kuin olisi seikkaillut siellä täällä ja lopulta olisi palannut kotiin haikeana siitä, että retki on tullut päätökseen, mutta kuitenkin tyytyväisenä siitä, että on palannut turvallisesti kotiin. Ja! Pian on taas aika uusien seikkailujen!

Voi jestas. Tämä on kyllä ihan mahdottoman hieno teksti. Ihailen sun taitoja rakentaa tarinaa samalla kun työstät sitä, tietämättä itsekään varmasti mihin se on menossa. Eikä siinä, ihailen sua muutenkin kirjoittajana, olet inspiroiva, nerokas eikä koskaan tarvitse pelätä, että vastassa olisi jotain keskinkertaista. Olet yksinkertaisesti paras. <3

Kiitos tästä, ja kiitos, ettet kuitenkaan jätä tarinaa tähän. <3

- Frac

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 182
  • ava by .joyriding.
Voisin yhtyä niin moneen edellisten kommentoijien sanomaan. Seurailin tätä melkein päivittäin.

Yliopistomaailma tiedevilppeineen oli kiinnostava tausta tälle tarinalle. Kiva, että Severus on päässyt toteuttamaan itseään akateemisissa ympyröissä eikä "vain" Tylypahkassa.

Käsifetisisti täällä iloitsi suuresti Seven tyylikkäistä käsistä. Miten ei ole ennen tullutkaan ajatelleeksi, että miehellä on varmasti kauniit ja näppärät kädet kaikesta liemiaineiden pilkkomisista ja mittaamisista.

Ihanaa, että tämä on slow burn ja mahtavaa kuulla, että lisää on tulossa. Innolla jään sitä odottamaan.
Now I will say one thing only:
               where any man is needed, I am there.

                             - Odysseus-

                 (Philoctetes by Sophocles, lines 1054-55)

                

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 1 065
Minä tulen kertomaan että aloitin lukemaan tätä pari päivää sitten ja olen vielä aika alkuluvuissa. Ja nyt oletkin saanut tämän valmiiksi, hieno homma.
Minä jatkan tämän lukemista mielelläni, eivätkä tieteellisetkään keskustelut tässä haittaa lainkaan. Se vain elävöittää sitä missä ympyröissä ollaan ja liikutaan.


hiddenben

  • ***
  • Viestejä: 645
    • H.E.R. – Things In Focus
Yhyy, nyt tämä sitten loppui! Olen säästellyt tätä pitkin päivää odottaen sopivaa hetkeä, jolloin voin sekä lukea että kommentoida – ja odottaessani julkaisit jo ilokseni ensimmäisen osan seuraavaan! Hurraa! Eihän tässä tarvinnut pitkään odotella :D Jotenkin ihanaa, että on tämä Ouroboros-sarja seurattavana näin kesän ajan.

Tämä kuparimyrtti-twisti oli kovin yliopistomainen, mutta toimiva juonen käännös! Tykkään, miten Severus puolustaa Hermionea tuossa 38. osassa sanoen, ettei huumaus ollut Hermionen syy – vanha Kalkaros olisi varmasti kipannut vastuun naisen niskoille :D Analyysisi Severuksen harmaudesta ja hitaasti syttymisestä (ja toki ficin idea ksenonista) on jotenkin hurmaava ja niin sopiva. Mielestäni on hauskaa, miten ficcien kautta rakennan omaa käsitystäni Rowlingin hahmoista, vaikka Rowling itse ei näistä ehkä perustakaan. Mutta kyllä Severuksessa nyt vain on ksenonmaisia ja harmaita piirteitä!

Nyt odotan innolla, miten Severus aikoo selvittää, kuka Hermionen huumasi! Siinä oli jotain romanttista ritarillisuutta (vaikka Severus varmaan selvittääkin asian itselleen tyypillisellä tavalla). Suuntaankin tästä seuraavaksi Seleeni-osan pariin. Suuri halaus ja onnittelut Nevilla ensimmäisen jatkosarjan loppuun viemisestä! Ihan huippua. Ehkä tämä tarkoittaa, että monet muutkin jatkotarinoistasi saavat lopun, esimerkiksi Kyproksen purppura ;)
And it feels like his new life can start
And it feels like heaven.