Kirjoittaja Aihe: Supernatural: Unirytmeistä ja muusta essentiaalisesta | S | Dean/Castiel  (Luettu 1535 kertaa)

Sanderra

  • ***
  • Viestejä: 212
  • Höpsistä töppöseen
Title: Unirytmeistä ja muusta essentiaalisesta
Author: Sanderra
Rating: S
Fandom: Supernatural
Pairing: Dean/Castiel
Genre: drama, yleinen hömppä
Summary: "Istu. Hetki rauhaa ja hiljaisuutta tekee hyvää, eikö?"

A/N: Päätin vihdoin osallistua 12+ virkettä XII -haasteeseen, kun olen nyt jokusen kerran seurannut sitä sivusta ja aina se vaikuttaa yhtä kiehtovalta. Joten. Mielenkiintoinen kokemus se tosiaan oli, ja ai että, miten tuskailin muutamien sanojen kanssa ennen kuin sain ne sullottua tekstiin mukaan. Otin myös ihan vähän vapauksia repliikkien suhteen, joten en sisällyttänyt niihin sanalistan sanoja, paitsi jos se oli itselleni convenient. ::)
Anyway. Itse sarjan puitteissa jumitan parhaillaan kasikaudessa, ja tämä sijoittuu about sinne 6. kauden alkupuolelle, joten tästä tuli tällaista kepeää alkuaikojen Destiel-hömppää, mutta koettakaa kestää. Kaiken hyvän lisäksi luiskahdin näköjään deadlinessa väärän vuorokauden puolelle. Don't sue me.





Motellin likaisen ikkunan takana kuunsirppi heijasti utuista valoaan kerrankin pilvettömältä taivaalta. Viileä viima puski vasten lasia ja sai rakennuksen seinät natisemaan masentavasti. Taas yksi koetus, josta he olivat selvinneet hengissä, ja Dean Winchester saattoi hengähtää hetken. Hän avasi olutpullon huokaisten ja kertasi mielessään aiempaa keskustelua, Samin piikikästä kommenttia sieluttomuuden iloista ennen kuin tämä paineli lähipubiin pokaamaan luoja ties kuinka monennen seuralaisen sille viikolle.

Televisioruudulla välkkyi varsin vähäpukeinen Dr. Sexy, joka painoi lääkärinaista pöytää vasten tämän huokaillessa hengästyneenä, kuinka rakastaa, rakastaa vain. Cowboybuutsit jalassa, tietysti, ja vaikka Dean saisi olla viimeinen elävä sielu jollakin jumalanhylkäämällä saarennyppylällä ennen kuin myöntäisi sen ääneen, hän haaveili puolivakavissaan sellaisten hankkimisesta.
Nimenomainen jalkinevalinta vain oli koristeellisuudessaan kovin epäkäytännöllinen hänen työhönsä, eikä työn loppua taas näkynyt lähimaillakaan - mikäpä pyörän pysäyttäisi, kun se rullasi hälyttävää vauhtia alamäkeen.

Äkkiä Deanin valtasi tunne, että huoneessa oli joku, ja sitten se joku jo naputti häntä olalle.

Dr. Sexyn tapahtumia tahdittanut jumputtava musiikki kääntyi ala-arvoisen musiikkikanavan soittaman hitaan iskelmän poljentoon Deanin vaihtaessa salamannopeasti kanavaa. Kun hän kääntyi katsomaan tulijaa, vatsassa käväisi kevyt tunne; kuin sisukset olisivat olleet pelkkiä höyheniä.

”Tiedän, siitä ei kuulu puhua toisten miesten kesken”, Castiel tervehti viitaten rakeisessa televisiokuvassa vilahtaneisiin tohtorisihmisiin.

”Eääh, ei se ollut mitään sellaista”, Dean yritti saaden vastaukseksi vain hämmentyneen kulmien kurtistuksen. ”Putositko pilven reunalta, vai muutenko vain rokkaat katuojajuoppo -lookia?”

Oli Castiel joskus taisteluiden jälkeen näyttänyt pahemmaltakin, mutta syvät varjot silmien alla ja poikkeuksellisen siivottomilta näyttävät vaatteet kielivät pikemminkin stressistä kuin monsterien satunnaisesta erävoitosta.

”Dean, olen väsynyt.”

”Tiedän. Me kaikki olemme”, Dean vastasi ja mietti, josko Herran enkelin äkillinen univaje oli niin poikkeuksellinen juttu, että se pitäisi kirjata Taivaallisiin historiankirjoihin (hänen muistinsa ei ainakaan tavoittanut tietoa siitä, että enkelit nukkuisivat milloinkaan).

Castiel käänsi katseensa motellin kirkuvan keltaisesta kuviotapetista Deaniin.

”En fyysisesti. Henkisesti. Rafael etsii keinoa nousta Taivaan valtiaaksi, ja hänen kannoillaan pysyminen vie kaiken keskittymiseni”, hän sanoi, ”vaikka kieltämättä tämä kehokin tuntee silloin tällöin jonkinlaista fyysistä väsymystä.”

Dean, joka puolittain makasi sängyllä nojaten selkäänsä seinään, taputti paikkaa vieressään.

”Istu. Hetki rauhaa ja hiljaisuutta tekee hyvää, eikö?”

Kai heille sen kerran suotaisiin tauko kaikesta; eiväthän enkelit, demonit tai mitkään muutkaan sen lajin riesat voineet ympärivuorokautisesti kylvää kuolemaa kulkiessaan. Lopulta Castiel istuutui sängylle, ja sellainen pieni ja yksinkertainen asia kuin se, miten tämä hivuttautui aivan kiinni niin että heidän hartiansa painuivat vastakkain riitti aiheuttamaan Deanille omituisen lämpöisen olon.
Maailmankaikkeuden tulevaisuus saattoi olla jatkuvasti riskialttiina ja sitä rataa, mutta sillä hetkellä hän ei olisi jaksanut vähempää välittää muusta kuin vapaaillastaan, kylmistä juomista, ja väsyneestä enkelistä vierellään.

Hän ojensi avaamattoman pullon Castielille, joka uupumuksestaan huolimatta tutki parhaillaan kaukosäädintä epänormaalin keskittyneesti. Tämä painoi satunnaista nappia ja ruudulle rävähti Dr. Sexyn uusin jakso; kuvassa jälleen uusi kollega tukisti hellästi sarjan nimikkolekuria ennen kuin nojasi päänsä tämän rinnalle ja alkoi haaveilla yhteisestä, pumpulinpehmeästä tulevaisuudesta.

”Miksi hän puhuu niin paljon ruusuista ja kaikesta - punaisesta?” Castiel mutisi, painoi päänsä Deanin olkapäälle juuri oppimallaan tavalla, ja Deanin rauhallisuus oli mennä sen sileän tien.

”Cas? Mitä sinä - ?” hän aloitti, mutta vaikeni nähdessään enkelin kysyvät kasvot kuin peilikuvana omistaan. ”Unohda.”

Mikä lie hurrikaani oli pistänyt hänen päänsä järjestyksen sekaisin, mutta hän vakuutti itselleen kivenkovaan, että oli vain liian väsynyt siirtyäkseen kauemmaksi, ei mitään muuta.

Ja siinä he sitten istuivat yön, kaksi aikuista miestä (tai no, jossain määrin) kylki kyljessä kapealla sängyllä, jalat naurettavasti peittoihin sotkeutuneina, ja joivat olutta katsellen kliseisiä sairaalasarjoja ja rumia lakastuvia ulkokukkia ikkunan takana.

Tunteja myöhemmin Sam kolisteli takaisin motelliin ja Dean hätkähti puoliksi hereille; hän näki pikkuveljen virnistävän vinosti ennen kuin tämä katosi suoraan kylpyhuoneeseen, ja jos Dean olisi ollut yhtään vähemmän väsynyt, hän olisi saattanut viskata tätä pullolla - mutta tyytyi vain vääntäytymään parempaan asentoon ja nukahti uudelleen kylki unista enkeliä vasten.






Sanalista:
1. utuinen
2. viima
3. koetus
4. piikikäs
5. rakastaa
6. saari
7. pyörä
8. naputtaa
9. poljento
10. höyhen
11. pilvi
12. joskus
13. historia
14. keltainen
15. valtias
16. hiljaisuus
17. kylvää
18. yksinkertainen
19. maailmankaikkeus
20. tukistaa
21. ruusu
22. peili
23. hurrikaani
24. lakastua
25. suora

« Viimeksi muokattu: 06.04.2017 23:18:45 kirjoittanut Sanderra »
Emme me peräänny, me etenemme käänteisesti.

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 5 968
Ääää, voi suloiset <3
Tämä oli ihanan vähäeleinen ja canon-uskollinen pikku tarina. Dean tyylilleen uskollisesti kieltämässä kaikki Casin aiheuttamat vähänkään ihastumiseen viittaavat reaktiot itsessään, ja silti taputtamassa paikkaa vieressä ja nuokkumassa kylki kyljessä <3
Tässä muutama aivan ihana kohta, jotka osuivat minuun erityisesti:

"--kuin sisukset olisivat olleet pelkkiä höyheniä"

"Putositko pilvenreunalta--"

Pidin kovasti, maailma tarvitsee lisää tällaista pientä destiel-hömppää ^^

~Violet kiittää

I spend my days so close to you
'cause if I'm standing here,
maybe everyone will think I'm alright.
.

Sanderra

  • ***
  • Viestejä: 212
  • Höpsistä töppöseen
Hihii, kiitos kommentistasi, Violetu <3 Kiva, että tämä lyhykäinen Destiel-hömppä maistui!
Emme me peräänny, me etenemme käänteisesti.