Kirjoittaja Aihe: Nimettömiä lahjoja (arkkuun sopivine liskoineen), S, unificlet  (Luettu 267 kertaa)

Ayudara

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 1 653
  • "You know what these are? THEY'RE GAZEBOS!"
Nimi: Nimettömiä lahjoja (arkkuun sopivine liskoineen)
Kirjoittaja: Ayu
Ikäraja: Sallitun puolella uskoakseni
Genre: Epämääräinen tajunnanvirta, trillerinpoikanen? En edes tiedä. :D

A/N: Ayu kirjoittaa originaalia, mitä tämä nyt on. :D Kyseessä on viimeöinen uneni, joka oli aivan pakko kirjoittaa ylös johtuen ihan sen puhtaasta kummallisuudesta. Eikä kyseessä edes ollut mikään sen kummempi liskojen yö. xD Joku unien innokas tulkitsija varmaan voisi löytää tästä jotain kiintoisaa?



***



Olohuoneen seiniä somisti paikoin halkeillut punaisen- ja oranssinkirjava tapetti. Sohvapöydän valo oli palamaisillaan loppuun ja välkkyi ajoittain kuin henkeään haukkoen. Hämäräkään ei olisi ollut pahitteeksi, minä tuumin ja vilkaisin sohvan suuntaan, mutten nähnyt kuin etäisen miehen siluetin. Mies katsoi liikkumatta suoraan eteenpäin, eikä tämän katse keskittynyt mihinkään konkreettiseen. Annoin olla ja keskityin omaan puuhaani.

Karhealla puulattialla makoilu alkoi tehdä hallaa niskalle ja hartioille. Lahjan paketoiminen olisi kieltämättä sujunut näppärämmin vaikka polvillaan istuen, mutta syystä tai toisesta olin päättänyt saada askareen valmiiksi lattiantasalla. Kiiltävään foliopaperiin pakattujen suurikokoisten suklaakonvehtien asettelu lahjalaatikkoon oli muodostunut varsinaiseksi tarkkuutta vaativaksi taiteenlajiksi. Laatikko oli päällystetty mustavalkoisella paperilla ja sen sisälle oli asetettu konvehtien ympäröimänä pieni puuarkku, joka kuitenkin oli yhä tyhjillään. Mitä lahjan saaja sinne laittaisikin, sitä ei kukaan vielä tiennyt.

"Hei."

Kohotin päätäni tukalassa asennossa kuullessani iloisen äänen kutsuvan. Ääni kuului noin kymmenvuotiaalle pojalle, joka tömisteli vanha lautalattia naristen luokseni ja istahti viereen.

"Eihän sinun pitäisi täällä enää olla", minä sanoin huvittuneena, vääntäydyin istualleni ja työnsin laatikkoa sivummalle hieman piilotellen. Poika virnisti takaisin kuin salaliittolainen ja ojensi kätensä minua kohti.

"Katso mitä minulla on."

Poika näytti pientä punertavanharmaata liskoa, joka venkoili lempeässä otteessa neljä raajaansa joka suuntaan sätkien.

"Oho", minä hymähdin, kun lisko pujahti käsien välistä lattialle ja alkoi kipitellä päämäärätöntä ympyrää osaamatta lainkaan pysähtyä. "Miksi se näyttää noin oudolta?"

"Nuo punertavat heltatko?" poika tarkensi osoitellen liskon kaulaa. "Joillain niillä on sellaiset."

"Aika veikeä. Minne ajattelit laittaa sen?"

Poika kohautti olkiaan. "Ehkä johonkin akvaarioon."

"Pärjääkö se niissä?"

"Kai."

Mielessäni kävi ehdottaa lahjalaatikon sisälle kätkettyä puuarkkua, mutta ennen kuin ehdin avata suuni, sohvalla istuva mies käänsi katseensa meihin. Miehen kasvoissa oli pahoja palonaarmuja ja toinen silmä näytti sokeutuneen. Näky oli sinänsä hurja, mutta meitä se ei kiusannut.

"Kai kuulitte jo siitä tapauksesta, jossa se poika siepattiin ja myöhemmin löydettiin tapettuna?"

"Kuulin jotain", minä vastasin. "Eikös se ollut fiktiivinen juttu?"

"Vähän kuin joku Kingin kirja?"

"Niin, suunnilleen?"

"Jaa-a." Mies naurahti itsekseen, eikä ottanut enää kantaa keskusteluun. En nähnyt enää hänen rujoja kasvojaan, kun hän kääntyi pois.

"Oletko sinä kuullut jotain siihen tapaukseen liittyvää?" minä kysyin pojalta.

Poika kohautti taas olkiaan pyydystettyään liskon hyppysiinsä. "Ehkä minun ei olisi pitänyt."

"Mmm."

Panin merkille, miten punaisen ja oranssin sävyt tapetissa vaikuttivat muuttuneen aiempaa nuhjuisemmiksi.
« Viimeksi muokattu: 23.06.2019 19:53:01 kirjoittanut Ayudara »
I used to be an arrow like you, then I took an adventurer in the knee.

Avaruuspiraatti

  • ryöväriruhtinas
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 290
Ayu + originaali olikin aivan uusi kokemus minulle! Ainakin muistaakseni :D Hyvin eriskummallinen tarina tämä kyllä oli, kuten unet yleensäkin. Aika hauskasti tässä alkuunsa oli vähän epämiellyttävä ja mysteerinen tunnelma. Sellainen, että kohta varmaan tapahtuu jotain ikävää tai pahaenteistä. Mutta sitten huomio kiinnittyi lahjan paketointiin ja hassuun liskoon, niin lopun mies ja tämän kommentit ihan yllättivät. Siinä on jotain hyvin hermostuttavaa, kun nuori lapsi sanoo jotain omaan kuolemaansa viittaavaa kepeästi, kuin puhuisi vaikkapa säästä.

Voisin hyvin kuvitella tämän tarinan osaksi vaikka jotain rikosmysteeriä, jossa murhan selvittäjänä olisi jonkin sortin meedio! Kiitoksia, mielenkiintoinen teksti.

Ayudara

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 1 653
  • "You know what these are? THEY'RE GAZEBOS!"
Kiitoksia jälleen, Piraatti! <3

Kyllä vain, tämä on ensimmäinen originaalini, ja tarinanpätkänä melkoisen merkillistä settiä! ;D Ihme ja kumma, että uneni osasi olla noinkin selkeä. Näin sitten vielä toista, jossa talsin ympäriinsä vanhassa lapsuudenkodissani, mutta sen tarkemmin mitään ei jäänyt siitä mieleen.

Kieltämättä tässä herää vähän sellainen pahenteinen tunnelma muutamankin elementin ruokkimana. Unen pojalla oli kyllä koko ajan vallan hilpeä asenne ja hymy herkässä! ;D Ties millaista trilleriä samankaltaisesta skenaariosta voisi tuumailla! Meedio olisi aika mukava elementti sekin. :D

Creepyjä asioita pirteästi selostavat lapset ovat kyllä ihan jäätäviä, huh.

- Ayu
I used to be an arrow like you, then I took an adventurer in the knee.