Kirjoittaja Aihe: Sivujen välistä (1/4) Hermione & Ginny, K-11, 1920-luku  (Luettu 283 kertaa)

korpinkynnendaami

  • weirdo
  • ***
  • Viestejä: 4
  • <3
Sivujen välistä
Ikäraja - K-11
Genre - Romance
Hahmot - Ginny/Hermione
Vastuuvapaus - Hahmot ja maailma ovat Rowlingin ja tulevat aina olemaan.
Yhteenveto - Ginny/Hermione shipin uudelleen kuvitteleminen, jos se tapahtuisi 1920-luvulla. Ginny on naimissa oleva nainen, joka unelmoi omien kirjojen kirjoittamisesta ja maailman matkustuksesta. Hänestä tuntuu, kuin kaikki pitävät sitä oletuksena, että hän uhraa unelmansa jotta voisi asettua alas ja perustaa perheen. Entä kun Ginny tapaa naisen, joka avaa hänelle kurkistuksen unelma elämään.

Luku 1

Ginevra Sawyer o.s. Weasley kävelee pitkin kiireisiä Tylyahon katuja. Hänen oranssit hiukset lentävät naamalle tuulen mukana. Nainen saapuu kirjastolle, avaa narisevan oven ja astuu sisään. Kirjaston valaisee sadat kynttilät ja suuret ikkunat. Lattiat ovat kvartsia ja niitä peittää isot matot.

Ginny menee kirjaston vastaanotolle ja soittaa kelloa. Nuori nainen, jonka ruskeat kiharat hiukset on painettu vasten päätä, seisoo tiskin takana. Hänellä on oliivin värinen iho ja pähkinänruskeat silmät. Ginnyn mielestä nainen on kaunis, kauniimpi kun hän itse.

Hän kääntyy Ginnyä päin. “Miten voin auttaa?” Hetken aikaa Ginny yrittää keksiä oikeita sanoja. Hän haluaa antaa hyvän ensivaikutelman, vaikka ei edes täysin tiedä miksi häntä kiinnostaa se niin paljon.

“Palautan nämä,” hän vastaa ja antaa kirjat tiskille. Kirjastovirkailija merkitsee ylös isoon kirjaansa kaikkien palautettujen kirjojen nimet. Hän pysähtyy pitämään sinikantista kirjaa kädessään.

“Olet lukenut paljon Abigail R. Cankus kirjoja,” hän sanoo kysyvällä äänensävyllä. “Mitä mieltä olet ´Kuoren alla´ kirjasta?”

Ginny kohottaa olkapäitään. “En ole lainannut sitä koskaan” Kirjastovirkailija laittaa kirjat tiskin taakse ja lähtee kävelemään reipasta vauhtia hyllyjen luo viittoen samalla Ginnya tulemaan mukaan. He yhdessä menevät pitkin ahtaita käytäviä, jota kirjahyllyt luovat. He pysähtyvät C-kirjaimen kohdalla. 

Nainen kurottuu ottamaan ylimmältä hyllyltä pientä harmaata kirjaa. Kurottuessaan Ginny näkee pienen orvokki tatuoinnin naisen korvan takana. Tänä päivänä ei ole yleistä nähdä normaaleilla ihmisillä tatuointeja. Ginnyn kasvoille välähtää pieni hymy. “Olen muuten Ginevra, mutta kaikki kutsuvat minua Ginnyksi.” 

Nainen kääntyy katsomaan Ginnyä ja sanoo: “Hermione.”

 

Kävellessään kotiin Ginny ei saa pois mielestään Hermioneta, hänen piilossa olevaa tatuointia, siroja käsiä ja lumoavia silmiä. Kun Ginny saapuu talonsa luo, hän yllättyy kuullessaan avoimesta ikkunasta puhetta. Hän tietää Royn olevan kotona, mutta ei olettanut että miehellä olisi seuraa. Ginny avaa oven hiljaa ja Royn äiti kääntyy katsomaan häntä. 

“Ginevra!” nainen huutaa. 

Ginny yrittää peittää tukalaa ilmettään. “Pelkkä Ginny riittää-” 

Hänet keskeytetään: “Höpö höpö! Roy, Ginevra on kotona” 

“Mitä kuuluu?” mies sanoo. 

Ginny hymyilee vaisusti. “Ihan hy-” Royn äiti tarttuu Ginnyä kädestä ja vie hänet ruokasaliin. 

“Roy on kertonut tässä minulle hieman asioita,” hän sanoo tuomitsevalla äänensävyllä “Et vieläkään ole valmis hankkimaan lapsia.” Sanat pääsivät Ginnyn ihon alle. Hän tuijottaa tyhjästi naista silmiin. Hän vilkaisee miestään vihaisesti, mutta Roy katsoo poispäin. 

“No se on minun ja Royn yksityinen asia.” 

“Kuule et sinäkään yhtään nuoremmaksi tule ja-” Royn äiti sanoo. 

“En jaksaisi nyt jutella tästä,” Ginny vastaa kiivaasti: “Haluatko teetä?” Hän lähtee keittiöön. 

Ginny kuulee miehensä askeleet perässä. “Voisit oppia olemaan hieman kohteliaampi äitiäni kohtaan.” 

“Roy, minä en jaksa tätä,” Ginny sanoo itku kurkussa: “Luulin, että kummallekin oli selvää missä vaiheessa olemme.” 

Roy nostaa kulmiaan. “Se vain alkaa vaikuttaa hieman siltä, ettet halua lapsia ollenkaan.” 

Ginny laittaa kädet puuskaan. “En ole valmis, olen selittänyt tämän niin monta kertaa, jos voisit vain kuunnella minua-” 

“Äitini ei elä ikuisesti, voisit edes esittää, että pidät hänestä vielä, kun hän täällä on!” Roy sanoo tiukasti ja lähtee pois keittiöstä. 

Nyt kun Ginny on yksin kyyneleet alkavat pursuta ulos. Hän yrittää kasata itsensä yhteen, mutta tuntuu mitä enemmän hän yrittää estää itkua, sitä kovempaa se puskee läpi. Ginny lytistyy maahan ja nojaa päänsä keittiötasoon. 

 

Kello lyö kaksitoista, kun Ginny istuu terassilla tähtien valossa lukemassa ´Kuoren alla´ kirjaa. Kirja on uudelleen kertomus Romeosta ja Juliasta, mutta taikamaailmassa. Ginny on käpertynyt viltin alle ja istuu puutarhapenkillä. Siitä asti, kun Roy ja hän riitelivät he eivät ole edes vilkaisseet toisiaan. Ginnya ei haittaa tämä, hän mielellään viettää yön lukiessa.

Ginnyn mielen pitää kuitenkin levottomana ajatus Hermionesta, hänen paperiviiltoisista sormista ja lukijan ryhdistä. Ginny pystyy kuvittelemaan kuinka nainen lukisi tätä kirjaa omassa puutarhatuolissaan. Hän varmaan ymmärtäisi paljon enemmän sen syvällisestä merkityksestä, kun Ginny.

Siinä hän istuu aamuyöhön asti. Hän kuulee auringon noustessa Royn kävelevän alakertaan. Mies tulee terassille. “Luet vieläkin”, hän sanoo hämmentyneenä. 

Ginny tuijottaa eteenpäin katsomatta Royta; “Hyvä kirja.”
« Viimeksi muokattu: 15.06.2019 19:36:28 kirjoittanut korpinkynnendaami »
in omnia paratus