Kirjoittaja Aihe: Aamutähti | S | avaruus & scifi | one-shot  (Luettu 1496 kertaa)

Lyra

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 961
Aamutähti | S | avaruus & scifi | one-shot
« : 10.06.2019 22:36:59 »
Kirjoittaja: Lyra
Ikäraja: S
Varoitukset: -
A/N: Minä sain pitkästä aikaa inspiraatiota kirjoitella ja aloitan vihdoin saaga-haasteen tämän myötä.


Venus on aurinkokunnan toinen planeetta Auringosta lukien. Se näkyy Maahan kirkkaana aamu- ja iltatähtenä ja on taivaan kirkkain tähtimäinen kohde - wikipedia



Aamutähti


Valot syttyivät pieneen huoneeseen ja luukut ikkunan edessä aukenivat hitaasti. Thalia hätkähti hereille ja hieroi silmiään. Venuksen pilvinen pinta näkyi ikkunasta. Merea nukkui edelleen omassa sängyssään huoneen toisella laidalla. Nainen oli kietoutunut ohueen peittoon ja kääntynyt kohti seinää, mutta Thalia erotti punaiset hiuskiehkurat lakanoita vasten.

Herätyskello heidän yhteisellä yöpöydällään näytti seitsemää. Keskellä avaruutta ei oikeastaan voinut erottaa päivää ja yötä, mutta he elivät Maan ajassa. Tietokone oli ohjelmoitu sytyttämään ja sammuttamaan valoja oikean vuorokausirytmin säilyttämiseksi.

Thalia kiskoi mekaanikonhaalarit ylleen lattialta ja avasi oven kylpyhuoneeseen heilauttamalla kättään sensorin edessä. Valot syttyivät välkähtäen ja Thalia katsoi väsynyttä itseään kylpyhuoneen peilistä.

päivä 1702, välkkyi peilin yläkulmassa. Alla oli pitkä lista ilmoituksista, jotka Thalia pyyhkäisi pois näkyvistä harjatessaan hampaita. Kuuden vuoden komennus Iltatähdellä oli jo melkein ohi. Thalia oli ollut yhdeksäntoista lähtiessään kotoa. Komennuksista ei juuri maksettu palkkaa, mutta jokainen sai ruokaa ja asuinpaikan. Sellaiset asiat olivat kovin harvinaisia Maassa.

Thalia sitoi hiuksiaan, kun Merea viimein kömpi sängystään kylpyhuoneeseen. Nainen ainoastaan nyökkäsi, ennen kuin riisui kaikki vaatteensa kasaan lattialle ja avasi suihkun.
“Minä menen aamupalalle”, Thalia sanoi. Merea mumisi vastauksen, joka katosi veden pauhun sekaan.

Thalia vilkaisi ikkunaa, ennen kuin avasi oven käytävälle. Iltatähti oli kääntynyt niin, että Venus ei enää näkynyt ikkunasta. Oli enää vain loputtomasti tyhjää avaruutta ja tähtiä. Vesi kohisi edelleen kylpyhuoneessa, kun ovi valui kiinni Thalian poistuessa huoneesta.

Käytävällä ei ollut ketään, mutta Thalia otti suunnakseen ruokalan. Käytävän seinät olivat metalliset, mutta aina silloin tällöin ikkuna avautui kohti avaruutta. Thalia oli aluksi hämmästynyt joka kerta nähdessään jotain niin suurta ja avaraa, mutta yli neljän vuoden jälkeen, avaruus oli käynyt yhtä tutuksi kuin lapsuudenkodin ikkunasta avautunut näkymä ruuhkaiselle tielle.

Komennussillan ovi suhahti auki ja Thalia nyökkäsi miehistön jäsenille, jotka astelivat käytävälle. Hän sai vastaukseksi muutaman väsyneen nyökkäyksen, kun yövuorossa olleet kulkivat hänen ohitseen. Iltatähti oli varsin pieni avaruusalus. Miehistö koostui alle sadasta ihmisestä. Thalia oli oppinut tuntemaan heidät kaikki, vaikka olikin kaikista läheisin mekaanikkojen kanssa. Hän oli valmistunut vain muutamaa viikkoa ennen Iltatähden lähtöä ja suurin osa muusta miehistöstä oli silloin tuntunut erittäin kypsältä ja oppineelta. Thalia oli kuitenkin päässyt nopeasti osaksi ryhmää. Merea oli ollut hänen huonekaverinsa alusta asti, ja vaikka vanhempi nainen oli aluksi tuntunut kylmältä ja etäiseltä, he olivat tutustuneet toisiinsa.

Thalia heilautti kättään ruokalan ovella olevan sensorin edessä ja liittyi oven avauduttua jonon jatkoksi odottamaan aamupalatarjotintaan. Hänen edessään seisoi muutama tutkija, jotka olivat jo pukeutuneet valkoisiin takkeihinsa. Thalia oli koulussa opiskellut hieman fysiikkaa mekaniikan ohella, mutta ei ollut koskaan nauttinut biologiasta tai kemiasta. Niinpä hän sulki korvansa tutkijoiden puheelta ja vilkuili ympäri ruokalaa.

Marion heilutti hänelle kättään ja Thalia vastasi tervehdykseen. Marion oli aluksen ainoa ihminen, joka ei kuulunut miehistöön. Thalia oli kuullut, että mies oli maksanut omaisuuden päästäkseen mukaan Iltatähdelle. Hän oli odottanut, että Marion olisi ollut rikas idiootti, joka vain heitteli rahaa joka suuntaan saadakseen, mitä halusi, mutta Marion oli osoittautunut ainakin hieman erilaiseksi kuin Thalian mielikuvissa.

“Puuroa?” naisen ääni kysyi ja Thalia hätkähti katsomaan esiliinaan pukeutunutta ystäväänsä.
“Kyllä, kiitos”, Thalia vastasi ja katsoi, kun Holly mätti kaksi kauhallista puuroa metalliseen kulhoon. Tarjottimelle päätyi lisäksi lasi vettä ja muutama vitamiinitabletti.
“Mukavaa päivää”, Holly toivotti, kun Thalia kääntyi tarjottimensa kanssa kohti ruokalaa.

***

Muutamaa tuntia myöhemmin Thalia pyyhki hikeä otsaltaan kiivetessään huteria metallitikapuita konehuoneessa. Vasempaan käteen kiinnitetyn rannekkeen näyttö vilkkui ja Thalia näpäytti ruutua, ennen kuin tarttui jälleen tikapuihin ja jatkoi kiipeämistä.
“On vähän huono aika”, hän sanoi kiivetessään.
“Oletko sinä nähnyt minun mustaa takkiani?” Merea kysyi linjan toisessa päässä. Thalia huokaisi. Vain Merea soittaisi jonkun niin turhan asian takia kesken työpäivän.

“Eikö se ole sinun kaapissasi?” Thalia kysyi ja kiskoi itsensä tasanteelle. Hän pyyhkäisi letistä karanneet hiukset korvan taakse ja veti hetken aikaa henkeä. Korvaan kiinnitetystä kuulokkeesta kuului Merean tuskastunut huokailu.
“Luuletko, että minä soittaisin sinulle, jos se pirun takki olisi minun kaapissani?” Merea ärähti, mutta jatkoi sitten heti: “Anteeksi, olen vain väsynyt, enkä todellakaan kaivannut tätä.”
“Ei se mitään”, Thalia vastasi. “Käy katsomassa pesulasta, jos olet unohtanut hakea sen sieltä.” Merea huokaisi.
“Minäpä käyn. Kiitos pikkuinen.” Saman tien puhelu loppui ja Thalia kuuli tutun naksahduksen korvassaan.

“Oliko se Merea?” tuttu ääni kysyi ja pian samalle tasanteelle kiipesi toinen mekaanikon haalareihin pukeutunut tyttö. Thalia tunnisti Jasminan heti ja hymyili.
“Oli”, hän sanoi. “Etsi takkiaan.” Jasmina vastasi hymyyn.
“Meidän pitää ilmeisesti korjata ilmanvaihtojärjestelmää yhdessä”, Jasmina sanoi ja siirsi katseensa suureen metallilaitteeseen heidän vierellään. Kone oli aivan hiljaa, vaikka sen olisi pitänyt hurista tasaisesti. Iltatähden ilmanvaihtojärjestelmää pyöritti useampi samanlainen kone eikä yhden hajoaminen ollut vielä vaarallista, mutta kone piti silti korjata.

“Kenneth sanoikin, että joku tulee auttamaan minua”, Thalia sanoi ja otti ruuvimeisselin vyöltään. “Mukavaa, että se olit sinä.”
“Sinun kanssasi on aina mukavaa tehdä töitä”, Jasmina sanoi. Thalia ruuvasi koneesta yhden metallilevyn irti ja paljasti johtojen sekamelskan.
“Yritä sitten tästä sanoa mikä on vialla”, Jasmina naureskeli, mutta otti taskulampun käteensä ja näytti valoa Thalialle, kun tyttö alkoi varovasti siirrellä johtoja sivuun.
“Tuo”, Thalia sanoi ja osoitti johtojen taakse, jossa pieni metallinen osa oli kääntynyt ja tummunut.

“Miten tuo on päässyt tapahtumaan?” Jasmina ihmetteli ojentaessaan Thalialle muovisia pihtejä. Koneesta ei voinut kytkeä sähköjä pois ja oli turvallisempaa olla koskematta mahdollisesti sähköisesti varautunutta osaa metallilla.
“Osa on varmaan ollut huonossa kunnossa asentamisesta alkaen”, Thalia sanoi. “Ja nyt sen läpi on vain kulkenut liian suuri virtapiikki.” Jasmina nyökkäili.
“Onko meillä varaosia?” tyttö kysyi.

Thalia tökki pientä metallista osaa pihdeillään ja mietti.
“Ei varmaan mitään, mitä olisi tarkoitettu juuri tähän tarkoitukseen, mutta kuparilangasta voisi tehdä jotain korvaavaa”, hän sanoi hetken kuluttua.
“Minä voin kiivetä takaisin alas etsimään kuparilankaa”, Jasmina sanoi. “Tarvitsetko jotain muuta?”
“En usko”, Thalia sanoi ja kumartui jälleen koneen puoleen. “Tämän pitäisi onnistua helposti.”

Jasmina lähti kiipeämään tikapuita alas ja Thalia laskeutui istumaan tasanteen reunalle. Konehuone oli iso tila Iltatähden alakerroksissa. Se oli hämärä ja likainen. Pienet punaiset valot tuikkivat jokaisesta koneesta. Alhaalla kuljeskeli mekaanikkoja, jotka tarkistivat koneiden kuntoa ja Thalia vilkutti muutamalle tutulleen.

Rannekkeen näyttö välkähti ja Thalia luki Merean lähettämän viestin.
Takki oli pesulassa. Olet korvaamaton. Hän hymähti itsekseen. Iltatähden koneet hurisivat hänen ympärillään. Konehuoneessa hän ei ollut yhtä esillä kuin suuren avaruuden edessä, vaan turvallisesti kaiken keskellä. Hän tunsi koneiden sykkeen. Se muistutti kodista.

***

“Thalia”, Marion huikkasi ja Thalia pysähtyi tarjotin käsissään keskelle ruokalaa. Hän katsoi Marionia, joka viittoi häntä lähemmäs.
“Tule istumaan minun kanssani”, Marion pyysi, kun Thalia oli hänen pöytänsä vieressään. Thalia kohotti kulmiaan yllättyneenä.
“Tule nyt”, Marion houkutteli. “Vai istutko mieluummin yksin?” Thalia ei vastannut, mutta laski tarjottimensa vastapäätä Marionin omaa.

“Miksi sinä olet täällä näin myöhään?” Thalia kysyi istuessaan alas. Kello oli jo lähempänä yhdeksää. Thalia oli päässyt töistä jo aikoja sitten, mutta unohtunut lukemaan Maan uutisia. Ruokala oli jo melkein tyhjä.
“Odotin sinua”, Marion sanoi. Hänen tarjottimellaan ei enää ollut ruokaa. “Tulet yleensä aikaisemmin syömään.”
“Luin uutisia”, Thalia mutisi ja iski haarukkansa lautasella olevaan keinolihan palaan. Hetken he istuivat hiljaisuudessa, kun Thalia söi iltaruokaansa.

“Hetkinen”, Thalia sanoi sitten. “Miten niin yleensä? Oletko sinä vahtinut minun tekemisiäni.”
“En tarkoituksella”, Marion sanoi. Mies näytti hieman vaivaantuneelta. “Huomasin sinut. Aina silloin tällöin. Olet aina samaan aikaan aamupalalla kuin minä. Sitten aloin tervehtiä sinua ja sinä vastasit minun tervehdyksiini, vaikket ollut koskaan jutellut minulle.”
“Niinpä kai”, Thalia vastasi ja käänsi katseensa jälleen tarjottimensa puoleen.

“Minä olen halunnut päästä juttelemaan sinun kanssasi jo kaksi vuotta”, Marion jatkoi, “mutta olet aina jonkun mekaanikkoystäväsi kanssa ja puhutte asioista, joita kukaan muu ei ymmärrä, joten keskusteluun on hieman hankala liittyä.”
“Emme me -”, Thalia aloitti, mutta Marion keskeytti:
“Kyllä te puhutte. Ruuvimeisseleistä ja erilaisista kojeista.” Thalia kohautti hartioitaan ja joi kulauksen vettä lasistaan.
“Minä kuuntelin teitä aina silloin tällöin. Erityisesti silloin, kun olit sen tummahiuksisen naisen, Jasminan, kanssa. Jos olisitte sattumalta puhuneet kerrankin, vaikka aluksen komeista miehistä, mutta te puhutte aina töistä.”
“Olen pahoillani?” Thalia sanoi ja naurahti sitten. “Ehkä Iltatähdellä ei vain ole tarpeeksi komeita miehiä?”

Marionin ilme muuttui hetkeksi, mutta sitten itsevarma hymy palasi.
“Oletko aivan varma?” mies sanoi. Marionin silmät tuikkivat ja Thalia nauroi.
“Olet sinä ainakin hauska stalkkeri, jos ei muuta.” Thalia palasi jälleen ateriansa puoleen ja Marion viihdytti häntä kertomalla päivästään hulppeassa huoneessaan ja kuntoiluun tarkoitetulla uima-altaalla.

Kun Thalian lautanen oli tyhjä, Marion nousi ylös ja tarttui omaan tarjottimeensa.
“Anna minun saattaa sinut ovellesi”, Marion pyysi ja loi Thaliaan katseen, josta tyttö ei aivan saanut selvää.
“Jos noin kovasti tahdot”, Thalia vastasi ja nousi hänkin ylös. Hän joi vesilasinsa tyhjäksi, ennen kuin kantoi tarjottimensa tiskille, josta joku sen aamulla siistisi pois. He poistuivat ruokalasta ja Thalia viittasi Marionille oikean suunnan.

Marion käveli aivan hänen vierellään. Heidän sormensa melkein hipoivat toisiaan ja hetken Thalia huomasi miettivänsä, miltä tuntuisi pitää Marionia kädestä. Olisiko miehen käsi lämmin ja pehmeä. Hän vilkaisi nopeasti Marionia, jonka silmät tuikkivat edelleen iloisesti.

“Tässä se on”, Thalia sanoi, kun he tulivat vaatimattoman metallioven eteen, jonka takana oli hänen ja Merean huone. Marion katsoi ovea kummastuneena.
“Täälläkö sinä olet asunut kuluneet vuodet?” mies kysyi. Thalia nyökkäsi. Marion näytti siltä, että aikoi sanoa vielä jotain, mutta nipisti sitten huulensa kiinni ja kääntyi Thalian puoleen.

Thalia katseli Marionia. Mies oli pitkä. Hän ei ollut tajunnut sitä aikaisemmin, kun mies oli istunut. Mutta nyt Marion vierellään, Thalia tunsi olonsa niin pieneksi. Hän antoi katseensa seurata Marionin käsiä ja sitten rintakehää, kunnes yhtäkkiä huomasi tuijottavansa miestä suoraan silmiin. Marion katsoi häntä takaisin ja hymyili. Miehen katse oli intensiivinen, tarkka.

Thalian posket lehahtivat punaisiksi ja hän siirsi katseensa lattiaan.
“Oli hauska jutella”, hän mutisi.
“Haluaisitko sinä jutella minun kanssani uudestaan?” Marion kysyi.
“Ehkä”, Thalia mutisi ja heilautti kättään oven vieressä olevan sensorin yllä. Ovi aukeni suhahtaen ja Thalia pakeni huoneen puolelle.
“Nyt minun on aivan pakko mennä. Hyvää yötä”, Thalia tokaisi nopeasti. Marion katsoi häntä yllättyneenä, kun ovi valui kiinni heidän välissään. Thalian sydän hakkasi.

“Kuka se oli?” Merea kysyi sängystään, jossa hän selaili omalta näytöltään jotakin.
“Marion”, Thalia vastasi ja nappasi pyyhkeensä hyllyltä, ennen kuin marssi kylpyhuoneeseen.

Tuijottaessaan omaa kalpeaa kuvajaista peilistä Thalia avasi letin, jolle oli aamulla hiuksensa solminut. Peilin pinnalla välkkyi uusi viesti, mutta Thalia pyyhkäisi sen pois. Hän viikkasi vaatteensa pinoon hyllylle ja astui suihkun alle.

Kylmä vesi hakkasi Thalian selkää. Tuuletusjärjestelmä humisi ja hän antoi silmiensä valua kiinni. Jälleen yksi päivä Iltatähdellä oli ohi. Thalian käsiä särki ja jalat tuntuivat voimattomilta. Hieroessaan shampoota silmiinsä Thalia hengitti syvään ja antoi kehonsa rentoutua. Huuhdellessaan itseään Thalia antoi itsensä vihdoin ajatella sitä katsetta, jonka Marion oli luonut häneen huoneen ovella. Marion oli katsonut niin syvälle häneen. Se oli tuntunut joltakin. Hän ei ollut ennen kokenut mitään sellaista.

Thalia väänsi suihkun kiinni ja odotti hetken paikoillaan, kun vesi putoili hänen hiuksistaan. Sitten hän kietoi itsensä pyyhkeeseen ja pesi hampaansa katsomatta peiliin enää kertaakaan. Sen jälkeen hän päästi Merean kylpyhuoneeseen.
“Hyvää yötä”, Thalia huikkasi ja kiipesi omaan sänkyynsä. Herätyskello naksahti näyttämään iltakymmentä ja ikkunan luukut sulkeutuivat hitaasti. Valot hämärtyivät, ennen kuin sammuivat kokonaan.

Thalia tuijotti kattoa, jota ei voinut enää nähdä. Väsymys valui hänen jäseniinsä. Veden kohina kaikui kylpyhuoneesta, kun Thalian silmät alkoivat valua kiinni. Marionin kasvot palasivat hänen mieleensä. Thalia käänsi kylkeä ja oli unessa, ennen kuin Merea hiippaili kylpyhuoneesta omaan sänkyynsä.

***

Valot syttyivät pieneen huoneeseen ja luukut ikkunan edessä aukenivat hitaasti. Thalia hätkähti hereille ja hieroi silmiään. Venuksen pilvinen pinta näkyi ikkunasta.

« Viimeksi muokattu: 10.06.2019 23:04:14 kirjoittanut Lyra »

kaaos

  • huitulapää
  • ***
  • Viestejä: 686
Vs: Aamutähti | S | avaruus & scifi | one-shot
« Vastaus #1 : 11.06.2019 20:20:20 »
Moi kommenttikampanjasta, ajattelin, että kerrankin luen ja kommentoin heti kun nappaan tekstin itselleni! : D

Joo, oon avaruusjuttujen ja scifin suuri ystävä, joten innolla tartuin tähän, eikä tarvinnut pettyä. Maalailit oikeinkin perinteisen avaruusalusmaiseman päähäni ja erityisnätti lisä tuo pilvinen venus (vaikkakin aina mun mielessä kuvittelen venuksen hurjaksi jumalatarplaneetaksi, jonka tulivuoret ja laava vaan räiskyy ympäriinsä xD).

Thalia vaikutti tämän shotin aikana juuri sellaiselta vaatimattomalta, mutta fiksulta sankarittarelta, kun kuuluukin! Ehkä vähän kulunut kuvio tollanen rikas ja komea mies ylläri, mutta eiköhän tyypin takaa löydy muutakin kuin tuikkivat silmät!

Tykkäsin siitä, että täs oli tällänen day in a life- ajoitus, alkoi aamusta ja päättyi seuraavaan aamuun. Oikein rauhallinen, mukavasti lipuva tahditus. Shottina ehkä jäi turhan paljon auki, tai ehkä kun tiesi että aiot tästä saagaa, niin tää tuntui sellaiselta alustukselta tarinalle, jäi paljon kysymyksiä auki : )

Joka tapauksessa mukava iltasatu, kiitän!
words make worlds

Sielulintu

  • Teen suurkuluttaja
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 739
Vs: Aamutähti | S | avaruus & scifi | one-shot
« Vastaus #2 : 30.06.2019 20:23:21 »
Vaihdokkaista heippa :)

Olipa kivaa sukeltaa pitkästä aikaa avaruuteen. Tulevaisuuteen sijoittuvia juttuja on aina kiva lukea, koska visioita siitä on yhtä monta kuin kirjoittajiakin ja vielä paljon enemmänkin. Ainakin itselleni siis tätä lukiessa tuli tunne, että tapahtuma-ajankohtana on jokin hetki tulevaisuudessa. Tähän syynä oli pääasiassa se, miten kehittynyttä kaikki tuntui olevan. Eihän esimerkiksi nykyään olla käyty edes Marsissa Venuksesta puhumattakaan.

Aloin lukiessa myös pohdiskella, millainen tilanne maailmassa ja ihmiskunnassa on tämän tekstin todellisuudessa. Erityisesti tämä kohta sai miettimään, että ehkä maapallolla asiat eivät ole aivan mallillaan kehittyneestä ja hyvin toimivasta avaruusteknologiasta huolimatta.
Lainaus
jokainen sai ruokaa ja asuinpaikan. Sellaiset asiat olivat kovin harvinaisia Maassa.
Aloin myös miettiä maapallolla elävien tilannetta kohdassa, jossa mainittiin Thalian tulleen avaruuteen mekaanikon tehtäviin 19-vuotiaana. Tämänhetkisessä maailmassa tämähän olisi todella nuori ikä olla avaruudessa töissä, sillä koulutuksetkin kai kestävät vuosikausia, eikä niihinkään varmaan ihan suoraan peruskoulun päättymisen jälkeen päästä. Tuli siis mieleen, onko kyse avaruuslentojen vakiintumisesta ja muuttumisesta turvallisemmiksi, jolloin niin pitkiä koulutuksia ei tarvita. Kiehtovia yksityiskohtia, jotka laittoi pohtimaan tekstin maailmaa kunnolla.

Tykkäsin myös päivien kuvauksesta avaruudessa. Se, miten kaikilla on oma tehtävänsä ja miten tarkasti järjestettyä kaikki on, toi realistisuutta ja toden tuntua tarinaan. Hyvin todenmukaiselta tuntuu myös se, miten samanlaisia päivät ovat. Avaruusaluksella työskentelemättömänä vaikea sanoa varmasti, mutta uskoisin, ettei siellä hirveästi muutoksia päivärytmissä tapahdu. Siksi tykkäsinkin lopusta, joka oli samanlainen kuin tenstin ensimmäiset lauseet. Toi jotenkin tunteen, että siitä lähtee jälleen samanlainen päivän kiertokulku käyntiin. Ehkä päiviin on kuitenkin tulossa pientä vaihtelua Marionin myötä, kuka tietää.

Kiitos paljon kiehtovasta avaruustekstistä! :)
Tervetuloa tutustumaan kirjoituksiini
ja seikkailemaan
tarinalabyrintin sokkeloihin

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 225
    • En runotyttö, ehkä ihminen -kirjoitusblogi
Vs: Aamutähti | S | avaruus & scifi | one-shot
« Vastaus #3 : 30.06.2019 21:46:32 »
En tiedä, miksi, mutta koko tämän shotin ajan odotin, että jotain pahaa tapahtuisi! Ehkä olen vain katsonut liikaa kaikkia kauhuleffoja, jotka sijoittuvat pienille avaruusasemille, ken tietää :D Huh, itselleni ainakin tuli vähän klaustrofobinen olo, kun luin tätä. Kuusi vuotta pienellä asemalla sadan ihmisen kanssa... Ja lopun toistuvasta aamusta päätellen päivätkin noudattavat hyvin samanlaista kulkua. Melkein ajattelisin, että kuka nyt haluaisi noin puuduttavaan työhön ilman kunnon palkkaa, mutta ehkä tämä lause sitten selittää sitä enemmän kuin tarpeeksi:
Lainaus
Komennuksista ei juuri maksettu palkkaa, mutta jokainen sai ruokaa ja asuinpaikan. Sellaiset asiat olivat kovin harvinaisia Maassa.
Olisi mielenkiintoista tietää, miten on asioiden laita Maassa. Ja erityisesti: mikä on Iltatähden tehtävä? En näin äkkiseltään keksi, miksi joku lähettäisi satapäisen miehistön Venukselle. Ehkä siellä porataan materiaaleja, jotka aiotaan viedä takaisin Maahan? Aika kallis reissu materiaalien perässä, mutta ehkä tilanne Maassa sitten on niin huono. TAI sitten tilanne Maassa on hyvä ja Iltatähden miehistö on sitä pohjasakkaa, jotka lähetetään Venukselle tekemään mitä ikinä.

Minä sain Marionista niin creeper-fiilikset ;D En vain pysty näkemään häntä muuna kuin pahaenteisenä hahmona, joka on seurannut Thalian jokaista liikettä tarkasti ja lopulta raiskaa ja työntää tämän ilmalukosta pihalle... Tai sitten olen vain seurannut liikaa kaikkia kamalia rikossarjoja.

Tämä herätteli paljon kysymyksiä, kuten scifi-tekstit yleensä tekevätkin! Jokainen kirjoittaa aina niin omanlaisensa maailman, jota lukijana on kiva lähteä selvittelemään. Kiitoksia!


"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Sokerisiipi

  • Teekeisarinna
  • ***
  • Viestejä: 5 488
  • yks pieni höpötiainen
Vs: Aamutähti | S | avaruus & scifi | one-shot
« Vastaus #4 : 11.08.2019 17:05:58 »
Yllätyin kauhean positiivisesti tästä tekstistä! Tämän oli arkinen, vaikka miljöö olikin epätavallinen, mutta silti tosi kiinnostava. Olit todella vangitsevasti ja mielenkiintoisesti kertonut Thalian päivästä, ajatuksista ja tekemisistä. Vaikka mitään erityisen jännää ei tapahtunut, kiinnostukseni säilyi vakaana alusta loppuun, ja se on osoitus kerronnallisista kyvyistäsi.

Olit aidon ja autenttisen tuntuisesti kuvaillut avaruusalusta, sen miehistöä ja Thalian työtä, mikä tuntui tosi kiehtovalta näin lukijan näkökulmasta ja imin uutta tietoa kuin sieni ;D

Voi Piraatti, minäkin sain Marionista hirveät creeper-fiilikset! ;D En yhtään tykännyt hänen kiinnostuksestaan Thaliaa kohtaan ja hän vaikuttikin just semmoselta himokkaalta stalkkerilta, josta on ainoastaan harmia.

Minäkin kiinnostuin kovasti Iltatähden perimmäisestä tehtävästä ja Maan tilanteesta. Asiat täytyy olla todella huonosti, jos täytyy avaruuteen asti lähteä ruuan ja asuinpaikan perässä! Kuulostaa nimittäin aika puuduttavalta arjelta, ja tähän tuli vähän synkkiä sävyjä, kun alku ja loppu olivat niin samankaltaisia.

Täytyykin pitää silmällä tätä saagaa, sen verran vangitsevaa settiä oli! ;)

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 1 680
Vs: Aamutähti | S | avaruus & scifi | one-shot
« Vastaus #5 : 01.06.2020 19:29:16 »
Hei ja onnittelut kommenttiarpajaisvoitosta! Oli hauska tutkia listaustasi ja miettiä, mitä tekstiä haluaisin kommentoida. Päädyin lopulta tähän, koska avaruus ja sci-fi ovat viime aikoina alkaneet kiinnostaa ja olit kirjoittanut tämän Saaga-haasteeseen. Hyvin valitsin – tämähän oli todella miellyttävä ja leppoisa teksti, jossa oli mukana vähän tapahtumia, mutta enemmän kuitenkin slice of lifea avaruusaluksella :) Jotenkin virkistävää!

Aikaisempia kommentteja kompaten mietin minäkin Maan tilannetta ja miksi Iltatähti oli matkalla Venukseen – varsinkin, kun työstä ei maksettu juurikaan rahallista korvausta. Mutta koska tämä on niin arkinen, ajattelen, ettei näitä asioita tarvitsekaan kertoa, koska tärkeämpää on keskittyä arkeen eikä arjessa juurikaan päivittäin ajatella niitä vakavampia aiheita, joita lukija alkaa tekstiä lukiessaan miettiä. Olikin mukavaa, että tämä oli niin rauhallinen, vaikka kovasti mietin ja odotin, että lähteekö tämä johonkin dramaattisempaan suuntaan :D

Pidin tekstin naishahmoista kovasti! Mielestäni varsinkin Merea muodostui selkeäksi persoonallisuudeksi ja Jasminasta tuli heti positiivinen fiilis. Pidin siitä, kuinka hyvä ystävä Thalia tuntui olevan näiden ihmisten kanssa sillä sekin kertoo paljon avaruusaluksen arjesta ja siellä solmituista ystävyyssuhteista. Thaliasta pidin myös! Erityisesti hänen näkymättömyytensä, kuinka hän katoaa muiden sekaan oli yllättävän mieluisaa, vaikka hän fiksulta ja itsenäiseltä vaikuttaakin. Sen takia on yllätys, että Marion kiinnittää huomionsa juuri häneen. En pitänyt oikein miehestä, koska hänestä tuli vähän turhan pinnallinen vaikutelma, mutta toivottavasti hänestä paljastuu syvällisempiä piirteitä, jos Thalia vain antaa miehelle mahdollisuuden! On kuitenkin jännittävää miettiä, mitä kaksikolle tapahtuu. Parisuhde voisi olla hyvä ajanviete kuusivuotisella matkalla Venukselle, mutta jatkuisiko se planeetalle saapuessa? Jäin kyllä vähän kaipaamaan muita (miellyttävämpiä) mieshahmoja mukaan tähän one-shottiin, koska Thalia ja Marion heistä kuitenkin vitsailevat – nyt en osannut ottaa asiaan kantaa, kun en tekstin aikana saanut lukea heistä. Ehkä Thalialla voisi olla joku miespuolinen kaverikin, sellaisesta ystävyyssuhteesta olisi myös kiva lukea tässä ympäristössä :)

Mielenkiintoista saada nähdä, mitä Saaga-haasteen muut osat tuovat tullessaan! Tämä oli ihanan arkinen, pidin tästä kovasti :)

between the sea
and the dream of the sea