Kirjoittaja Aihe: BBC!Sherlock: Post-Reichenbach stress disorder, K-11 (englanniksi)  (Luettu 1351 kertaa)

Ewixi

  • ***
  • Viestejä: 28
  • yhdys sana virhe
Nimi: Post-Reichenbach stress disorder
Kirjoittaja: Ewixi
Fandom: BBC!Sherlock
Ikäraja: K-11
Genre: Angst, drama
Paritus: tulkinnanvarainen John/Sherlock
Vastuunvapaus: Hahmot kuuluu BBC:lle ja Arthur Conan Doylelle, minä vain lainaan.
Varoitukset: Spoilaa kakkoskauden viimeistä jaksoa!
Yhteenveto: Every morning he wakes up with a momentary relief, it was all just a dream, but then the reality strikes him, even harder than the day before.

A/N:Ensimmäinen englanninkielinen, ja ensimmäinen tämän fandomin ficci mitä oon ikinä kirjottanu. Tiedän että mun englanti ei oo mitään loistavaa, ja virheitä varmasti on, joten sanokaa vaan jos joku kohta häiritsee, ens kerralla sitten paremmin :D Halusin kirjottaa tän englanniks, koska sain idean tuosta tekstiviestistä jonka Sherlock lähetti Johnille ekassa jaksossa, ja se ois kuulostanu huonolta suomennettuna.
Alun kursivoitu keskustelu on melkein suora lainaus 2. kauden vikan jakson alusta.


---


A former army doctor is sitting on his bed, staring into nothing. On the bedside table there is a half-empty cup of tea which has already gone cold. His cane is next to him, leaning on his bed. He hasn’t been out of his flat for days now.

He remembers things being like this before. It’s been several years now, but he remembers it like it was yesterday. It was after he had returned from Afghanistan, limping, wounded and feeling empty, like his life no more had purpose.
Post-traumatic stress disorder, his therapist had then diagnosed. She made the same conclusion after John appeared on her clinic again three years ago.

''Tell me why you’re here, John.''
''I’m here because…Sherlock…''
''You need to get it out.''
''My best friend, Sherlock Holmes…is dead.''


John refuses to think about it. He had wiped it out of his head, the day when he lost everything that had mattered to him.
The first weeks were like torture when the incident was all over the news.
''SUICIDE OF THE FAKE GENIOUS'' the headlines said.
John knows Sherlock wasn’t a fraud; he refuses to believe that Sherlock had ever told him a lie.

The walls he has built around him tumble down every night. In his dreams, John sees his best friend falling off from the hospital roof over and over again. Every morning he wakes up with a momentary relief, it was all just a dream, but then the reality strikes him, even harder than the day before.

One day he gets a text from an unknown number.

Baker Street.
Come at once, if convenient.
SH


John can’t believe what his eyes are seeing.
His first thought is that someone is messing with him. It’s just a joke, he says to himself. But he can’t help but wonder; what if.

He knows he is just fooling himself, but he gets up, takes his cane and coat and heads for the door. A little glint of hope has ignited inside him, and there’s nothing he can do to make it disappear.

John hasn’t been to Baker Street for three years now, and knows he’s playing with fire by going back there now. Notwithstanding he takes a cab, tells the driver the address and sits back down thinking about what he’s about to do, for the sake of one text message.

Quicker that he had imagined, the cab arrives to his destination. He pays the driver, takes a deep breath and gets off.

He is now standing in front of his old front door first time in years.
It still looks exactly the same; black wooden door with the numbers 221b on it.
As John stands there, he feels overwhelming sadness taking over him, and tears start running down his face.

''What the hell was I thinking?'' he says out loud, for no one is there to hear him. ''I really am an idiot.''
He turns his back to the door and takes a couple of steps away from it.

Then he feels a hand on his shoulder and hears an incredibly familiar voice behind him say:
''No, don’t be like that. Practically everyone is. ''

John feels like a lightning has gone through his body. He freezes for a moment, and then slowly turns around. 
In front of him stands a man he would never believed to see again in this life, with his dark curly hair, smooth pale skin and blue scarf wrapped tight around his neck.

A tiny whisper escapes from John’s lips.
''Sherlock...''
« Viimeksi muokattu: 03.02.2013 01:40:41 kirjoittanut Ewixi »
Pick a star on the dark horizon
And follow the light
You'll come back when it's over
No need to say goodbye


Tumblr: It's obvious, isn't it?

Vlad

  • Sudenmorsian
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 065
  • Loveatar
Eäh! Ihan käsittämättömän ihana fic. Yleensä tosi harvoi luen mitään enkunkielistä ficciä, vaikka kielitaito riittääkin, jotenkin ei vaan oo mun juttu. Tämä kuitenkin oli tosi hyvä ja hyvin kirjotettu. Kirjoitus/kieliopillisia tai muita virheitä en huomannut, enkä niitä etsi, koska teksti kaappasi mukaansa siihen malliin, että mitä turhia yrittää penkoa jotain.

John on ihanasti oma itsensä koko tekstin ajan, Sherlock selvästi on tärkeä Johnille (onon) ja vaikka en Reichenbach-ficcien ylin ystävä olekaan, niin tämä toimi. Ihhh, Sherlockin on aivan ihana tuon replansa kanssa.

Yhh, olenpas saamattoman huono kommentoija tänään, mutta ehkä tämä kelpaa. Tykkäsin tästä tekstistä, vaikka aihepiiri ja kieli ei ole ihan se mun juttu, ainakaan sen puolesta, mitä yleensä luen.
I love not man the less, but N A T U R E more.

Tänään ihmisen puolikas on huomenna leijonakuningas.



"Always"
1946-2016

Ewixi

  • ***
  • Viestejä: 28
  • yhdys sana virhe
Vlad: Kiitos hurjasti ihanasta kommentista!
Olin tosi epävarma tän julkasemisen suhteen, niin kiva että joku ainakin tykkää (:
Hihhhihi piristit mun päivää, kiitos ! :)
Pick a star on the dark horizon
And follow the light
You'll come back when it's over
No need to say goodbye


Tumblr: It's obvious, isn't it?

Mustekehrääjä

  • Tassuttelija
  • ***
  • Viestejä: 635
Aivan kuten Vlad sanoikin, tämä oli kyllä hyvin ihana, vaikka päättyikin tyypillisesti juuri siihen, että Sherlock ilmestyy paikalle takaisin, mutta ei kerrota miten kohtaus sitten jatkuu. Mä alan henkilökohtaisesti pikkuhiljaa kyllästyä näihin, joku saisi oikeasti repäistä ja jatkaa vielä vähän eteenpäin. :D Ei sillä, ettenkö itsekin olisi tehnyt sitä, köh köh.

Tarina ei ollut järin omaperäinen, mutta pidin kovasti tuosta tekstarista ja kuinka sillä tavallaan palattiin uuteen alkuun. Se oli hyvin suloinen idea.

Sitten mä inisen vähän tuosta kieliopista. Hain oikein oppikirjan tähän viereen varmistukseksi. Muusta en rupea nyt inisemään, mutta aikamuodot. Aikamuodot on tärkeitä, joten huomautan niistä. Englannissahan aikamuodot eivät mene suoraan suomalaisen mallin mukaan, vaan englannissa on yhteensopivia aikamuotoja, joita saa olla yhdessä lauseessa, ja sit taas muut riitelevät. Toisin sanoen, englannissa on nykyajan muodot: futuuri, preesens ja perfekti, ja menneen ajan muodot: konditionaalit, imperfekti ja pluskvamperfekti. Niinpä imperfekti-lauseessa ei saa olla perfektiä tai preesens-lauseessa pluskvamperfektiä.
Lainaus
He has wiped it out of his head, the day when he lost everything that had mattered to him.
Tämä pitäisi siis olla: He had wiped it out of his head, the day when he lost everything that had mattered to him. Ainakin niin ajattelen, koska hän on pyyhkinyt sen mielestään, eli on tehnyt sen, eli se ei enää jatku, niin kuin perfektissä ajatellaan englannissa.
Kaikkia tällaisia en nyt tässä rupea tietenkään etsimään, mutta näin esimerkkinä. Kiinnitä siis aikamuotoihin huomiota, koska mulla ainakin ne rupes häiritsemään hieman lukiessa. Suomeksi käännettynä kuulostaa kyllä hyvältä, mutta englannin kielioppeja ajateltaessa se rupee tökkimään.

Muuta inistävää en sitten keksikään, vaikka olinkin jossain vaiheessa hieman epävarma jostain prepositiosta, mutta hällä väliä. Ihana tämä silti oli! Kiitos ja kumarrus.

//Edit: Olipas vielä yksi asia!
Lainaus
On the bedside table there is a half-empty cup of tea, which has already gone cold.
Pilkkua ei tähän lauseeseen tule, koska se pistäisi tuon which-sanan viittaamaan koko edelliseen lauseeseen, ja tässä sen pitäisi viitata varmaankin vain tuohon edelliseen sanaan "tea". Joomoi, nyt lopetan oikeesti.
« Viimeksi muokattu: 10.01.2013 14:17:05 kirjoittanut Naby »

Ewixi

  • ***
  • Viestejä: 28
  • yhdys sana virhe
Naby: Kiitos kovasti kommentista! Olin itekki vähän epävarma noista aikamuodoista, koska jostain syystä päätin kirjottaa tän preesensissä jajajja en tienny pitääkö aina käyttää perfektiä vai pluskvamperfektiä (kuulostaapa hankalalta) ja varsinkin tuo lause mistä sanoit oli hankala. Mutta luotan siihe että oot oikeessa ja korjailen nuo :D
Pick a star on the dark horizon
And follow the light
You'll come back when it's over
No need to say goodbye


Tumblr: It's obvious, isn't it?

Hadra

  • ***
  • Viestejä: 17
Tykkäsin x3
En miltein koskaan lue fikkejä enkuks, koska enkku kökkö, mut kun tuntu et olin kaikki muut john x sherlockiit jo lukenu niin vaihtoehdot oli vähissä.
Onneks luin :D

Ewixi

  • ***
  • Viestejä: 28
  • yhdys sana virhe
Hadra, kiva että tykkäsit, ja kiitoksia paljon kommentista ! (:
Pick a star on the dark horizon
And follow the light
You'll come back when it's over
No need to say goodbye


Tumblr: It's obvious, isn't it?

Angelina

  • Stark-Rogers
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 772
Ooooh enkunkielistä Johnlockia (minä ofc tulkitsin tän sellaiseksi), miten tää on menny multa ohi ;__; Parempi kuitenkin myöhään, kuin ei silloinkaan joten ---

Tykkäsin kovasti tästä! Johnin epätoivo ja sitten taas kuitenkin vastapainona tuo toiveikkuus tuli tässä hienosti esiin - huomasin toivovani hänen kanssaan, ettei tekstari vaan ole mikään huijaus tai jippo ja aawwsswsss onneksi ei ollut :')) Tuo loppu sulatti sitten ihan täysin, ihan loistavaa! Kielikin oli musta sujuvaa ja helppolukuista. Yhden virheen bongasin, jolla ei varmaan näin vuosien päästä oo yhtään mitään merkitystä, mutta genius, ei genious, oon tehnyt ite saman virheen tuhannesti :''DD

Anyway, tykkäsin kovasti tästä ♥

bannu ♥♥♥ ©Ingrid ♥♥♥