Crysted, oi ihanaa, että kommentoit! ♥ Kyllä, tulevia kuolonsyöjiähän ne, jotka kokoustaa! Vaihdokset ovat sattumanvaraisia ja sellaisena taitavat pysyä, mutta tapahtuuko sitten jokin selittävä tekijä, en osaa vielä sanoa. En rehellisesti muista, selvisikö inspislähteessäni Your name, millä logiikalla kehot vaihtuivat. Yhteyttä avataan mm. tässä luvussa vähän lisää, vaikka aika railakkaasti fiilispohjalla kirjoitan tätä. Tähtään kuitenkin loppuratkaisuun, jonka pitäisi kuitata kohtalo, heh.
A/N: Näitä osia tulee kuin sieniä sateella, mutta taon raudan ollessa kuumaa! En halua taas yhtä kesken jäävää jatkista listaukseeni eli let's mennään lukuun seittemän, joka lähtee tästä...
7. Vastaus, jota etsimme...
Kaikki kirjeet, jotka olivat tulleet Regulukselta aina haukkumisesta anteeksipyyntöön, olivat olleet raskasta luettavaa. Loppujen lopuksi, ei Regulus ollut kovinkaan paljon erilaisempi kuin ne luihuiset, jotka olivat haukkuneet Hermionea kaikki nämä kuusi vuotta Tylypahkassa. Vaikkakin…
Se, mitä hän oli alkanut tuntea Regulusta kohtaan, oli erilaista. Hermione ei osannut päästää kaikesta irti katsoessaan peilikuvan surumielistä ilmettä. Ilmettä, joka oli hänen omansa, mutta Reguluksen kasvoilla kuin he voisivat ymmärtää toisiaan.
Kirje, jonka Regulus oli jättänyt jälkeensä viimeisimmäksi, vaati Hermionen huomion.
Hermione, olen ajatellut, mitä olemme saaneet selville. Yhteydestämme.
Voisit tavata minut omassa ajassasi, jos haluaisit. Tiedät nimeni ja uskon, että löytäisit minut. En voi etsiä itseäni sinuna, mutta sinä voit. Olette samassa ajassa ja voit olla kertomatta minusta… Se, mitä olen alkanut tuntea sinua kohtaan ja vaikka ikäeromme olisi mitä... En halua menettää sinua, Hermione. Olet tärkeä, vaikka en koskaan voisi… Tunnethan vanhempani? Tiedät heistä enemmän kuin olen kertonut. Olet puhunut Evanin kanssa kuin tuntisit, millainen äitini on. Ainakin jotenkin. En tiedä, miten tunnet Kalmanhanaukion, koska se on piilotettu vahvoin loitsuin. Ehkä sillä ei ole väliä.
Jos kohtaamme, ehkä edes äidilläni ei ole väliä.
Olen lukenut muinaistaikuudesta ja lainaamiasi kirjoja, muistiinpanojasi ja tutkinut tapaustamme. Tiedän, että sinäkin. Ystäväni kyselevät, miksi tutkin aihetta niin paljon kuin tutkin. Ole varovainen, kun tapaat taas ystäväni. En usko, että yhteytemme on katkennut, sillä tunnen sinun taikuutesi itsessäni, vaikka emme olekaan vaihtaneet kehojamme.
Ne kirjat, joita välttelet saattavat olla vastaus, vaikka vastustat pimeyden voimia. Tämä kirous saattaa olla murrettavissa ja ehkä me vielä tapaamme. Eikä meidän tarvitse ajatella Evania, Bartya tai vanhempiani sitten, kun keksimme, mitä tehdä.
Hermione otti käteensä sulkakynän ja tunsi silmiensä kostuvan. Vaihdokset olivat taas alkaneet vuoden vaihduttua. Oli vuosi 1977, kun Hermione oli palannut Reguluksen kehoon. Kirjoittaessaan Hermione ei voinut välttää kyyneleitä, jotka valuivat pergamentille tuhrien musteen.
Olen tutkinut sinun ja etenkin omassa kehossani sitä, mitä tämä taikuus on. Se on vahvempaa kuin pimeyden voimat tai enemmän kuin kirous, joista puhut. Kielletyistä kirjoista emme löydä tähän vastausta, vaikka uskot niin. Olet väärässä. Se on… rakkautta. Siten rehtori Dumbledore sitä kutsuisi. Sanoisi, että meitä yhdistää rakkaus, joka on taioista mahtavin. Ei, en ole puhunut rehtorille, mutta… tunnen hänet ja hänen sanansa.
Sekä muinaistaikuudessa puhutaan ikivanhoista siteistä, jotka ovat Aikaakin vahvempia. Me emme saisi vaihtaa kehojamme, mutta arvaan sinunkin ymmärtäneen minun muistiinpanoistani, mistä tässä on kyse. Meidän sielumme… ovat yhtä. En tiedä, mitä se tarkoittaa tai miksi, mutta… sillä on joku vaikutus, joka tulee muuttamaan asioita. Ehkä koko olemassaolomme. Olen huolissani, mitä tästä seuraa.
Se, että pyydät anteeksi. En tiedä, riittääkö se. Älä ole samanlainen, kuten ystäväsi, sillä olet heitä vahvempi. Viisaampi. Tunnen sinut Regulus, mutta sinun aatteesi. Se on vastoin kaikkea, mitä olen tai on minulle tärkeää, enkä voi hyväksyä sitä.
Tämä side, en tiedä, onko se katkaistavissa.
Hermione puri huulta, pyyhki kyyneleensä kasvoilta ja sulki pergamenttikäärön talteen, josta vain Regulus löytäisi sen. Hermione ei ollut voinut välittää kaikkia muistiinpanojaan heidän ollessa niin kauan erossa, mutta tiesi materiaalin riittävän Regulukselle. Taikuus, joka yhdisti heitä, oli paljon suurempaa kuin he olivat osanneet edes kuvitella.
