Kirjoittaja Aihe: Hallakello, S, Neville/Hermione  (Luettu 808 kertaa)

Nevilla

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 5 247
  • Phantom Thief of Hearts
Hallakello, S, Neville/Hermione
« : 03.06.2019 21:27:24 »
 Nimi: Hallakello
Ikäraja: S
Fandom: Harry Potter
Paritus: Neville/Hermione
Tyylilaji: söpöilyä ja fiilistelyä
Vastuuvapautus: Harry Potterit ovat J. K. Rowlingin luomus, minä vain lainaan hahmoja omaksi ja muiden iloksi. :)
Yhteenveto: Elämä on arvaamatonta, mutta toisinaan myös hyvällä tavalla.
Haasteet: FF100 (060. Juoma), FinFanFun1000 (263.   Kaakao), 12 HAHMOA (maaliskuu: Neville Longbottom), Genretasohaaste (fluffy), Neljän tuvan haaste (rohkelikko),
K/H: Finikesä inspiroi pitkästä aikaa kirjoittamaan Neville/Hermionea ja ai että, tuntuipa muuten hyvältä! Edelleen näemmä jatkuu myös oneshot-kausi, mikä on sekin vallan mukavaa. ^_^

*

Hallakello


Elämä on arvaamatonta. Nevillen elämä oli ollut sitä aivan erityisesti, sillä Augusta oli kokeillut lähestulkoon kaikkea mahdollista yrittäessään saada lapsenlapsensa taikuuden osoittamaan elonmerkkejä. Nevillelle oli juotettu monenlaisia taikajuomia ja yrttirohtoja, hänet oli viety useiden parantajamestareiden luo, loitsittu puuksi, pakotettu uimaan avannossa, jätetty tuijottamaan musertajamohkaretta silmästä silmään ja mitä milloinkin. Lopulta ikkunasta pudottaminen - ja sekin vahingossa - oli johtanut Augustan toivomiin lopputuloksiin, joskaan sekään ei tarkoittanut sitä, että Nevillestä olisi noin vain kehkeytynyt erityisen lupaavaa velholasta.

Niin. Siitäkin huolimatta, että Neville teki kaikkensa ja ahkeroi oppiakseen ja ymmärtääkseen, mikään ei oikein ottanut onnistuakseen. Taikajuomien tunneilla hänen kattilansa räjähtelivät alinomaa ja muodonmuutoksissa poika sai päänsä kipeäksi keskittymisestä, mutta mitään ei silti tapahtunut. Ja kaiken kukkuraksi Neville tuntui aina olevan väärässä paikassa väärään aikaan. Hän kompasteli kompaportaisiin, joutui keskelle vanhempien kahnauksia ja päätyi Harryn, Ronin ja Hermionen seikkailuihin yleensä juuri silloin, kun jonkun piti olla tiellä tai sotkemassa heidän suunnitelmiaan.

Viidentenä opiskeluvuotena Neville oli jo todennut, ettei hänen ollut mitään järkeä yrittää edes arvailla sitä, mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Ennustuksen oppitunneistakaan ei ollut minkäänlaista hyötyä, sillä ensinnäkään Nevillellä ei ollut minkäänlaisia taitoja sillä saralla, ja toisekseen edes silloin, kun muut ennustivat hänen puolestaan, kaikki kääntyi aina nurinkurisesti ennustuksiin nähden.

Hermione kutsui ilmiötä mahdollisuuskurimukseksi. Hänen mukaansa - ja se oli kai sekoitus jästitietoutta ja taikuuden teoriaa - ennustuksissa oli kyse siitä, että taikuus tarttui todennäköisimpiin vaihtoehtoihin ja mahdollisuuksiin ja hyödynsi niitä etsiessään sellaisiakin asioita, joihin tavallinen päättely ei yltänyt. Nevillen tapauksessa taikuus ei kuitenkaan kyennyt ennakoimaan mitään, ja siksi se ei tarjonnut pitäviä ennustuksia.

"Mutta voit ajatella asiaa siltä kantilta, että sinun kohtalosi ei ole sidottu pelikortteihin tai teelehtiin", Hermione lohdutti.

"Haluaisin vain joskus, edes joskus, olla varma jostakin", Neville huokaisi vastaukseksi. He istuivat yhdessä kasvihuoneista, jonne Hermione oli suostunut lähtemään seuraksi, kun Neville suoritti yhtä ylimääräisistä projekteistaan. Poika kasvatti pikkuruista hallakelloa, joka vaati kellontarkkoja huurretaikoja kukkiakseen. Hermionen mielestä oli kiehtovaa, että vaikka Neville onnistuikin änkyttämään loitsuissa ja polttamaan näppinsä taikaliemitunneilla, kasvien kanssa taikoessaan tai sopivia lannoitteita valitessaan tai niille puhuessaan hän ei tuntunut juuri koskaan tekevän virheitä. Vaikka se olikin tytölle vaikeaa, hänen oli myönnettävä, että Neville saattoi jopa olla parempi yrttitiedossa.

"Voit olla varma monestakin asiasta", Hermione lohdutti. Hän katseli mietteliäänä pojan tarkkoja sormia, jotka solmivat pikkuruisia huurrehelmiä oikeanlaiseksi muodostelmaksi hallakellon verson ympärille. Punontatyöskentely oli millintarkkaa puuhaa, mutta Nevillen tavallisesti kömpelöt kädet työskentelivät varmasti ja huolellisesti.

"Kuten mistä?" Neville kysyi saatuaan jälleen yhden solmun valmiiksi.

"Esimerkiksi siitä, että sinä olet erinomainen kaikessa, mikä liittyy kasveihin."

Neville punastui ja käänsi hämillisenä katseensa alas. "En nyt sentään. Viime keväänäkin minä onnistuin suututtamaan yhden krumeluunan ja sen seurauksena päänahkani hilseili katinkultaa miltein kaksi viikkoa."

"Krumeluunien käsittelyä opiskellaankin yleensä vasta taikayliopistossa", Hermione hymähti. "Joten sitä ei ehkä lasketa."

"Mutta..." Neville aloitti. Hermione pysäytti pojan osoittamalla hallakelloa.

"Kuten tuollaisen kasvattamistakin", tyttö hymyili.

Neville puri huultaan, muttei väittänyt enää vastaan. Siitä huolimatta hän jäi ajattelemaan Hermionen sanoja mahdollisuuskurimuksesta ja siitä, miten taikuuskin tuntui luovuttaneen hänen suhteensa.

*

Kolme viikkoa myöhemmin, marraskuun puolivälissä, Hermione törmäsi Nevilleen kirjastossa. Poika oli kerännyt syliinsä vaarallisesti horjuvan pinon taikakasveja käsitteleviä kirjoja ja oli parhaillaan kompastumassa hieman kohollaan olevaan lattialautaan. Tyttö henkäisi leijutusloitsun juuri ajoissa ja esti kirjoja kolisemasta alas. (Matami Prilli olisi varmasti ollut käärmeissään ja Neville olisi saattanut saada muutaman viikonkin porttikiellon.)

"Kiitos", Neville kuiskasi hiljaa. Hän oli lehahtanut tulipunaiseksi.

Hermione hymyili vastaukseksi ja taputti pojan olkapäätä. "Kuinka hallakello voi?"

"Erinomaisesti. Minun onkin pitänyt... Tai siis... Haluaisitko tulla katsomaan, kun se kukkii?"

Hermione hätkähti pyyntöä. Hallakellon kukinta oli kaunista seurattavaa, mutta myös aavistuksen vaarallista, eikä Neville yleensä uskaltanut pyytää ketään mukaansa, jos pienikin möhläämisen mahdollisuus oli olemassa. Niin todennäköisenä Neville tuntui pitävän sitä, että kaikki meni aina pieleen. Kieltämättä Hermioneakin hermostutti hieman, mutta jos kerran Neville oli päättänyt olla urhea, niin kyllä hänenkin pitäisi. Niinpä tyttö nyökkäsi ja päätti ilmoittaa retkestä etukäteen neiti Pomfreylle, että tämä osaisi varautua, mikäli jotakin sattuisi. (Kun, pieni ääni Hermionen päässä kuiskasi, mutta hän vaiensi sen päättäväisesti.)

*

Jotain kyllä sattuikin, mutta se jokin oli vielä yllättävämpää kuin Hermionen ennakoimat mahdollisuudet ja kauhuskenaariot. Hallakello kukki kauniisti, sen terälehdet loistivat pehmeän vaaleansinisinä ja hennot huurreköynnökset kiertyivät kehystämään kasvihuoneen seinämiä. (Neville oli ennakkoon loitsinut muiden kasvien ylle vahvat suojataiat, etteivät ne paleltuisi.) Hermione epäili, että jossakin vaiheessa hallakellon talvitaikuus riistäytyisi kuitenkin hallinnasta ja he molemmat poistuisivat kasvihuoneesta paleltumilla varustettuina, mutta niin ei käynytkään.

Sen sijaan Neville karautti hermostuneesti kurkkuaan ja kysyi: "Haluaisitko kaakaota? Minä ajattelin, että se sopisi hyvin tällaiseen tilanteeseen, jos sinulla on kylmä."

"Kaakaota?" Hermione toisti hämmästyneenä. Hallakellon kukkiessa? Kun kaikki voisi mennä pieleen?

"Niin", Neville hymähti. "Minä ajattelin sitä, mitä sinä sanoit, ja että kasvien kanssa en yleensä... No, epäonnistu. Ja että... Niin. Hallakello vaikuttaa tyytyväiseltä, sillä on tarpeeksi kasvutilaa ja me olemme sille tuttuja, joten kaiken pitäisi olla kunnossa. Paitsi että en ole kovin hyvä tekemään kaakaota, joten ehkä se sitten..."

Hermione hymyili Nevillen sopertelulle. "Otan mielelläni kaakaota", tyttö vastasi napakasti. Neville hymyili ujosti ja haki kasvihuoneen nurkasta lumotun piknikkorin, josta löytyi kannullinen kuumaa kaakaota ja kaksi kerrosvoileipää.

"Tein kaiken itse, joten ne eivät välttämättä ole kovin hyviä", poika varoitti. "Ajattelin, että et haluaisi syödä eväitä, jos ne olisivat kotitonttujen valmistamia." Neville haroi hiuksiaan selvästi hermostuneena.

"Kiitos", Hermione vastasi häkeltyneenä. "Tämä on aika odottamatonta."

"Se on vähän niin kuin erityisalaani", Neville hymyili pienesti. "Ajattelin, että jos kerrankin uskaltaisin tehdä itse jotakin yllättävää, ehkä se toimisi. Ja näyttää siltä, että toistaiseksi kaikki on ihan hyvin."

"Toistaiseksi", Hermione vastasi ilkikurisesti hymyillen.

Kaakao oli laihaa ja Neville oli hermostuksissaan unohtanut voileipien täytteet, mutta muutoin kaikki sujui ilman sen kummempia ongelmia. Hermione lämmitti sormiaan mukinsa ympärillä ja hymyili Nevillelle, kun poika kertoi hänelle hiljaisella äänellä hallakellon historiasta ja sen käyttötarkoituksista. Tyttö tiesi niistä itsekin suurimman osan, mutta hänen ystävänsä innostuneisuus ja ilo onnistuneesta kukinnasta tekivät tutustakin aiheesta mielenkiintoisen.

Kun he kävelivät pois kasvihuoneilta ja takaisin linnalle, Neville pysäytti Hermionen hieman ennen pääovia. Poika tuijotti hermostuneena kengänkärkiään, ennen kuin kohotti katseensa tytön silmiin ja sanoi:

"Ajattelin, että haluaisin vielä tehdä yhden rohkean asian, kun uskaltauduin uhmaamaan kohtaloani - tai sen puutetta - jo näinkin paljon."

"No?" Hermione hymyili rohkaisevasti, vaikka pelkäsikin, että ilta ehtisi vielä kaiken jälkeenkin päättyä katastrofiin.

"Haluaisitko..." Neville nielaisi kesken lauseen. "taisiistulisitkokanssanijoulutanssiaisiin?"

Hermionella kesti hetki saada selkoa Nevillen nopeasti henkäistyistä sanoista, mutta kun se lopulta onnistui, tyttö nauroi ja nyökkäsi.

"Kyllä minä tulen", hän vastasi. "Olen minä sen verran rohkelikko, että uskallan ottaa sen riskin."

Neville hymyili ja virnisti. "Mitä muka voisi sattua?" poika kysyi vinosti hymyillen. Hän näytti niin suloisen uhmakkaalta, ettei Hermione voinut vastustaa kiusausta, vaan kurottautui suikkaamaan suukon rohkelikkopojan poskelle.

"Yhtä sun toista odottamatonta", tyttö nauroi Nevillen häkeltyneelle ilmeelle. "Kiitos kaakaosta", hän lisäsi ja oli sitten tiessään.
« Viimeksi muokattu: 04.06.2019 10:20:57 kirjoittanut Nevilla »

parsley, sage, rosemary and thyme

hiddenben

  • ***
  • Viestejä: 731
    • H.E.R. – Things In Focus
Vs: Hallakello, S, Neville/Hermione
« Vastaus #1 : 04.06.2019 13:21:57 »
Voih, olipa tämä söpö fiilistelyficci! Tyylilajikuvauksesi oli kovin kohdillaan, eikä edes ficin talvinen teema haitannut menoa näin aurinkoisena kesäpäivänä :) Neville on tässä tekstissä jotenkin kypsymisen kynnyksellä tai ainakin tuntuu siltä, pidellen kiinni vielä lapsuuden ja teini-iän kömpelyydestä ja aina läsnäolleesta epävarmuudesta, mutta on samalla on kehittymässä siihen uskaliaaseen suuntaan. Mielenkiintoista luettavaa, nuo alussa olleet Nevillen ajatuspolut.

Pidän varsinkin ficin "ensimmäisen" osan mahdollisuuskurimus-teoriasta. Se on hieno ajatus ja jotenkin harmittaa, että Hermionen pitää lohduttaa Nevilleä sillä – eikö se juuri ole hienoa, että oma kohtalo ei ole sidottu mihinkään konkreettiseen, kuten teelehtien tulkitsemiseen? Toisaalta on myös luonnollista, että Neville kokee tarvitsevansa juuri jotain konkreettista tasapainottaakseen kaikkea arvaamatonta.

Ihastuin krumeluunaan, joka aiheuttaa katinkultahilsettä, ja hallakellon kauniiseen kukintaan! Mikäli tiedän oikein, ei niitä esitellä kirjoissa vaan olet keksinyt ne itse? Olen viime aikoilla kehitellyt ficci-ideoita, joihin kaipaan juuri taikayrttejä ja -kasveja, mutta joita ei paljoakaan kirjoissa mainita. Hauskaa siis saada vähän esimerkkiä joltain toiselta, miten haasteen kanssa voi menetellä!

Lainaus
Kaakao oli laihaa ja Neville oli hermostuksissaan unohtanut voileipien täytteet, mutta muutoin kaikki sujui ilman sen kummempia ongelmia.

Naurahdin tälle, niin arvattavaa ja samalla tämä onnistui yllättämään :) Myös Nevillen kotitonttu-kommentti oli todella sympaattinen ja kaunis ele; Neville tuntuu todella tietävän Hermionelle tärkeistä asioista. Samalla Hermione on ihanan tahdikas, jopa ehkä epätyypillisen tahdikas, ajatuksissaan ja sanoissaan Nevilleä kohtaan.

Harvemmin luen nykyisin söpöstelyficcejä, mutta tässä oli paljon hienoja yksityiskohtia ja kohtalomietintöjä, joista tykkäsin! Kiitos tästä :)
And it feels like his new life can start
And it feels like heaven.

Crysted

  • Queen of dead plants
  • ***
  • Viestejä: 3 065
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Hallakello, S, Neville/Hermione
« Vastaus #2 : 04.06.2019 13:58:47 »
Aws, tämäpä oli söpö ficci :) Vaikka paritus ei mulle ookkaan kovin tuttu kirjotit sen kovin uskottavasti, Neville on tommonen symppis ja Hermione ymmärtäväinen. Oli ihanaa, että Neville otti huomioon Hermionen kotitonttujen-oikeudet -jutut ja teki eväät itse.
Lainaus
"Kiitos", Hermione vastasi häkeltyneenä. "Tämä on aika odottamatonta."
"Se on vähän niin kuin erityisalaani", Neville hymyili pienesti. "Ajattelin, että jos kerrankin uskaltaisin tehdä itse jotakin yllättävää, ehkä se toimisi. Ja näyttää siltä, että toistaiseksi kaikki on ihan hyvin."
Just tää ihana! Ja sitten että se odottamattomuus sidottiin vielä loppuun oli hieno lisä :)

Kiitti tästä!
-Crys

Never underestimate the power of fanfiction

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 780
Vs: Hallakello, S, Neville/Hermione
« Vastaus #3 : 11.08.2019 16:45:55 »
Söpö, kiinnostava otsikko sai minut avaamaan tämä ficin, ja olenpa hyvilläni! Tämä oli niin kovin lämmin, lempeä ja hyväntuulinen pieni romanssinpoikanen. Kävi hirmusti sääliksi Nevilleä ja hänen toistuvia epäonnistumisiaan suurista ponnistuksista huolimatta. Voi toista! <3 ;__; Tykkään hirmusti, kun ficeissä keksitään taikamaailmaan omia juttuja, ja tässäkin tää hallakello oli hirmu ihana ja kiinnostava keksintö. Ihanaa, että annoit Nevillen loistaa ja jopa Hermione joutui hivenen vastahakoisesti myöntämään, että ehkä Neville oli häntä parempi yrttitiedossa. Ihanaa, että Neville sai positiivisesta kokemusta urheutta pyytää Hermionea tanssiaisiin kanssaan. Jee <3 Kiitos tästä suloisesta ficistä, pidin!


älä juokse mun luota kun on kevät
ja sulaa kylmä sydän rinnassa

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 3 920
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Hallakello, S, Neville/Hermione
« Vastaus #4 : 11.08.2019 17:53:24 »
Luin tämän jo alkukesästä, mutta taisi jäädä silloin kommentoimatta muussa kiireessä. Korjataanpa se nyt heti muistaessaan. :)

Tässä tosiaan on kaunis otsikko ja Neville on, kuten ficeissäsi aina, todella sympaattinen ja sydämeenkäyvän herttainen. :) Minustakin tuntui kivalle, että Neville onnistui kerrankin tavoitteissaan - vieläpä koko illan osalta! Hermione oli myös ihanan kannustava ja oli mukavaa, että hän antoi toiselle mahdollisuuden näyttää taitojaan, vaikka ehkä niitä hieman epäilikin.

Olet minusta parhaimmillasi juuri tällaisen lempeän hahmokuvauksen parissa. Saat hahmoista niin rakastettavia, että sitä on ihana lukea!

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~