Kirjoittaja Aihe: Lievo | K11 | muinaissuomifantasia, raapalesarja, 9/x  (Luettu 1588 kertaa)

Vlad

  • Sudenmorsian
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 899
  • Loveatar
Nimi: Lievo
Kirjoittaja: Vlad
Ikäraja: K11
Tiivistelmä: Voiman hallitseminen on täysin mahdotonta. Inki on tietämättään mahtajasuvun jälkeläinen ja voiman herääminen sitoo hänet entistä syvemmin sitein Marrakseen, taikuriin, jolle Inki on päätetty naittaa hänen isänsä sotkettua oman elämänsä. Siinä vaiheessa, kun Inki vahingossa onnistuu kutsumaan lievon, hänen voimiensa todellinen laajuus paljastuu ja Marras tajuaa, että on sotkeutunut johonkin paljon hänen ymmärrystään syvempään.

A/N: Tätä ideaa on tullut pyöriteltyä tovi ja nyt keksin tälle lopulta järkevän muodon. Tässä on vaikutteita vanhasta suomalaisesta kansanuskosta ja varmaan erinäinen määrä vanhoja suomalaisia jumaluuksiakin tekee oman esiintymisensä. Jollain tapaa tämä on ehkä jonkinlainen fuusio useammastakin tarinastani, joita en ole lopulta koskaan saanut kirjoitettua. Minä-kertoja on edelleen itselleni vieraampi tuttavuus, mutta tähän se sopi paremmin kuin miulle tyypillisempi kolmas persoona :) Tämä osallistuu Vuosi raapalehtien -haasteeseen ja elättelen toiveita siitä, ettei tästä muodostu lopulta jälleen uutta ikuisuusprojektia. Tämän tarinan on pitkälti tarkoitus keskittyä Inkin taikavoimiin ja naisen vaikeuksiin niiden hallitsemisessa. Ainakin alkuvaiheessa suhde Marraksen ja Inkin välillä tulee olemaan nimenomaan mentorisuhde, koska Inkin voimat on saatava hallintaan. Avioliitto-osuuskin kyllä pääsee joskus kuvioihin, kun päästään enemmän käsittelemään sitä syytä tälle naimakaupalle. Periaatteessa vois kai sanoa, että tässä tarinassa on kaksi osaa, joista ensimmäinen keskittyy pitkälti Inkin pyrkimykseen hallita voimiaan ja yritystä sopeutua siihen, että hän onkin mahtajasukua ja toinen osa on enemmän avioliittopainotteinen ja valottaa tarkemmin myös syitä sen taustalla.


Nouse, metsä, miehinesi, korpi kaikki, kansoinesi,
vuoren ukko, voiminesi, vesihiisi, hirmuinesi,
väkinesi, veen emäntä, ve’en vanhin, valtoinesi,
neitoset, joka norosta, hienohelmat, hettehistä.

-Kalevala

1

Aurinko maalaa kotitaloni kullallaan ja pihamaa tuoksuu kuolemalta. Sen äitelä lemu takertuu hiuksiini, vaatteisiini ja tahrii jokaisen ajatuksen, muuttaa ne mustiksi kuin yö. En halua ajatella kotia, en vanhempiani enkä erityisesti isää, jonka takia olen tässä tilanteessa.

Tässä vankilassa, josta löydän itseni aina uudelleen, vaikka koetan miettiä pakotietä.

”Inki”, äidin ääni huokaa selkäni takaa. Ääni täynnä tuskaa ja kipua, pelkoa menetyksestä, joka on väistämätön.

En käänny hänen puoleensa. En halua nähdä hänen ilmettään. Haluan vihata häntä ja tiedän, ettei se onnistu, jos katson häntä suoraan silmiin ja näen niissä pesivän huolen.

Käännän äidille selkäni.

Äidille, joka myi minut tuntemattomalle miehelle.


2

”Marras lupasi tulla ensi viikolla”, äiti sanoo ohimennen isälle ojentaessaan tälle lautasen. ”Meillä on siihen asti aikaa valmistautua, valmistaa Inki uuteen tulevaisuuteensa.”

Minä vain tuijotan soppaani. Ruokahaluni on karannut kauan sitten ja ruoka näyttää vastenmieliseltä.

Isä hymyilee äidille huterasti ja kiittää ruoasta. Vahingoniloisena olen tyytyväinen, kun en ole ainoa ruokahaluton. Minä kuitenkin olen ainoa, joka on myyty. Minä olen ainoa, jonka mielipidettä ei kysytty.

Minä olen ainoa, jolle kerrottiin vain isän suututtaneen jonkun ja tämän oleva ainoa keino tilanteen ratkaisuun.

Ulkona aurinko paistaa, mutta minun päivääni se ei valaise.

Minun päiväni on musta kuin yö ja se on tuomittu muuttumaan vain synkemmäksi, kun Marras viimein saapuu.


3

Kylän naiset palmikoivat hiukseni ja koristelevat ne lumikelloilla. Käskevät minua pureskelemaan huuliani ja nipistelemään poskiani, jotta ne olisivat punaisemmat. Aivan kuin en olisi muutoin riittävän sievä.

Tiedän, että he pelkäävät. Kaikki pelkäävät, myös minä. Meille kaikille tämä on askel tuntemattomaan, vaikka minä olen ainoa, joka joutuu jättämään kotinsa ja elämänsä.

Haluaisin ärähtää naisille, jotka hipeltävät hiuksiani, koskettelevat vartaloani ja yrittävät päättää olenko riittävän kaunis. Haluan kirkua ja huutaa, että tämä on minun elämäni, minun, ja pian poissa minun päätösvallastani.

Hassua kyllä pahinta on silti katse äidin silmissä, kun hän viimein kohtaa katseeni.

En halua nähdä pelkoa ja pettymystä niiden vihreissä syvyyksissä.


4

Marraksen saapumiseen on kolme päivää ja minä haluan karata. Muiden hermostuminen soi ilmassa, takertuu hiuksiin ja saa hengityksen pakenemaan kuin usva. Minun sydämeni on kuin jäätä, se ei lyö hurjassa rytmissä, se on kuollut ja jähmeä aivan kuin olisi alistunut kohtalolleen.

Minä en ole alistunut, en aio koskaan alistua. En edes siinä vaiheessa, kun vanha elämäni varastetaan minulta ja minut sidotaan Marrakseen, jota en ole koskaan nähnytkään.

Pakenemisen mahdollisuus kummittelee mielessäni jatkuvasti, ui näkökenttäni laidoilla ja katoaa, jos siihen kohdistaa huomionsa. En tarvitse kuin sopivan hetken. Hetken, jona minua ei vahdita kuin kauppatavaraa tai rikoksentekijää – sen jälkeen voisin juosta, olla vapaa, en olisi enää myyntitavara.

Niin sen kuuluisi mennä, mutta jälleen kerran kohtalolla on painava sanansa sanottavana.


5

Se on kuin painostava viitta, joka painaa hartioitani alaspäin. Sitä ei huomaa ennen kuin joku kiinnittää huomion siihen, sanoo ensimmäisen sanan, joka laittaa lumivyöryn liikkeelle. Sen jälkeen sitä ei kykene pakenemaan, ei vaikka juoksisi kuinka kovaa. Se on varjo mielen syövereissä, yhtä todellinen kuin sinä ja minä ja painava kuin painajainen aamuyön tunteina.

Se saastuttaa ja myrkyttää ilman ympäriltään ja vaikuttaa kuin sairaus. Saa raajat vapisemaan ja edes Naavan rohdokset eivät saa kuumetta laskemaan.

Jossain vaiheessa maailma muuttuu usvaksi ja huokaukseksi ja ensimmäistä kertaa joku kuiskaa, että kuume on ruumiini sijaan minun mielessäni, mistä sen voisi hävittää vain mahtaja. En osaa pelätä, kuumehoureet sekoittuvat ja lopulta haipuvat yöhön.

”Inki!”

Lopulta viimeinen, minkä tiedostan, on äidin pelästynyt ääni, kun hän kutsuu nimeäni.


6

Herään äänten surinaan ja tuntuu kuin olisin nukkunut kauan. Surina on hermostunutta, kuin ärsytetty mehiläisparvi enkä erota yksittäisiä sanoja. Äidin vihreässä katseessa palaa epätoivo ja isän kasvojen uurteisiin on syöpynyt tuskan varjo. Koko suku on paikalla ja heidän huomatessaan minun heränneen taloon lankeaa painostava hiljaisuus.

Äiti on ensimmäinen, joka puhuu, mutta hänkään ei katso minua silmiin.

”Inkeri.”

Nimeni saa sydämeni heräämään eloon ja pyrkimään pakoon kylkiluideni välistä. Äiti ei koskaan käytä koko nimeäni, olen aina vain Inki. Inkeristä tiedän, että äidin seuraavat sanat tulevat muuttamaan kaiken. Minä en ole koskaan muulloin Inkeri, vain silloin, kun jotain pahaa on tapahtunut. Vain silloin.

Viimein minun silmistäni paistava pelko vastaa tunnetta äitini katseessa.


7

”Se ei ole mahdollista”, sanon ja puristan peittoa nyrkeissäni, turvaudun siihen kuin se voisi pelastaa minut totuudelta. ”Se ei ole mitenkään mahdollista.”
”Inkeri”, äiti kuiskaa ja näen kyynelten varjon hänen silmissään. ”Inki, me näimme sen. Me tunsimme sen.”

Vapisen. En halua tätä painoa harteilleni, jotka ovat jo tulevaisuudesta raskaat. Äidin silmistä näen saman pelon, saman kysymyksen: Miksi minä?

”En halua – ” kuiskaan ja sillä hetkellä tuntuu kuin maailma ympärilläni romahtaisi, kun kaikki pakotiet on tukittu pysyvästi. Minulla ei ole enää keinoa paeta avioliittoa Marraksen kanssa, uutta elämää, josta en tiedä mitään.

Äidin silmissä kimaltelee kyyneleet, kun hän kumartuu painamaan suukon hikiselle otsalleni.

”Olen pahoillani.”
« Viimeksi muokattu: 04.03.2017 01:21:50 kirjoittanut Vlad »
A King only bows down to his Queen.

Tänään ihmisen puolikas on huomenna leijonakuningas



"Always"
1946-2016

Vlad

  • Sudenmorsian
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 899
  • Loveatar
Vs: Lievo | K11 | muinaissuomifantasia, raapalesarja, 9/x
« Vastaus #1 : 27.01.2017 22:37:28 »
A/N: Hieman lisää Lievoa. Kauheasti tekisi mieli jo päästä niihin superhauskoihin kohtiin, joita olen tämän tarinan varalle kaavaillut ja päästä ammentamaan vielä enemmän vanhasta suomalaisesta perinteestä ja kansanuskosta. Kai sitä pitää vaan olla kärsivällinen :)


8

Pelko ei katoa äidin silmistä, kun hän kääntyy juttelemaan Naavan kanssa. Keskustelu on niin hiljainen, etteivät sen sanat kantaudu minulle asti, mutta heidän eleistään ymmärrän sen vakavuuden.

Minun ajatukseni ovat takertuneet yhteen ajatukseen, kieltäytyvät päästämästä irti.

Se on mahdotonta, ajattelen. Sen on oltava mahdotonta.

Haluan sen olevan mahdotonta. Tiedän kuitenkin sisimmässäni, että äiti on kertonut minulle totuuden. Tiedän, että äiti on kertonut minulle totuuden siitä, että minun suonissani virtaa mahtajasuvun veri. Mistä se on peräisin, sitä en uskalla edes arvata, sillä pelkään jo sitä, mitä mahtajavereni tarkoittaa.

Se on vain uusi häkki, uusi vankila, joka minulle on luotu ja tästä vankilasta ei ole poispääsyä koko elinaikanani.

Haluan itkeä, mutta kyyneleet eivät tule. Olen liian järkyttynyt –

ja voima virtaa suonissani liian väkevänä.


9

Voiman hallitseminen on täysin mahdotonta. Olen huomannut sen moneen otteeseen, mutta en osaa lakata yrittämästä. Kerran toisensa jälkeen yritän pidätellä sitä sisälläni kunnes tunnen räjähtäväni sen purkautuessa lopulta tahattomasti. Pelkään voimaani, en halua sitä, mutta en pääse siitä eroonkaan.

”Inki”, äiti nuhtelee nurkastaan ja minä huokaisen.
”En voi sille mitään.”

Äiti tuhahtaa ja minä hautaan kasvot käsiini. Jälleen kerran mietin, miksi juuri minut on kirottu tällä kaikella.

Jälleen kerran jään vastauksetta. Kukaan ei osaa vastata kysymyksiini, joista suurin on miksi. 

Huokaisen ja käännän selkäni äidille ja sormeilen hermostuneena hiuksiini sidottuja kukkia, joiden terälehdet loistavat tummina vaaleita kiharoitani vasten. Jopa katsomatta tiedän niiden hehkuvan, kun suonissani virtaava taikuus pitää ne elossa.

Marraksen on määrä saapua tänään.
A King only bows down to his Queen.

Tänään ihmisen puolikas on huomenna leijonakuningas



"Always"
1946-2016

Helyanwe

  • ***
  • Viestejä: 125
Vs: Lievo | K11 | muinaissuomifantasia, raapalesarja, 9/x
« Vastaus #2 : 28.01.2017 10:53:32 »
Ooh, muinaissuomifantasiaa <3
Tykkään aina kun joku kirjoittaa suomalaisesta mytologiasta, pelkkä otsikko sai jo lukemaan, enkä pettynyt. Alkuasetelma on varsin mielenkiintoinen, kun Inki ei ole tässä mikään marttyyri/uhrautuja, joka pyrkii tällä avioliitolla pelastamaan perheensä, vaan syyllinen on oikeasti tytön oma isä, joka on nyt vaa pilannu asiansa niin tehokkaasti. Haluaisin kovasti tietää, miten pahasti pitää mokata, että joutuu myymään oman tyttärensä :D

Voima on kiinnostava juttu nyt tässä, varsinkin kun kyseessä ei taida olla mikään helppo pikku taito.

Ja Marras. Ah, tosta nimestä jo syntyy tietynlainen kuva millanen hahmo on kyseessä.
Lainaus
Marraksen on määrä saapua tänään.
Oijoijoijoijoi  ;D Jään innolla odottamaan tähän jatkoa. Tämä nyt on vain tämmöinen lyhyt kommentti niin löydän tämän helpommin.
"Makuasioista ei voi kiistellä, mutta huonosta mausta on velvollisuus huomauttaa."

Arte

  • Puuskupuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 5 052
Vs: Lievo | K11 | muinaissuomifantasia, raapalesarja, 9/x
« Vastaus #3 : 31.01.2017 09:06:02 »
Muinaissuomifantasiaa! Lemppariaiheitani. Pakkoavioliitto on myös kiinnostava. Mahtajasuvun voima -juttu vaikutti tosi mielenkiintoiselta, ja tykkäsin siitä, miten paloitellen siitä kerrottiin. Siinä kyllä menin hämilleni, että miksi Inkin tukkaa koristeltiin ja hänen ympärillään höslättiin jo kolme päivää ennen Marraksen saapumista, mutta ehkä tähän liittyi joku uskomus...

Olen vähän pettynyt siihen, että tämä on raapalesarja. En niistä yleensä niin kauheasti välitä, koska haluan aina lukea ne juuri tietynlaisina ja tietenkään kovin moni muu ei näitä omia mieltymyksiäni tue. :D Olisin ehkä kaivannut vähän enemmän itsenäisyyttä joillekin raapaleille, ja tuli kyllä mieleen, että sinun hyvin kuvaileva tyylisi sopisi paremmin ihan vain perusproosaan. Nyt tuntuu, että kuvailua ja tunteilemista oli niin paljon, että itse tapahtumat jäivät ainakin toistaiseksi varsin irrallisiksi ja kaukaisiksi. Asetelma tässä kuitenkin on tosi kiinnostava!


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Naela

  • Jahkailija
  • ***
  • Viestejä: 118
Vs: Lievo | K11 | muinaissuomifantasia, raapalesarja, 9/x
« Vastaus #4 : 31.01.2017 22:46:07 »
Minulla on nyt ilmeisesti jokin muinaissuomikausi meneillään, koska tällaiset tekstit saa minut ihan fiiliksiin! Avasin tekstin ihan otsikon perusteella ja pidin kovasti lukemastani. Minun piti kyllä lukea muutama raapale useampaan kertaan, koska onnistuin jotenkin totaalisesti missaamaan, että mitä siinä oikeastaan tapahtui. Hieman myös harmittelin sitä, että nämä raapaleet tosiaan on kovin lyhyitä eikä yhteen pätkään oikein saa mahtumaan hirveästi asiaa. Tosi ihanaa kuvailua kuitenkin, lukeminen oli miellyttävä kokemus  ;D

Toivottavasti tähän saadaan voiman myötä mukaan kaikkea uutta ja kiinnostavaa, omassa päässäni sellainen tavallinen pakkoavioliitto höystettynä fantasialla/mytologialla alkaa tuntua jo hiukan tylsältä (ai miten niin oon vaan lukenut aiheesta liikaa...)
Aion ehdottomasti jäädä seurailemaan ja odotan innolla, että päästään syventymään myös Marrakseen hahmona, hän vaikuttaa erittäin kiinnostavalta! 

~ Yö

Rae

  • Laatikkokani
  • ***
  • Viestejä: 714
Vs: Lievo | K11 | muinaissuomifantasia, raapalesarja, 9/x
« Vastaus #5 : 31.01.2017 23:18:43 »
Voi nämä raapaleet olivat kovin nättejä. :> Paljon kauniita yksityiskohtia. Tykkäsin hurjasti kaikista nimistä ja siitä miten tässä oli luonto tuotu moniin raapaleisiin mukaan. Näitä oli mukavan kevyt lukea, vaikkakin jossain neljännen ja viidennen raapaleen kohdalla jotenkin putosin kärryiltä ja jouduin lukemaan edelliset uudelleen, että pääsin taas mukaan. Ehkä siksi myös jollain tavalla olisin kaivannut raapaleisiin enemmän pituutta. Olisin halunnut tietää vielä enemmän kaikesta, mutta jäämpähän nyt ainakin odottamaan kärsimättömästi jatkoa. :-D

Niin ja Inki vaikutti todella kivalta hahmolta! Paljon luonnetta ja siihen liitettynä taikavoimia, tykkään! Nyt jäikin kovasti kiinnostamaan millainen Marras tulee olemaan. Erittäin kutkuttava asetelma kaiken kaikkiaan, kun mukana on nyt paljon kaikkea kiinnostavaa. Jään ehdottomasti seuraamaan tätä, jäi niin monta kohtaa vielä kysymysmerkiksi!

Not a cloud in the sky

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 1 667
Vs: Lievo | K11 | muinaissuomifantasia, raapalesarja, 9/x
« Vastaus #6 : 02.10.2019 09:09:00 »
Voi kunpa innostuisit palaamaan tämän pariin, sillä alku herättää niin paljon ajatuksia ja se on mielenkiintoinen. Niin paljon olet saanut mahtumaan näihin 9 raapaleeseen ja nyt päästiin jo taitekohtaan - Marraksen tuloon.  :)

Mahtajasuku ja sen voimat. Mitä kaikkea se tarkoittaakaan? Onko se pelkkä taakka vai voivatko voimat kääntää kaiken hyväksi?
Ja mikä onkaan se Inkin isän "synti" että tytär joudutaan myymään, luovuttamaan vieraalle miehelle. Mikä onkaan tuo mies ja miksi juuri hänelle?