Kirjoittaja Aihe: Life Is Strange: Kadoksissa ilman sinua K-11  (Luettu 1890 kertaa)

Sininen_perhonen19

  • ***
  • Viestejä: 4
Life Is Strange: Kadoksissa ilman sinua K-11
« : 07.04.2019 12:23:38 »
Fandom Life is strange (Game)
Vastuuvapaus En omista peliä, joten en saa siitä rahaa.
Ikäraja k-11
Tyylilaji Romantiikka
Varoitukset: sisältää seksuaalista sisältöä kahden kumppanin välillä.
Kirjoittaja Sininen_perhonen19
Parit Chloe price and Maxine Caulfield
A/N Valmistumisen jälkeen max perusti oman Eläinklinikan kavereista ja töistä huolimatta Maxine on yksinäinen, ja kaipaa muutakin elämäänsä kuin työtä ja kavereita yhtenä työpäivänä hän tapasi Chloen... Tapaako he uudelleen?? Syntyykö heidän välilleen jotain????
[/b]




                                                                                            Esiluku
Olen Maxine Caulfield asun paikassa nimeltä Arcadia bay...kahden parhaani kaverin kanssa, kun valmistuttiin, blackwell academystä ja ammattikoulusta.

Perustin Warrenin kanssa Eläinklinikan, työpäivät ovat todella kiirellisiä sekä vaikeita, mutta rakastan työtäni kaikesta huolimatta.

Olen ollut yksinäinen jo jonkin aikaan lukuun ottamatta paria lyhyttä seurustelua.. Mutta hän halusi vain seksiä, Mutta ehkä vielä joskus minäkin löydän onnen.

Kävelin kohti mun lokeroa ja ajattelin syödä mun lounaan, mutta huomasin että se oli jo syöty Warren.

"Hei Warren monta kertaa minun pitää sanoa älä syö mun lounasta"

"en se minä ollut se oli Ellie." Warren vastasi.

"Ei, et syytä vahingoittunutta koiraa tästä." naurahdin. Ja pudistin päätäni.  He ovat hassuja mutta silti minun parhaat kaverit.


« Viimeksi muokattu: 07.04.2019 12:31:39 kirjoittanut Waulish »

Sininen_perhonen19

  • ***
  • Viestejä: 4
Vs: Life Is Strange: Kadoksissa ilman sinua K-11
« Vastaus #1 : 07.04.2019 13:01:00 »
                                                                          Toinen luku: Yö elämässä


"Joten Miten päiväsi meni? " Steph kysyi kun istuimme sohvalla.

"Hyvin kiireisesti, miten sinun?"

"Se meni hienosti myös, ja Warren ja Kate?" Steph kysyi.

Nauroin

"noin hyvin  huh?" Steph kysyi.

"Joo."

Huoneeseen laski mukava hiljaisuus kun katselimme TV; En tiedä, mitä me katsottiin, mutta jotain. Silti ajattelin minun päivää tänään töissä.

Kun minun kun lopetin saarnan Warrenille, minun lounaasta, otin vastaan uuden asiakkaan se oli saksanpaimen Koira, jäänyt auton alle. Teimme kaikki mitä voimme, mutta hän ei selviytynyt.

Vammat olivat liian vakavia. Mutta hänen omistaja en saa häntä pois mielessäni, eikä vain hänen koiransa vuoksi, jos vain olisin tavannut hänet hiukan aikaisemmin ja parempana ajankohtana.

Nyt en ole varma että tapaan häntä uudelleen, mutta haluan.

Silti minun Unelmoiminen keskeytyy, kun puhelemeni piippasi.

Warren: "Haluatko mennä tänään ulos?"

(Se on vapaa viikonloppu niin miksi ei?)

Me: "toki."

Warren: "Kysy jos Steph ja Kate haluavat tulla myös."

Me: "Okei minä annan sinun tietää sitten."


No Steph lähti mukaan Kate halusi jäädä kotiin, josta en ole yllättynyt, Kate ei ole koskaan oikeastaan ollut Baari ihmisiä, Joskus lähtee mukaan, mutta ei kovinkaan usein.

Steph ja minä odotimme taksia ja tapaamme Warrenin baarissa.

Me puhuimme  enemmän minun päivästä kerroinen hänelle Chloesta ,ja hän vain katsoi minua virnistäen.

"Lopeta."

"En sanonut mitään." Steph vastasi pidätellen hänen naurua.

"Ei, mutta minä tunnen sinut niin lopeta se."

"Ehkä näet hänet uudelleen, ja voit puhua hänelle." Steph vastasi.

"Joo ehkä."

Automatka Baariin oli hiljainen, mutta ei sitä aina tarvitse puhua, tiedän vain että Steph puhuu yleensä aina, joten ihmettelin onko hän kunnossa.

Sininen_perhonen19

  • ***
  • Viestejä: 4
Vs: Life Is Strange: Kadoksissa ilman sinua K-11
« Vastaus #2 : 09.04.2019 10:56:40 »
                                                                       Yöelämää osa 2


Kun saavuimme baariin, maksoin taksin ja menimme sisään, yritin etsiä katseellani Warrenia mutta en onnistunut siinä heti.
Joten Steph ja minä menimme tilamaan meille juotavat, totta kai baarimikko kysyi meidän henkilöllisyystodistustamme. Toisaalta olen myös tästä kiitollinen ja iloinen, en halua, että alaikäiset kokeilevat alkoholia.

Pian meidän drinkkimme saapui ja menimme istumaan pieneen nurkkasohvaan, kuuntelin musiikkia ja otin pienen hörpyn juomastani.

”Oletko nähnyt Warrenia vielä missään?”

”en.” Steph vastasi.

”Hei Steph onko kaikki hyvin?”

”On Max.” Steph vastasi, kun hän otti kulauksen juomastaan.

”Tiedäthän että voit puhua minulle ihan mistä vaan.”

”Totta kai, se on vain rakkaushuolia minullakin... pidän tästä yhdestä tytöstä töissä, mutta hän on aina kuin ei minua olisikaan,
mietin että hän olisi varattu, ja tänään tämä varmistui.” Steph vastasi.

”Ja hän on.”

”yup.” Steph vastasi

”olen pahoillani, mutta kyllä sinäkin jonkun löydät aivan varmasti.”

”Toivotaan, niin kuin sinäkin.” Steph vastasi.

"No, melkein löysin sen, mutta aika ei ollut oikea, joten ehkä kohtalo päätti toisin"

"Max ei koskaan voi tietää mitä tapahtuu seuraavaksi, voit vaikka törmätä Chloeen täällä." Steph vastasi

"jos niin sanot."

“Yup, sanon ja tiedät että olen aina oikeassa.” Steph vastasi, kun otti kulauksen juomastaan.
.
.
.
.
Kaverukset juttelivat keskenään, ja kuuntelivat musiikkia pian Warren myös, löysi tiensä heidän luokseen.





Sininen_perhonen19

  • ***
  • Viestejä: 4
Vs: Life Is Strange: Kadoksissa ilman sinua K-11
« Vastaus #3 : 19.04.2019 15:48:49 »
Yö-elämää osa 3


Olemme olleet jo jonkin aikaa baarissa ja hieman hiprakassa, mutta kaikilla on silti ollut hauskaa eikö se ole tärkeintä.

Warrenin mysteeri olinpaikka selvisi meille myös mutta se jääköön meidän väliseksemme. Mutta täytyy kyllä sanoa, että nopeaa toimintaa.

Odotin meidän seuraavia juomia tiskillä, Kun katselin ympärilleni, tosin baarin pitäisi olla homo baari, että jotain löytyisi, enkä tiedä olisiko minusta kuitenkaan tällaiseen yhdenillan juttuun.

Pian kuitenkin meidän juomamme saapui, maksoin ne ja aloin kävelemään takaisin meidän pöytäämme.

Steph ja Warren oli todennäköisesti mennyt ulos koska hei eivät pöydässä olleet.

Otin kulauksen minun juomastani, kuuntelin musiikkia, heilutin päätäni musiikin rytmiin.

”Max?”

”Mitä?”

”Sait juomat?” Steph kysyi hieman sammaltaen

”Joo sain… siinä tuo on, jäikö Warren ulos?”

”Ei meni käymään vessassa kuulemma.” Steph vastasi, kun otti hörpyn juomastaan.

Hymyilin mutta jatkoin ympärille katselua, koska... noh sanotaan nyt vaikka niin että on naisellakin tarpeensa, vaikka en ehkä ole
niin intona yhdenillan juttuihin ei se tarkoita, ettenkö sitä tekisi.

Pian päätin kuitenkin itse mennä tupakille ulos, kun en äsken ollut Stephin ja Warrenin kanssa.

”Käyn tupakalla, vahditko näitä?”

”Toki Max.” Steph Vastasi.

Istuin penkillä silmät suljettuina, tupakki minun sormieni välissä, kuuntelin, lintujen viserrystä, tuulen huminaa, jostain syystä olen löytänyt tämän tavan hyvin rentouttavaksi.

Tupakkani paloi loppuun ja tumppasin loput, ja nousin ylös, kun kävelin sisään silti miettien päivän tapahtumia. En ymmärrä miksi
en saa Chloe pois minun mielestäni, tai no ehkä minä ymmärrän mutta…

Tuntuu pahalta hänen puolestaan, koska myös minä tiedän miltä tuntuu menettää lemmikki, mutta töissä kun ”ei saa” olla
tunteellinen.  Kävelin sisään ja istuin alas meidän pöytäämme.
.
.
.
.
Steph päätti, että me osallistumme karaokeen, koska juurikin tuona iltana, siellä oli karaoke… jos en olisi hiprakassa, en todellakaan suostuisi… ehkä. Kun kuitenkin tuli minun vuoroni, astuin rohkeasti lavalle ja tartuin mikkiin. 

Laulun puolessa välissä jokin herätti minun huomioni yleisössä, siniset hiukset… Mutta tällä hetkellä hän oli selin, joten näin vain osan. kuitenkin minusta hänen persoonansa ja ulkomuoto vaikuttaa…

(Se on Chloe olen melko varma siitä, voiko tämä mennä nyt enempää vaikeammaksi kaikista maailman paikoista me nähdään
uudelleen baarissa… mitä jos Chloe ei ole vielä nähnyt minua.)


Kun olin kävelemässä takaisin paikalleni Chloe pysäytti minut (totta kai).
”Max?”

”Hei Chloe.”

”Voinko istua sinun kanssasi hetken?” Chloe kysyi

”Totta kai.”

”Miten…miten voit saan kysyttyä?”

Ennen kuin Chloe vastaa hän istuu viereeni, ”Koti tuntuu hieman tyhjältä ilman Rexiä, mutta tiedän että hän on nyt paremmassa paikassa.”

”Nyt kun en ole töissä, etkä sillain asiakkaani voin sanoa tämän, olen pahoillani. Me tehtiin kaikki mitä voitiin.”

”Tiedän Max, ja olen kiitollinen siitä en vain tajua miten joku ei voi nähdä saksanpaimenkoiraa, tuntuu että tämä olisi ollut tahallinen
teko.” Chloe vastaa.  Ja sytyttää tupakan.

”Miksi niin luulet?”

”Voinko olla ihan rehellinen sinulle, vaikka ollaankin vasta tavattu?” Chloe kysyy.

”Voit.”

Ja niin Chloe aloitti kertomuksen, kuinka hänellä on ollut tunne, että häntä seurataan tai että hänelle halutaan pahaa. Minä kuuntelin ja lohdutin parhaani mukaan ja pyysin häntä liittymään meidän seuraan.