A/N: Löysin vanhan jatko-osan, joten ajattelin, että miksikäs en julkaisisi tätäkin
Tämä on lähinnä muistelua sekä Tonyn selitystä, joten nauttikaa
2. lukuAddiktioHiljalleen päivän alettua jo olemaan täysissä voimissaan, Tony nousi seisomaan. Hänen jalkansa tärisivät ja kädet olivat kuivuneen titaanin veren peitossa. Iron man nosti kultaisen rautahanskan, joka oli kahta kiveä vaille täydellinen. Se painoi jonkin verran - tietysti olihan se tehty Nidavellirissa titaanille. Hän katsoi sitä hetken. Tony ei ollut varma pystyisikö hän käyttämään sitä; Thanos ei ollut sanonut siitä mitään. Oli hän kuitenkin sanonut, että Tony oli tarpeeksi vahva kantamaan sitä, mitä ikinä se nyt tarkoittikaan. Mutta Iron man oli loppujen lopuksi ensimmäinen, joka oli saanut titaanin vuotamaan verta. Thor oli kuitenki lyönyt sen ennätyksen mennen tullen Stormbreakerin kanssa. Tony käänteli rautahanskaa käsissään. Se voisi joko olla hänen loppunsa tai universumin nousukiidon lähtöpiste. Steve ja Peter luulivat hänen jo kuolleen, joten jos hän ei selviäisi he eivät ainakaan surisi yhtään enempää. Siltä seisomalta Tony päätti ottaa Ikuisuuden rautahanskan käyttöönsä. Hän piteli sitä oikealla kädellään ja työnsi vasemman sen sisälle. Tony tunsi kuinka rautahanskan sisällä oleva muokkaantuva sisusta puristui hänen kuolevaisen kätensä ympärille. Neljän Ikuisuuskiven voima iskeytyi rytinällä Tonyn verisuoniin. Voima tuntui pahoinpitelevän hänen sisuskalujaan. Kaikki tieto, mitä kivet sisälsivät tunkeutuivat hänen päänsä sisälle ja tuntui tekevän tilaa itselleen. Se miten Tony pystyi ottamaan vastaan niin suuren voiman jäisi salaisuudeksi. Pian myllytys loppui ja hän tippui polvilleen kaatuen siitä edelleen maahan. Tonyn silmissä pimeni hetkeksi.
Hetken kuluttua mies havahtui hereille. Rautahanska oli edelleen puristuneena hänen kätensä ympärille. Tony kääntyi selälleen nousten hieman oikean käden varaan. Hän tuijotti kultaista kapistusta toisessa kädessään, kunnes muisti kaikki lähiaikojen tapahtumat. Vasemman käden liikuttaminen oli yllättävän helppoa, vaikka sitä suojasikin melkein tuhoutumaton rautahanska. Hän nosti katseensa Thanokseen. Siinä titaani istui kuolonkankeana. Tony nousi seisomaan ja kosketti paljaalla kädellään Thanoksen olkavartta ja sen symmetrisiä arpia. Oli jäänyt ikuiseksi mysteeriksi miten titaani oli saanut ne. Mikä olisi mahdollisesti aiheuttaa universumin mahtavimmalle eliölle sellaiset jäljet? Silloin Tony päätti osoittaa Thanokselle hieman kunniaa ja puristi kätensä nyrkkiin. Hän käytti voima- ja tilakiveä nostaessaan Thanoksen paikoiltaan. Tony olisi luultavasti pystynyt liikuttelemaan Thanosta Iron man-puvussaan, mutta satoja kiloja painavan titaanin ruumiin siirtäminen oli mukavampi tehdä Ikuisuuskivillä, kun sellaiset Tonylla kerta käytössään oli. Noustessaan ja suoristuessaan ruumis näytti riivatulta. Thanoksen kädet valahtivat sivuille, kun Tony siirsi hänet kahden puun väliin, josta näki auringonlaskun. Juuri niin kuin Thanos oli halunnutkin. Hän katseli paikkaa hetken ja käveli vielä lähemmäs. Tony polvistui Thanoksen ruumiin viereen. Siitä näkökulmasta Stormbreakerin jättämä jälki näytti vielä karummalta. Tony heilautti vasenta kättään ruumiin päälle luoden siihen suojakalvon, ettei kukaan pystyisi kajoamaan ruumiiseen. Tony tuijotti vielä hetken pidempään Thanosta ja nousi kääntyen sitten puristaen vasemman kätensä nyrkkiin. Hän vain ajatteli ankarasti Wakandaa, koska sinne hän halusi mennä. Portaali muodostui Tonyn eteen ja hän astui sen sisään. Ennen kuin portti sulkeutui hän katsoi vielä Thanosta, joka oli luopunut elämästään hänen vuokseen.
Portaali avautui samaan paikkaan kuin, mistä he olivat Thanoksen kanssa lähteneet. Ensimmäisenä yllätyksenään hän näki Steven halaavan itkevää Peteriä. Thor puhui tohtori Strangen kanssa hieman kauempana. Kaikki pysähtyivät hetkeksi ja kääntyivät katsomaan portaalia, josta Tony astui hetken päästä ulos. Steve irrotti Peterin itsestään ja juoksi Tonyn luokse kaapaten tämän syleilyynsä. Tony naurahti kietoessaan toisen rautahanskattoman kätensä Steven vyötärölle.
“Hän ei tappanut sinua”, Steve sanoi pyyhkiessään silmiään, kun irrotautui Tonysta. Muut olivat jo huomanneet Tonyn kättä ympäröivän kultaisen hanskan ja katselivat sitä ymmyrkäisinä.
“Ei hän olisi edes pystynyt”, Tony vastasi Stevelle nostaen rautahanskan näkyville. Hän hymyili kaikkien järkyttyneille ilmeille, erityisesti Peterin, jonka silmissä Tony oli kuollut jo aiemmin. Hän levitti kätensä Peterille, joka juoksi isänsä luokse tarraten hänen selkäänsä otteella, joka sai Tonyn huojahtamaan eteenpäin. Hän kuitenkin kietoi kätensä poikansa ympärille. Peter hautasi kasvonsa Tonyn olkapäähän.
“Luulin, että... että...”, poika nyyhkytti eikä saanut sanottua lausettaan loppuun, kun irroutautui isästään.
“Kuolin? Minäkö? Pfft”, Tony naurahti heilauttaen kättään. “Oletko tavannut minua?”
Hän puristi Peterin olkapäätä katsoen kaikkia muita.
“Kuoliko Thanos?” Bruce kysyi seisten Natashan vierellä. Tony nyökkäsi ja katsoi oikeaa kättään joka oli vieläkin tumman violetin veren tahrima.
“Hän antoi tämän minulle”, Tony sanoi siirtäen ruskeitten silmiensä katseen Ikuisuuden rautahanskaan, jonka laski Peterin olkapäältä. Se välkähteli Wakandan auringon alla.
“Sinä olet kuolevainen”, tohtori Strange sanoi. “Et millään voisi ottaa neljän Ikuisuuskiven voimaa vastaan.”
Tony kohautti olkiaan.
“Hän sanoi, että olen tarpeeksi vahva kantamaan sitä.”
Jollain tasolla Thanoksen menehtyminen ahdisti Tonya. Olihan hän viettänyt aikaansa titaanin kanssa kielletyn paljon nuorempana. Kaikki oli kuitenkin tyssännyt Avengers-työhön. Ja Steveen. Eikä Tony ikinä ollut varsinaisesti hyväksynyt tapaa, jolla Thanos oli kohdellut adoptiotytärtään, Nebulaa. Ja Gamorasta hän oli tehnyt elävän tappokoneen. Häntä Tony ei ollut koskaan tavannut. Niihin aikoihin Gamora liikkui Black Orderin opeissa.
“Eli Thanos olisi tappanut sinut, jos et olisi tarpeeksi vahva”, Steve sanoi vihainen vivahde äänessään. Siinä oli jotain niin stevemäistä, että Tonyn suupieli nyki.
“Thanos ei tappaisi minua. Hän toi minut tänne, kun murskaannuin kuun alle. En olisi tässä ilman häntä. Tämän käyttöön ottaminen oli vain tyhmä idea”, Tony sanoi painostavasti katse miehessään. Steve tuhahti. Vasta nyt Tony pani merkille, että Vision, Wanda, T’Challa eikä Okoye olleet enää metsässä. He olivat luultavasti lähteneet viemään Visionia Shurin luokse parannettavaksi. Rhodey ja Sam olivat lähteneet auttamaan wakandalaisia siivouksessa. Kaikki muut paikalla olijat katselivat pariskunnan keskustelun kulkua.
“Mistä tiedät mitä hän on tehnyt tai miten hän ajattelee?” Steve kysyi. Hänen äänestään paistoi ärtymys. Bruce käveli lähemmäs ja veti vastustelevan Peterin mukaansa. He kävelivät Natashan luokse ja hetken päästä lähtivät kaikki kolme kävelemään pois päin. Bruce ja Nat oli nimetty Peterin holhoojiksi, jos Tony ja Steve menehtyisivät. Nyt oli hyvä hetki viedä Peter pois. Ainoat, jotka tiesivät Tonyn kyseenalaisesta historiasta Thanoksen kanssa olivat Rhodey ja Bruce, joten jälkimmäinen arveli että Peterin ei olisi välttämättä niin nuorella iällä hyvä kuulla isänsä nuoruuden villityksistä.
“Voi tietäisitpä!” Tony naurahti Stevelle, jonka pinna alkoi lyhenemään.
“Tiesimme toisistamme kaikenlaista.”
Steve tuijotti Tonya silmiin ihan kuin yrittäisi porata siniset silmänsä niiden läpi. Hetken aikaa Tony kirosi itseään mielessään. Olisi vain pitänyt pysyä hiljaa.
“Kerro minulle”, hän sanoi sillä matalalla vaarallisella äänellä, jota käytti yleensä rikollisten kuulemiseen. Tony kääntyi selin purren huultaan. Nyt jos Steve saisi tietää, eihän hän pystyisi ikinä enää luottamaan partneriinsa. Tony voisi kaunistella asiaa sanomalla, että hän oli tavannut Thanoksen muutaman kerran ja keskustellut asiallisesti, mutta kun asia ei ollut niin puhtoinen. Totuus oli paljon syvempi ja likaisempi.
“Kun olin nuorempi, perinyt isäni omaisuuden ja sotkenut itseni Afganistanin asekauppoihin. Sain sen kirotun kranaatin sirpaleen rintaani. Taistelin hengestäni, lopulta meinasin luovuttaa sen vapaaehtoisesti. Kerran kuitenkin tapasin baarissa muukalaisen, jolle uskoin tarinani. Hän kertoi minulle tietävänsä reitin miehen luokse, joka auttaisi minua. Pyysin häntä viemään minut minne ikinä tarvitsikin - olinhan hieman hiprakassa. Hän totta tosiaan vei”, Tony naurahti katkerasti katsoen rautahanskaa. Thor ja Stephen Strange kuuntelivat etäämmällä tarinaa.
“Hän vei minut alukseen, joka kuljetti minut kauas maasta. Alukselle, jonka nimi oli Sanctuary II. Thanoksen luokse. Mies, jonka mukaan olin lähtenyt paljastui Ebony Mawiksi, yhdeksi Thanoksen lapsista, Black Orderin jäseneksi. Minut vangittiin heti, kun poistuin aluksesta. Proxima Midnight retuutti minut Thanoksen eteen. Minulle kerrottiin vasta matkalla, kenen kanssa olin tekemisissä.”
“Anthony Edward Stark. Kuulin, että olet avun tarpeessa.”
“Mistä tiedät kuka olen?”
“Minulle kerrottiin.”
“Niinkö? Sittenhän sinulle kerrottiin myös, miksi olen täällä.”
“Niin kerrottiin.”
“Ja?”
“Kipusi on kammottava. Maksaisit itsesi kadulle, jos saisit päivittäisen kidutuksen loppumaan. Ja sen sinä olet tullut tänne tekemään. Etkö vain?”Tony huokaisi kääntyen katsomaan Steveä.
“Hän on ollut pääni sisällä yli kymmenen vuotta. Hän poisti kivun rinnastani, mutta siirsi sen mieleeni. Aina, kun nukahdan nään hänet. Aina, kun yritän keskittyä hän katselee minua. Mitä ikinä teenkin, hän on siellä. Aina”, Tony keskeytti hetkeksi keräten itsensä. Steve tuijotti rakastamaansa miestä sekavin tuntein eikä ollut varma, halusiko kuulla enempää. Tony kuitenkin jatkoi.
“Olin siellä vankina, vaikka minua kohdeltiin vapaana kansalaisena. Thanos opetti minua. Kertoi Ikuisuudesta ja Titanin ja universumin historiasta. Aika kului. Hiljalleen hänestä tuli minulle läheisempi. Hän rakastui minuun ja minä varmaan myös häneen. Thanos piti huolta minusta, mutta lopulta halusin takaisin maahan. Hän päästi minut lähtemään, mutta vannotti minua palaamaan”, Tony käänsi katseensa ohi Stevestä ja oli hetken hiljaa.
“Palatessani maahan siellä oli kulunut vain päiviä eikä kukaan ollut huomannut katoamistani. Ei kukaan välittänyt kohtalostani. Maassa ei ollut minulle mitään. Ei ketään, joka välittäisi kuten Thanos. Ei ketään, joka puhuisi kuten Thanos. Ei ketään, joka…”, Tony hiljeni taas ja nieleskeli ahdistuksensa. Steve pudisteli hitaasti päätään, mutta ei keskeyttänyt Tonya.
“Ei ollut ketään, joka rakastaisi kuten hän. Minä addiktoiduin häneen. Etsin Rhoyden käsiini ja kerroin mitä oli tapahtunut ja pyysin häntä olemaan Iron man sen aikaa, että tulisin takaisin - jos edes tulisin. Palasin Titanille vapaasta tahdostani. Titaanin rakkaus on vahvempaa kuin mikään, minkä ihminen voisi mahdollisesti luoda. Sitten käännyin Thanoksen puolelle kokonaan. Halusin hallita universumia hänen kanssaan ja aloitimme yhdessä Ikuisuuskivien etsimisen. Olisin luultavasti kuollut hänen vuokseen. Kärsinyt pahimmat mahdolliset kidutukset hänen vuokseen. Thanos oli minulle yhtä kuin nautinto, mutta lopulta kuulin huhuja siitä, kuinka hän oli palauttanut jumalan Abyssista. Huhuttiin, että pelastettu oli karkoitettu Asgårdista, jumalien kodista. Jotkin viestit tulivat maasta minulle asti. Kuulin Thorin käyneen maassa, joten laskin yhteen yksi plus yksi. Tajusin etten minä koskaan merkinnyt Thanokselle niin paljon kuin hän minulle, kun hän alkoi välttelemään minua ja puhui minulle enään harvoin. Minua aina ennen tuli Gamora ja universumi. Thanos särki sydämeni, joten pakenin”, Tony naurahti pyyhkäisten silmäkulmaansa.
“Maassa oli mennyt enemmän aikaa kuin olin pystynyt arvioimaan. Vannotin Rhodeyn pysymään hiljaa matkastani. Hoidin asiat niin, että kaikki luulivat minun olleen Karibialla juhlimassa. Kehitin itselleni uuden Iron man puvun ja suojelin maailmaa. Sitten tapasin sinut”, Tony hymyili katsoen Steveä, joka ei saanut sanaa suustaan. Hädin tuskin edes hengitti enää.
“Ja ymmärsin, että paikkani on täällä”, mies sanoi ja nosti kätensä Steven parralle, mutta kohde ehti pysäyttää hänen kätensä ja laskemaan sen alas. Steve näytti petetyltä.
“Steve… En ole välittänyt hänestä aikoihin enää.”
“Miksi sitten lähdit hänen mukaansa, kun hän pyysi, mutta minua et edes kuunnellut? Puhut hänestä kuin hän antaisi sinulle taivaan ja minä olisin eilisiltasi heila”, Steve astui askeleen kauemmas Tonysta. Mainittu katsoi miestään särkyneenä. Hän oli arvannut, ettei Steve enää luottaisi häneen. Thanos pilasi kaiken vielä kuolleenakin.
“Minä olen sanonut satoja kertoja rakastavani vain sinua ja poikaa. Milloin alat uskomaan minua?” Tony kysyi väsyneenä. Hän oli kokenut liikaa yhdelle elämälle käsiteltäväksi. Steve huokaisi ja katsoi maata jalkojensa alla.
“Steve?” Tony kysyi varovasti. Steve pysyi hiljaa. Häntä oksetti ajatus Tonysta ja Thanoksesta eikä mitenkään saanut pyyhittyä mielikuvaa heistä. Vaikka kuinka pohjalla Tony olisi ollut, voisiko edes hän sortua Thanoksen kaltaiseen hirviöön? No siihen kysymykseen hän oli vastauksensa saanut. Steve vilkaisi Tonya, mutta ei pystynyt katsomaan häntä. Tony ei ehtinyt estää ennen kuin Steve käveli pois. Bucky tuli häntä niityiltä sopivasti vastaan. Hän taputti Steven selkää veljellisesti. Tony jäi tuijottamaan heidän peräänsä, kun kaksikko katosi puiden taakse. Tony vajosi istumaan lähimmälle kivelle haudaten kasvot käsiinsä. Oliko edes mahdollista, että yksi titaani pystyi tuottamaan niin paljon tuhoa?
Kauempana Thor hyvästeli tohtori Strangen. Stephen seisoi hetken kauempana katsomassa tuskaista Tonya. Sitten hän käveli lähemmäs ja istui samalle kivelle.
“Voiko tuon kanssa matkustaa ajassa?” Tony kysyi hetken kuluttua nostaen kasvonsa näkyviin, tarkoittaen tohtori Strangen kaulassa roikkuvaa Agamotton silmää. Stephen katsoi Iron mania, joka oli enemmän hajalla kuin koskaan ennen.
“Muista, että sinun ansiostasi Thanos ei ikinä saanut kaikkia Ikuisuuskiviä haltuunsa. Säästit Visionin hengen ja monen monen muun. Sinun pitäisi olla ylpeä itsestäsi”, tohtori vastasi katsellen puita ympärillään.
“Ylpeä? Sain itseni melkein uhratuksi, olen menettämässä ne ainoat, josta välitän todella ja laitoin tänään ensisijalle sen miehen, joka piti minua vankina vuosia. Siinäpä vasta ylpeyden aiheita”, Tony sanoi katkerana. Stephen laski katseensa.
“Mutta hän ei uhrannut sinua. Thanos uhrasi Gamoran sielukivelle ja elämänsä sinulle. Miksi luulet, että hän työnsi sinut pois?”
Tony katsoi uutta ystäväänsä hämmentyneenä.
“Sanoit sen itsekin. Ennen sinua tuli aina kaksi asiaa: Gamora ja universumi. Thanos ei pystynyt uhraamaan universumia sielukivelle, koska silloin ei olisi ollut mitään pelastettavaa. Hän tappoi mieluummin tyttärensä kuin sinut saadakseen sielukiven”, Strange sanoi kääntyen Tonyyn päin. Mies oli ymmällään.
“Eikä hän olisi voinut uhrata osaa itsestään.”
Tony katsoi Strangea tuon lauseen jälkeen pitkään.
“Thanos irrotti itsestään osaan sijoittaen sen sinuun, ottaen sinun kipusi omakseen.”
Tony ei osannut sanoa mitään. Muistot vain moukaroivat häntä valtavalla voimalla. “Se vaati paljon, jopa hänen kaltaiseltaan olennolta.”
“On nyt sinun päätettävissäsi, jäätkö tänne pitämään huolta perheestäsi sysäten rautahanskan syrjään vai pidätkö hanskan pelastaen kokonaisia siviilisaatioita tuholta”, Stephen nousi seisomaan. Hän seisoi hetken ja nosti sitten kaulastaan riippuvan Agamotton silmän laskien sen kivelle Tonyn viereen. Tony katseli sitä ihmeissään. Miksi Strange uskoisi kiven hänelle?
“Jos päätät lähteä. Onnea matkaan, toveri”, Strange sanoi taputtaen Tonyn olkapäätä. Sitten velho käveli pois jättäen Tonyn yksin metsään. Kaikki oli kiinni Tonysta. Nyt hänen piti päättää:
Universumi vai perhe?
