Kirjoittaja Aihe: Silloin susi ulvoi (sinulle) | K-11 | Remus/Draco  (Luettu 1410 kertaa)

Kiirsu

  • ***
  • Viestejä: 1 465
  • © Ingrid
Otsikko: Silloin susi ulvoi (sinulle)
Kirjoittaja: Kiirsu
Ikäraja: K-11
Genre: angst, draama
Hahmot: Remus/Draco, (Remus/Severus)
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat Rowlingille, minä vain lainaan niitä hetkeksi.
Yhteenveto: Remus auttaa Dracoa elämään.

A/N: Salaiselle Lauchuolle kirjoitettu teksti! Halusin kirjoittaa Draco/Siriusta, mutten keksinyt skenaariota, jossa Sirius ja Draco edes kohtaisivat ilman että tarvitsee selittää yhden jatkiksen verran, miten siihen on päädytty. Joten Remus oli nyt seuraavaksi paras vaihtoehto. Jatkoa tälle (k-11), joskus tämän ympärillä kenties vielä rakentuu jatkiskin.



Silloin susi ulvoi (sinulle)

Se oli ollut hänen ensimmäinen kertansa. Ilta oli hämärtynyt ja he olivat jääneet kahden nuhjuiseen olohuoneeseen. Kumpikaan ei osannut katsoa toisen kasvoja, ei tahtonut nähdä, mitä mielessä liikkui. Oli parempi istua hiljaa ja odottaa. Kun aika kuluisi, jotain täytyisi tapahtua heidän puolestaan, eikä kummankaan tarvitsisi tehdä aloitetta.

Mutta joskus aika on pitkä ja mies liian kärsimätön.

”Draco”, hän aloitti, mutta Draco tuhahti nyrpistäen nenäänsä. Aivan kuin Draco yhä, näissäkin olosuhteissa olisi hänelle liian hyvä. Niin paljon hänen yläpuolellaan, ettei tahtoisi kuulla nimeään hänen suustaan.

”Meidän ei ole pakko keskustella, mutta sinun täytyy kuunnella. Sinun on pakko luottaa minuun.”

Draco ei vieläkään suostunut katsomaan häneen, muttei väittänyt vastaankaan. Kynttilän liekki valaisi hänen kasvonsa alhaalta, hyvin epäedullisesta kulmasta. Draco näytti väsyneeltä, silmät verestäviltä, ja silti hän piti leukansa ylhäällä niin uhmakkaana, että Remuksen mieleen valuivat muistot hänen opettajavuodeltaan. Muistot pojasta, jonka kivisillä kasvoilla paistoi iva ja ylimielisyys. Mutta ohikiitävinä hetkinä muuri murtui ja kasvoilla välähti kaikki pelko ja epävarmuus, jota itsevarmuudella yritettiin verhota.

Sinä iltana muuri oli niin hatara, että kynttilän hempeä valokin tulvi sisään sen raoista. Käsien tärinän huomasi, vaikka ne puristivat rystyset valkoisena nojatuolin käsinojia. Jokainen rasahdus sai säpsähtämään, jokainen liikkuva varjo pälyilemään ympärilleen. Se oli niin tuttua, että Remus tuijotti sitä lumoutuneena kauhuissaan.

”Kuuntelemisesta tekee hieman hankalaa se, ettet sinä puhu.”

Katseet kohtasivat ja sen sekunnin aikana Remus ehti nähdä kaiken sen, minkä hän oli yrittänyt lukita mielestään vuosikymmenet. Mutta tänään ei ollut kyse hänestä, joten hän veti syvään henkeä kasatakseen itsensä.

”Se sattuu. Ja paljon.”

”Kyllä minä sen tiedän.”

”Et tiedä. Aiempi ei ole mitään tähän verrattuna. Severus on taitava liemiensä kanssa, olet päässyt helpolla. Ensi yönä tahdot repiä raajasi irti. Tahdot upottaa hampaasi mihin tahansa ne yltävätkin, eläimiin, ihmisiin, itseesi. Voit hokea itsellesi etukäteen tuhat kertaa, ettet aio vahingoittaa ketään, muttet muista sitä siinä hetkessä. Sisimpäsi katoaa siinä hetkessä. Ajatuksesi katoavat ja kuljet täysin vaistojesi varassa. Tahdot tappaa mutta sitäkin enemmän tahdot kuolla.”

Se sai Dracon värähtämään ja paniikin, jota tämä niin kovasti yritti hillitä, nousemaan pintaan.

”Miksen minä voi juoda sudenmyrkkyjuomaa? Sinä tiedät jo, millaista se on, osaat kontrolloida sitä. Pärjäät ilmankin.”

Remus pudisti päätään surullisena. ”Ei siinä ole kyse taidosta. Susi on aina susi. Minä repisin sinut rikki tässä pienessä talossa. Et ole koskaan joutunut taltuttamaan sutta, et tiedä mitä tehdä. Minä osaan pitää sinut hengissä, vain sillä on tänään merkitystä.”

Dracon kasvot mutristuivat, ajatusprosessin lähes näki hänen ohimoillaan. Hän etsi pääsyä ulos ja Remus tiesi, kuinka kivulias tulisi siitä hetkestä, kun Draco tajuaisi, ettei sellaista ole. Remus kirosi mielessään Severuksen, tämän vastuuttomuuden. Hylätä poika tällä tavoin hänen huostaansa ilman sudenmyrkkyjuomaa. Hänen varastostaan ei riittäisi molemmille, eikä hän tahtonut tätä vastuulleen. Hän kirosi myös itsensä, oman katkeruutensa Severusta kohtaan, mikä oli saanut hänet välttelemään tätä, olemaan kuuntelematta, kunnes oli jo liian myöhäistä.

”Sitä paitsi”, Remus lisäsi. ”Joskus sinun täytyy tämä kokea ja paras vaihtoehto on kokea se kanssani.”

Tällä kertaa ei kuulunut vastaväitteitä, ei tuhahduksia, ei mitään. Nyt Draco tuijotti häntä epätoivoisena ja se oli pahempaa. Remus tahtoi ravistella tätä, tahtoi niin kipeästi takaisin vastahakoisen asenteen, tahtoi Dracon haluavan hänestä eroon. Hän ei halunnut ketään vastuulleen, hän oli nähnyt liian monen rakkaan kuolevan, niin monta ihmistä, jotka hän ehkä olisi voinut pelastaa.

Remus tunsi kuun nousevan ja tiesi, että siitä hetkestä lähtien hän olisi ikuisesti sidottu Dracoon. Hän näki nuoressa miehessä itsensä kaksikymmentä vuotta aikaisemmin. Silloin hän ei ollut toivonut mitään muuta niin paljon kuin pelastajaa, jotain viemään tuskan pois. Hän olisi antanut mitä tahansa, jotta ei olisi tarvinnut kärsiä yksin. Ja hän tekisi mitä tahansa, jotta Draco voisi kärsiä vähemmän kuin hän.

Dracon kärsivä huuto sattui korvissa ja lähes hukutti Remuksen oman muutoksen alleen. Oli mahdotonta sanoa, missä kohtaa ihmisen karjunta oli muuttunut suden ulvonnaksi. Luut rasahtelivat ja vaatteet repeytyivät, kun nuori susi haki muotoaan. Sen raajat venyivät ja karvat kasvoivat. Iho oli kalpea jopa sutena ja Draco oli niin uskomattoman ruma, ettei Remus olisi tahtonut katsoa häntä. Kuin olisi katsonut peilikuvaa, jolta Remus oli itseään niin kovin varjellut.

Siinä oli kaikki, mitä Remus ehti sinä yönä ajatella, sillä heti muutoksen tultua valmiiksi Draco hyökkäsi ja Remus joutui väistämään. Seuraavaan hyökkäykseen hän vastasi painamalla Dracon lattiaan. Purressaan nuorta sutta niskasta Remus ajatteli Siriusta. Öitä, joina he olivat yhdessä juosseet pitkin metsää, James ja Peter kannoillaan. He olivat painineet, tapelleet, kilpailleet. Ne olivat onnelliset vuodet. Se oli kestänyt niin lyhyen hetken ja nyt he olivat kaikki hylänneet hänet.

Draco vinkaisi leukojen tiukentaessa otettaan ja Remus päästi irti, antoi Dracon nousta jaloilleen ja kaatoi tämän taas. He kiersivät samaa kehää uudestaan ja uudestaan. Draco hyökkäsi, Remus vastasi hyökkäykseen ja osoitti määräävänsä. Yö oli pitkä ja vaikka Remus joskus tunsi olevansa ikäloppu (Jos et näyttäisi elävältä kuolleelta, harmaantuminen voisi pukea sinua, oli Severus todennut kerran katsoessaan hänen pukeutumistaan), oli hän yhä paremmissa voimissa kuin olisi uskonut. Hän ei ollut aikoihin ollut toisen suden seurassa ja se sai hänet heräämään eloon aivan uudella tavalla.

Kun aurinko viimein sarasti, oli Remus tyytyväinen suoritukseensa. Pintanaarmuja ja mustelmia, tuskin edes yhtään murtunutta luuta. Draco näytti pieneltä maatessaan lattialla alastomana myttynä. Entistäkin kalpeammalta ja hauraammalta. Remus nosti hänet ylös ja kantoi koinsyömälle sängylle, peitteli ja silitti likaisia hiuksia pois kasvoilta. Ne olivat pehmeät ja Remus unohtui sivelemään niitä minuutiksi, ehkä viideksi. Draco tuskin heräisi ennen iltaa, eikä heillä ollut kiire.

Remus katsoi kasvoja, jotka eivät olleet rauhalliset edes unessa, mietti Siriusta, (Severusta,) mennyttä ja tulevaa. Hän näki Dracossa Harryn, nuoren suojelua tarvitsevan pojan, mutta susi näki Dracossa kaltaisensa ja sudella oli tapana voittaa.

And some people, dance.

carrowfan

  • Hah, respect
  • ***
  • Viestejä: 565
Vs: Silloin susi ulvoi (sinulle) | K-11 | Remus/Draco
« Vastaus #1 : 29.03.2019 16:19:47 »
Tykkäsin kerronnasta, tykkäsin siitä, miten hahmot oltiin kuvailtu. Vaikka Remus olikin susi, hän ei yrittänyt varsinaisesti tappaa Dracoa vaan pikemminkin vain opetti tuota selviytymään. Hahmot tuntuivat omilta itseltään, Draco varsinkin ollessaan heikoilla.
"Papereissa 20, henkisesti 17"

Vendela

  • Teeholisti
  • ***
  • Viestejä: 1 570
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Vs: Silloin susi ulvoi (sinulle) | K-11 | Remus/Draco
« Vastaus #2 : 31.03.2019 12:14:31 »
Hienoa, että olet jatkanut tämän sarjan parissa :D Toivoisin, että jonain päivänä saisin lukea myös tuon jatkiksenkin mikä mielessäsi pyörii!

En oikein tiedä mitä sanoisin tästä kun mieleni tekisi suoltaa pelkkiä ylistysanoja! Tämä teksti ei ole helppo vaan tässä on tasoja joista kuvitelee saavansa kiinni, mutta sitten ne tuntuvat kuitenkin liukuvan ulottumattomiin. Et päästä lukijaa helpolla ja se on ihan mieletöntä :D Juuri kun kuvittelin oivaltavani jotain, huomasinkin että ehkä se ollutkaan niin. Huh, todella, todella hienoa!

Hahmojen sekamelska (hyvässä mielessä!) on hienoa. Remus kertojana antaa paljon tietoa, mutta osa on todella ristiriitaista. Hänellä ja Severuksella on ollut suhde, mutta mikä on Siriuksen rooli. Draco nuorena ihmissutena on Remuksen koulutettavana mutta mitä muuta tämä tahtoo. Tykkäsin tosi paljon siitä, ettei mikään ole itsestäänselvää tai mustavalkoista! Eikä Remus itsekään taida tietää mitä hän lopulta haluaa.

Dracoa käy sääliksi, tavallaan. Olet onnistunut pitämään Dracon hahmon hyvin IC:nä enkä oikein tiedä pidänkö hänestä vai en. Draco on minulle ristiriitainen hahmo, sillä kirjojen Draco ei kuulu lempihahmoihini, mutta ficcien Draco (erityisesti H/D ficcien) on puolestaan suosikkini. Tässä tekstissä (tai näissä kaikissa oikeastaan) Draco on jotain näiden väliltä, toisaalta oma ärsyttävä itsensä mutta toisaalta hänessä on myös muutakin. Toivoisin niin kovin että kirjoittaisit sen jatkiksen että saisin kuulla lisää!

Koko tämä susi-ajatus on hieno ja pidän siitä. Tästä tekstistä välittyi hienosti se tuska ja raakuus mitä muuttuminen tekee näille hahmoille.

Kiitos, tykkäsin todella paljon :)

Vendela


I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 599
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vs: Silloin susi ulvoi (sinulle) | K-11 | Remus/Draco
« Vastaus #3 : 07.04.2019 19:58:20 »
Tervehdys Kommenttikampanjasta! :) Kiinnostuin Remus/Draco-parituksesta, ja siksi halusin napata tämän tekstin luettavaksi ja kommentoitavaksi. Remus kuuluu lempihahmoihini kaikessa rikkinäisyydessään, ja Dracossa on aistittavissa jotain samaa, vaikkakin samalla myös jotain aivan erilaista ja päinvastaista. Halusin tietää, millainen asetelma heidän välillään oikein onkaan!

Asetelma osoittautuikin hyvin kiehtovaksi. On helppo uskoa, että Draco on vastahakoisena tilanteessa, Remuksen ohjattavana ja tietyllä tapaa myös armoilla. Dracon ylpeys tuskin sallii minkäänlaista avuttomuutta tai heikkoutta. Niin ikään on helppo uskoa, ettei Remuskaan hyppelehdi riemusta saadessaan Dracon vastuulleen. Vastuu on valtava ja raskas, ja Remus joutuu seuraamaan sivusta kärsimystä, jonka on itsekin joutunut kokemaan. Toisaalta Remuksessa on ehkä aistittavissa myös pikkuinen osa, joka nauttii kohdatessaan kaltaisensa. Sudelle se on haaste ja ainutlaatuinen yhteys toisen kanssa. Vaikka järki taistelisi vastaan, suden vaistot voittavat. Niin kutkuttavaa!

Tunteet ja tunnelma välittyvät tästä tekstistä pysäyttävän voimakkaina. Kuu nousee vääjäämättä, eikä sitä saa vaillinaiseksi mikään mahti maailmassa. Sudenmyrkkyjuomaa ei riitä kahdelle. Remus on vaikean mutta vääjäämättömän valinnan edessä: tuottaako ennennäkemätöntä tuskaa Dracolle, jotta tämä pelastuu ja saa kokea kokeneemman valvonnassa sen, minkä joutuu jossain vaiheessa elämässään ehkä kuitenkin käymään läpi? Dracon kasvava paniikki puolestaan on hyytävää. Draco yrittää kätkeä sen itsevarmuudella ja ylimielisyydellä, mutta lopulta sitäkään ei peitä mikään mahti maailmassa. Tämä on minusta niin osuva luonnehdinta Dracon hahmosta:
Muistot pojasta, jonka kivisillä kasvoilla paistoi iva ja ylimielisyys. Mutta ohikiitävinä hetkinä muuri murtui ja kasvoilla välähti kaikki pelko ja epävarmuus, jota itsevarmuudella yritettiin verhota.
Draco ei ole koskaan kuulunut suosikkihahmoihini, mutta tämä sisäinen pelko ja epävarmuus on hänessä kyllä hyvin mielenkiintoista!

Paljon jää avoimia kysymyksiä. Miksi Severus on hylännyt Dracon Remuksen vastuulle? Millainen Dracon ja Severuksen suhde on, entä Remuksen ja Severuksen? Mikä tähän kaikkeen on johtanut? Teksti toimii mielestäni todella hyvin näin, ettei kaikkea avata eikä pureskella lukijalle valmiiksi. Mielenkiinnon se tosin herättää, ja nyt haluankin lukea tuon tätä edeltävän tarinan!

Kiitos paljon tästä, olipa hieno lukukokemus! :-* -Walle

Lauchuo

  • Prince of Thrones
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 731
  • Try me.
Vs: Silloin susi ulvoi (sinulle) | K-11 | Remus/Draco
« Vastaus #4 : 11.04.2019 01:31:30 »
Hei, olen täällä vihdoin! Ihana kun kirjoitit minulle salaiseen ystävään, ja olen varma että tämäkin teksti on oikein kiva vaikka ei olekaan Draco/Siriusta :3 En itseasiassa muista koskaan lukeneeni Draco/Siriusta, tai edes Draco/Remusta, joten ihan uusi juttu, cool! Tosin ei minua olisi haitannut jatkis u__u

Vau ihmissusi!Draco on cool! Täytyy ehkä itsekin ottaa kirjoituslistalle koska pidän ajatuksesta hurjasti :D Tykkään siitä, miten Remus haluaa auttaa Dracoa, koska sellainen Remus on, vaikka ei varsinaisesti Dracosta varmasti pidäkään, hän haluaa auttaa silti. Ja pidän myös siitä miten Draco on itsekäs ja kysyy, eikö hän voisi ottaa sudenmyrkkyjuomaa, ettei hänen tarvitsisi kärsiä. Koska sellainen Draco on! Ajattelee ensin itseään. Kirjoitan itse Dracosta usein ehkä vähän turhankin muita ajattelevan ja välittävän, tai siis sellaisen, joka ei ajattele ensin itseään, joten kiva lukea tällaisesta Dracosta.

Ja Remuksen ristiriitaiset tunteet, ah <3 Kun toisaalta Remus selvästi haluaa auttaa, haluaa, että Dracolla olisi hyvä ja turvallista olla. Mutta toisaalta hän ei halua vastuulleen kenenkään henkeä, ei Dracon eikä niiden joita Draco saattaisi satuttaa. Ja toisaalta Remus ehkä kokee sen osittain myös velvollisuudekseen. Kun hän kerran pystyy auttamaan Dracoa, niin hänen on pakko. Voi Remus parkaa!

Loppu on jotenkin suloinen mutta myös surullinen. Se, miten Remus pitää huolta pitkän yön jälkeenkin, miten Remus selvästi tietää, ettei se tule olemaan ainoa kerta kun hän joutuu huolehtimaan Dracosta. Ja miten Remus ajattelee Siriusta (Severusta) ja näkee Dracossa suojelua tarvitsevan Harryn ja ja ja... Ja sitten se kuinka sudella on tapana voittaa. Yyh <3 Kiitos, tämä oli ihana tunnelmapätkä, tykkäsin ja luen lisääkin jos kirjoitat <3 Täytyypä käydä myös vilkaisemassa tuo tätä ennen oleva osa :3

Vain sinä voit vaikuttaa tulevaisuuteesi

Ava ja bannu Fractalta <3