Kirjoittaja Aihe: Viikatemies kävi tänään [Sirius/Remus, K-11, 12+ virkettä]  (Luettu 6301 kertaa)

Annie Black

  • ***
  • Viestejä: 297
  • VIVA ESPAÑA!
    • Salmiagin epäsyvälliset mietiskelyt
Nimi: Viikatemies kävi tänään
Kirjoittaja: Annie Black
Genre: angst, draama, romance
Paritukset: Sirius/Remus
Ikäraja: K-11
Warnings: itsetuhoisuus
Disclaimer: Hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille, en tee tällä kirjoituksella rahaa.
Summary: Jännitettä ei ole enää meidän välillämme, kuinka voisikaan olla, kun toista ei enää ole.
A/N: Tämä on 12+ Virkettä-haasteeseen. Selvennykseksi sen verran, että aina eri kappaleessa olevat virkkeet ovat aina ihan eri tilanne/ajatus/juttu. Sanat ovat lopussa. Enjoy!


- - - -

Tiesin Siriuksen olevan ovela kuin kettu, mutta yllätyin silti aina iloisesti Siriuksen keksiessä uusia tapoja saada minut iloiseksi. Kun hänen viileät kätensä seikkailivat selälläni, tunsin itseni onnellisemmaksi kuin koskaan. Siriuksen sormet hakeutuivat vihreän villapaitani alle ja kosketus sai minut äännähtämään nälkäisesti.


Silloin Sirius oli tuntenut itsensä sokeaksi. Hän ei ollut osannut kuvitella minkälaisen raivon valtaan Remus joutui susihahmossaan, se raivo oli pelottanut häntä, kun hän oli ensimmäisen kerran kohdannut sen animaagina. Remuksen haavat tämän käsissä olivat kuin orjantappurapensaaseen kaatuneella lapsella, ainoana erona se, että Remuksen haavat olivat monta kertaa syvemmät ja kivuliaammat.


Viereiseen ikkunaan muodostui huurretta. Kahden toisiaan suutelevan hahmon yläpuolella punaiset kirsikat kunnioittivat rakastavaisten yksityisyyttä ja katsoivat toiseen suuntaan.


Viini läikähti Siriuksen syliin hänen nytkähtäessään kurkottamaan Remuksen kättä kohti. Tämän silmät olivat jälleen avoimet, hetkeä aikaisemmasta ilosta ei ollut jälkeäkään jännittyneillä kasvoillaan, kun tämän katse siirtyi ranteelle. Veri valui nopeasti veitsen tekemästä haavasta. Siriuksen jäätelö jäi sulamaan hänen kiiruhtaessa hakemaan sauvaansa haavan paikkaamista varten.


Vain omenanraato todisti heidän yhteistä hetkeään sinä iltana. Harmaata sementtiä vasten se näytti iloisen vihertävältä ja eloisalta. Intohimon vallassa pojat eivät kiinnittäneet siihen mitään huomiota.



Viikatemies kävi tänään. Jännitettä ei ole enää meidän välillämme, kuinka voisikaan olla, kun toista ei enää ole. Ainoa vaihtoehto on säilöä hänet mieleni arkistointimappiin. Olisin valmis ottamaan vastaan monta veristä rannetta, jos vain saisin rakkaani takaisin.

- - - -

[size=85]Sanat:

1. Kettu
2. Selkä
3. Vihreä
4. Sokea
5. Raivo
6. Orjantappura
7. Huurre
8. Kirsikka
9. Sakset
10. Läikähtää
11. Avoin
12. Veri
13. Jäätelö
14. Omenanraato
15. Sementti
16. Valta
17. Viikatemies
18. Jännite
19. Arkistointimappi
20. Ranne[/size]

Kommentit ovat iloni, joten jos haluat piristää päivääni ja heittää kommenttia, niin sinne vain hiiri 'post reply' nappulaa painamaan ja nappulat sauhuamaan. :D
« Viimeksi muokattu: 15.11.2014 14:08:41 kirjoittanut Renneto »
Just laughing my ass off.

AVATAR

Marjuca

  • ***
  • Viestejä: 146
Re: Viikatemies kävi tänään [Sirius/Remus, PG-13, angst]
« Vastaus #1 : 28.09.2007 12:02:27 »
Heiiii, täähän oli vallan hyvä!
Hieman söpöilyä ja angstia niin hyvä tulee^^ En nykyään edes katso mikä paritus missäkin ficissä on kyseessä, avaan vain ja huomaan että oli paritus mikä hyvänsä, itse tekstistä voi pitää silti aivan mahottomasti. Eli, mitä tässä yritän sanoa, on että pidin kirjoituksestasi parituksesta huolimatta^^

Lainaus
Kahden toisiaan suutelevan hahmon yläpuolella punaiset kirsikat kunnioittivat rakastavaisten yksityisyyttä ja katsoivat toiseen suuntaan.
Tuo oli kyllä vähän klisee, mutta silti ihan nätisti kerrottu:)

Jep, eipä mulla muuta!

Hudith

Enkeliprinsessa

  • Luihuisen Vampyyri
  • ***
  • Viestejä: 431
  • Would you be my vampire...?
Re: Viikatemies kävi tänään [Sirius/Remus, PG-13, angst]
« Vastaus #2 : 28.09.2007 15:13:11 »
Tykkäsin tästä aivan mielettömästi, todella kauniisti kirjoitettu.
Vaikka oli juuri angstia ja söpöilyä sekoitettu, niin todella hyvin olet onnistunut luomaan kauniin tunnelman.

Tämä kohta:
Lainaus
Viereiseen ikkunaan muodostui huurretta. Kahden toisiaan suutelevan hahmon yläpuolella punaiset kirsikat kunnioittivat rakastavaisten yksityisyyttä ja katsoivat toiseen suuntaan.

oli mielestäni tooodella kaunis xD
Olkoonkin vaikka kuinka kliseinen, niin mielestäni niin ihanan kaunis.
Olipa onni, että lukasin, oli ihana ja mahdottoman hyvä ficci.
« Viimeksi muokattu: 10.03.2008 01:04:15 kirjoittanut Enkeliprinsessa »

Cora

  • Valencianista
  • ***
  • Viestejä: 733
  • Sí.
Ah, Sirius/Remusta ^^
Tämä oli surullinen ja toisaalta tosi söpö. Rakastan paritusta!  
Välillä meni vähän ohi mitä tapahtui, mutta se varmaan johtui siitä, että tähän piti mahduttaa nuo sanat. (Ja sitten kun ymmärtää luka tuon  A/N:n missä on selvennystä xD)
Teksti oli mukavaa luettavaa ja hyvin olit saanut nuo sanat tuonne.
Toivottavasti kirjoittelet lisää samalla parituksella ^^

Annie Black

  • ***
  • Viestejä: 297
  • VIVA ESPAÑA!
    • Salmiagin epäsyvälliset mietiskelyt
Kiitoksia kaikille kommenteista!

Hudith: Kiva, että pidit tästä! Klisee se saattaa olla, mutta itse pidin siitä kohdasta, joten päätinpä sen kirjoittaa silti. :)

Enkeliprinsessa: Kivaa, että siekin pidit tästä! :> Ja mukavaa, että pidit siitä kliseisestä kohdasta! :D

Cora: Surullinen söpöys on minun alaani. ;D Ja miekin rakastan tätä paritusta! Teksti tosiaan oli vähän sekavaa tavallaan, koska tapahtumat olivat toisistaan erillään, siksi laitoinkin tuon selvennyksen tuonne ylös. ;> Mainostusta harrastelen jälleen ja sanon, että samalla parituksella löytyy lisää ficejä tuolta ficcejen listauksista. ;)
Just laughing my ass off.

AVATAR

Vodkamartini

  • ***
  • Viestejä: 153
Tämä oli jotenkin lyhyydessään surullinen. En oikein päässyt tunnelmaan mukaan mutta ei se niinkään haitannut. Ainoa häiritisevä kohta oli tuossa viimeisessä kappaleessan sana arkistomappi. Se jotenkin töksähti sieltä. Muuten okein hyvä.
Älä kahlitse kättäni lyttyyn,
olenhan monestikkin vierelläsi.
Siltikin lytyssä.

Vuorna

  • tahdonalainen
  • ***
  • Viestejä: 932
Iltaa! Kaikkea sitä löytääkään yrittäessään etsiä tekstiä vuodelta 2007, miltei 14 vuotta vanha virkehaasteeseen osallistuva teksti! Hauska ajatella että kyseisellä haasteella on niin pitkät perinteet Finissä, ja aina vaan se kerää osallistujia kierros kierrokselta. On aina hauska nähdä, miten haasteesta on selviydytty, sanalistojen upottaminen tekstin lomaan ei aina ole se helpoin tehtävä. Tällä tekstillä oli myös hurjan mielenkiintoinen nimi, ja toki Sirius/Remus on parituksena erityisen toimiva klassikko.

Tämäpä oli mielenkiintoinen ja kiehtova! Pidin paljon vaihtelevasta kerrontatyylistä, oli myös kiva miten alkutiedoissa oli erikseen mainittu se, että eri kappaleissa oli eri ajatukset, muuten olisin varmaan hämmentynyt toden teolla. Tässä oli kivalla tavalla sekoitettu suloista parisuhteilua ja rakkautta sekä luontaista synkkyyttä. Se toimi minusta hyvin, sillä se loi ehdottomasti syvyyttä tekstiin ja tavallaan myös sitoi sitä kokonaisuudeksi. Virkehaasteen sanat sulautuivat tekstin joukkoon varsin hyvin, ainoastaan ehkä tuo lopun arkistomappi vähän särähti korvaan, mutta se onkin toisaalta ihan todella vaikea sana varsinkin tän tyyppisessä tekstissä.

Lainaus
Kahden toisiaan suutelevan hahmon yläpuolella punaiset kirsikat kunnioittivat rakastavaisten yksityisyyttä ja katsoivat toiseen suuntaan.
Tää on ehkä klisee, mutta ainakin valloittava sellainen! En ainakaan itse ole hetkeen lukenut toiseen suuntaan katsovista kirsikoista, joten minua se vaan ilahdutti oikein kovasti.

Pidin tästä oikeastaan tosi paljon! Yleensä välttelen angstisävyisiä tekstejä viimeiseen asti, mutta tätä oli sitten vaan virkistävä lukea. Tässä oli tosi paljon semmoisia kivoja tuttuja elementtejä, joita usein näkee Sirius/Remus-teksteissä, ja ne toimivat aina hurjan hyvin. Kokonaisuutena tämä toimi hyvin ja herätti minut ainakin myös pohtimaan kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita näillä kahdella on, ja sitä surullisuutta, johon he joutuivat tyytymään. Kiitos paljon tämän kirjoittamisesta myös näin vuosien jälkeenkin!
i'm planning to build a whole new beautiful life here. one where, in my own small way, i can make the world a better place.