Otsikko: Hyrräpäävalssi
Kirjoittaja: Violetu
Ikäraja: S
Genre: Fluff, draama
Paritus: Harry/Charlie (ikäerovaroitus!)
Summary: Charlie opettaa Harrya tanssimaan ennen neljännen luokan joulutanssiaisia.
Hyvää myöhästynyttä ystävänpäivää
Aelina!
A/N: Kolmas aloitettu teksti toden sanoo, ja tämän innoituksesta on aika pitkälti kiittäminen vanhojen tansseja. (Oi niitä aikoja
)
Tämä osallistuu Salainen Ystävä IV -haasteeseen.
***
HyrräpäävalssiTalvisena lauantai-iltapäivänä suuren salin syrjäisemmässä kamarissa oli alkamassa hartaasti odotettu tanssitunti. Harry ei olisi uskonut, että oli odottanut jotain sellaista, mutta se johtuikin kokonaan hänen opettajastaan.
Joulutanssiaiset lähestyivät uhkaavasti, ja Harrysta tuntui, että hänellä olisi yhtä hyvin voinut olla kolme vasenta jalkaa, niin surkea tanssija hän oli.
Nyt hänen täytyi tanssin oppimisen lisäksi enää kyetä pitämään salassa se, että hän oli kesästä lähtien ollut hirveän ihastunut toisiksivanhimpaan Weasleyn veljeksistä.
Kamarissa soi Kohtalottarien Hyrräpäävalssi, eikä haikean romanttinen melodia ainakaan vienyt ajatuksia mitenkään edulliseen suuntaan.
“Se, joka vie, laskee kätensä tähän”, Charlie ohjeisti Harrya ja vei tämän käden vyötäisilleen.
Toisen kosketus teki ihmeitä Harryn sisälmyksille. Sydän tanssi rytkypolkkaa hänen rinnassaan ja vatsa oli kietonut itsensä painavalle solmulle, joka valui alaspäin. Puhumattakaan perhosista, jotka räpyttelivät solmun sisällä.
Harry oli ovelasti ehdottanut Ronille, että Charlie voisi tulla opettamaan heille tanssimista, ja Ron oli suostunut kysymään veljeltään, mutta vasta kun Harry oli kärttänyt tarpeeksi pitkään.
Ronin oli ollut tarkoitus myös osallistua, mutta tämä oli syönyt jotain sopimatonta, ja joutui nyt viettämään päivänsä tanssiharjoitusten sijaan sairaalasiivessä.
”Ja vietävänä oleva, yleensä siis nainen, laittaa käden viejän olkapäälle”, Charlie laski oman lujan, lämpimän kätensä Harryn hartialle.
Harry yritti olla huojahtamatta. Charlien läheisyys sai hänessä aikaan omituisen, leijuvan olon, ja Harrysta tuntui, että hän saattaisi nousta lattiasta koska tahansa.
Ja niin hän nousikin, kun Charlie tarttui hänen toiseen käteensä ja lähti kuljettamaan häntä tanssin pyörteisiin.
”Minä vien ensin, että saat askelista kiinni”, Charlie selitti ja kieputti Harrya kuin tämä olisi ollut puolet kevyempi. Harryn päässä humisi ja hän tiukensi otettaan Charlien vyötäisiltä, ettei oikeasti nousisi leijailemaan. Charlie selitti jotain siitä, mikä jalka meni minnekin, ja missä järjestyksessä. Harrysta tuntui kuin hän olisi syönyt pussillisen viuhpiiporeita yhteen menoon.
”Pysytkö kärryillä?” Charlie kysyi hetken päästä, kun he olivat päätyneet kamarin toiseen päähän.
Harrylla ei ollut aavistustakaan, miten se oli tapahtunut. Tällä hetkellä hänen päähänsä mahtuivat lähinnä heidän yhteenliitetyt kätensä, Charlien käsi hänen hartiallaan ja hänen omansa toisen vyötäisillä.
”Ööh, voisitko näyttää vielä kerran?” Harry katsoi Charlieta silmiin ja punastui, kun toisen ruskeat silmät tuikkivat takaisin ilmiselvästi huvittuneina.
”Tai sitten tehdään niin, että sinä saat viedä, ja minä korjaan, jos jotain korjattavaa ilmenee?” Charlie kohotti kulmaansa puolittainen virnistys kasvoillaan.
Suurien ikkunoiden takana lumi peitti linnan pihamaata, ja taivaalta satoi lisää suurina hiutaleina.
”O-okei”, Harry mutisi ja katsoi jalkoihinsa. Tuntui, että niitä oli liikaa, kun olisi yhtäkkiä pitänyt osata liikuttaa niitä tiettyihin suuntiin tietyssä rytmissä ja järjestyksessä.
Hän onnistui astumaan pariin otteeseen Charlien varpaille ja tunsi häpeän korventavan kasvojaan.
Tuntui äkkiä, että hän oli Charlieta paljon nuorempi ja kömpelömpi, melkein kuin jokin kävelemään opetteleva hevoskotkanpoikanen aikuisen sellaisen rinnalla.
Charlie ohjeisti häntä siirtämällä välillä kätensä Harryn hartialta tämän kyljelle ja painamalla lempeästi oikeaan suuntaan. Harry yritti skarpata ja keskittää sataprosenttisesti huomionsa tanssiin, eikä siihen, miten hyvältä Charlien kosketus tuntui. Tämä myös tuoksui hyvältä, vähän hieltä ja joltain mausteelta, josta tuli Harrylle kotoisa olo.
Charlieta mahtaa ottaa päähän, kun joutuu viettämään lauantaipäivänsä tällä tavalla, opettamalla tanssimista jollekulle näin kömpelölle, Harry huomasi ajattelevansa, kun astui kolmannen kerran toisen varpaille.
”Anteeksi, tämä on vaan jotenkin niin paljon vaikeampaa kuin vaikka huispaus”, Harry puuskahti, kun he ehkä vielä vartin pyörähtelyn jälkeen päättivät pitää tauon ja syödä jotakin. Kamarin nurkkaan oli ilmaantunut tarjottimellinen kanavoileipiä, ja Harry saattoi olla vain kiitollinen, että ne oli toimittanut joku muu kotitonttu kuin Dobby. Olisi ollut vähän noloa, jos jokaisessa leivässä olisi lukenut ”Tsemppiä Harry!” tai hänen naamansa olisi askarreltu niihin kurkunpaloista ja paprikasta.
”Ymmärrän mitä tarkoitat”, Charlie naurahti ja pörrötti Harryn tukkaa ennen kuin he molemmat istahtivat takkatulen ääreen lattiatyynyille ja ottivat voileivät.
”Oho, olin unohtanut, miten hyvin täällä palvelu pelaa”, Charlie sanoi kunnioittavasti huomattuaan, että takkatulella oli myös kahvipannu, josta kuului hiljaista puplutusta.
”En minäkään alkuun ollut mitenkään hyvä tanssija”, Charlie taputti Harrya ystävällisesti hartiaan huomattuaan, miten toisen kulmat kurtistuivat, kun tämä katseli tanssilattiana toiminutta tilaa.
Harry kohotti katseensa Charlieen ja yritti hymyillä.
Charlie näytti hyvältä, kun takkatulen varjot liikkuivat tämän pisamaisilla kasvoilla. Charlie oli myös kiltti ja kannustava, kärsivällinen. Äkkiä toisen hymyä katsellessaan Harrysta ei enää tuntunut, että hänen omat puutteelliset tanssitaitonsa olivat maailmanloppu.
”Kyllä minä opin vielä”, Harry julisti päättäväisesti, ja Charlie naurahti.
”Sitä en epäile hetkeäkään, ja varpaani toivovat samaa. Olet muuten suloinen, kun sisuunnut.”
Harryn aivoissa tapahtui äkillinen jarrutusliike, ja vatsassa muljahti taas. Mitä juuri äsken oli…
Oliko Charlie todella sanonut, mitä hän oli kuullut?
”Öh, tuota… tai siis…” lauseenmuodostusvaikeuksista päätellen Harryn ajatukset olivat tehneet täydellisen tiltin, eikä mikään liikkunut mihinkään suuntaan, paitsi Charlie, joka kumartui lähemmäs.
”Tiedätkö mitä, Harry?” Charlie hymyili hiukan, mutta hymyssä näkyi myös varjo.
Charlie painoi kevyen suukon hänen poskelleen, ja Harrysta tuntui, että tuli levisi kaikkialle häneen alkaen siitä, mihin Charlien huulet olivat osuneet.
”Tule minun luokseni sitten, kun olet valmistunut Tylypahkasta, niin voidaan opetella yhdessä muutakin kuin tanssia”, Charlie sanoi hiljaa, iski silmää ja pyyhkäisi Harryn otsalle valahtaneita hiuksia sivuun.
Mies palasi omalle tyynylleen ja kaatoi heille kahvia kuin ei olisi juuri tehnyt mitään ihmeellistä.
Harry tuijotti ja räpytteli silmiään yrittäen sisäistää äskeistä.
”Öh…”
Lopulta, kun sanoja ei tullut, hän tarttui leipäänsä ja työnsi puolet kerralla suuhunsa.
Tänään hän oppisi tanssimaan. Kana oli mureaa ja tomaatit leivän välissä tuoreita ja maukkaita. Lumisade oli yltynyt niin sankaksi, että ikkunatkin alkoivat hiljalleen peittyä.
Charlie piti hänestä. Hänellä oli mahdollisuus. Muuta hän ei tarvinnut.
”Minä tulen, heti kun Tylypahkan pikajuna on Lontoossa kolmen vuoden päästä kesällä, minä tulen sinun luoksesi”, Harry sanoi ja katsoi Charlieta päättäväisesti silmiin.
Hän olisi voinut vaikka vannoa, että Charlien pisamien rinnalle häivähti punaista.
Kolme vuotta oli loppujen lopuksi aika lyhyt aika.
Harry nousi ja ojensi kätensä, kun he molemmat olivat tuhonneet voileipänsä ja juoneet kahvinsa.
Tällä kertaa hän olisi se, joka vei.
***
