Kirjoittaja Aihe: Kylmää ja kirpeää | S | Sirius/Remus/Tonks  (Luettu 690 kertaa)

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 353
Ficin nimi: Kylmää ja kirpeää
Kirjoittaja: Lyra
Ikäraja: S
Varoitukset: -
Vastuunvapaus: En omista Pottereita, enkä tee tällä tuotoksella rahaa.
A/N: Tämä on Waulishille Salainen ystävä -haasteen merkeissä. Aurinkolasta tahdon kiittää, kun oli avuksi, kun eteen iski ongelmia <3




Kylmää ja kirpeää



Sirius joi teensä kylmänä. Hän ei koskaan muistanut, että oli keittänyt vettä ja hauduttanut teen. Kuppi unohtui aina jonnekin, ja Sirius joi teensä, kun se oli kylmennyt huoneen lämmössä. Sellainen Sirius oli, eikä Remus ollut edes aivan varma siitä, pitikö Sirius teestä, vai keittikö mies sitä ainoastaan häntä varten. Siriuksen kasvot olivat väsyneet ja harmaat ja teekupit aina puoliksi täysiä jokaisen kirjapinon vierellä.

Kun Tonks keitti teetä, se oli kirpeää. Se oli jonkun marjan makuista ja siihen oli aina kaadettu puoli kiloa sokeria. Tee tarjoiltiin aina samoista sinikukkaisista kupeista ja Remus yleensä poltti kielensä, koska ei ollut vielä tottunut siihen, että kupeissa oli muutakin kuin kylmää teetä.

Silloin harvoin, kun Remus omassa pienessä asunnossaan keitti teetä, se oli aina lämmintä ja lempeää. Sellaista joka sytytti pienen valon sydämeen talven pimeimpinä öinä ja laittoi pakostakin hymyilemään. Mutta yleensä Remus joi teetä Siriuksen luona - jolloin tee oli aina kylmää tai ainakin haaleaa - tai jos hän oli Tonksin luona, makeaa ja kirpeää.

Remus muisti illat Jamesin ja Lilyn luona. Silloin ei koskaan juotu teetä, aina kahvia ja välillä viskiä. Tee oli laimeaa ja mautonta. Se oli tarkoitettu vanhoille ja väsyneille. Sellaisille, joiden kasvot olivat muuttuneet vakaviksi ja mietteet hiljaisiksi. Sitten James ja Lily kuolivat ja Sirius joutui Azkabaniin ja Remus osti ensimmäistä kertaa teetä.

Kun Sirius todettiin syyttömäksi, he istuivat ensimmäistä kertaa samaan pöytään. Sirius ei halunnut asua Kalmanhanaukiolla - mutta asui kuitenkin - joten Remus kutsui Siriuksen luokseen. Hän laittoi veden kiehumaan ja nosti kaapista teevalikoimansa.
“Siitä on pitkä aika”, Sirius sanoi.
“Yli kolmetoista vuotta”, Remus vastasi ja kaatoi vettä kuppeihin.
“Se on pitkä aika”, Sirius sanoi. Tee jäähtyi kuppiin eivätkä he oikeastaan jutelleet.

Tonks oli erilainen. Pehmeä. Ei yhtä tuttu kuin Sirius. Remus viihtyi molempien seurassa, mutta käänsi katseen, kun puhe kääntyi Tonksiin - olessaan Siriuksen kanssa - tai Siriukseen, kun oli Tonksin kanssa. Killan kokouksissa Tonks ja Sirius vilkuilivat toisiaan kiinnostuneina ja Remus punastui, kun Sirius vinkkasi silmää.

Kun Remus seuraavan kerran oli Tonksin luona, nainen puhui ainoastaan Siriuksesta, välittämättä siitä, että sai Remuksen aivan vaivaantuneeksi.

“Ei se toimisi ikinä”, Remus sanoi Siriukselle, kun Sirius kysyi ja Sirius muuttui niin hiljaiseksi ja mietteliään näköiseksi, että Remus luuli näkevänsä unta.
“Miksei muka toimisi?” Sirius kysyi ja kallisti päätään niin kuin oli joskus nuorena tehnyt yrittäessään saada jotain haluamaansa.
“Te olette liian erilaisia”, Remus sanoi.
“Sinä sanoit samaa Lilystä ja Jamesista”, Sirius tokaisi, mutta joi sitten teensä loppuun ja ilmoitti lähtevänsä.

“Tuletko sinä takaisin?” Remus kysyi ovella.
“Minä tulen aina takaisin”, Sirius sanoi ja suuteli suoraan huulille. Huulet maistuivat marjoilta ja sokerilta. Tonksilta.

Sitten yhtäkkiä teekupit Siriuksen asunnossa olivat täynnä kylmää ja kirpeää teetä ja kun Remus aamuisin kömpi sängynpohjalta Tonks ja Sirius istuivat vastakkain keittiön pöydän ääressä. Sirius näytti nuorentuneen monta vuotta. Remuksestakin tuntui nuoremmalta. Sirius virnisti ja Remus hymyili. Tonksin hiukset olivat kirkkaan siniset.

“Sinä sanoit, että tämä ei toimisi”, Sirius sanoi leijuttaessaan teepannun pöytään.
“Niin sanoin”, Remus myönsi.
“Mutta tämä toimii”, Sirius sanoi ja viittoi ympärilleen. Tonks kaatoi teehensä lisää sokeria ja tarjosi Siriuksellekin. Sirius kumosi sokerikon sisällön kuppiinsa ja unohti sitten - vahingossa tai tahallaan - juoda teensä. Remus maistoi varovaisesti oman kuppinsa reunasta. Tee ei ollut kylmää tai liian makeaa.
“Niin toimiikin”, Remus vastasi.

☕☕☕

Kiltit lapset näkyvät, mutta eivät kuulu. 

Tundra

  • ***
  • Viestejä: 347
Vs: Kylmää ja kirpeää | S | Sirius/Remus/Tonks
« Vastaus #1 : 09.02.2019 10:33:19 »
En lukenut otsikkoa kunnolla (avasin sen suoraan etusivulta, joten otsikko jäi vajaaksi ja siirryin vain suoraan tekstiin), joten oli mielenkiintoista lukea tätä, sillä odotin ehkä Sirius/Remusta. Niinpä hämmennyin hetkeksi tilanteen saamasta käänteestä. Mutta mikäs siinä! Tonks ei ole lempihahmojani, mutta jostain syystä tämä kolmen kimppa ei edes kuulosta korvaani mahdottomalta ja ainakin tässä ficissä olit kuvaillut sen muodostumisen hyvin ja saanut sen kuulostamaan toimivalta, melkein todennäköiseltä.

Teksti soljui hyvin, pidin siitä, että tämä pyöri teenjuonnin ympärillä ja Siriuksen ja Tonksin eroja oli korostettu myös kertomalla kaksikon erilaisista teenjuontitavoista. Ja Remus kilttinä ja sopeutuvana tietysti ok molempien kanssa. ;D Dialogikin toimi ja erityisesti tuossa alas laittamassani pätkässä hahmot ovat jotenkin repliikeiltään todella IC - mielestäni Sirius on juurikin tuollainen vähän itsepäinen jankkaaja, mutta osuu naulan kantaan.

Lainaus
“Ei se toimisi ikinä”, Remus sanoi Siriukselle, kun Sirius kysyi ja Sirius muuttui niin hiljaiseksi ja mietteliään näköiseksi, että Remus luuli näkevänsä unta.
“Miksei muka toimisi?” Sirius kysyi ja kallisti päätään niin kuin oli joskus nuorena tehnyt yrittäessään saada jotain haluamaansa.
“Te olette liian erilaisia”, Remus sanoi.
“Sinä sanoit samaa Lilystä ja Jamesista”, Sirius tokaisi, mutta joi sitten teensä loppuun ja ilmoitti lähtevänsä.

Lainaus
Remus muisti illat Jamesin ja Lilyn luona. Silloin ei koskaan juotu teetä, aina kahvia ja välillä viskiä. Tee oli laimeaa ja mautonta. Se oli tarkoitettu vanhoille ja väsyneille. Sellaisille, joiden kasvot olivat muuttuneet vakaviksi ja mietteet hiljaisiksi. Sitten James ja Lily kuolivat ja Sirius joutui Azkabaniin ja Remus osti ensimmäistä kertaa teetä.
Tämä oli lempparini, voi miten paljonpuhuva kappale. </3

Aurinkolapsi

  • saatanan tonttu
  • ***
  • Viestejä: 316
  • mä sotken sut suohon
Vs: Kylmää ja kirpeää | S | Sirius/Remus/Tonks
« Vastaus #2 : 12.02.2019 19:18:14 »
Oi tämä on aivan valloittavan ihana pätkä! Ihana, että tuot sekä heidän suhteensa että Tonksin ja Siriuksen erot esiin noilla teenjuontitavoilla. Ne sopivat loistavasti heidän persooniinsa myös. Tässä tekstissä on jotenkin surumielinen ja väsynyt alavire, kantava teema loppuun asti, joka kuitenkin onkin sitten pehmeä ja toiveikas. ♥ Pitää sanoa, että tykkään Tonksista yleensä yksinään mutta en tykännyt hänestä Remuksen kanssa, ennen kuin nyt kun siinä sopassa on mukana Siriuskin. :----D Kiitos siis siitä ♥

Lainaus
“Ei se toimisi ikinä”, Remus sanoi Siriukselle, kun Sirius kysyi ja Sirius muuttui niin hiljaiseksi ja mietteliään näköiseksi, että Remus luuli näkevänsä unta.
“Miksei muka toimisi?” Sirius kysyi ja kallisti päätään niin kuin oli joskus nuorena tehnyt yrittäessään saada jotain haluamaansa.
Tämä on niin söpö etten kestä! Ajattelen tuon Siriuksen päänkallistuksen sellaisena suloisen koiramaisena (ja tietty koiranpentusilmät siihen mukaan, eikä Remus voisi sanoa mihinkään pyyntöön kieltävästi)

Tässä pääsee hyvin sisään hahmoihin, ja he ovat kovin omia itsejään. Tunnelma on hyvin uskottava ja verrattain samantapainen kuin kaanonissakin. Dialogi toimii oikein hyvin, ja tässä on tosi kivoja yksityiskohtia kuten kahvi ja viski, tonksinmakuinen suudelma ja myöhemmin Tonksin siniset hiukset. ♥ Tämän loppu oli aivan täydellinen, ja niin on Remuksen teekin. Kiitos tästä lukukokemuksesta ja ihanaa, jos olin avuksi ♥

"ja yritän aatella et mieluummin olemassa epätäydellisenä ku olemattomana täydellisii"
- Orca, 2018