Kirjoittaja Aihe: Miten voi rakastaa särkyneen ehjäksi |k-11| 6/8  (Luettu 2199 kertaa)

ruusujenenkeli

  • ***
  • Viestejä: 10
Miten voi rakastaa särkyneen ehjäksi
Ikäraja: k-11
Kirjoittaja: ruusujenenkeli
Tyylilaji: romantiikka
Vapaa sana: Julkaistu aiemmin blogissani.





Miten voi rakastaa särkyneen ehjäksi




Sinulle minulta #1

Kaksi ei voi koskaan tulla yhdeksi. Mutta sitä minä en tiennyt. En ennen kuin näin peilistä kahden ihmisen särkyneet sydämet.

Se kesä oli täynnä onnellisuutta. Katselin maailmaa vaaleanpunaisten lasien takaa. Tiesin rakastavani sinua jo sinä hetkenä, kun katseemme kohtasivat ensimmäisen kerran. Muistan ensimmäisen keskustelumme. En ymmärtänyt kuin sanan sieltä täältä. Se oli hämmentävää. Välittää ihmisestä, jonka kanssa ei ollut yhteistä kieltä. Ja silti kaikki tuntui niin oikealta.

Sinä päivänä aurinko paahtoi kuumasti taivaalta ja me ajoimme rämisevällä autollasi. Innostuin frisbee golfista, jota olin ennen vihannut. Ja minusta tuntuu, että sinä olit ainoa syy, miksi lähdin mukaan. Mutta minä ihan oikeasti rakastuin siihen samalla kun rakkauteni sinuun kasvoi.

Automatkoilla sinä varasit minulle paikkaa vierestäni. Ja minä taas istuin viereesi, vaikka muuallakin olisi ollut tilaa. Halusin olla lähelläsi ja tuntea ne miljoonat mahanpohjalle kiertyneet kipinät, jotka kertoivat tunteistani sinua kohtaan.

Minä elin haavemaailmassa, josta en päässyt pakoon. Heräsin aamuisin herätyskellosi soittoon ja olin valveilla niin kauan, että kuulin ulko-oven sulkeutuvan takanasi. Iltaisin odotin sinun saapumistasi kuin nousevaa kuuta. Koko päivän ajattelin vain sinua. Kasvoillasi sädehtivää hymyä. Toisinaan kuvittelin kuulevani äänesi.

Aika väheni käsiin. Minun tunteeni vahvistuivat päivä päivältä. Pelkäsin ja halusin unohtaa, mutta en kyennyt. Eihän rakkautta voi kieltää. Sinun tunteistasi minä taas en tiennyt, vaikka toisinaan huomasin sinun välittävän. Kuitenkaan mikään ei riittänyt todistamaan sitä minulle. Ja minä ajattelin menettäväni sinut.

Oli vain minä ja sinä. Biljardipöytä, jonka ääressä aloimme keskustella. Sinä kyselit kaikenlaista. Olit kiinnostunut. Minä itkin sisälläni ja mietin, että en enää koskaan näkisi sinua. Ja sitten sinä sanoit rakastavasi minua ja kaikki, mitä olin kuvitellut mielessäni hajosi miljooniksi pieniksi sirpaleiksi.

Tarinamme alkoi tuikkivan tähtitaivaan alla. Ja tähdistä tuli osa meitä. Osa tätä tarinaa, joka ei vielä ole päättynyt.
« Viimeksi muokattu: 18.02.2019 13:50:47 kirjoittanut ruusujenenkeli »

ruusujenenkeli

  • ***
  • Viestejä: 10
Vs: Miten voi rakastaa särkyneen ehjäksi |k-11| 1/5
« Vastaus #1 : 04.02.2019 17:47:29 »
Sinulle minulta #2



Sydän käski pitää kiinni sinusta. Sinä pitelit kättäni kädessäsi. Ja silti me tiesimme, että hajoaisimme.

Tuli aika jättää hyvästit. Halasit minua kömpelösti. Sanoit rakastavasi minua. Minä pidättelin surua sisälläni. En halunnut itkeä siellä kaikkien nähtävillä. Sinä käänsit minulle selkäsi ja kävelit pois. Näin sinun katoavan liukuportaisiin. Ja minä olisin halunnut juosta perääsi.

Istuin koko lennon tuijottaen ikkunaan ja toistelin itselleni, miten kovasti sinua ikävöin. Kävin mielessäni läpi kesää ja niitä muistoja, jotka olivat tuoneet meidät tähän pisteeseen. Poikaystävä. Sitä sanaa kokeilin tunnustellen. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Enkä minä osannut pelätä yhtään.

Soitimme toisillemme. Ikävöimme. Välillä itkin ja sanoin, että olisin vain halunnut sinun halaavan minua. Sinä käskit minun halata tyynyä sijastasi. Se ei tuntunut samalta. Teit minut samaan aikaan onnelliseksi ja surulliseksi. Mutta kaiken aikaa välillämme oli rakkaus.

Minä ahdistuin. En kyennyt enää puhumaan sinulle. Enkä osannut kertoa, miksi kaikki oli muuttunut. Eräänä päivänä soitin sinulle. Kerroin tehneeni päätöksen. Itkin ja kerroin. Ja itkin lisää. Puhelun päätyttyä kykenin hymyilemään ensimmäistä kertaa viikkoihin.

Vapaus tuntui ihmeelliseltä. Koin olevani onnellisempi. Elämä jatkui. Minä unohdin sinut. Tai niin minä kuvittelin. Sillä eihän rakkautta voi unohtaa.

ruusujenenkeli

  • ***
  • Viestejä: 10
Vs: Miten voi rakastaa särkyneen ehjäksi |k-11| 2/5
« Vastaus #2 : 06.02.2019 16:03:16 »
Sinulle minulta #3




Satutti kaiken lopullisuus. Olisinhan halunnut vain olla rakastettu ja rakastaa. Mutta miten voi rakastaa särkyneen ehjäksi. Se oli sula mahdottomuus ja me molemmat tiesimme sen hyvin.

Koko vuoden minä ajattelin sinua. Haaveilin. Itkin. Haaveilin lisää. Mielessäni näin vain sinut. En ketään muuta, vaikka kuinka yritin uskotella itselleni päässeeni yli sinusta. Sinä kummittelit mielessäni, enkä päässyt pakoon ajatusta, joka oli pesiytynyt mieleeni.

Palasin takaisin vuoden jälkeen. Pelkäsin tuntevani jotain sinua kohtaan. Toisaalta pelkäsin, etten tuntisi mitään. Enkä minä vieläkään tiennyt, mitä sinä ajattelit. Olitko jo unohtanut, mitä on rakkaus.

Minä lähetin sinulle viestin ja sinä tulit luokseni. Minä kerroin. Sinä kuuntelit. Kerroin tunteistani sinua kohtaan. Kerroin ajatelleeni sinua usein. Olit hetken hiljaa. Ja minä pelästyin. Ajattelin kaiken olevan ohi. Sitten sinä avasit suusi. Olit miettinyt minua jokaisena päivänä lähtöni jälkeen. Yrittänyt unohtaa kuitenkaan siinä onnistumatta.

Ja me rakastuimme uudelleen tuikkivan tähtitaivaan alla. Ja minä unohdin pelätä. Unohdin, ettei särkynyttä voi rakastaa ehjäksi.

ruusujenenkeli

  • ***
  • Viestejä: 10
Vs: Miten voi rakastaa särkyneen ehjäksi |k-11| 3/5
« Vastaus #3 : 08.02.2019 19:18:09 »
Sinulle minulta #4



Sinä yönä unohdin lupaukseni -älä enää ikinä rakastu uudelleen. Sillä minä rakastuin sinuun. Se oli tyhmintä, mitä olin tehnyt hetkeen. Rakastaa sydämellä, joka oli rikki. Eivätkä mitkään sanasi voineet korjata sitä.

Kaikki päättyi. Tai niin minä kuvittelin. Loin mielessäni maailman, jossa sinua ei ollut ja silti kuiskasin iltaisin toiveen, että sinulla olisi kaikki hyvin ja olisit onnellinen. Jatkoin elämää ilman sinua, mutta silti sinun kanssasi.

Minä rakastuin häneen. Ajattelin sen muuttavan menneen. Olinhan viimein onnellinen ja sinä olit kadonnut mielestäni. Ja jälleen kerran huomasin olevani väärässä.

Kuvittele särkynyt maljakko, jonka sirpaleet on yhdistetty pikaliimalla. Kaikki tapahtui aivan liian nopeasti. En ollut valmis, etkä sinäkään tainnut olla. Minä yritin unohtaa. Sinä opettelit vasta rakastamaan itseäsi.
Siinä oli kaksi, jotka eivät voineet tulla yhdeksi.

Minä rakastin häntä. Se tuntui oikealta ja juuri siltä kuin olin ajatellut. Hän sai minut hymyilemään ja rakastamaan itseään vielä enemmän. Ja minä ajattelin, ettei sydämeni menisi enää ikinä rikki. Mutta siinä minä olin väärässä.

Ja minä rakastuin.

Elämä meni eteenpäin. Ei ollut enää minä ja hän. Minusta ja hänestä oli viimein tullut me. Kaksi oli tullut yhdeksi. Niin minä ajattelin. Mutta lopulta kaikki on katoavaista. Yhdestä tulee jälleen kaksi.

ruusujenenkeli

  • ***
  • Viestejä: 10
Vs: Miten voi rakastaa särkyneen ehjäksi |k-11| 5/7
« Vastaus #4 : 11.02.2019 13:33:58 »
Hänelle minulta #1



En ollut päässyt yli vielä edellisestä suhteesta. Katsellessani sinisiä silmiäsi, hukuin välillä menneisyyteen, joka palasi mieleeni utuisina muistoina, joissa minä hymyilin ja hän näytti onnelliselta.

Hän jatkoi omaa elämäänsä maapallon toisella puolella. Ja minä omaani sen toisella. Vakuuttelin itselleni, että kaikki oli ohi ja että häntä ei ollut enää olemassa minulle. Olihan hän vain jättänyt jälkeensä haavoja sydämeeni, joka oli edelleen rikki, vaikka ajattelin sen jo eheytyneen.

Minä näin sinua muutamia kertoja. Keskustelimme tulevaisuudesta ja parisuhteesta, mutta silti kumpikaan ei halunnut sanoa ääneen sitä, mitä välillämme oli. Ja minä ajattelin kykeneväni odottamaan sitä oikeaa hetkeä, joka tulisi lopulta.

Sitten sinä lähdit pois ja minä kamppailin sydänsurujeni kanssa. Lakkasin syömästä ja nukkumasta. Menetin sen pienen kipinän, joka oli pitänyt minut kiinni elämässä. En halunnut kuolla, mutten olisi aina jaksanut elää. Jouduin pakottamaan itseni aamuisin ylös sängystä, kun aurinko oli jo laskenut ja ulkona oli pimeää.

Olin onneton. Toisina päivinä itkin. Toisina vihasin sinua. Tai halusin vihata, mutta oikeasti en pystynyt siihenkään. Ethän ollut tehnyt väärin minua kohtaan. Ja kaiken aikaa sisälläni kyti rakkaus, joka pakotti minut jälleen syömään ja elämään.

Päätin, että eläisin itseäni varten. Ja että oppisin rakastamaan itseäni, jotta olisin valmis, kun sinäkin viimein olisit. Ja vaikka ajattelin, ettei häntä enää ollut olemassa minulle, hän oli kaiken aikaa.

Ja niin minä päätin kirjoittaa niin kauan hänestä, että lopulta en enää jaksaisi. Ja viimein unohtaisin hänet lopullisesti. Unohtaisin tarinamme, joka alkoi tuikkivan tähtitaivaan alla. Ja unohtaisin tähdet, joista tuli osa meitä. Osa tätä tarinaa, jonka olisi pitänyt jo päättyä.

ruusujenenkeli

  • ***
  • Viestejä: 10
Vs: Miten voi rakastaa särkyneen ehjäksi |k-11| 6/7
« Vastaus #5 : 18.02.2019 13:50:15 »
Hänelle minulta #2



Jos olisin tiennyt tulevani siihen pisteeseen, olisin ottanut askeleen taaksepäin ja aloittanut kaiken uudelleen eri tavalla. Rakastanut vähemmän.

Itketti. Olisin halunnut kyetä olemaan ajattelematta. Niin kipeää se teki. Ensin kuvitella sinut elämääni ja sen jälkeen havahtua todellisuuteen. Ehkä meitä ei oltu tarkoitettu toisillemme.

Pelkäsin sinun jonain päivänä vain katoavan sanomatta sanaakaan. Saatoin olla liian raskas taakka kantaa. Minä ja murheeni, jotka hajottivat kyynelkanavani ja musersivat minut kylpyhuoneen lattialle, jossa annoin kaiken tulla ulos. Asiat, joita en ollut osannut käsitellä. Ja tunteet, jotka saivat minut haukkomaan happea, kun tuntui, etten enää kyennyt hengittämään.

Kuitenkin hän sai sisälläni aikaan perhosparven laittaessaan viestiä ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin tai luvatessaan seistä rinnallani, vaikka olisin kuinka rikki. Halusin luottaa häneen. Mutten voinut tehdä sitäkään. Koska suurin peloistani oli menneisyys. Ihmiset, jotka olivat rikkoneet luottamukseni ja jättäneet minut yksin. Ja niin minä pakenin omaa pelkoani. Oli helpompi jättää toinen kuin tulla jätetyksi. Ja niin minä rikoin lupaukseni kolmannen kerran.

Siinä sinä kuitenkin olit. Sinä ja sinun silmäsi, jotka katsoivat minua kysyvästi. Sanoin, että minulla meni hyvin. En tiedä uskoitko, mutta sillä hetkellä olin rehellinen. Aina ollessani lähelläsi, tunsin turvan, joka sai minut luottamaan tulevaisuuteen. Ja minä hymyilin. Sinulle ja kasvoillesi, jotka vastasivat hymyyni.

Ehkä tulee aika opetella rakastamaan. Aika, jolloin täytyy uskaltaa luottaa ja ylittää omat pelkonsa. Ehkä sinä olet se muuri, joka saa minut pysymään kasassa, kun tuntuu, että kaikki ympärilläni rapistuu ja olen hajota oman mieleni mustuuteen.