Kirjoittaja Aihe: Bleach: Halattavan kokoinen ankka, S, Renji & Rukia, oneshot  (Luettu 587 kertaa)

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 133
  • Kurlun murlun
Ficin nimi: Halattavan kokoinen ankka
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Bleach
Ikäraja: S
Mukana: Renji & Rukia
Genre: Slice of life

Summary: Mustat nappisilmät saivat pehmolelun olemuksen vähän poissaolevaksi, mutta toki Renji tunnisti söpön asian sellaisen nähdessään.

A/N: Miksi japanilaiset tekevätkin niin jumalattoman söpöjä pehmoleluja? ;D Osallistuu haasteeseen Neliottelu.



***



Alun perin Renjiä ei olisi liiaksi innostanut lähteä havainnoimaan Karakuran katuja, mutta siedettyään viatonta hihasta nykimistä aikansa hän oli lopulta luvannut lähteä Rukian seuraksi. Saihan siinä iltapäivän kulumaan, kun tiiraili ostoskadun tarjontaa. Ihmisten maailmasta saattoi olla montaa mieltä, muttei sieltä ainakaan värikkyyttä ja vilskettä puuttunut.

"Niin etsitkö sinä jotain tiettyä juttua?" Renji kysyi, kun he talsivat katua ilman varsinaista päämäärää.

"Hmmm..." Rukian vastauksesta ei voinut päätellä mitään. Renji olikin aikeissa pyytää hieman tarkennusta, muttei ihan ehtinyt, kun Rukia äkkiä pyyhälsi läheisen kaupan ikkunalle.

"Renji! Pysähdytään täällä!"

Rukian ylenpalttisen innostunut äänensävy sai Renjin vähän varuilleen, ja kun hänkin harppoi puodin eteen, hän totesi ennakkoasenteensa täysin oikeutetuksi. Näyteikkuna oli täynnä kaikenlaisia sekalaisia tavaroita, joista Rukiaa näytti liikuttavan eniten riveihin asetellut erikokoiset ja eriväriset pehmoeläimet.

"Et nyt saa mitään kaheleita ideoita", Renji sanoi osittain vitsaillen, mutta Rukian kiiluvasta katseesta päätellen oli jo myöhäistä.

"Pah, minäkö muka? Älä ole naurettava!" Rukia nykäisi kaupan oven auki korostetun ryhdikkäästi ja suunnilleen loikkasi sisään.

Renji oli jo ehtinyt kuvitella, ettei niin pieneen liiketilaan edes mahtuisi kovin suurta määrää myytävää, mutta kaupan perällä aukenevaa pehmoleluvuorta pällistellessä kävi ilmi todellisuuden olevan jotain ihan toista.

"Saitko halvauksen, vai mikä iski?" hän hymähti tyystin aloilleen jähmettyneelle Rukialle, jonka haltioitunut katse vaelsi hyllyjä edestakaisin.

"Niitä on niin paljon..."

"Mmm, muutama ja vähän päälle."

Rukia poimi laarista pieniä valkoisia karhuja. "Katso, näitä saa viisi tuhannella jenillä!"

"Mihin sitä niin montaa tarvitsee?"

"Sehän on vain edullista!" Rukia huomautti kuin hän ei olisi ollut perillä paljousalennuksen periaatteesta. "Pari saa kaupan päälle, kun miettii alkuperäistä hintaa..."

Renji pyöräytti silmiään. "Siitä vain perustamaan niistä neljättätoista divisioonaa."

Rukia tirskahti idealle, mutta jätti pienet karhut laariinsa. "Näitä tulisi kyllä kylvettyä vahingossa joka paikkaan, kun ovat niin pikkuisia."

"Varmaan sitten jokin halattavan kokoinen toimisi paremmin?" Renji aprikoi.

"Aivan niin, sinullahan leikkaa!" Rukia innostui entisestään ja silmäili niska kenossa ylimmille hyllyille. "Katso tuota tipua!"

"Tämä vai?" Renji poimi hyllystä vaaleankeltaisen ankkahahmon. Se oli muodoltaan pallomainen ja suunnilleen keskikokoisen kurpitsan kokoinen.

"Ihan hemmetin suloinen!" Rukia kihersi poskillaan ihastuksen punaa.

"Pakko myöntää." Mustat nappisilmät saivat pehmolelun olemuksen vähän poissaolevaksi, mutta toki Renji tunnisti söpön asian sellaisen nähdessään.

Sitten hän vilkaisi ankan räpylään kiinnitettyä hintalappua ja irvisti.

"Älä sano, että se maksaa jotain viisi tonnia!" Rukian aurinkoisuus notkahti silminnähden.

"Aika lähellä."

"Älä viitsi... Oikeasti?"

"Mmm. Alkuperäinen hinta 2800 ja nyt 1400."

Rukian olemus valaistui kertaheitolla, ja Renji sai hartiaansa kevyen mottaisun.

"Anna se tänne, äläkä säikyttele tuolla tavalla!"

"Vitsailua liian vakavasta aiheesta?" Renji tuhahti ja työnsi ankkapehmon Rukian ojennettujen käsien yli vahingossa suoraan tämän naamaan.

"Mpfh!"

"Oho, sori!"

"Aaa, se on pehmoinen!" Rukia rutisti ankkaa tiukasti itseään vasten. "Tämä lähtee meidän mukaan ilman mitään mutinoita!"

"Ilmeisesti..." Oli aina jotenkin hupaisaa, miten Rukian kaltainen kurinalainen ja tarvittaessa hyvinkin vakava nuori nainen viehättyi niin valtavasti sellaisista naiiveista höpsöyksistä. Toisaalta kyky ilahtua pienistä asioista ei ollut mikään itsestäänselvyys kenellekään, joten sitä suuremmalla syyllä siitä kannatti pitää kiinni.

"Ja katso, tälle on sisaruksiakin!" Rukia osoitti paria muuta ankkaa, joista toisella oli päässään punainen ja toisella vihreä rusetti. "Pitäisikö hankkia pari samalla kertaa...?"

"Jep, no niin!" Renji laski kätensä Rukian päälaelle kääntyessään pehmoleluvuoren luota. "Eiköhän mennä, ennen kuin joku vielä sekoaa."

"En minä mitään sekoa, pölvästi."

"Se olenkin minä, joka tässä sekoaa!"

"Mielenlaatusi täytyy olla aika surkea, jos se ottaa ja horjuu pehmolelujen takia!" Rukia virkkoi takaisin, ja Renji kurtisti kulmiaan korviaan uskomatta.

"Aika helkkarin paksua höpinää juuri sinulta!"

« Viimeksi muokattu: 22.01.2019 00:54:51 kirjoittanut Ayudara »
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

tellie

  • ***
  • Viestejä: 1 384
Ahh, tämä on söötti :D Voin hyvin kuvitella Rukian ihastumassa ankkaan (kaikki ne Chappyt!) ja oli todella hauska lukea arjesta. Olen sanonut ennenkin, mutta Bleach on animena sellainen, että siinä ei ole arkea käytännössä ollenkaan, tai jos on, niin sen kuvaus on hyvin pinnallista. Siksi ficit arjesta ovat mielenkiintoista lukea (ja kirjoittaa), pääsee tavallaan tarkastelemaan sellaista puolta hahmoista, joka ei ihan samalla tavalla ole esissä kuin sarjassa.
I am experiencing an unfamiliar sense of motivation.
- Kai, last of the Brunnen-G

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 133
  • Kurlun murlun
Hii, Chappyt, ankat ja kaikenlaiset pehmolelut! ;D <3 Tämä menijä itse asiassa toimi inspiraation alkulähteenä. Ihan liian söpö, ai saakeli. TwT

Bleachin tapauksessa on kyllä mukavaa nähdä kaiken sen eeppisen actionin vastapainoksi kepeää draamaa arkielämäolosuhteissa. Slice of life on draaman lisäksi itselleni kaikista omin kirjoitusgenre, joten sitä suuremmalla syyllä. :D

Kiitos kommentista, tellie! <3

- Ayu
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."