Kirjoittaja Aihe: Kuningas ja lähetti | Albus/Severus, S  (Luettu 754 kertaa)

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 383
  • banneri © Ingrid
Kuningas ja lähetti | Albus/Severus, S
« : 14.01.2019 23:07:00 »
Title: Kuningas ja lähetti
Author: FractaAnima
Genre: draama
Rating: S
Pairing: Albus Dumbledore/Severus Kalkaros
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. Biisi on Damien Ricen. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.

Oneshot

Haasteisiin:
OTS20 #2
Yhtyeen tuotanto II (Damien Rice - I Don’t Want To Change You)
FF100 sanalla 083.   Ja
RANDOM10
12 HAHMOA vol.2


A/N: No. Hmm. Olen aina halunnut kirjoittaa näistä kahdesta jotain syvempää. Koska se on vaikeaa. Ja koska rakastan näiden kahden dynamiikkaa. ::)



Kuningas ja lähetti

I can feed this real slow
If it's a lot to swallow
And if you just want to be alone
Well, I can wait without waiting


Kello tikittää seinällä. Kengän pohjat liukuvat kahisten vasten kokolattiamattoa. Jokunen hopeinen koje sirisee ja helisee hyllyillä ympäri huoneistoa. Feenikslintu liikahtaa ja sen höyhenpeite kahahtaa hiljaa. Severus huomaa, että Albuksen huoneistossa on paljon arkisia ääniä. Hän huomaa sen, vasta kun kiinnittää asiaan huomiota.

"Olet kovin pohtelias", Albus katsoo häntä puolikuulasiensa yli ja tekee siirtonsa shakkilaudalla. Severus laskee katseensa takaisin peliin ja tekee siirtonsa pohtimatta lainkaan. "Mutta et selkeästikään pelin suhteen", Albus jatkaa. Severus on käynyt pelin mielessään läpi jo aikaa sitten.

Näennäinen hiljaisuus jatkuu; arkiset äänet jatkavat, puhe ei.

Kello ehtii tikittää useamman minuutin eteenpäin ennen kuin Albus tekee uutta siirtoa. Niiden minuuttien ajan Severus tutkii miestä, joka ei ole näkevinään tai tuntevinaan hänen pistävää katsettaan.

"Sinä olet pohtinut sanojani", Albus sanoo katsomatta Severusta. Hän hipoo sormenpäällään yhtä läheteistään ja hänen ilmeensä muuttuu syvemmäksi.
"Minä olen", Severus sanoo. Hänen äänensä on karhea ja tyly. On päivänselvää, ettei Severus halua keskustella. On päivänselvää, että Albus tahtoo.

Albus nostaa katseensa ja unohtaa liikuttaa lähettiään. Severus istuu kädet rinnalle ristittyinä ja nojaa taaksepäin kuin odottaen.

"Sen ei tarvitse muuttaa mitään", Albus sanoo katsoen syvälle, syvälle silmiin. Hänellä on sellainen taito, nähdä liian syvälle ilman lukilitistakin.
"Mahdotonta", Severus tuhahtaa. Hän ei haluaisi olla siinä tilanteessa, mutta on itse kävellyt arinasta sisään ja toisesta ulos, aivan kuten jokaisena iltana sinä vuonna.

"Olet sitä mieltä, että se on muuttanut asioita jo?"

Kysymys jää ilmaan roikkumaan, kun Severuksen katse pakenee jonnekin kirjahyllyn alle. Se on niitä harvoja tilanteita, kun Severus ei kykene peittämään pakenemisen haluaan, mutta Albuksen katseen alta ei voi paeta.

"Se on", Severus vastaa. Hänen äänensä ei kanna edes huoneen seinille asti, ja Severus voi aistia taulujen seinillä höristävän korviaan.

"Mutta sen ei tarvitse - ", Albus yrittää uudelleen, mutta Severus kääntää päänsä yhä kauemmas pois ja se hiljentää vanhemman miehen. "Asialle ei tarvitse tehdä mitään. Voimme panna sen syrjään, aivan kuten keskeneräisen pelin - ", Albus viittaa kädellään shakkilautaa kohti, " - voimme aina palata siihen, jos sinusta tuntuu siltä. Voimme pelata sen loppuun tai unohtaa sen täysin. Mikään ei hajoa, jos vain unohdamme", Albus puhuu tavanomaiseen, rauhaisaan tapaansa, mutta Severus tunnistaa pidättyväisyyden tämän sanoissa. Sellaisen, joka kielii siitä, etteivät sanat pidä aivan täysin paikkaansa, ja se saa Severuksen puristamaan kätensä nyrkkiin. Hän ei kaivannut tätä, ei keskellä sotaa, ei koskaan muulloinkaan. Hän ei tarvitse elämäänsä mitään, mikä monimutkaistaisi sitä enää entisestään. Hän on jo sitoutunut kohtaloonsa. Hän ei halua muuta. Hän ei halua sytyttää toivoa. Hän ei ole varma, haluaako hän edes selvitä hengissä.

Severus nousee raivoissaan niin äkisti, että nappulat shakkilaudalla kaatuilevat sinne tänne. Vain kaksi - kuningas ja lähetti - jäävät pystyyn. Severuksen naama vääntyy inhosta irveeseen. Hän kaataa viimeisetkin nappulat laudalta ja harppoo arinan suuntaan.

"Severus", Albus nostaa kätensä anovasti ilmaan. "Ei tehdä tästä vaikeaa", mies on nousemassa ylös, mutta Severuksen jäätävä katse pysäyttää hänet. Arina roihahtaa ja sammuu taas.

*

Kello tikittää seinällä. Se on ainoa ääni huoneessa, eikä Severus ole hetkeen varma, onko hän tullut oikeaan paikkaan. Huone on viileä, arina on ollut tyhjä koko päivän. Askeleet kantautuvat toisesta huoneesta vasta minuuttien päästä.

"Severus?" Albus saapuu huoneeseen aamutakissaan. Severus huomaa, ettei häntä ole odotettu. "Minä luulin, ettet sinä - ", lause jää kesken. Severus odottaa sen jatkumista hetken, mutta kerrankin vanhempi mies on jäänyt sanattomaksi.

"Käsittääkseni meillä on keskeneräinen peli", Severus sanoo. Albus katsoo häntä pitkään ja hymyilee sitten.

"Laitan teetä."

Hopeiset kojeet hyllyillä alkavat hyrrätä ja Fawkes kujertaa oksaltaan. Tuntuu kuin huone olisi herännyt henkiin. Severus hengittää syvään ja tuntee lämmön. Hän ottaa shakkilaudan esille sen tavanomaiselta paikalta ja asettelee sen tilanteeseen, johon se edellisenä iltana on jäänyt.

Siirto kerrallaan, Severus siristää silmiään. Tämä peli on se, jota hän ei voi suunnitella etukäteen.


nominal

  • ***
  • Viestejä: 2 810
Vs: Kuningas ja lähetti | Albus/Severus, S
« Vastaus #1 : 15.01.2019 21:13:10 »
Oi voi, tämä oli hyvä, ja nyyyyh, tämä oli toimiva :( Tällä parituksella! Oi voi :( ;D ;D

Ihan käsittämättömän tunnistettavia hahmoja tässä! Olisit melkein voinut jättää nimet pois ja jättää arvuuttelemaan, keistä on kyse. Albus varsinkin, vau!

Ja sitten tuo paritus. Vähän tiedätkö tätä avatessa jännitti, melkein käsiä kihelmöi, että mitä kamaluuksia minä olen tullut lukemaan. (En tietenkään vilkaissut ikärajaa, koska se nyt olisi ihan liian järkevää.) Mutta se oli upotettu niin hyvin tuohon keskusteluun, ja niin paljon oli jätetty kertomatta, että se vaikutti ihan oikeasti toimivalta ja uskottavalta.

Pidin älyttömän paljon tämän rakenteesta. Tuntui tosiaan siltä kuin olisi päässyt tilanteeseen hetkeksi kärpäseksi kattoon, kesken kaiken. Dialogi oli kokonaisuudessaan tosi aito, ja näille hahmoille sopivan aukollinen. Hieno teksti!

//Aiiivan ja unohtui mainita tuo kuningas ja lähetti! Sopii niin hyvin kaikilla mahdollisilla tasoilla. Ja Albus siirtämässä lähettiä shakkilaudalla... Niin paljon tematiikkaa! (Onko se oikea sana? Noooh jotain sellaista.)
« Viimeksi muokattu: 15.01.2019 21:15:35 kirjoittanut nominal »
Never regret something that once made you smile.

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 383
  • banneri © Ingrid
Vs: Kuningas ja lähetti | Albus/Severus, S
« Vastaus #2 : 15.01.2019 21:39:35 »
nominal Hahaa, mission completed, kun sinä pidit tästä parituksesta huolimatta! ;D Kiitos kun luit ja kommentoitkin. <3

Vendela

  • Teeholisti
  • ***
  • Viestejä: 858
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Vs: Kuningas ja lähetti | Albus/Severus, S
« Vastaus #3 : 16.01.2019 10:39:18 »
Olipa hieno teksti! Niin paljon symboliikkaa ja sanomattomia asioita rivien väleissä :D

Pidin tuosta, että Severus saapuu ja poistuu hormiverkon kautta. Se antaa mukavan mahdollisuuden tulla ja mennä nopeasti, ja sopii myös teksin luonteeseen. Hopeiset koneet, feenix ja muut yksityiskohdat toivat tekstiin hienon säväyksen ja ne toimivat kivasti.

Tuo keskustelu oli ihan älyttömän hieno. Lukija sai itse päättää mistä nämä kaksi oikeastaan puhuivat. Olit ehkä ajatellut aiheen mielessäsi kirjoittaessasi, mutta itse näin että se olisi voinut olla muutakin.

Kiitos tästä, nautin :)
Vendela
I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 383
  • banneri © Ingrid
Vs: Kuningas ja lähetti | Albus/Severus, S
« Vastaus #4 : 24.01.2019 09:58:58 »
Vendela kyllä siellä tosiaan oma ajatus taustalla oli, että mistä puhutaan, mutta näistä kahdesta ei kyllä ikinä voi tietää! :D Kiitos paljon kommentistasi. <3

Pura

  • Korpisoturi
  • ***
  • Viestejä: 432
Vs: Kuningas ja lähetti | Albus/Severus, S
« Vastaus #5 : 20.04.2019 22:36:22 »
Vaihdokkaista iltaa! Tämä on aivan upea!!!!

Yritän rauhoittua ja koota ajatuksia. Ai että kun tää on oikeasti hieno. Nimestä lähtien - rakastan sitä, niin kuvaava ja kertoo sekä heidän suhteestaan että pelistä - upeaan dynamiikkaan ja ihanan kryptiseen mutta silti niin paljastavaan keskusteluun.

En oikeastaan shippaa näitä hahmoja enkä ennen tämän tekstin lukemista olisi ollenkaan osaanut nähdä heitä yhdessä, mutta tässäpähän tää dynamiikka seisoo niin loistavana, että ei tätä enää osaa olla näkemättä. Oot saanut kummankin kuulostamaan ja tuntumaan hurjan vahvasti omalta itseltään, mikä on oikeasti huima saavutus kun on kyse kahdesta niin monimutkaisesta ihmisestä kuin Albus ja Severus.

Tykkään siitä, ettei tässä ollut mitään hahmoille epäluonteenomaista rakkaudentunnustuksia tai söpöilyä, vaan näiden kahden yhteys tuntuu hyvin luonnolliselta ja sellaiselta että se oikeasti voisikin tapahtua tällä tavalla. Kyseessä on kaksi hyvin fiksua ihmistä ja heidän illanviettonsa voisi hyvinkin olla juuri tällaista, oli se sitten ystävinä tai niin, että mukana on myös toisenlaista jännitettä.

Lainaus
" - voimme aina palata siihen, jos sinusta tuntuu siltä. Voimme pelata sen loppuun tai unohtaa sen täysin. Mikään ei hajoa, jos vain unohdamme"
Tää tällaisenaan kuulostaa niin Albukselta ensimmäisissä kirjoissa, viisaalta, hyväntahtoiselta ja leäpeältä. Sitten taas tässä:
Lainaus
Severus tunnistaa pidättyväisyyden tämän sanoissa. Sellaisen, joka kielii siitä, etteivät sanat pidä aivan täysin paikkaansa
heti perään tulee hyvin esille, että tässä on kyseessä moniulotteisempi hahmo, jonka hyväntahtoisuuden takana on omia haluja ja päämääriä, jotka vain eivät näy aivan kaikille. Severus kuitenkin tietää niistä, ja sekös aiheuttaa miesparalle päänvaivaa.

Lainaus
se saa Severuksen puristamaan kätensä nyrkkiin. Hän ei kaivannut tätä, ei keskellä sotaa, ei koskaan muulloinkaan. Hän ei tarvitse elämäänsä mitään, mikä monimutkaistaisi sitä enää entisestään. Hän on jo sitoutunut kohtaloonsa. Hän ei halua muuta. Hän ei halua sytyttää toivoa.
Näin nimenomaan. Tää on niin Severusta, ja niin hyvää. Voi että kun pidän hänestä niin paljon ja kun sie kirjoitat hänet niin loistavasti!! <3<3 Käy kyllä raukkaa myös sääliksi, tunteet on niin vaikeita :')

Pidän paljon tuosta tulisijan kautta kulkemisesta; sekin on niin severusmaista. Voi tehdä dramaattisia poistumisia tarvitsematta paiskoa ovia lapsellisesti :'D

Ihanaa kuitenkin myös tuo, että Severus palaa lopulta takaisin. <3 Ja pidän tosi paljon siitä, että edetään siirto kerrallaan, niin ettei Severus osaa ennalta suunnitella mihin tässä päädytään, eikä lukijakaan sitä tiedä. Voi itse päättää, päättyykö kaikki kenties onnellisesti, vaiko traagisesti kuin canonissa.

Nyt tuntuu etten osannut kirjoittaa niin hyvää kommenttia, kuin tämä upea teksti olisi ansainnut. Sanonpa siis vielä kerran: tää on aivan loistava. Kiitos. <3<3