Kirjoittaja Aihe: Todellisuuden pakoilua (K/Hrm, K-11, Draama)  (Luettu 3402 kertaa)

Winga

  • Gremlin
  • ***
  • Viestejä: 2 446
Todellisuuden pakoilua (K/Hrm, K-11, Draama)
« : 10.05.2008 20:03:21 »
Nimeke: Todellisuuden pakoilua
Kirjoittanut: Winga
Tyylilajit: draama, fluff
Paritus: Katie/Hermione
Ikäraja: K-11
Lyhyesti: Rakkaus saa Hermionen usein mietteliääksi, monestakin syystä.
Vastuuvapaus: JKR on hahmojen luoja ja kunnioitamme häntä siitä. Kappale on Garbagen omaisuutta, Run Baby Run.
Kirjoittajalta: Hatusta Nostettua II -haasteeseen ja Albumihaasteeseen osallistuva tarina. Ja ensimmäinen julkaisemani femme.


Todellisuuden pakoilua

Love can be so strange
Don't it amaze you?
Every time you give yourself away
It comes back to haunt you
Love's an elusive charm and it can be painful
To understand this crazy world
But you're not gonna crack
No you're never gonna crack


Hermione istui katsomassa Rohkelikon huispausharjoituksia. Hän näki, miten Katie lensi kauniisti ja harjoitteli syöksyjä ja muita liikkeitään. Koska Hermione ei ollut niin perehtynyt huispaukseen, hän ei osannut nimetä läheskään kaikkia Katien liikkeitä. Silti hän katseli onnellisena tyttöystävänsä liikkeitä. Hän ei edelleenkään käsittänyt tuuriaan, miten Katie oli sanonut pitävänsä hänestä. Ja miten helppoa hänen oli ollut tottua ajatukseen, että hän oli biseksuaalinen. Erosta Ronin kanssa ei lopulta ollut edes kulunut kovin pitkään ennen kuin molemmilla oli jo uudet.

Hermione oli yrittänyt itsekseen miettiä rakkauden luonnetta, sen aiheuttamaa kipua ja tuskaa ja sen samalla tuomaa onnea. Mutta se oli liian vaikea käsite, hän ei voinut ymmärtää rakkautta, eikä uskonut kenenkään voivan sitä täydellisesti ymmärtää. Katie oli joutunut monesti iltaisin harjoitusten jälkeen takkatulen loimussa sanomaankin Hermionelle, ettei tämä koko ajan miettisi rakkautta ja elämää, että ne vain ovat ja niitä ei voi täydellisesti ymmärtää. “Minä ymmärrän rakkaudesta ja elämästä sen verran kuin minun tarvitsee. Sinunkin kannattaisi koettaa antaa elämän opettaa itse itsestään.

Hermione oli koettanut olla ajattelematta sitä sen enempää, mutta mitä enemmän hän oli yrittänyt, sitä enemmän se oli häntä kiehtonut. Hän koetti kuitenkin olla ajamatta itseään loppuun sitä ajatellen, koetti pitää itsensä vireänä ja selväjärkisenä.

Run my baby run my baby run
Run from the noise of the street and the loaded gun
Too late for solutions to solve in the setting sun
So run my baby run my baby run


Katie oli auttanut Hermionea aina välillä unohtamaan maalliset ajatukset ajamalla tämän pois todellisuudesta. Muistot pitivät molemmat tytöt onnellisina ja muutkin olivat tyytyväisiä, ettei kumpikaan äksyillyt niin paljoa kuin ennen. Hermionekaan ei enää nalkuttanut Ronille niin paljon tämän pyytäessä apua kotitehtävissään.

Silti ajatukset rakkaudesta ja siitä, mitä sitten tapahtuisi, jos se loppuisi, pitivät Hermionen hereillä ja saivat tämän yhä toisinaan riitelemään Ronin kanssa kotitehtävistä ja Katien kanssa tämän rakkaudesta. Mutta todellisuudessa Hermione oli kuitenkin onnellinen ja tiesi Katien rakastavan häntä. Ja hän itse rakasti Katieta osoittaen sen toiselle mahdollisimman usein.

Havahtuessaan taas mietteistään Hermione havaitsi huispausharjoitusten jo päättyneen ja Katien tulleen istumaan hänen viereensä. Hermione hymyili toiselle lämpimästi ja tämä kietoi kätensä hänen ympärilleen.

”Älä mieti sitä”, Katie sanoi tietäen täsmälleen, mikä Hermionen oli saanut niin mietteliääksi. ”Älä mieti sitä nyt, ollaan vaan. Kyllä elämä selvittää.” Hermione hymyili ja nojasi toiseen. Hetkeksi hän unohtikin asian tietäen vielä kuitenkin tulevansa miettimään sitä.

***

Life can be so cruel
Don't it astound you?
So when nothing seems too certain or safe
Let it burn through you
You can keep it pure on the inside
And you know what you believe to be right
So you're not gonna crack
No you're never gonna crack


Muutaman päivän päästä Hermione miettikin taas rakkautta, tällä kertaa toisesta syystä. Hän ja Katie olivat riidelleet päivällä jostakin ihan turhasta eikä kumpikaan ollut suostunut antamaan periksi tai pyytämään anteeksi. Hermione mietti, kestäisikö heidän rakkautensa, sillä vaikka asia tuntui pieneltä, oli riidasta tullut suuri ja kumpikin oli vielä vihainen toiselle. Kumpikin oli olevinaan oikeassa ja kenties niin olikin sillä heidän riitansa oli koskenut kotitonttuja, Katien tietenkin ollessa sitä mieltä, että niitä piti olla, ja että ne pitivät työstään ja Hermionen pitäessä SYLKYn puolta ja kertoessa omia mielipiteitään asiasta.

Hermionelle asia oli tärkeä ja se kuului hänen elämäänsä ja Katien puheet olivat kuohuttaneet tytön tunteita. Silti hän oli pitänyt heidän rakkauttaan ja yhdessäoloaankin itsestäänselvänä, eikä nyt tiennyt, oliko se enää niin itsestäänselvää. Riidat kuitenkin aina saivat epäilemään rakkauden itsestäänselvyyttä ja rakkautta itseäänkin. Tähän mennessä tytöt olivat aina onnistuneet sopimaan riitansa ja tämänkin Hermione toivoi heidän sopivan, ehkei heti, mutta aikaa myöten.

***

Run my baby run my baby run
Run from the noise of the street and the loaded gun
Too late for solutions to solve in the setting sun
So run my baby run my baby run


Kun riitaa ei ollut vielä seuraavaan huispausotteluun mennessä sovittu, alkoi Hermione pakoilemaan todellisuutta. Hän vajosi ajatuksiinsa onnellisesta elämästä oman rakkaan kanssa. Useimmiten rakas hänen ajatuksissaan kuitenkin oli Katie eikä se auttanut Hermionea lainkaan. Hän oli jo melkein valmis myöntämään itse olleensa väärässä, mutta hänestä tuntui kuitenkin, että SYLKY oli hänelle niin tärkeä, ettei hän voinut tehdä sitä. Hermione oli kuitenkin ollut SYLKYn parissa pitempään kuin Katien. Ja aiemmin totuutta oli ollut helpompi paeta: oli ollut Katie auttamassa, oli ollut Katie, jonka luo paeta, oli ollut Katie, jota rakastaa. Mutta nyt Katie oli syy, miksi piti paeta todellisuutta.

Ja rakkaus. Hermione oli ryhtynyt epäilemään, ettei sitä ehkä ollutkaan olemassa. Ehkä oli olemassa vain toinen todellisuus, jonka sai aikaan rakkauden illuusio. Illuusio siitä, että toisesta saattoi välittää niin paljon enemmän kuin mistään muusta. Ja se illuusio oli yhä olemassa Hermionelle, kyllä hän välitti Katiesta paljon.

Find out who you are before you regret it
Cause life is so short there's no time to waste it


Kenties Katie oli ollut oikeassa siinä, että Hermionen ei pitäisi yrittää selvittääkään elämää vaan antaa elämän selvittää itse itsensä. Nyt Hermione nimittäin tajusi, ettei hän tiennytkään, kuka hän itse oli. Hän oli paremmin selvillä rakkauden luonteesta, sen luomasta illuusiosta, kuin itsestään. Hermione tahtoi tietää, kuinka paljon todella välitti Katiesta ja olisiko valmis joustamaan joissakin asioissa voidakseen taas olla toisen kanssa, voidakseen rakastaa ja helpommin paeta todellisuutta toiseen ulottuvuuteen.

***

So run my baby run my baby run
Run from the noise of the street and the loaded gun
Too late for solutions to solve in the setting sun
So run my baby run my baby run


Hermionella ei mennyt pitkään, ennen kuin hän oli jo selvillä siitä, merkitsikö Katie hänelle todella paljon. Merkitsi, se oli hänen vastauksensa. Sen tähden hän seuraavien harjoitusten jälkeen odotti pukuhuoneen edessä toista pyytääkseen anteeksi, selittääkseen ja kuitenkin todetakseen pitävänsä omat mielipiteensä. Katie oli viimeinen, joka tuli ovesta ulos ja Hermione astui heti toisen eteen.

”Katie”, Hermione sanoi, ”meidän on juteltava.”

Katie pysähtyi ja kääntyi katsomaan Hermionea. ”Niin?”

”Minä rakastan sinua. Eivätkä kotitonttujen oikeudet muuta sitä. Ole sinä mitä mieltä tahansa, kunhan et tahdo niitä kiduttaa ja minä pidän kiinni omista periaatteistani. Miten tahansa, kunhan vain voin olla sinun kanssasi”, Hermione sanoi ja toivoi toisen sanovan jotakin.

Jonkin aikaa Katie oli hiljaa, mutta puhui sitten. ”En minäkään olisi tahtonut sinun kanssasi riidellä, mutta jotenkin en vain voinut tulla puhumaan kanssasi, kun minusta minulla ei ollut mitään anteeksipyydettävää ja tiesin, ettet sinäkään pyytäisi anteeksi, koska sinä todella olet omaa mieltäsi. Olen kuitenkin pahoillani, etten puhunut kanssasi aiemmin, minäkin rakastan sinua.”

”Ei anneta tällaisen tulla enää väliimme, keskustellaan mieluummin”, Hermione pyysi.

”Ei anneta”, Katie nyökkäsi ja tytöt suutelivat pitkästä aikaa. Hermione nautti taas siitä, että saattaisi paeta todellisuutta helpommin. Ja että hänen olisi taas helpompaa pohtia rakkautta.
« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 19:58:57 kirjoittanut Winga »
"It's just like I always say; if you want to find something weird you have to go downtown."

Voldemort

  • Vieras
Vs: Todellisuuden pakoilua
« Vastaus #1 : 11.05.2008 15:51:13 »
Tunnustan, että tulin vakoilemaan sinua ja ottamaan vaikutteita, koska näin että olit ottanut osaa Hatusta nostettua -haasteeseen ja koska sinullakin on femmehaasta ja Hermione.  ;D Hermionelle on helppo kuvitella ominaiseksi turhaakin pohtimista ja hän voi olla tunteiden suhteen todella epävarma, vaikka muuten esiintyykin usein kaikkitietävänä. Teorian tietäminen ei ole sama asia kuin sen toteuttaminen. Ficissä ei oikeastaan tapahtunut mitään, mutta pohdittiin elämän tärkeitä kysymyksiä ja rakkauden ikuista ongelmaa - sitä kestääkö se. Katie tuntui mukavan kypsältä. Oikeastaan pidin tässä ehkä eniten siitä, että hahmot riitelystään huolimatta tuntuivat kypsiltä ja oivalsivat missä mättää. Ja jokainen tarvitsee todellisuuspakoa, myös Hermione, joka tuntuu HP kirjoissa niin rationaalisuuden huipentumalta, että olen varma että varsinkin hän tarvitsee todellisuuspakoa. ;D 

Winga

  • Gremlin
  • ***
  • Viestejä: 2 446
Vs: Todellisuuden pakoilua
« Vastaus #2 : 22.05.2008 21:24:35 »
Minttushka: Kiits, dear. Toki Hermione noita miettii... ;)

Voldemort: Hihhih, siitä vain vakoilemaan. Ei ficeissä musta aina tarvitse tapahtua paljoakaan...
Minustakin Hermione tarvitsee todellisuuspakoa (ja kenties hän pakoileekin kirjojen avulla, ei koulu- mutta muiden).
Kiitos kaunis  :)
"It's just like I always say; if you want to find something weird you have to go downtown."

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 083
  • Peace & Love
Vs: Todellisuuden pakoilua
« Vastaus #3 : 27.06.2008 20:19:46 »
Pakko kyyläillä miä muut oat kirjoittaneet Hatusta nostettua haasteesen, ettei liiaksi käperry omien juttujensa keskelle.

Paljoa femmeä en lue, ei johdu kyllä mielenkiinnon puutteesta vaan siitä, etten oe vielä kilahtanut kunnolla mihinkään femmeparitukseen ;D Kyseessä on kuitenkin jo toinen lukemani jossa toisena osapuolena on Katie. En kyllä itse meinaa melkein millään saada päähäni edes kuvaa Katiesta, vaikka hän ei ihan kaikkein pienin sivuhahmo olekaan. Kuitenkin pystyn näkemään hänet Hermionen kanssa, jotenkin kumatkin fiksuina ja älykkäinä sopivat toisilinsa.

Niin, ja oikein Hermiomainen oli ficin tuntuma, täytyi itseasiassa vähän jarrutella itseä ettei lukenut liian nopeasti, sillä silloin kaikki jännät jutut olis mennyt ihan ohitse.

Draamaa ja fluffyä :D Ihanaa. Ja tuo Hermionen SYLKYyn suhtautuminen oli juri nin hermiomaista kuin sen pitääkin.

Nonni, emminä oiekn osaa mitään sen fiksumpaa sanoa, hyvä ficci, hyvin toteutettu, kiva paritus ja muutenkin todella mukava. Kiitos.

Terkuin: jjb

Here comes the sun and I say
It's all right

Winga

  • Gremlin
  • ***
  • Viestejä: 2 446
Vs: Todellisuuden pakoilua
« Vastaus #4 : 11.08.2008 22:24:14 »
jossujb: Järkevä keino kuluttaa aikaansa.

Itsekään en femmeä niin lue, vaikka onkin pari paritusta, joita en voi jättää lukematta...
Hah, kiva, kun sait kuvan päähäsi, mullakin meni hetki miettiä, että 'Katie, Katie, aivan!'
Heh, kiitos. On hyvä, että Hermione on oikeanlainen suhtautumisessaan SYLKYyn, prioriteettiinsa. Ja minusta kommenttis on fiksu!
"It's just like I always say; if you want to find something weird you have to go downtown."