Kirjoittaja Aihe: Romance: Severus Kalkaros/OC, K-11  (Luettu 1412 kertaa)

somerhalder

  • ***
  • Viestejä: 5
Romance: Severus Kalkaros/OC, K-11
« : 10.01.2019 23:31:40 »
Kirjoittaja: somerhalder
Genre: Romance
Vastuuvapaus: Rowling omistaa hahmot ja tämän upean fantasiamaailman. (Lukuunottamatta omaa hahmoani)
Ikäraja: Pääasiassa k-11, ellei toisin mainita.
Paritus: Severus Kalkaros/OC-hahmo
A/N: Olen kirjoittanut ensimmäiset luvut muutama vuosi sitten, joten virheitä luultavasti löytyy.


“Kaiken Alku”, Osa 1

Hei, olen Evangeline, mutta muut kutsuvat Evaksi. On vuosi 1983, on Syyskuu. En ole vielä täyttänyt 11, synttärini ovat vasta 18. päivä.
Kuitenkin, olen menossa Tylypahkaan tänään. Tylypahka on noitien ja velhojen taikakoulu Englannissa.
Pikkusiskoni tuli mukaan saattamaan minut King Crossin-asemalle. Hän osaa olla sitten niin ärsyttävä. Hän vain huusi ja huusi, että haluaa tulla mukaani. Pikkusiskoni on neljä vuotias, hänen nimensä on Elena. Meillä kaikilla kolmella on tumman ruskeat hiukset, jotka muistuttavat tietyssä valaistuksessa mustalta. Elenalla on todella paksut kiharat lyhyet hiukset sekä pulleat posket. Minulla ja äidillä on suorat ja ohuet. Paitsi, että äidillä on otsatukka, ja minulla ei.
Olemme juuri saapuneet asemalle 9 ja 3/4. Olen lakanan valkea, minua pelottaa. Olen lähdössä vuodeksi aivan yksin uuteen kouluun, enkä tunne sieltä ketään! Jopa lapsuuden ystäväni Drew muutti toiseen maahan!
Äiti kumartuu mun puoleen ja silittää ohuita hiuksiani, sitten suukottaa mun kapeita kasvoja.
"Ole reipas Eva, kyllä se hyvin menee", hän kannustaa hymy huulillaan. Äiti on niin kaunis. Mutta näen kun sen silmäkulmasta valuu yksinäisen kyynel. Tiedän, että hän miettii isää. Isän kuolemasta on noin neljä vuotta. Äiti esittää reipasta vaikka näen, että häneen sattuu.
Halaan äitiä tiukasti, äiti halaa takaisin.
"Pidä huolta itsestäsi", hän kuiskaa vielä mun korvaan, ennen kuin kello lyö tasaa. On lähtemisen aika. Äiti auttaa mun ison matkalaukun, sekä pöllön junaan. Sitten alkaa nousta savua junan piipusta ja se lähtee liikkeelle. Raahaan matkalaukun sekä pöllön häkin ikkunaan, josta vilkutan äidille ja siskolle.

Lähes kaikki vaunuosastot ovat täynnä, mutta vihdoin löydän tyhjän, melkein junan perältä. Yritän vaivalloisesti nostaa heikoin lihaksin raskasta matkalaukkua ylös kaapille, onnistumatta. Pian kuulen vanhemman pojan äänen takanani.
"Tarvitsetko apua tuon laukun kanssa?", kysyy oranssi hiuksinen poika. Hän näyttää minua hieman vanhemmalta.
"Nimeni on Bill Weasley, olen menossa 3. vuosiluokalle", hän esittäytyy ja ojentaa kätensä.
"Evangeline Emerson, ensimmäinen vuosiluokka", esittäydyn myös ja puristan hänen kättään. Sitten Bill auttoi matkalaukkuni ylös kaapin päälle. Juttelimme hetken niitä näitä, kunnes hänen oli aika lähteä toiseen vaunuosastoon, jossa hänen ystävänsä olivat.
Ja tästä alkaa minun tarinani
« Viimeksi muokattu: 11.01.2019 00:16:17 kirjoittanut somerhalder »

somerhalder

  • ***
  • Viestejä: 5
Vs: Romance: Severus Kalkaros/OC
« Vastaus #1 : 11.01.2019 00:12:55 »
“Sininen Tähtitaivas”, Osa 2

Kymmenet paatit lipuivat kohti linnaa. Oli tyyntä ja hiljaista, lukuunottamatta pienien sadepisaroiden ääntä. Taivaalla ei ollut ainuttakaan pilveä. Taivas oli tummansininen ja siellä oli miljoonittain tähtiä. Oli niin kaunista.
Pian linna alkoi häämöttää. Linnassa paloivat kauniit valot. Pieni tuulahdus heilutti märkiä hiuksiani. Naamastani tiputteli muutamia vesipisaroita veneen puiselle tasolle. Kun pienet veneet saapuivat rantaan, nousimme kaikki ensimmäisen vuosiluokan oppilaat rannalle.

Saavuttuamme Suuren salin suurille oville, oli meitä vastassa vanhempi nainen. Hän esittäytyi Minerva McGarmiwaksi, hän opetti muodonmuutosta.
Sitten hän kertoi hieman koulun säännöistä sun muusta. Kaiken sen tietysti jo tiesin. Olin lukenut paljon kirjoja Tylypahkasta. Tiesin jopa mihin tupaan kuuluisin, Korpinkynteen, tuvanjohtajani tulisi olemaan Lipetit, joka opetti loitsuja.
Vähän ajan kuluttua siirryimme siistissä parijonossa Suureen saliin. Siellä oli neljä suurta pitkää pöytää, jokaiselle tuvalle omansa.
Katto oli lumottu näyttämään taivaalta.
Salin päädyssä oli henkilökunnan pöytä, jonka edessä oli tuoli, sekä sen päällä hattu. Olin lukenut siitä, tuo hattu määräisi tuvan, johon oppilas sitten kuuluisi 7 vuoden ajan. Siirryimme seuraavaksi riveihin. Hatun laulettua jokavuotuinen laulunsa, oli lajittelun aika. McGarmiwa otti pitkän käärön esille, josta luetteli aina oppilaan nimen.
Sinä aikana tutkailin henkilökunnan pöytää. Kaikkien muiden kasvoilla oli leveä hymy. Yksi kuitenkin kiinnitti huomioni. Hän ei hymyillyt, hänellä oli mustat lyhyet hiukset, jotka näyttivät hieman rasvaisilta. Iso koukkunenä, sekä tummat mystiset silmät. Mies näytti ankaralta ja vihaisena. Tuo mies oli Severus Kalkaros, hän opetti liemiä. Kuulemani sekä lukemani mukaan, Kalkaros oli kärttyisä äijänkäppänä, joka vihasi rohkelikko tupaa. Häntä oli mahdoton miellyttää. Hän tykkäsi ottaa pois pisteitä muilta tuvilta, ja teki sen aina kun tuli mahdollisuus. Lukuunottamatta tietenkin omaa tupaansa. Kalkaros oli luihuisten tuvanjohtaja, ja suosi luihuisia. Tai näin olin ainakin kuullut.
Pian hän huomasi tuijotukseni, ja vilkaisi minua häijyllä sekä välinpitämättömällä katseella.
"Evangeline Emerson!", kuului huuto McGarmiwan suusta. Astelin hatun luokse ja istuin tuoliin, kaikkien salissa olijoiden tuijottaessa. Hattu ehti tuskin koskettaa päältäni kun se jo huusi:
"Luihuinen!", suuressa hämmennyksen vallassa nousin tuolista ja astelin luihuisten tupapöytään istumaan. En voinut uskoa tätä todeksi!