Kirjoittaja Aihe: Albuksen viimeinen toive | S | Albus + Aberforth  (Luettu 1464 kertaa)

Crysted

  • Queen of dead plants
  • ***
  • Viestejä: 2 706
  • inFINIty
    • Listaukseni
Nimi: Albuksen viimeinen toive
Kirjoittaja: Crysted
Ikäraja: S
Henkilöt: Albus + Aberforth
Genre: Angst
Yhteenveto: Albuksen päivät alkavat loppua, mutta hän ei aio lähteä maailmasta ennen kuin kertoo veljelleen jotain
Disclaimer: En omista muuta kuin mielikuvitukseni
A/N: Osallistuu haasteisiin 12 Hahmoa, Kerää kaikki hahmot II, Neljän tuvan haaste III, Teelusikan tunneskaala II ja ff100

Lehmänkello kolahti, kun Albus heilautti Sianpään oven auki. Albus ei yllättynyt siitä, ettei paikalla ollut ristin sieluakaan. Jos hän olisi saapunut mihin tahansa muuhun juomapaikkaan, hän olisi epäröinyt oliko paikka auki, mutta joka vuosi ennen kouluvuoden alkua Sianpäässä ei todellakaan tarvinnut varautua ryysikseen. Ei sillä, että siellä ikinä oli ryysistä, sinne kun ei kannattanut mennä, jos teki mieli kohtalaista juotavaa.

Takahuoneesta ilmestyi tiskin taakse aina yhtä yrmeän näköinen Aberforth harmaassa kaavussaan, johon miehen yhtä harmaat hiukset ja parta sulautuivat niin, että näytti melkein kuin ne olisivat jonkinlainen kaulus kaavulle.

”Hyvää iltapäivää Aberforth”, Albus toivotti pirteästi kävellessään tiskin luokse ja istui baarijakkaralle.

Aberforth mulkoili häntä kulmiensa alta, eikä sanonut mitään, vaan kaatoi hänelle vain suttuiseen lasiin kermakaljan ja työnsi sen Albuksen eteen.

”Kiitos”, Albus sanoi ja laski muutaman sirpin tiskille, käyttäen huomaamatta sitä kättään, jota koristi komea musta kuolio. Aberforth tuijotti kättä, mutta ei vieläkään sanonut mitään, otti vain rahat ja heitti ne kassakoneeseen. Sitten hän kääntyi hinkkaamaan likaisella rätillä tiskiä, jota hän oli hinkannut viimeiset neljäkymmentä vuotta saamatta yhtäkään tahraa pois.

Albus antoi katseensa kiertää typötyhjää pubia. Ikkunanraoista puski aurinkoisella säällä sisään pieniä valojuovia, joissa pölyhiukkaset pääsivät viihdyttämään katsojia tanssillaan. Sianpäässä sellainen viihdykekin oli jotain.

”Tämä sinun paikkasi on kyllä oivallinen, kun haluaa nauttia viimeisistä hetkistä yksinäisyydestä ennen kouluvuoden alkua”, Albus sanoi hyväntuulisesti ja siemaisi kermakaljaansa, joka oli ihan yhtä kauheaa kuin aina ennenkin.

”Milloin?” Aberfort keskeytti.

”Ai koulu alkaa? Ensi viikolla, syyskuun ensimmäisenä ihan niin kuin aina. Minun ei varmaankaan tarvitse muistuttaa, että oppilaat saattavat yrittää taas keksiä jotain metkuja ostaakseen alkoholia, mutta sinun-”

”Ei, kun milloin tuo leviää niin pahaksi, että arkku kutsuu”, Aberfort keskeytti.

Albus laski katseensa käteensä. Mustuminen oli alkanut etusormesta, johon hän oli sormuksen laittanut ja edennyt siitä parissa viikossa jo muihin sormiin. Pikkurillin ulkosyrjässä näkyi vielä hieman tervettä ihoa, mutta Albus tiesi, ettei menisi montakaan päivää, ennen kuin sekin mustuisi hiilen näköiseksi.

”Severus sanoi puolisen vuotta. Hyvällä tuurilla”, Albus totesi neutraalisti.

Aberforth korskahti partaansa ja jatkoi tiskin hinkkaamista. Ääni ei ollut pahantuulinen, enemmänkin väliinpitämätön ja epäyllättynyt, niin kuin Aberforth olisi odottanut jotain tälläistä tapahtuvaksi. Aberforth ei kysynyt enempää kysymyksiä. Ei sen pitäisi olla yllätys Albukselle, mutta ei hän voinut mitään sille, että häntä hieman harmitti veljensä välinpitämättömyys. Ei syy ollut pelkästään Aberforthin, kyllä Albus sen tiesi. Hän oli itse syy siihen, mikseivät he olleet koskaan olleet läheisiä. Hän oli kuitenkin herätellyt toiveita siitä, että voisi korjata asiat pikku hiljaa, mutta näköjään Aberforth ei tuntenut samoin.

”En ikinä ehtinyt kertomaan heille, että olen pahoillani, Aberforth”, Albus sanoi hiljaa ja vilkaisi taas kättään, koskettaen kohtaa, johon oli pujottanut elpymyskivellä varustetun hirnyrkin toivoen näkevänsä perheensä. ”Hivenen ironista ehkä, että juuri se koitui kohtalokseni. Se, että halusin saada mahdollisuuden anteeksiantoon”, Albus tuumi ja vilkaisi sitten taas veljeään, joka piteli yhä rättiä tiukasti kädessään tiskin yllä, muttei enää liikuttanut sitä sen pintaa pitkin.

”Mutta ehkä se on vain oikein, että minun loppuni on hidas”, Albus jatkoi. ”Ainakin minulla on monta kuukautta aikaa pyytää sinulta anteeksiantoa.”

”Entä jos en anna anteeksi?” Aberforth murahti.

”Etkai aio evätä kuolevalta mieheltä viimeistä toivetta?” Albus sanoi puoliksi vitsaillen. Aberforth vain mulkaisi häntä, jolle Albus hymähti. ”No, sitten minä käyn täällä joka päivä, niin että kyllästyt minuun ja sinun on pakko antaa anteeksi silkasta suuttumuksesta.”

Aberforth päästi hieman naurahdukselta kuulostavan äännähdyksen ja kohotti Albukselle kulmaansa. ”Se kuulostaa ihan sinun tapaiseltasi”, hän mutisi ja alkoi taas pyöritellä rättiä tiskin yllä. Albus istui paikoillaan vielä viitisen minuuttia siemaillen huoneenlämpöistä kermakaljaansa, mutta hän vaistosi, että keskustelu oli ohi.

Albus nousi hiljalleen ylös ja otti muutaman askeleen ovea kohti, mutta kääntyi vielä katsomaan veljeään. Hän halusi sanoa jotain, mitä ei ollut ikinä sanonut Arianalle, äidilleen tai isälleen. Hän oli aina katunut sitä ja yrittänyt sanoa ne sanat Aberforthille jo vuosia, mutta sanat olivat aina jumittuneet kurkkuun. Ehkä ylpeys oli estänyt tai ehkä syvällä sisimmässä piilossa oleva itsesuojeluvaisto, joka kielsi häntä yrittämästä, jottei hän pettyisi. Ehkä hän oli odottanut, että Aberforth sanoisi sen ensin, tai edes antaisi vihjeen siitä, että välitti jonkin verran. Katsellessaan veljensä rypyttynyttä otsaa, parran alla hivenen mutristuneita huulia ja silmiä, joista paistoivat vuodet ja suru, Albus vaistosi, että Aberforth halusi antaa anteeksi, muttei osannut pukea sitä sanoiksi jääräpäisyytensä takia. Hän oli ollut joskus samanlainen.

”Minä rakastan sinua. Tiedäthän sen?”

Aberforth pärskähti yllättyneenä ja nosti katseensa häneen. ”Kuinka humalaan sinä puolesta tuopillisesta pääsit?”

Albus hymyili surullisesti. Ehkä hän sitten oli ikuinen optimisti. ”Ehkä sinunkin pitäisi koettaa.”

Aberforth avasi suunsa, mutta sulki sen sitten, kun ei näyttänyt tietävän mitä sanoa. Sitten hän kääntyi taas tiskin puoleen ja alkoi hinkata puupintaa. Juuri, kun Albus oli tarttunut ovenkahvaan, Aberfort selvitti kurkkuaan.

”Yritä kestää niitä ipanoita. Saatat saada alennusta seuraavasta tuopillisestasi, sitten kun saat heistä tarpeeksesi ja kaipaat tänne yksinäisyyteen”, Aberforth tokaisi katse rätissään.

Albuksen suupielille nousi pieni hymy. ”Minun sietäisi saadakin, sinun litkusi on melko kauheaa.”

Aberforth naurahti, muttei kääntynyt katsomaan häntä. Se oli kuitenkin tarpeeksi Albukselle. Astuessaan hämärästä pubista auringonpaisteeseen, Albus tunsi olonsa hivenen toiveikkaammaksi.
« Viimeksi muokattu: 02.01.2019 19:19:21 kirjoittanut Crysted »

Never underestimate the power of fanfiction

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 3 503
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Albuksen viimeinen toive | S | Albus + Aberforth
« Vastaus #1 : 02.01.2019 18:58:41 »
Kiva että tuo 12 hahmoa -haaste synnyttää jo heti uusia ficcejä! :) Voi kuinka mainiota!

Tykkäsin paljon tämän tarinan ideasta ja siitä, että Albus koetti paikata virheitään, saada rauhan sydämelleen ja anteeksiannon sitä painamaan jääneistä teoistaan ja tekemättä jättämisistään ennen kuolemaansa. Veljesten kireät välit eivät ihmetytä, mutta oli herttaista, että lopussa ilmeni kuinka he kuitenkin välittävät toisistaan, olipa sitä miten vaikea ilmaista tahansa.

Lainaus
Albus vaistosi, että Aberforth halusi antaa anteeksi, muttei osannut pukea sitä sanoiksi jääräpäisyytensä takia. Hän oli ollut joskus samanlainen.
Tuo "joskus" huvitti hieman, sillä minusta tuntuu, että eletty elämä on ottanut aikansa, ennen kuin Albus on päässyt itsekään eroon ylpeydestään ja jääräpäisyydestään. ;)

Aberforthin sanailu oli tämän ficin parasta antia. :) Pidän Aberforthista, ukkeli on aina tuntunut minusta kovin sympaattiselta. Tuollaiset ilmaisut, kuten hiusten ja parran vaikuttaminen kuin kaavun kaulukselta, herättävät aina mukavan vahvoja mielikuvia.
« Viimeksi muokattu: 02.01.2019 19:32:04 kirjoittanut Fiorella »
I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Crysted

  • Queen of dead plants
  • ***
  • Viestejä: 2 706
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Albuksen viimeinen toive | S | Albus + Aberforth
« Vastaus #2 : 02.01.2019 19:29:18 »
Fiorella: Tuo haaste oli kyllä kovin inspaava :) Heh ei ihme jos pari virhettä tuli, kirjotin ja julkasin tän jossain tunnissa kun iski inspis ja kauhea halu saada julkastua se tuohon haasteeseen heti :D Mun piti tuijottaa pitkän aikaa tuota komisti "komea kuolio kohtaa" ennen kun ees tajusin että joo siinähän piti lukea "koristi komea kuolio" :D Jep, kyllä Albuksen jääräpäisyys varmaan kesti vanhuusiälle asti, mutta ajattelin että näin kuolemaa silmiin katsoessa Albuskin nöyrtyy hieman. Aberforth on kyllä symppis hahmo :D Mukavaa että tykkäsit tästä ficistä, kiitos kommentistasi :)

Never underestimate the power of fanfiction

nominal

  • ***
  • Viestejä: 2 952
Vs: Albuksen viimeinen toive | S | Albus + Aberforth
« Vastaus #3 : 12.01.2019 11:27:56 »
Tulinpas vilkaisemaan tämän toisenkin kommenttikampanjaan jättämäsi ficin, vaikken itse näitä sieltä napannutkaan ;D Koska jee Albusta ja Aberfothia! Olen itse sen verran paljon kirjoittanut Albuksesta, että haaste ei kirjoittamaan inspannut, mutta sitäkin kivempi, kun muut kirjoittavat hänestä lisää.

Fiorellan tavoin minäkin pidin tässä erityisen paljon Aberfothista! Samoin pidin tässä veljesten välisestä öööö mikä se sana on, vähän kuin kemia mutta ei se, ehkä ennemmin jännite? En tiedä, en saa sanaa päähäni, mutta siis se miten he suhtautuivat toisiinsa. Molemmat olivat aivan omia itseään!
//Ääk nyt tuli kiirus muualle, pakko lähettää tynkänä, mut helmi ficci jee!
Never regret something that once made you smile.

Crysted

  • Queen of dead plants
  • ***
  • Viestejä: 2 706
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Albuksen viimeinen toive | S | Albus + Aberforth
« Vastaus #4 : 13.01.2019 09:58:05 »
nominal: Piti kyllä hetken aikaa pohdiskella mitäs kirjottaisin Albuksesta kun hän siihen 12 hahmoa haasteeseen tuli. Eka meinasin jotain talvista, mutta sitten mieleen tuli tämä skenaario, että mahtoiko Albus ikinä kertoa veljelleen kuolemansa lähestymisestä, joten siitä sitten syntyi tämä :) Mukavaa että hahmot vaikuttivat omilta itsiltään ja tykkäsit, kiitos kommentistasi :)

Never underestimate the power of fanfiction

Vendela

  • Teeholisti
  • ***
  • Viestejä: 999
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Vs: Albuksen viimeinen toive | S | Albus + Aberforth
« Vastaus #5 : 13.01.2019 14:59:36 »
Minäkin olen täällä pitkälti tuon 12 hahmoa -haasteen vuoksi, mutta myös siksi että tämän nimi on välillä tullut vastaan 'viimeisimmät lukemattomat viestit' osiossa. Joten tulin katsomaan mikä tuo viimeinen toive oikein on ja yllätyin positiivisesti :D

Jostain syystä ajattelin ja kuvittelin että Albus olisi tullut pyytämään viimeisenä toiveenaan, että Aberforth katsoisi Harryn ja kumppaneiden perään ja auttaisi näitä sitten kun Albusta itseään ei enää olisi. Se, ettei tämä teksti mennytkään niin oli ihan älyttömän hienoa ja minusta tämä toive oli paljon parempi! Joten se, että kuoleman lähestyessä Albus tahtoo tehdä sen, mitä ei ole tehnyt niiden muiden läheistensä kohdalla on todella koskettavaa.

Kuten Fio tuossa edellä totesi, niin minäkin nautin valtavasti Aberforthin sanailusta. Se oli juuri sopivan juroa, mutta rivien välistä saattoi lukea myös muutakin. Lopulta siellä oli myös se pieni toivonkipinä mikä ilahdutti suuresti.

Kiitos tästä, tykkäsin :)

Vendela
I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Crysted

  • Queen of dead plants
  • ***
  • Viestejä: 2 706
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Albuksen viimeinen toive | S | Albus + Aberforth
« Vastaus #6 : 14.01.2019 13:49:48 »
Vendela: Mä itseasiassa jossain vaiheessa mietin, että pitäiskö näiden kahden keskustella jotain Harrysta, mutta päätin sitten pitää keskustelun keskittyneenä vain veljeksiin :) Mukavaa että tykkäsit tästä, kiitos kommentistasi :)

Never underestimate the power of fanfiction

Ilomiete

  • ***
  • Viestejä: 337
  • Ava Crystedin, joulukalenterista
Vs: Albuksen viimeinen toive | S | Albus + Aberforth
« Vastaus #7 : 16.01.2019 17:54:58 »
Tästä tuli jotenkin lämpöinen fiilis vaikka aiheena aika surullinen. Aberforthin ja Albuksen välejä olen miettinyt että pyysikö Albus anteeksi ja antoiko Aberforth hänelle. Pidin tätä erinomaisena lähelle totuutta- jos niin voi sanoa fiktiosta, pääsevänä tapahtumien kulkuna. Ja ihanaa että Aberfort antoi Albuksen tulla pubiinsa. Jos ei muuta niin yhdessä vietetty aika juuri ennen kuolemaa ollut varmasti molemmille tärkeää.

Miulla on aina vaikeuksia lopettaa kommentit jotenkin järkevästi niin sanon nyt että kiitos tästä nerokkaasta tekstistä  :D
orbis unum

Crysted

  • Queen of dead plants
  • ***
  • Viestejä: 2 706
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Albuksen viimeinen toive | S | Albus + Aberforth
« Vastaus #8 : 18.01.2019 17:37:18 »
Ilomiete: Mukavaa että tää vaikutti susta uskottavalta canoniin, tykkään ite kovasti kirjottaa canon hetkiin sijottuvia tapahtumia, joita canonissa ei kuitenkaan kuvata, kuten kuten just tää Albus + Aberforth keskustelu :) Samaistun, kommenttiloput on aina haastavia :D Kiitos itsellesi kommentistasi :)

Never underestimate the power of fanfiction