Kirjoittaja Aihe: Voltron: Päättämättä, päätöksettä (S • synkähköä romantiikkaa, Lance/Keith/Shiro • 2,5-raapale)  (Luettu 1799 kertaa)

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50




S • Voltron: Legendary Defender
Voltron ei ole minun omaisuuttani. Tämä teksti on fanifiktiota, jota kirjoittelen vain omaksi (ja mahdollisesti muiden) iloksi.

Joululahjatarinatopan innoittamana hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta, Vilna! :-* Toiveissa oli Voltronia, polyamoriaa tällä kolmikolla ja romanttista angstia. Tämä on varsin vieras parituskolmikko minulle, mutta teki mieli kuitenkin kokeilla, ja tällaista siitä nyt sitten syntyi. Tämä on myös ihka ensimmäinen Voltron-fikkini, joten elekää vannoutuneet voltronistit pliis nirhatko minua, jos tämä on ihan karsea, heh! ;D




Toisinaan Lance tuntee itsensä ulkopuoliseksi.

Kerran hän aamulla suihkussa käytyään seisahtuu kylpyhuoneen ovella, paljaat jalkansa kolottavalla kynnyksellä. Keith ja Shiro istuvat keittiön saarekkeen ääressä baarijakkaroilla murokulhojensa äärellä, ja ikkunasta kiirivä valo rakentaa heistä eläviä veistoksia. Jompikumpi on selvästi kertonut jotain hauskaa, sillä molemmat nauravat, Keith kämmenensä taakse piiloutuen ja Shiro murokulholleen virnistellen.

Hetken Lancesta tuntuu, että he nauravat hänelle. Sitten hän huomaa, että hänellekin on katettu kulho, jonka vieressä on hänen lempijuomalasinsa appelsiinimehulla täytettynä. Hän alkaa pörröttää hiuksiaan kuiviksi pyyhkeellä ja ajattelee olevansa typerä.

Kun Lance kerran kotiutuu pitkän päivän jälkeen, hän löytää itsensä suuresta syleilystä, kun Keith ja Shiro kaappaavat hänet yhtä aikaa halaukseen. Kahdet lämpimät, vahvat kädet kietoutuvat hänen ympärilleen ja sivelevät hänen uupumuksesta arkoja lihaksiaan. Lance sulkee silmänsä.

Hetken Lance tuntee itsensä kaivatuksi, merkitykselliseksi. Sitten hän haistaa tuoksun, jota kantautuu Keithin leukapielestä ja Shiron kainalosta ja kaikkialta muualtakin. Se on trooppisia hedelmiä uhkuvan kylpyvaahdon tuoksu, joka kertoo Lancelle tarinoita siitä, kuinka Keith ja Shiro kylpevät yhdessä, kahdestaan, kaipaamatta Lancea ollenkaan. Lance vetäytyy omilleen ja ajattelee olevansa typerä.

Toisinaan Lance tuntee, ettei hän pysty tähän. Hän haluaa elämäänsä jonkun, vain yhden, jonkun jolle hän on kaikki. Sitten hän muistaa, miten paljon hän rakastaa Keithiä ja Shiroa, kumpaakin. Keith on Lancelle kaikki, ja Shiro on Lancelle kaikki, eikä Lance pysty päättämään, haluaako hän kumpaakaan.

Lance ei pysty päättämään heidän omituista yhteiseloaan. Hän ei tiedä, onko sen ulkopuolella eloa enää ollenkaan, ainakaan mitään mikä olisi parempaa kuin kehää kiertävät ajatukset, repivä rakkaus ja erottava epävarmuus, toistuva typeryys.

Niin kaikki jatkuu.


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 185
Oon Vilnalta itseltään lukenut aikaisemmin yhden samankaltaista aihepiiriä käsittelevän Shklance-tekstin (*klik*, K-11), jossa Lance myös tunsi itsensä ulkopuoliseksi. Siksi tämä tuntui jotenkin... tutulta ja turvalliselta, kaikin puolin hyvällä tavalla. Arkiset yksityiskohdat suosikkilasista trooppiseen kylpyvaahtoon olivat kivoja, kun samalla tässä oli myös elävien veistosten kaltaisia vähän ylväämmän oloisia heittoja. Toistuva Lancen typeryys (hups, onpas hassusti muotoiltu) toimii rakenteellisena elementtinä hyvin. Suosikkikohtani oli tuo, jossa koko kolmikko halii keskenään - siinä tiivistyy se rakkaus ja välittäminen, jonka takia Lance jää. Hänen pitäisi vain pystyä avaamaan suunsa ja kertomaan tunteistaan paremmin, sillähän tämänkin tekstin esittämät ongelmat ratkeaisivat.

En nirhaa! Kiitos, oli kiva <3

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Hui! Tämän täytyy olla paras vuoden lopetus (tai uuden vuoden aloitus), kun Walle julkaisee Voltronia! \o/ Vaikka fikki onkin kovin harmillinen, niin olen silti enemmän ilo- kuin surkupallo.

Lance on niin poloinen, että vähän ehkä itkettää ;–; Hänellä on kaksi kourallista liikaa epävarmuuksia, eikä kolmisuhteessa eläminen varmasti helpota hänen oloaan. Ja Lancen tietäen hän tuskin menee kellekään epävarmuuksistaan puhumaan. Varsin ymmärrettävää, että ihanimmassakin syleilyssä niinkin pieni asia kuin kylpyvaahdon tuoksu voi kääntää mielialan ihan päälaelleen. Eikä Lance oikein voi sille mitään, että hän pitää itseään niin typeränä ja ei yhtä lailla tärkeänä kuin Keith ja Shiro toisilleen ovat.

Kiitos tästä, vallan mainio fandomin korkkaus sinulta! ^–^

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 090
  • Kurlun murlun
Olipa tämä surkumielisellä tavalla jotenkin suloinen. <3 En ole aiemmin tainnut lukea tästä kolmikosta ficciä, jossa ollaan tällä lailla tiiviimmin yhdessä ja selkeästi kolmistaan, mutta jotenkin huomasin pitäväni ideasta jo alkutietoja silmäillessäni.

Voi Lancea epävarmuuksineen, nyyh. Sydän siinä aina vähän särkyy, vaikka samalla olenkin kiero kaveri ja viehätyn langstista oikein mielelläni. Ehkä erinäiset asiat selviäisivät puhumalla, jos vain uskallettaisiin saada suu auki. Eipä se silti ole välttämättä niin helppoa, ja kaikenlaiset johtopäätökset ja epäilykset syntyvät paljon yksinkertaisemmin. Itseään typeränä pitäminen oli mielenkiintoinen toistuva elementti, josta pidin kovasti.

Jännästi koin tietynlaista samaistumista Lanceen, vaikken ole polyamorisessa suhteessa koskaan ollutkaan. Jotenkin silti varmaan alkaisin pienissä määrin ylianalysoida sitä, olisinko vahingossakin kolmas pyörä tai pitävätkö kaksi muuta hauskaa mieluummin ilman minua. Samaten varmaan pitäisin itseäni typeränä. No joo, vaikka tietäisikin olevan suhteen tasavertainen jäsen, olisiko silti varmuutta, riittääkö kaikille tasapuolisesti hellyyttä ja läsnäoloa. Ehkä Shirolla ja Keithillä on omakin etunsa pidempään tuntemisen ansiosta (jos tämä ficci ottaa sen huomioon), joten Lancen raasuilu on kahta raasumpaa.

Tuo kolmen kesken halailu oli kyllä todella ihana kohta, vaikka sen herkkyys muuttuukin trooppisen kylpyvaahdon tuoksun mukana. Jotenkin niin riipaiseva, pieni kaunis hetki, joka vähän nostaa päätään, ja joka sitten hautautuu synkempien varjojen alle melko lailla saman tien. Otsikosta pidin myös paljon: miten tehdä päätöksiä ja valintoja, ja jos jättää tekemättä, ei voi olettaa minkään muutoksenkaan tapahtuvan.

Oikein hieno oli ensimmäiseksi Voltron-ficiksi! Kiitosta! <33

- Ayu
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Äää, kolme ihanaa kommenttia! Olen ihmeissäni mutta iloinen siitä, että ensimmäinen Voltron-räpellykseni sai näin kivan vastaanoton. :)

Ronen, kävin lueskelemassa tuota linkkaamaasi tekstiä, ja täytyy kyllä todeta, että joululahjan saaja on hoitanut homman niin hienosti kotiin, että melkein hävettää tällainen raapalerykäisy. :D Mielenkiintoista kyllä, että meillä on ollut samankaltaisia näkemyksiä Lancen ulkopuolisuudesta. En tiiä, mikä siinä on, mutta minusta Lancessa on hahmona jotenkin paljon ammennettavaa tällaisiin ulkopuolisuus- ja joukkoonkuulumattomuusjuttuihin. Kivaa että tykkäsit etkä nirhaa minua tämän kokeilun myötä! ;D Kiitoksia paljon! :-*

Kosmorosmo, äää, eläs nyt! ♥ Minullakin oli kyllä mitä mainioin vuoden lopetus, kun sain nauttia tällaisista ihanista kommenteista. Ihanaa, että tämä raapale jätti sinut synkkyydestään huolimatta enemmän ilo- kuin surkupalloksi! Tilanne on kieltämättä Lancelle hankala, kun epävarmuutta ei tuosta noin vain karisteta, plus minäkin luulen, ettei Lance kovin herkästi ongelmistaan muille avaudu, vaikka se voisi tehdä terää. Toivotaan, että aika sentään auttaisi. Kiitos paljon! :-*

Ayu, minäkään en ole koskaan ollut polyamorisessa suhteessa, mutta jos olisin, vetäisin varmaan omia tulkintojani kaikesta mahdollisesta ja pelkäisin olevani kolmas pyörä. Tavallaan minäkin siis samaistun Lancen tunteisiin tässä. Tuo on hyvä huomio, että vaikutusta lienee silläkin, miten Keith ja Shiro ovat tunteneet toisensa kauemmin. Ajattelin sitä kirjoittaessanikin, mutta se ei lopulta sitten jalostunutkaan tekstiksi saakka, kun tuntui hyvältä pitää tämä tällaisena taustatarinattomana ja AU-tyyppisenä. Ihanaa, että koit tämän fikin surumielisyydestä huolimatta suloiseksi! Kiitos kovasti! :-* Ehkäpä uskallan fikata Voltronista joskus toistekin!


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 562
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Miten mä en oo ennen huomannut, että oot kirjoittanut Voltronista yhden ficin :D No, nyt kun tämän bongasin niin totesin, että pakko lukea, mitä oletkaan näistä paladiinintoopeista saanut aikaiseksi. Synkähkö romantiikka kiinnosti myös, sekä se, että tässä onkin polyamoriaa. Oikeestaan sopii tosi hyvin tälle kolmikolle, kun niin paljon on fandomissa ollut shippisotia juuri näiden hahmojen ympärillä :D Tätä voinee pitää ratkaisuna siihen tilanteeseen.

Mielenkiintoisesti ficissä itsessään tosin tilanne ei ehkä olekaan suora ratkaisu kaikkeen, ainakaan Lancen mielestä. Voi reppanaa. En ole koskaan ollut polysuhteessa, mutta ihan jo lapsuuden ystävyyssuhteista muistaa sen, että kolme hyvän ystävän porukassa käy helposti niin, että yksi jää lopulta vähän ulkopuolelle toisten jutuista. Aina se ei ole tarkoituksellista, mutta silti niin voi käydä, kun kahdella synkkaa keskenään vähän paremmin, ja on vaikka yhteistä historiaa jne. Niinhän se on Voltronin canonissa Shiron ja Keithin kohdalla, ja sitä tuli itsekin ajateltua tätä lukiessa, vaikka tämä onkin sellainen fici, ettei tätä voi sarjan aikajanalle suoraan laittaa, ja periaatteessa tämän voi lukea ihan AU:nakin.

Vaikka tässä onkin mukana synkyyttä ja vähän angstinen meininki, koska Lancen ajatukset ovat mitä ovat, pohjimmiltaan tunnelma oli mukavan pehmeä. Ihana juttu, että ikävien ajatustensa lisäksi Lancella on myös muuta ajateltavaa (vaikka sitten tuossa halauskohdassa siihenkin sekoittui mukaan taas angstisia mietteitä). Voi että. Tekispä mieli antaa itsekin Lancelle hali.

Lainaus
Keith on Lancelle kaikki, ja Shiro on Lancelle kaikki, eikä Lance pysty päättämään, haluaako hän kumpaakaan.
Tää oli tosi hienosti rakennettu virke. Voisi ajatella, ettei Lance pysty päättämään Shiron ja Keithin väliltä, mutta jännästi dilemma onkin, että haluaako hän kumpaakaan. Kuin ei olisikaan sitä vaihtoehtoa, että joko tai. Pakko olla molemmat. Tai ei kumpaakaan.

Olisi mielenkiintoista tietää, mitä Shiro ja Keith heidän suhteestaan ajattelevat. Ehkä he eivät pidä Lancea yhtään "ulkopuolisena" tai "kolmantena pyöränä" vaan aajattelevat kaiken olevan vallan mainiosti. Mutta ei voi tietää. Vähän mieltä raastavaa ajatella, että Lancekaan ei saa tietää, ja "joutuu" jäämään suhteeseen, joka kaiken hyvän lisäksi tuo hänelle myös sisäistä tuskaa. Sitä toivoo, että kolmikko löytäisi yhdessä ratkaisun tilanteeseen, ja Lance saisi vahvistuksen siitä, missä mennään. Toki voi olla, ettei sekään yksin riittäisi, kun ajatukset ja tunteet ovat niin moninaisia ja syvällä, kun paikoitellen koko suhde epäilyttää. Avoimessa lopussa on kyllä se hyvä puoli, että voi kuvitella jatkon just sellaiseksi kuin haluaa :D Voi jatkaa angstailumeiningillä tai miettiä onnelisempaa jatkoa (niin kuin minulla tuppaa olla tapana ;D).

Tää oli kyllä varsin erinomainen Voltron-fici! Vähän harmittaa, kun huomasin tämän vasta nyt, mutta niinhän sitä sanotaan, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Kiitos mukavasta lukukokemuksesta!
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中