Kirjoittaja Aihe: Vain askelpolut lumeen (S • jouluinen salatapaaminen, Harry/Draco • ficlet)  (Luettu 3120 kertaa)

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 927
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50




S
Harry Potter ei ole minun omaisuuttani. Tämä teksti on fanifiktiota, jota kirjoittelen vain omaksi (ja mahdollisesti muiden) iloksi.

Joululahjatarinatopan innoittamana hyvää myöhäistä joulua, hyviä välipäiviä ja onnellista uutta vuotta 2019, Angelina! :-* Joulu saa ihmeitä aikaan, kun minä yritän kirjoittaa H/D:tä, mutta hei, mitäpä sitä ei ihanien kanssafiniläisten vuoksi tekisi! ;) Tätä pientä tarinaa oli itse asiassa todella mukavaa kirjoittaa. Huomasin, että kun kirjoitin parituksesta, johon en itse oikein ole päässyt sisälle, onnistuin päästämään irti myös eräästä toisesta kangistuneesta tavastani ja kirjoitin kerrankin kahden eri hahmon näkökulmasta samassa tekstissä. Virkistävää! En tiedä, onko tällä tarinalla H/D-faneille mitään tarjottavaa, kun tämä on tällainen kliseinen hömppä, mutta toivottavasti tähän jotain pidettävää on eksynyt kuitenkin.

Teksti osallistuu haasteeseen Fluffy10 #3 sanalla rohkea.




He tapasivat joulupäivän aamuna Tylypahkan tilusten takamailla.

Harry jätti Hermionen ja Ronin pelaamaan velhoshakkia sillä verukkeella, että hän menisi pöllötorniin viemään Hedwigille joululahjaksi paperinenäliinaan käärittyjä murusia aamupalapaahtoleivästään. Hän veikin ne, ja Hedwig oli selvästi mielissään, mutta sen jälkeen hän kiiruhti alas ja ulos välittämättä tunturipöllön moittivasta katseesta, joka porautui hänen loittonevaan selkäänsä ja tuntui sanovan nytkö sinä jo lähdet, enkö minä muuta saa, eikö nyt ole joulu. ”Nyt nimenomaan on joulu”, Harry hymisi itsekseen ja kiiruhti askeleitaan, vaikka hän oli vähällä kompuroida portaissa.

Draco mumisi Crabbelle ja Goylelle käyvänsä pienellä aamupalansulattelukävelyllä. Se oli varma tapa saada kaksikko tuhahtamaan ja kääntämään kuvettaan sohvalla, sillä Crabbe ja Goyle eivät olleet vielä lopettaneet herkuttelua: he olivat kantaneet kaapujensa taskuissa kaikenlaista pikkupurtavaa luihuisten oleskeluhuoneeseen pientä joulupäivän brunssia varten. Sitten Draco meni makuusaliin, kätki kaapunsa suojiin tykötarpeet ja jatkoi mahdollisimman syrjäistä reittiä kotitonttujen keittiöön.

He molemmat viilettivät omia reittejään niin nopeasti kuin vain uskalsivat herättämättä huomiota. Ulos päästyään he jättivät jälkeensä vain askelpolut lumeen. Harry piiloutui näkymättömyysviittaansa, ja Draco häivytti osan jäljistään taikomalla, jottei kukaan pystyisi seuraamaan niitä.

Kun Harry saapui suuren, suojaisan kivenlohkareen luo kielletyn metsän reunaan, sinne minne kukaan ei edes linnan korkeimmista ikkunoista tiirailemalla näkisi, hän seisahtui niille sijoilleen. Draco oli jo siellä, ja niin oli jotain muutakin: kiven taakse maahan oli levitetty ruskeankirjava, nuhjuinen mutta mukavannäköinen viltti, ja lumeen viltin viereen oli tasapainoteltu kaksi valtavaa mukia, joista kermakaljan vaahto miltei pursusi yli, ja jotka höyrystä ja ympärillä sulavasta lumesta päätellen oli loitsittu pysymään lämpiminä.

Harryn huomatessaan Draco ponkaisi jaloilleen viltiltä ja oikoi ulkokaapunsa helmoja. Draco tunsi kuumotuksen poskillaan, joita pakkanen jo valmiiksi pisteli – Harryn yllättyneen ilahtunut ilme sai hänet melkein vaivaantuneeksi.

”Tuota noin”, Draco sanoi käsiään levittäen. ”Minä, no, minä en keksinyt sinulle muuta, ja…”

Harry vaiensi Dracon hymyilemällä leveästi ja pudistamalla päätään. Jos häneltä kysyttäisiin, parempaa joululahjaa ei olisikaan kuin istua viltillä raikkaassa talvisäässä toisessa kädessä lämmin kermakaljamuki ja toisessa Dracon käsi. Ei hän sitä ääneen sanoisi, koska vaikka hän oli ihastunut teinipoika, hän oli yhä teinipoika – mutta kyllä Draco tietäisi, ihan niin kuin Harrykin tiesi.

”En minäkään keksinyt sinulle muuta kuin nämä”, Harry sanoi ja ojensi kättään, joka kannatteli pussillista luihuisenvihreitä marmeladikuulia, jotka hän oli löytänyt Hunajaherttuasta.

Draco otti hopeisella lahjanarulla somistetun pussin vastaan ja nauroi. Marmeladikuulat sopisivat täydellisesti kermakaljan kyytipojiksi.

Hetkeä myöhemmin he istuivat toisiinsa käpertyneinä viltillä. Alkoi sataa lunta suurina, kieppuvina hiutaleina, ja kaksi askelpolkua hälvenivät, yksi näkymättömyysviitan hännystämä ja toinen loitsun katkoma. Oli vain he kaksi.
« Viimeksi muokattu: 03.02.2019 12:06:34 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Angelina

  • such is life
  • ***
  • Viestejä: 6 598
:')))) Oon vissiin ollut tänä vuonna todella kiltti, kun sain tällaisen lahjan <3 Siis voi aww, todellakin tässä oli pidettävää, ihan koko tekstin verran! Tylypahka-aiheiset söpöilyt ovat mahtavia ja mukavaa vaihtelua siihen, että oon viime aikoina lukenut paljon kouluaikojen jälkeen sijoittuvia tekstejä. Tylypahkassa on kuitenkin aina nostalgiaa ja on ihana palata niihin aikoihin.

Mun mielestä on hienoa, että intouduit kirjoittamaan H/D:tä, vaikket olekaan paritukseen varsinaisesti mieltynyt, arvostan kovasti! Plus tämä oli mielestäni todella hyvä ja hyvinkin Drarrymaista, että tapaillaan muilta salaa. Tuo Harryn innokkuus oli ihanaa, mutta voi Hegwig-raukka, ei saanut tarpeeksi huomiota kun toisella oli jo kiire muualle ;D

Lainaus
Harryn huomatessaan Draco ponkaisi jaloilleen viltiltä ja oikoi ulkokaapunsa helmoja. Draco tunsi kuumotuksen poskillaan, joita pakkanen jo valmiiksi pisteli – Harryn yllättyneen ilahtunut ilme sai hänet melkein vaivaantuneeksi.

”Tuota noin”, Draco sanoi käsiään levittäen. ”Minä, no, minä en keksinyt sinulle muuta, ja…”

Kiusaantunut ja ujosteleva Draco on jotain täydellistä! Voi hömppää, ei vissiin tunne vielä Harrya niin hyvin, että tietäisi ettei toinen paljoa pyydäkään. Voisin myös hyvinkin kuvitella, että juuri tuollainen pieni ja huomaava ele on Harrylle paljon arvokkaampaa, kuin kalliit ja hienot lahjat :')

Voi että miten hyvä mieli tästä tuli! Kyllä sulta selkeästi luonnistuu H/D:kin, sitäpaitsi tätä paria on todella hankalaa edes kirjoittaa ilman minkäänlaisia kliseitä. Plus rehellisiä jos ollaan, niin kliseinen hömppä nyt on välillä vaan ihan parasta ♥ Tämän kanssa oli ihana palata jouluiseen tunnelmaan ja tää kruunasi kyllä mun hektisen päiväni ja rauhoitti mielen. Kiitos kovasti, tykkäsin ihan hirveästi!


Slytherin will help you on the way to greatness

ava & bannu © Inkku

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 927
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Angie, iiks, ihanaa että pidit! Oli aika jännää kirjoittaa elämänsä ensimmäistä kertaa H/D:tä ja vieläpä H/D-fanille, mutta olen joka tapauksessa iloinen, että uskalsin yrittää, koska kirjoittaminen oli lopulta tosi mukavaa ja jotenkin leppoista, kun ei ollut vieraan parituksen kanssa oikeastaan mitään paineita tai ennakko-odotuksia. Pitäisi ehdottomasti useamminkin kirjoittaa jotain uutta ja erilaista eikä vain jumittaa vanhoissa tottumuksissa. :)

Draco ei tosiaankaan taida vielä tuntea Harrya hirveän hyvin, kun kuumottelee joululahjansa riittävyyttä. ;D Minustakin vaatimattomuus ja pienten eleiden arvostaminen on ominaista Harrylle. Varmaan menneisyys Dursleyillä ja vuosikausien vähään tyytyminen on jättänyt jälkensä.

Ihanaa että tulit hyvälle mielelle tästä ficletistä! Kiitos paljon ihanasta kommentista, josta minä puolestani ilahduin kovasti! :-*


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 351
Heti alkuun täytyy sanoa, että yllätyin kun näin tämän. Se, että kirjoittaja olet sinä ja paritus on H/D sai minut hetkeksi kurtistamaan kulmiani, ei sillä ettenkö uskoisi sinun kirjoittavan hyvää Hoo/Deetä, mutta en ole tainnut ikinä koskaan lukea sinulta muita kuin originaaleja. Ja sitten kun vielä sanoit itse tuolla alussa, että tämä on ensimmäinen kerta tämän parituksen kanssa, mitä ei olisi muuten oikeasti uskonut!

Olen itse Angien tavoin suureen suuri H/D-shipperi ja allekirjoitan tuon hänen kommenttinsa aivan täysin :) Tästä parista on vaikeaa kirjoittaa ilman kliseitä, mutta jännää oli ettei tässä tekstissäsi edes ollut niitä kaikista pahimpia kliseitä joita yleensä näkee. Tämä oli ihana ja pörröinen tarina missä hahmot olivat omia itsejään ja viettivät ihanan hetken kahden muiden katseilta piilossa, täydellistä <3

Pidin siitä, että nämä kaksi olivat selvästi jo tapailleet jonkin aikaa, salassa tietenkin. Tämmöinen yhteinen lahjojenvaihto oli ihanaa, etenkin kun siinä molemmat saivat jotain myös omasta lahjastaan. Dracon ajatus oli suloisen romanttinen ja hän oli aivan ihastuttavan hermostunut. Harryn vihreätkuulat olivat piste iin päälle sillä mitä muuta voisi luihuiselle hankkia :) Se, että lahjat olivat 'vaatimattomia' korosti minusta vain sitä, että tässä oltiin vielä koulussa ja kaikki on uutta näiden kahden välillä. Aivan kuten tuolla tekstissä totesit, niin teinipoikia nämä vasta ovat :D

Erittäin, erittäin onnistunut kokeulu tämän parituksen parissa. Pidin aivan valtavasti :) Kiitos lukuelämyksestä!

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 927
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vendela, en yhtään ihmettele, että paritus yhdistettynä minuun kirjoittajana sai sinut kurtistamaan kulmiasi! ;D Melkein kurtistelen itsekin kulmiani aina, kun tämän otsikon näen, kun tämä teksti tosiaan oli ihan uusi aluevaltaus minulle. En muutenkaan ole ihan hirveästi Potteria kirjoitellut, mutta sen vähän, mitä olen kirjoittanut, olen kirjoittanut kelmeistä ja pääosin Sirius/Remusta.

On oikeasti tosi ihanaa ja helpottavaakin kuulla, että ainakin kaksi H/D-shippaajaa on saanut tästä tekeleestä jotain irti. :) Kliseitä tässä takuulla on, mutta hyvä, jos ei mitään, mikä saisi näkemään punaista ja kiristelemään hampaita! ;D Kuluneitahan tällaiset salatapaamiset varmaan ovat, mutta tämä oli sellainen skenaario, joka minulle tuli mieleen, kun H/D:tä mietin, joten tästä oli helppo lähteä kirjoittamaan. Ihanaa että tykkäsit noista lahjoista! Vaatimattomuus kieltämättä sopii koulumaailmaan ja ehkä myös teinipoikien ajatusmaailmaan.

Kiitoksia paljon ihanasta, ilostuttavasta kommentista! :-*


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

kaaos

  • huitulapää
  • ***
  • Viestejä: 1 090
Heippu kommenttikampanjasta!

Drarry on mun vanhin ja rakkain paritus. Siis todellinen otp x) Vaikka tässä fikletissä ei heidän yhteen päätymisestä mainittu, vaan oli toistaiseksi salaisuus muilta, se tuntui oikein kivalta suhteen alulta. Aika söpöläisiä. Kiire päästä ihastuksen luo tuntui tässä vahvana ja Draco sanomassa "tuota noin" ja vähän häpeilemässä olivat liikkiksiä yksityiskohtia.

Ollakseen kuitenkin sen verran lyhyempi teksti, niin ei välttämättä olisi ollut tilaa kahdelle näkökulmalle, mutta tässä toimi oikein hyvin. Kummankin taustoja ehti vähän avautua ja sai mielikuvan myös suunnilleen minkä ikäisiä tässä nyt ollaan. Nuoria :--D

Ihastuttava fluffipläjäys, kiitos siitä ja anteeksi että tämä palaute jäi näin tyngäksi!

Edit: ainiin! ihana otsikko, tosi kaunis!
words make worlds

tuorein jatkis: Hämäränsäteet, K15, H/D

ava: sokerisiipi, bannu: Ingrid

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 927
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
kaaos, haa, hauskaa että päätit tarttua tähän tekstiin! Itse en ole koskaan oikein Drarryn päälle ymmärtänyt, joten on aina mielenkiintoista (vaikkakin vähän pelottavaa, iiks!) kuulla mielipiteitä tästä yritelmästä parituksen ystävän näkökulmasta. Ihanaa jos tästä löytyi jotain pidettävää ja peräti ihastuttavaa! Tämä oli hauska kokeilu, jotain mille pitäisi kyllä antaa mahdollisuus toistekin.

Kivaa että pidit myös nimestä! Minulla on ollut jokin kummallinen V-alkukirjainviehtymys viime aikoina. :D

Kiitos paljon ihanasta kommentista, kylläpä se ilahdutti. :-* Eikä se mikään tynkä ollut ollenkaan!
« Viimeksi muokattu: 05.03.2019 16:58:27 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Dokumentti

  • ***
  • Viestejä: 1 324
No mutta iltaa kommenttikamppanjasta!<3
Mun lue&kommentoi Wallen tekstit projekti etenee hitaasti, mutta tälläin hitaan varmasti kuitenkin! :'D

Mä välillä ihmettelen miten multa voi mennä drarrytkin ohi! Drarry on kuitenkin mun ykkös OTP!

Sitten asiaan, vaikka tämä oli jouluinen, mutta ei kuitenkaan liikaa! Vaikka kevät alkaa kolkutella (yhtä hitaasti kuin minä tätä Walle-projektiani etenen) niin silti tähän vielä pystyi eläytymään. Kirpakkaan pakkaseen poskilla ja lumisiin jälkiin perässä.
Ihailen aina sun taitoa kuvailla kaikkea! Hedwigin ilmeestä, lumisiin jälkiin ja ujostuneisiin hetkiin. Toivoisin monesti osaavani kuvailla tollaisia pieniä juttuja yhtä hyvin!

Salainen drarry suhde on aina yhtä kutkuttava! Se ettei Hermione&Ron tai Crabbe&Goyle tiedä heidän suhteestaan kertoo, että he ovat aivan alussa ja se tuo lisää kutkuttavuutta tekstiin ja saa mut hymyilemään. Aws. Harryn tekosyy lähteä tornista oli oivallinen, pitää tietysti Hedwigin myös saada joululahja! Oon aina tykännyt Harryn ja Hedwigin suhteesta (ja en suostu muistamaan mitä pöllölle kävi seiskakirjassa, se itku mikä siitä syntyi oli pahin sitten Siriuksen.)

Lainaus
He molemmat viilettivät omia reittejään niin nopeasti kuin vain uskalsivat herättämättä huomiota. Ulos päästyään he jättivät jälkeensä vain askelpolut lumeen. Harry piiloutui näkymättömyysviittaansa, ja Draco häivytti osan jäljistään taikomalla, jottei kukaan pystyisi seuraamaan niitä.
Tykkäsin tästä, he kulkivat omia reittejään, mutta tässäkin on jo aavistus rivien välissä, että askelpolut tulevat kohtaamaan. Hienoa kerrontaa siis!
Tässäkin taas on mukana se ihana, kutkuttava salailu. Toinen piileskelee viitan alla ja toinen pyyhkii askelien jäljet, jottei heitä loydetä ainakaan helposti.

Dracon talvinen piknik idea oli ihana ja suloinen! Lämmin kermakalja ja Harry! Mitäpä muuta Draco tarvitsee edes jouluunsa. ;) Jotenkin niin suloinen idea ja drocomainen mun omassa fanonissani. ;D
Harryn lahja vielä osuvasti täydensi sitä. Mukava syödä marmeladeja yhdessä lämpöisen kermakaljan kanssa.

Lainaus
Hetkeä myöhemmin he istuivat toisiinsa käpertyneinä viltillä. Alkoi sataa lunta suurina, kieppuvina hiutaleina, ja kaksi askelpolkua hälvenivät, yksi näkymättömyysviitan hännystämä ja toinen loitsun katkoma. Oli vain he kaksi.
Siis voiko edes täydellisemmin lopettaa!
Toi tilanne piirtyi oikein mukavasti mun mieleen ja siihen pääsi oikein hyvin kiinni. Hymy vain leveni siis loppua kohden tätä lukiessa.
Ja noi askelpolut taas! Sulla on aina näitä ihania sanoja/lauseita jotka sopivasti sitoo tekstin, osaat käyttää niitä juuri sopivasti ilman, että se käy turhasta toistosta, mutta tarpeeksi mainittuna, jotta se kantaa läpi tekstin.

Ai ettien että, tämä oli oikein mukava makupala tähän iltaan vielä!<3
Ava&banner @Waulish
Spend life with the people who make you happy,
not the people who you have to impress.

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 580
  • ava by Ingrid
Kommenttiarpajaisista hei!

Valitsin lämpöiseen alkukesään oikein sopivasti joulutekstin. Tämä oli kuitenkin tosi suloinen ja kivasti välittyi se, mitä oppilaat tekisivät jouluna, jos heitä jäisi Tylypahkaan paljon. Mukavaa myös, että Hedwigiä muistettiin, vaikka se joutuikin tavallaan osaksi salajuonta. Kummankin pojan lahjat olivat todella osuvat!

Kiva, kun kirjoitit! :-*

-Kel
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)