Kirjoittaja Aihe: Kuusi ensimmäistä joulua, S, 1/6  (Luettu 134 kertaa)

Saappaaton

  • Pretentious /af/
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 596
  • Ravenfluff
Kuusi ensimmäistä joulua, S, 1/6
« : 23.12.2018 23:50:11 »
Nimi: Kuusi ensimmäistä joulua
Fandom: Harry Potter
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Saappaaton
Genre: Höttöistä perhefluffia satunnaisin huumorielementein

A/N: Sain Tonttuiluhaasteessa tonttuilun kohteekseni Vaniljen, Joka halusi jotain romance-fluff -akselillam ja koska jouluisuudesta sai lisäpisteitä, niin kehkeytyipä tällainen ajatus. :D Toivottavasti on yhtään mieleinen! Ja koska allekirjoittanut on huono ja elämä on päässyt yllättämään, niin jouluisista tunnelmista päästään nauttimaan vielä lähes viikon verran joulun jälkeenkin. ::)


Kuusi ensimmäistä joulu

1970 - Billin ensimmäinen joulu


Kotikolossa kävi kuhina, kun Molly liihotti edestakaisin taikasauva ojossa. Sauvan heilautuksesta taikinaa itsekseen sekoittanut puukauha pysähtyi ja taikinakulho alkoi kallistua kakkuvuoan yllä. Toinen heilautus sai itsekseen neulovat sukkapuikot vaihtamaan resorin sileään neuleeseen.

Molly oli kertaamassa mielessään mitä kaikkea hänen pitäisi saada iltaan mennessä valmiiksi, että pienen Williamin joulu olisi täydellinen, samalla kun jälleen yksi sauvanheilautus sai kakkuvuoan lennähtämään uuniin. Katkaisematta liikettään Molly heilautti sauvaansa vielä toisessa kaaressa saadakseen tyhjän taikinakulhon leijumaan tiskialtaaseen. Hän vilkaisi sukkapuikkoja, joilla hyvää vauhtia valmistui pienen pieni pipo.

Ei vaatinut kuin pienen sauvannäpäyksen ja puikot aloittivat pipon kaventamisen. Molly nyökkäsi ja hymyili itsekseen, hänestä oli tulossa aika hyvä neuleloitsuissa. Hän kiepsahti ympäri tarkoituksenaan jatkaa seuraavaan loitsuun, mutta päätyikin Arthurin syliin.

”Sinähän olet työntouhussa”, Arthur sanoi hyväntuulisesti.

”Mm’m, ja minulla on vielä tehtävää. Haluan Williamin ensimmäisen joulun olevan täydellinen!”

”Ja sellainen siitä tulee”, Arthur hymisi ja talutti vaimonsa lähimpään nojatuoliin, ”jahka sinä ymmärrät, että hän on vasta neliviikkoinen ja hänelle täydellisyys on tätä.” Hän istutti Mollyn alas ja kävi sitten nostamassa korissaan heräilevän pojan vaimonsa syliin.

Molly pyöräytti kevyesti silmiään miehensä selälle, muttei pistänyt vastaan saadessaan pienen Williamin pideltäväkseen. Kyllähän hän sen tiesi, ettei vajaa neljäviikkoinen poika tulisi muistamaan ensimmäisestä joulustaan mitään. Hellästi hän silitti Williamin ohimoa sormenpäällään ja hymyili itsekseen.

”Taisi jouluhysteria saada minusta yliotteen”, Molly myönsi viimein tuntiessaan rauhan laskeutuvan sisälleen. Arthur istui nojatuolin käsinojalle ja kumartui suukottamaan vaimonsa hiuksia.

”Niin taisi käydä.”

Arthurin käsi helli Mollyn selkää. Nainen vastasi eleeseen painamalla päänsä vasten Arthurin karheaa villapaitaa.

”Sinä tarvitset paremman villapaidan”, Molly mutisi vasten kauhtunutta neulosta. Hänhän voisi tehdä sellaisen, nyt kun häneltä alkoivat neuleloitsutkin sujua. Arthur pitäisi sitä varmasti. Ehkä kastanjanruskea, jossa olisi suuri keltainen A-kirjain.

”Mitä vikaa tässä on? Muuta kuin se, että äitini teki sen.” Arthurin kiusoittelu sai Mollyn punastumaan ja painamaan kasvonsa paremmin vasten karheaa paitaa.

”Se on ihan karhea ja kulunut, kuten äitisikin.”

Arthur purskahti aavistuksen epätoivoiseen nauruun, mutta jätti asian kommentoinnin siihen. Hän vain kietoi kätensä perheensä ympärille ja painoi otsansa Mollyn hiuksiin.

”Sinähän voit harjoitella neuleloitsujasi ja tehdä minulle sellaisen.”

bannu © FractaAnima ♥

I push my fingers into my eyes
it's the only thing that slowly stops the ache

Neiti Syksy

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 312
  • "Snadaff unmuh! Radamsa!"
Vs: Harry Potter: Kuusi ensimmäistä joulua, S, 1/6
« Vastaus #1 : 02.01.2019 21:53:54 »
MITÄMITÄMITÄ - täällä on ollut joulufluffya, enkä ole ollut tietoinen?? Weasley-joulufluffya! Minun sisäinen näkijäni on nyt ollut ruosteessa. :< Ihan mennyt kokonaan ohi, vaikka olen mukamas lukenut kaiken. Tai ehkä olen unohtanut ja ajatellut, että myöhemmin muttamutta. En tiedä, mutta korjaan tämän epäkohdan heti.

Ja voi että, en kuules pettynytkään ollenkaan! <3 Voi Molly! Minua aina kutkuttaa ja kiherryttää, kun taikomisia kerrotaan ja otetaan osaksi arkielämää. Minusta se jää suhteellisen vähälle kuitenkin Pottereissa, ainakin kirjoissa, ja leffoissakin ne on rekvisiittaa jossain takana. Ja kun minä voisin lukea yhden kokonaisen ficin vain vaikka teoriaa loitsuista. Olen kovasti pohtinut, mikä tekee ihmisestä taidokkaan esimerkiksi neulomisloitsuissa. Miksi jonkun puhdistusloitsu ei ole yhtä tehokas kuin jonkun toisen? Onko se tarkoitus vai mielikuvaharjoitteet tuloksesta vai mistä ihmeestä se johtuu? Luulisi, että taika kuin taika - vielä kun sama loitsu. Ja jos kyse on mielikuvasta, niin entä sellaiset ihmiset, jotka eivät näe ajattelemiaan asioita kuvina (kuten allekirjoittanut) ja vaikka tietää, minkä näköinen banaani on, ei näe sitä. :D En itedä, minusta tämä on hirveän mielenkiintoista pohdittavaa, vaikkakin tämä(kään) pohdinta ei nyt oleellisesti liity tähän.

Molly ja Arthur on jotain niin suloista. He ovat olleet kautta kirjasarjankin sellainen lämmin pariskunta ja pidän siitä, että se yhteys ei ole katkennut. Joulu on suosikkivuodenaikani ja voi vitsit! Tästä se Mollyn joulupaitojen perinne sitten lähtee. En tosin tiedä, miltä kuullostaa, kun joku alkaa epätoivoiseen nauruun, mutta se ei kuulostanut kauhean hyvältä tunteelta. Kuitenkin, Molly ja Bill ja Arthur ja oi voi. <3 Haluan ehdottomasti pian lisää jouluja Kotikolossa! Vaikka mielestäni osia pitäisi olla vielä yksi lisää - tarvitseehan Harrykin ensimmäisen joulunsa Kotikolossa. ;>

Kiitos. :-*

- Syksy