Kirjoittaja Aihe: Voltron: Helmiäissadetta kultamaalle, S, Allura/Lotor, triplaraapale  (Luettu 179 kertaa)

Ayudara

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 1 474
  • "Majakanvartija on hautautunut pölypalloihin!"
Ficin nimi: Helmiäissadetta kultamaalle
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Voltron: Legendary Defender
Ikäraja: S
Paritus: Allura/Lotor
Genre: Romanssi, fluff

Summary: Pientä hymyä hautovat huulet koskettavat hänen otsaansa, sitten hänen poskipäätään merkkiä. Ele on niin hellä, että Alluraa värisyttää.

A/N: Romantiikkaa, jösses. :D Osallistuu haasteisiin Teelusikan tunneskaala (rakkaus) ja Fluffy10 #3. Juonellisesti sijoittuu kuutoskaudelle.



***



Allura avaa silmänsä valkeuteen, joka ei kaikessa kirkkaudessaankaan sokaise häntä. Väreistä hän erottaa ensin haalean sinisen, sitten harmaan, joka muistuttaa harvinaista helmeä. Niihin kietoutuva kulta puhaltaa ilmaan henkäyksensä ja hajoaa hallaksi horisonttia vasten.

”Uskomatonta...” Alluran onnistuu tunnekuohultaan sanoa. Lotor hengittää syvään tuulen käydessä pitkien hiusten lävitse ja suo hänelle niin hellän katseen, että Allura haluaisi melkein suojautua silmien sinen läpitunkevuudelta.

”Siitä on kovin kauan”, Lotor sanoo, ja Allura muistaa jälleen, miten paljon universumi onkaan tälle jo ehtinyt tarjota. Hän ei haluaisi vähäisimmissäkään määrin kadehtia Lotoria, muttei aina ehdi torjua siitä kieliviä mietteitään ajoissa.

”Oletko käynyt täällä aikaisemmin?”

”Kyllä, kerran. Viimeksi kohtaamani kauneus ei tosin vedä vertoja tälle, mitä nyt näemme.”

Allura tarttuu tarjottuun käteen ja astuu ensimmäisen askeleen maaperällä, joka ensisilmäyksellä näyttää niin hauraalta, ettei se kestäisi sormenpäiden hipaisuakaan. Lasia muistuttava pinta hajoaa hipuksi, mutta se ei estä heitä, vaan suorastaan kutsuu kulkemaan yllään. Kultaa loistavaan pintaan piirtyy häivä kuulasta kuparia.

”Astu vain”, Lotor rohkaisee. ”Kiteet eivät salli meidän kadottavan polkuamme.”

Sanoja rikastaa viisaus, eikä ajan karaisema kokemus johda heitä harhaan. Heidän kätensä kietoutuvat tiukemmin yhteen, varovat päästämästä toista liian etäälle. Puhurin hetkellisesti yltyessä Lotor kietoo hänet syleilyynsä.

”En toivoisi jakavani tämän maailman saloja kenenkään toisen kanssa”, Allura lausuu soljuvaan tuulenvireeseen ja ojentaa kättään helmiäismäisiä valonkiteitä kohti. Ne hajoavat kevyeksi sateeksi ja kimaltavat maaperän kullalla. Lotor hymyilee näylle hänen kanssaan.

”Sanasi tuovat minulle kunniaa”, hänelle vastataan hiljaa.

Pientä hymyä hautovat huulet koskettavat hänen otsaansa, sitten hänen poskipäänsä merkkiä. Ele on niin hellä, että Alluraa värisyttää.

”On niin paljon, mitä voisit minulle kertoa...” Allura jatkaa ja painaa heidän toisiinsa kietoutuneet kätensä Lotorin rinnalle. Lotorin silmissä hän kohtaa kiihkoa, joka vannoo vilpitöntä uskollisuutta ja luottamusta. Se lupaisi kääntää pohjoisenkin eteläksi, jos Allura sellaista keksisi toivoa.

”Kerronkin, rakas Allura.”

Alluran sydän lepattaa hänen rinnassaan. Heidän ensimmäinen suudelmansa on kainoudessaan kuin kevätkukan terälehti.

« Viimeksi muokattu: 22.12.2018 20:49:41 kirjoittanut Ayudara »
独り空想に遊ぶ
そこで思い描いたことまで
恥じるのかい

"Well, I like peanut butter, and I like peanut butter cookies, but I hate peanuts. They're so dry.
Also, I sweat a lot. I mean in general, unrelated to the peanuts."
- Katie "Pidge" Holt

Avaruuspiraatti

  • ryöväriruhtinas
  • ***
  • Viestejä: 720
Minä luin tämän jo jokin aika sitten, mutten sitten silloin ehtinyt kommentoimaan. Tämä on kaikessa ihanuudessaan kuitenkin haikea, varsinkin 8. kauden tapahtumien jälkeen.

Spoiler: näytä
Tulin kamalan surulliseksi Lotorin ja Allluran kohtaloista :( En ole vieläkään katsonut 8. kautta, koska se, mitä ei omilla silmillään näe, ei ole olemassa... Minusta Lotorin olisi pitänyt saada redemption arc ja hänen ja Alluran olisi pitänyt päätyä yhteen... Mutta minkäs teet. Onneksi on fanon :D Hmm, ehkä tämän fikin haikeus tuleekin minulle siitä, että tämä on jotain, mitä olisi voinut olla. Snif


Kaunis raapale, kiitoksia!


What you are right now is already enough.

Ayudara

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 1 474
  • "Majakanvartija on hautautunut pölypalloihin!"
Kiitos kommentista, Piraatti! <3

Olin kirjoittanut tämän melkein valmiiksi hieman ennen kahdeksannen kauden ilmestymistä, joten siksi ajattelin tämän sopivan ajankohdaltaan kuutoskauden juttuihin. Kuvittelin tätä silkan romanttiseksi, mutta toisaalta nyt kun miettii, haikea tunnelma on aika paljon läsnä.
Spoiler: näytä
Jep, olen samaa mieltä viimeisen kauden erinäisistä puutteista muun muassa Lotorin mahdollisen redemptionin suhteen. :< Samaten olisin mielelläni nähnyt tämän kaksikon päätyvän yhteen. Toisaalta loppu tarjosi hyviä ficcailu-ulottuvuuksia ja etenkin nyt Allura ja Lotor ovat niin sanotusti samassa paikassa. Lienenkö sitten vain pönttö vai mitä, mutta jotenkin ajattelen sen niin, että kaikki he ovat olemassa jossain toisessa ulottuvuudessa. :D Miksi muutenkaan sarja keskittyisi niin paljon toisiin todellisuuksiin ja muuta, ellei sitten olisi mahdollista kuvitella sellaista?

Ehkä tämän muuten voisikin ajatella myös post-series -tarinana, jossa nämä kaksi ovat jälleen löytämässä toisensa ja aloittamassa kaiken alusta toistensa kanssa! o.o


- Ayu
独り空想に遊ぶ
そこで思い描いたことまで
恥じるのかい

"Well, I like peanut butter, and I like peanut butter cookies, but I hate peanuts. They're so dry.
Also, I sweat a lot. I mean in general, unrelated to the peanuts."
- Katie "Pidge" Holt