Gravitation: Sateenvarjon alla, S, Shuichi/Eiri, ficlet

[Seidig]

Nimi: Sateenvarjon alla
Kirjoittaja: Seidig
Beta: -
Paritus: Shuichi/Eiri
Genre: Fluffy
Ikäraja: S
Varoitukset: -
Fandom: Gravitation
Disclaimer: Omistan vain sateenvarjon.
Summary: Shuichin kylmät sormet kietoutuivat Eirin sormien päälle sateenvarjon varren ympärille ja ujo vilkaisu alhaalta päin oli liiankin vihjailevaa siihen, mitä vanhemman olisi kuulunut tehdä seuraavaksi, jos kyseessä olisi ollut rakkausromaani.
A/N: Koska rakastan Gravitationia ja oon jo kauan halunnut kirjoittaa siitä jotain. Tässä nyt vähän syksyfluffya (jotenkin en tällä hetkellä osaa kirjoittaa mitään muuta). Kommentit ovat varsin tervetulleita :>

SATEENVARJON ALLA

Sadepisarat hakkasivat sateenvarjon pintaa.

Se, miten puiden oksat kurottivat alastomina heidän ylleen, sai sekä Shuichin että Eirin mielikuvituksen juoksemaan – Eiri olisi mielellään istahtanut tietokoneen ääneen kirjoittamaan romanttista syksyiseen Pariisiin sijoittuvaa rakkausromaania. Jos taas hän yhtään Shuichia tunsi, poika olisi taasen ollut innokas istahtamaan hänen syliinsä ja itkemään vähän hänen olkapäätään vasten sitä, kuinka pelottava maailma oli ja Eiri olisi ainoa, joka voisi pelastaa hänen henkensä esimerkiksi suudelmalla.

”Miksi täällä sataa”, Shuichi marmatti. Eiri loi synkän katseen alaspäin tummiin hiuksiin, ei sanonut sanaakaan. Hän ei olisi jaksanut Shuichin valitusta juuri nyt, painostava ilma sai hänen päänsä jyskyttämään vähän krapulan lailla. Lisäksi hän ei ollut nukkunut kunnolla moneen yöhön. Tuntui miltei masokismilta viettää siitä huolimatta aikaa Shuichin kanssa.
”Pelkkiä lätäkköjä, minun jalkani kastuvat, mennään sisälle”, jatkoi nuorempi tehostaen ärsyyntyneisyyttään huitomalla käsillään niin, että tyrkkäsi vieressään kulkevaa miestäkin kylkeen.
”Ole hiljaa!” Eiri kivahti ja Shuichi vilkaisi häneen syyllisesti. ”Minä en jaksa sinua, voit painua suoraan takaisin kotiin jos et osaa olla valittamatta edes kymmentä sekuntia.”

Sen jälkeen oli vain hiljaisuus. Se, että tummahiuksinen oli siirtynyt hiukan kauemmas Eiristä, oli vanhemmallekin yllätys – yleensä poika teki kaikkensa saadakseen olla mahdollisimman lähellä häntä. Ei hän silti syyllisyyttä tuntenut tiuskimisestaan, ei ainakaan paljoa. Jonkun täytyi joskus ojentaa piloille hemmoteltua penikkaa jotta tämä ymmärtäisi, ettei ole maailman napa.

”Eiri?”
Vaaleahiuksinen kohotti kulmaansa kyllästyneesti tietäen, ettei toinen kuitenkaan näkisi sitä. Shuichi piti katseensa tiukasti sateenmaalaamassa tiessä.
”Tämä sade kastelee minut.”
”Mitäs siirryit niin kauas sen saakelin varjon alta”, Eiri ärähti voipuneesti. Silti hän siirsi sateenvarjoa hiukan enemmän toisen ylle siitäkin huolimatta, että nyt pisarat rummuttivat hänen takkinsa pintaa ja kastelivat hiukset.

Shuichin kylmät sormet kietoutuivat Eirin sormien päälle sateenvarjon varren ympärille ja ujo vilkaisu alhaalta päin oli liiankin vihjailevaa siihen, mitä vanhemman olisi kuulunut tehdä seuraavaksi, jos kyseessä olisi ollut rakkausromaani.
Eiri päätti antaa tapahtumien mennä siihen suuntaan.

Hän pysähtyi, kääntyi nopeasti Shuichia päin ja kietaisi kätensä (myös sen, missä oli sateenvarjo) pojan ympärille. Viileähköt huulet olivat ensin avoimen hämmästyneet, mutta pian myötäilivät Eirin omien liikkeitä.
Eiri ei voinut kiistää sitä, etteikö hän olisi pitänyt suutelemisesta. Itse asiassa, hän jopa onnistui hetkeksi unohtamaan kaiken muun, sulkemaan silmänsä ja vain juoksuttamaan toisen kätensä sormia Shuichin niskassa, ne jatkoivat matkaansa jopa paidan alle. Hän tunsi ihon menevän kananlihalle, hymyili toisen kuumiksi muuttuneita huulia vasten.

Shuichin huulilla oli autuas hymy heidän irtautuessaan toisistaan. Se sai Eirin taas kerran miettimään sitä, mikä hänessä edes kiehtoi nuorempaa.

Se oli niitä harvoja asioita, joita hän ei yksinkertaisesti ymmärtänyt.

----

[Kuurankukka]

Hei! Olen Gravitationiin tutustunut ainoastaan mangaan pohjautuvan animen kautta, ja siitäkin on vaikka kuinka kauan. Hassua, miten ajattelin siinä välillä että kuinka Eiri  jaksaa välillä varsin rasittavaa Shuichi, mutta nyt ajateltiinkin päinvastoin kun Eiri ei meinannut löytää syytä Shuichin tunteille itseään kohtaan.

Samaahan pohdittiin myös itse ficin aikana, ja Eiri oli helppo kuvitella tilanteeseen; tottakai hänen on toisinaan pakko kyllästyä toiseen, tai kyllästyä valittamiseen ainakin. Romanttisena ihmisenä pidin kuitenkin siitä, ettei Eiri jäänyt täysin vastarannankiiskiksi vaan päätyi ihan intohimoiseen suudelmaan asti. Samalla tässä välittyi se, ettei tunne tosiaan ollut yksipuolinen. Loppukin oli varsin suloinen :3

Ficin syksyinen kuva jäi helposti mieleen, ja pidin esimerkiksi kylmien sormien tuomasta yksityiskohdasta. Tällaista simppeliä kieltä oli ihan mukava lukea piiitkästä aikaa, ja syksyinen kokonaisuus olikin varsin nätti. Kiitos tästä! c:

[Seidig]

Kuurankukka, olen yllättynyt siitä, että täällä finissäkin on Gravitationia katsoneita/lukeneita. Harkitsinkin että kannattaisko laittaa kun kukaan ei oikeen tunne fandomia. Ite oon kattonut tuon animen kans ja tykkään siitäkin!
Kiva, että tässä näkyi se mikä oli tarkoituskin - Eirin pienimuotoinen kyllästyminen Shuichiin ja sitten toki tuo syksyfiilis. Kiitos kommentista :>

[AngelWithAShotgun]

En oo kattonu tai lukenu Gravitationia mut hienosti on kuitenki kirjotettu :33

[Larjus]

Tämän ficin lukeminen oli kuin nostalgiahyppy niihin vuosiin, kun Gravitationia käännettiin suomeksi, ja luin sitä Animenkin katsoin joskus, mutta siitä muistan lähinnä vain lopputunnarin ja sen, että mua ärsytti kun Shuichilla oli pinkit hiukset (ja että Tohma ei kuulostanut yhtään siltä kuin olin ehtinyt jo kuvitella). Vaikka sekä mangan lukemisesta että animen katsomisesta on jo aikaa, kiitos tämän, mulla on nyt elävästi muistissa, millainen Shuichin ja Yukin suhde oikein olikaan Kaikki kuulosti just niin oikealta, romantiikka tässä oli juuri sellaista kuin Shuichi/Yukiin mielestäni kuuluukin, ja oli kiva lukea nimenomaan Yukin näkökulmasta (koska hänen ajatukset mua alkuperäissarjassakin aina kiinnosti, niin mystinen jäbä).

ja Eiri olisi ainoa, joka voisi pelastaa hänen henkensä esimerkiksi suudelmalla.

Tää alkoi naurattaa mua XD Ihan tulee mangan meininki mieleen, juuri tällaista sopivan hönöä ja yliampuvaa Mutta söpöäkin.

On kyllä niin ihana, että Yuki ärsyyntyy Shuichin käytökseen ja valittaa siitä, mutta loppupeleissä kuitenkin kietoo kätensä tämän ympärille ja suutelee 🥰 Ja se hämmennys, että mikä hänessä Shuichia niin kiehtoo ♥ Koska siellä jossain se heidän välisensä rakkaus majailee. Ei haittaa, vaikkei ymmärtäisikään ♥