Kirjoittaja Aihe: Voltron: Vaikeuksia viestinnässä | S | Shiro/Matt | kepeä draama, fluff | one shot  (Luettu 367 kertaa)

Avaruuspiraatti

  • ryöväriruhtinas
  • ***
  • Viestejä: 719
"No en ymmärrä, miten yhden tekstiviestin lähettäminen voi olla näin vaikeaa", Pidge puuskahti.

"Koska", Matt sanoi ja osoitti häntä etusormellaan, "jätkät ei voi vain
pyytää toisiaan kahville."



Nimi: Vaikeuksia viestinnässä
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti

Fandom: Voltron: Legendary Defender
Paritus: Shiro/Matt

Ikäraja: S
Tyylilaji: AU, kepeä draama, fluff
Sanamäärä: 737

Haasteet: FanFic100 (21: Ystävät), Fluffy10 #3, Kerää kaikki hahmot #2 (Matt), Teelusikan tunneskaala (hermostuneisuus)

Vastuunvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot, tapahtumat ja miljööt kuuluvat Voltron: Legendary Defenderin luojille. En ansaitse tällä rahaa.


A/N: Minulla selvästi Shatt-hanat aukesivat. Tästä fikistä voi kiittää Shatt Sundayn marraskuun prompts-listaa. Ja koska olen Klance-shippaaja henkeen ja vereen, kannattaa pitää silmät auki makoisalle pining!Lance äksönille.





Vaikeuksia viestinnässä


Matt oli varma, että hän oli kirjoittanut tekstiviestin jo ainakin kaksitoista kertaa uudelleen, eikä hän ollut vieläkään löytänyt sopivaa tapaa ilmaista asiaansa. Hän alkoi jo toden teolla turhautua omaan saamattomuuteensa, ja kun Shiron nimen eteen ilmestyi vielä vihreä pallo paikallaolon merkiksi, heitti Matt viimein kännykkänsä ähisten sängylle. Pidge tuijotti viereen lentänyttä kapistusta pitkään, ennen kuin siirsi vähemmän kuin vaikuttuneen katseensa Mattiin.

"Sä olet säälittävä."

Matt hieroi tuskaisena kasvojaan. "Sä et vain ymmärrä."

"No en ymmärrä, miten yhden tekstiviestin lähettäminen voi olla näin vaikeaa", Pidge puuskahti. "Moi Shiro, haluaisitko lähteä mun kanssa kahville? Siinä! Ihan helppoa!"

"Koska", Matt sanoi ja osoitti häntä etusormellaan, "jätkät ei voi vain pyytää toisiaan kahville."

"Miksei muka?"

"Koska niin se vain menee!"

Pidge pudisti päätään ja käänsi huomionsa takaisin läppärin näytölle. "Kuuletteko te tätä?"

"No kuullaan", läppärin kaiuttimista kuului. "Matt, sä olet säälittävä."

"Mikset sä sanonut, että sä puhut jonkun kanssa!" Matt henkäisi ja sukelsi Pidgen viereen nähdäkseen, kuka oli juuri kuullut heidän keskustelunsa. Hunk, Lance, Keith ja Allura tuijottivat häntä takaisin ruudun jokaisesta nurkasta.

"Hei, Matt", Hunk hymyili pahoitellen ja heilutti kättään.

"Ei ollut tarkoitus salakuunnella", Allura lisäsi.

"No niin, istu ja kuuntele, vatipää", Pidge sanoi ja veti Mattin lähemmäs itseään. "Onko se muka niin, että jätkät ei voi vain pyytää toisiaan kahville?"

"Mä olen pyytänyt vaikka ketä kahville!" Lance huudahti heti ensimmäisenä ylpeä ilme kasvoillaan.

"Yllättävää." Pidge pyöritti silmiään.

Allura kohotti toista kulmaansa. "Ja kuinka moni niistä oli tyttöjä, Lance?"

"Öhöm…"

"Mua on kerran yksi jätkä kysynyt kahville", Keith liittyi varovaisesti keskusteluun.

"Mitä!" Lance älähti.

"Hieno homma, Keith", Pidge sanoi.

"Ei tämä olisi se pitkä insinööriopiskelija, josta sä silloin kerran puhuit?" Hunk kysyi.

Keith nyökkäili. "Griffin."

"James Griffin!" Lance melkein huusi. "Miten mä en ole koskaan kuullut tästä!"

"Juuri tämän takia", Keith mutisi ja risti kätensä puuskaan. "Ei se ole niin iso asia…"

"No niin, rauhoitutaanpas nyt kaikki", Pidge sanoi metelin yli. "Meillä on tässä vähän tärkeämpiä asioita käsillä. Nimittäin, voiko vai eikö mun broidi pyytää Shiroa kahville."

"Totta kai voi", Allura sanoi. "Shiro pitäisi siitä varmasti."

Muut nyökyttelivät.

"Ääh, en mä voi", Matt valitti. "Se vielä luulee, että mä pidän siitä."

"Mutta sähän pidät siitä", Pidge sanoi.

"No niin! Mutta en mä halua, että se saa vielä tietää siitä. Haluaisin ensin tutustua siihen paremmin…"

"Sitä varten sun on vain uskallettava pyytää sitä kahville."

"Mutta, mitä jos –"

"Ei mitään muttia!"

Matt huokaisi luovuttamisen merkiksi ja poimi kännykkänsä.

"Moi Shiro, lähtisitkö viikonloppuna kahville", Pidge saneli Mattille.

"Mä tulen niin katumaan tätä…" Matt mutisi.

"Hyvin se menee", Hunk kannusti.

"Shiro on varmasti otettu", Allura jatkoi.

"Mä en voi vieläkään käsittää, että Keith kävi James Griffinin kanssa kahvilla…"

"Ei se niin ihmeellistä ole!"

"No mutta kun sulla on noin kamala takatukkakin!"

"No niin", Matt keskeytti Keithin ja Lancen kinan, ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan. "Nyt se on kirjoitettu."

"Lähetät sen ja sitten se on ohi", Allura hymyili.

Matt irvisti kännykän näytölle ja painoi lähetä-nappulaa. Hän heitti kapulan takaisin sängylle, kuin se olisi äkisti syttynyt palamaan, ja hautasi punakat kasvonsa kämmeniinsä.

"Se pitää mua ihan tyhmänä", Matt valitti. "Eikä se kuitenkaan halua nähdä ketään Adamin jälkeen…"

"Tuki jo suusi, vatipää."

"Shiro taisi juuri saada sun tekstiviestisi", Keith sanoi katse suunnattuna kameran yli.

Mattin sydän jätti lyönnin välistä. "Mistä sä sen tiedät?" hän henkäisi.

"Me asutaan samassa talossa, Matt", Keith huokaisi silmiään pyöritellen. "Kyllä sä sen tiedät."

"Mitä!" Matt huudahti aivan kauhuissaan. "Onko se kuullut meidän keskustelun!"

"Ei", Keith sanoi ja teki rauhoittavan eleen käsillään. "Sillä on kuulokkeet päässä."

Matt puri poskensa sisäpintaa ja ojentui lähemmäs näyttöä. "Mitä se tekee? Lukeeko se sitä viestiä nyt? Miltä se näyttää?" hän kuiskasi hiljaa.

Keith katsoi taas kameran yli. He kaikki pidättivät hengitystään. Tuntui kestävän ikuisuuden, ennen kuin Keith käänsi huomionsa takaisin heihin leppoisa hymy kasvoillaan.

"En ole varmaan koskaan nähnyt sitä noin onnel–"

Silloin Mattin kännykkä kilahti. Matt vapisi hermostuksesta, kun hän otti puhelimen taas käteensä, ja vaati neljä yrittämää, ennen kuin hän sai näytön lukituksen avattua. Matt ei lukenut viestiä ääneen, mutta jokainen arvasi Shiron vastauksen, kun hänen hymynsä venyi korviin.

"Siinäs näit!" Pidge virnisti ja läimäytti Mattia selkään. "Ei se ollut niin kamalaa."

Matt ynisi jotain epämääräistä, unohti varmaan täysin, miten sanoja muodostettiin, ja nousi kömpelösti pois sängyltä.

"Ole hyvä vain", Pidge huikkasi Mattin perään, kun tämä häipyi hänen huoneestaan. "En olisi kyllä uskonut, että Matt oikeasti tekisi sen."

"Mun on vaikea uskoa, että James Griffin pyysi kaikista kampuksen pojista takatukkaa treffeille…"

"Lance, mä vannon, että mottaan sua seuraavan kerran, kun nähdään!"

"Olkaa jo hiljaa!"




What you are right now is already enough.

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 272
Lainaan törkeästi itseäni, mutta
Lainaus
PIRAATTI omg toi on ihanaa <3
Siis en kestä. <3 rakastan tätä. Aion seuraavaks vaan lainata kaikki ihanuudet tähän koska ah <3

"Koska", Matt sanoi ja osoitti häntä etusormellaan, "jätkät ei voi vain pyytää toisiaan kahville."
"Mua on kerran yksi jätkä kysynyt kahville", Keith liittyi varovaisesti keskusteluun.
"Mutta sähän pidät siitä", Pidge sanoi.
"Me asutaan samassa talossa, Matt", Keith huokaisi silmiään pyöritellen. "Kyllä sä sen tiedät."
"En ole varmaan koskaan nähnyt sitä noin onnel–"

Näistä tuli nyt hirvee lista, mutta rakastin ja tykkäsin ja [kaikki ihanat verbit voi lisätä tähän]. Tämä oli vain juuri sitä sellaista kepeää jota kaikki tarvitsee omaan elämäänsä <3<3 En oikeesti tiiä mitä muuta sanoa, joten ota vielä yksi sydän <3

Kiltit lapset näkyvät, mutta eivät kuulu. 

liljankukka

  • flower princess
  • ***
  • Viestejä: 574
  • As cunning as a fox, as scary as a wolf
Okei, en yleensä kommentoi vieraan fandomin tekstejä, vaikka useinmiten kyllä näitä sinun Voltroneitasi luenkin :D Nyt on kuitenkin poikkeus, koska tämä oli niin <33

Musta tässä oli tosi kiva tunnelma! Semmoinen leppoisa, mutta fluffyinen :D Matt on kyllä kovin suloinen kun tuolla tavoin panikoi :D <3

En saa nyt taaskaan kamalasti itsestäni irti, mutta halusin vain kommentoida :>

Your imperfections make you beautiful

(ava & bannu by minä)

Avaruuspiraatti

  • ryöväriruhtinas
  • ***
  • Viestejä: 719
Lyra, hihi, ihana kuulla että pidit tästä. Ota sinäkin syrän <3

liljankukka, hui! Sinä senkin piilolukija ;D Ihanaa, että sinäkin pidit tästä! Kiitos kommentista <3


What you are right now is already enough.

giraffvinu

  • pitkäkaulainen
  • ***
  • Viestejä: 5
  • No bummers!
Tykkään kovasti tästä ficistä! Pitäisi kai sanoa että tykkään edelleenkin haha, olen lukenut tän jo niin monta kertaa ;D

Ryhmädynamiikka toimii oikein hyvin ja vaikka en oo suuri ryhmächat-ficcien ystävä, tässä sitä on käytetty maltillisesti ja tavallaan juoneen liittyvästi, niin se toimii elementtinä oikein mainiosti  8)

Ja tietysti siellä on Shattia sekä hermoileva Matt, lol. Vaikka niiden luurien välistä saattaisi hyvinkin paljastua myös hermoileva Shiro, eikö vain eikö vain? ;D Mä olen edelleen sitä mieltä, että tämä ficci huutaa sit jatkotarinaa joka olisi sitten ehkä Shiron näkökulmasta kirjoitettu koska olisihan se mukava nähdä hermoilua toisesta suunnastakin? Ei sillä että jatko olisi pakollista, tämä toimii yksinään oikein mainiosti omana itsenäisenä yksikkönään.

Kiitos panostuksestasi Shatt-yhteisöön o7 tuntuu, ettei sitä ole koskaan tarpeeksi :P

Tui <3
~

Ronen

  • prickly and in bloom
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 868
Jouluinen tervehdys kommenttikampanjan ääreltä! Oon aiemminkin silmäillyt tätä tekstiä ja naureskellut tän villin porukan keskinäiselle sanailulle, joten oli kovin luonnollista tarttua tämän kommentointiinkin nyt. :> Tässä kyllä esiintyy hienosti eri hahmoja erittäin IC:nä, joten ilolla olen täällä!

Mmh, niin. Tykkään ihan hurjan paljon siitä, kuinka taitavasti oot saavuttanut monesta hahmosta ytimen tässä ficissä. Tai jos ei ytimen, niin vähintään useamman piirteen, jotka osuvat todella hyvin nappiin. Pidgen ja Mattin välille sopii täydellisesti tuo kevyen kettuileva sisarusdynamiikka, ja Lance on elementissään omista valloituksistaan kehuskelevana mutta toisaalta myös nollasta sataan mustasukkaisuudessaan kiihtyvänä höpsönä. Keith on oma viileä itsensä tipautaessaan vain maininnan Griffinistä keskusteluun (asiasta kukkaruukkuun: siinäpä herkullinen paritusvaihtoehto myös :3) ja vaikka Shiro ei läsnä olekaan, Mattin epäilyt Shiron kahvitteluhaluista kertovat, että Shirolla taitaa olla aika paksut ja läpilukemattomat muurit! Oikein mainiota!

Tykkäsin kivasti myös siitä, että Allura toimii tässä niin vahvasti järjen äänenä. Matt on hahmona kyllä fiksu, mutta tuntui hänenkin kohdallaan niin luontevalta, että hän on tunne-elämässään vähän eksyksissä - etenkin mitä tulee tämänkaltaiseen tilanteeseen. Alluran ja Pidgen nostaminen suureen rooliin käännekohdassa (viestin lähettämisessä) on fiksu ratkaisu, joka korostaa Voltronin hahmojen yleistäkin dynamiikkaa: miehet ovat paikoitellen vähän pullistelevia ja epävarmoja pöhköjä, kun naiset taas tuntuvat selvemmin olevan perillä siitä mitä haluavat ja seuraavatkin paremmin tahtoaan.

Tämä oli oikein valloittava teksti, eivätkä onneksi siinä viestinnässä olleet vaikeudet lopputulokseen vaikuttaneetkaan. :p Kiitokset tästä Voltron-välipalasta! <3
the memories fade
like looking through a fogged mirror

(ava by Waulish)