Yuri!!! on Ice: 12 hetkeä olla onnellinen • max. K11, Viktor/Yuuri • 4/12 raapaletta

[Vilna]

(Hahmot kuuluvat luojilleen, ei minulle!)

Kirjoittaja – Vilna
Fandom – Yuri!!! on Ice

Ikäraja – enimmillään K11
Paritus – Viktor Nikiforov/Yuuri Katsuki
Tyylilaji – suloinen draama (= häpeilemätön fluff)

Yhteenveto – 12 hetkeä, jolloin Viktor ja Yuuri olivat onnellisia yhdessä.


A/N: No tuota. Minulle tapahtui asioita ja aloin vahingossa katsoa YOI:ta ja, öö, sen myötä minun elämänlaatu parani varmaan lähemmäs miljoona prosenttia. Minun pieni sydän ei pysty tällaiseen yhtään ja minun oli jotenkin pakko käsitellä kaikkia fiiliksiäni. Uudet fandomit on hirveän vaikeita, minkä takia minua jännittää asteikolla 1-10 julkaista tätä varmaan numerolla 13.

Spoilereita tulee tulevaisuudessa varmasti löytymään, vaikka ensimmäinen näistä ei nyt mitään paljastakaan. Ai kauhea, kun ei millään uskalla painaa ”lähetä”-nappia.

Tykkään kommenteista. ♥


i

Kesällä Viktorin hiukset ovat kasvaneet taas pitkiksi, niin että ne yltävät lapaluille. Yuurin sormet eksyvät niiden silkkiseen syvyyteen, peukalot silittävät päänahkaa etsien loppua, jota ei tule. Yuuri huokaa, ja Viktor kääntyy kohottamaan hänelle kulmiaan.

Poskipäät tummuvat auringonlaskun värisiksi, ja Yuuri irrottaa otteensa. Viktorin hymynalku väreilee, mutta hän ei sano tällä kertaa mitään, ei edes muuta hymyä virneeksi.

Yuuri haparoi, ja hänen kätensä eksyvät ensin Viktorin alastomille harteille. Hän painautuu lähemmäksi, jättää suukon kaulan juureen. Hengittää sisään Viktorin ihon makeutta.

Sitten. Yuuri työskentelee hitaasti ja hellästi, jakaa Viktorin hiukset kolmeen osaan ja vie vasemman puoleisen keskimmäisen yli.

Viktor nojautuu melkein mahdottoman lähelle.

[Lyygia]

Oon niin onnellinen, että Fini on saanut osansa YOI-ficeistä, ja vielä onnellisempi oon siitä, että sä kirjoitat tästä fandomista! Tää on tosi hyvä tapa käsitellä fiiliksiä

Tykkään sun kirjoitustyylistä huiman paljon, ja tän pätkän ehdottomasti paras osa on sun käyttämät kielikuvat - oikeasti, en oo varmaan ikinä nähnyt niin hienoa tapaa kertoa hiusten letittämisestä kuin tässä! Rakastan sitä, kun niin yksinkertaiset asiat kuin vaikka just tää hiusten letittäminen kerrotaan yksityiskohtia myöten. Pystyin näkemään sieluni silmin tän tilanteen, ja tavoitit mun mielestä kummatkin hahmot tosi hyvin. Erityisesti Viktoristasi pidin paljon.

Jos mun pitäisi lainata tähän mun lempikohta, niin lainaisin koko jutun, joten en ehkä tee sitä. Oon tavattoman innoissani siitä, että tää on nimenomaan 12 hetkeä, jolloin Viktor ja Yuuri olivat onnellisia yhdessä - häpeilemätöntä fluffia sitä kaipaakin! Kiitos näistä, jään odottamaan loppuja innolla.

[haryu]

Tämän ensimmäisen jälkeen en voi muuta kuin pomppia innostuksesta odotellessani seuraavaa osaa. Ihan huikean kaunis ja ihana ja vaikka mitä <3 tää on varmaan totaalinen itsemurha ensin katsoa sarja ja sitten vielä lukea näin ihania ficcejä. Varmaan sydän romahtaa ihan justiinsa (ja minäkin haluan letittämään Viktorin hiuksia)

Viktor nojautuu melkein mahdottoman lähelle.

Ääks. Vaikka tää ei ollut muuta kuin nättiä lausetta toisensa perään niin tässä oli jotain. En tiedä tarkalleen ottaen mitä mutta tämä lämmitti <3

[Vilna]

Kristen: tää on kyllä hyvä tapa käsitellä fiiliksiä! :--D (Myös lowkey hyvä tapa harjoitella kirjoittamaan fluffia.) Ihanaa, että tykkäät minun kirjoitustyylistä! Minulla on aina uusien fandomien kanssa hirveän vaikea adaptoida minun kirjoitustyyli niihin sopivaksi ilman, ettei se näytä ihan jonkun toisen ihmisen kirjoittamalta. Kiitos tosi paljon kommentista, toivottavasti tykkäät jatkossakin, koska oon edelleen ihan hermot riekaleina julkaisemassa, haha! Oot ihana. ♥ ♥

haryu: (jostain syystä minulle oli hirveä vaikeus kirjoittaa sun nick, haha) kiitos tosi paljon sullekin. ♥ Pelkästään tämän sarjan kattominen on totaalinen itsemurha niin siihen, kun lisää vielä ficcejä niin varmaan ennenaikaiseen hautaan joutuu, haha. Kiitos vielä. :---)


A/N: Minun hampaat putosi suusta tätä kirjoittaessa! Tämäkään raapale ei spoilaa mitään kriittistä.

ii

Sälekaihtimien raioista karkaa pala aurinkoa makuuhuoneeseen, ja Yuuri peittää silmänsä vapaalla kämmenellään paetakseen liian aikaista aamua.

Viktor mumisee unissaan jotain borssikeitosta ja työntää kylmän nenänpäänsä Yuurin solisluuta vasten. Hiukset kutittavat Yuurin leukaa, ja Viktor ujuttaa toisen jalkansa Yuurin reiden yli vangiten hänet alleen.

Yuurin toinen käsivarsi on tunnoton ja puristuksissa Viktorin vatsan ja patjan välissä. Jompikumpi heistä on potkinut peiton alas lattialle. Yuurin ihoa kihelmöi kylmä, ja hän vaivihkaa alkaa hivuttaa kättään Viktorin alta, sillä lailla hellästi ettei toinen heräisi.

Viktor on puoliksi unessa, mutta hän murisee Yuurin pakoyritykselle niin kuin olisi Makkachin ja tiukentaa otettaan Yuurin rintakehän ympärillä.

Yuuri huokaisee ja teeskentelee, ettei hänen huulensa juuri kaartuneet hymyyn. ”Viktor… Minulla on kylmä. Ja nälkä.”

Viktor pudistaa päätään. Uusi huokaus. Yuuri tarttuu Viktoria ranteesta ja tuo käden rystyset hetkeksi huulilleen niin kuin Viktorilla oli ollut jo niin kauan tapana tehdä hänelle.

Viktor hymisee tyytyväisenä.

Yuuri irvistää näkymättömästi itselleen, mutta jää vielä hetkeksi.

[Parris]

Yhdistelmä Vilna + YOI + fluffy = ihan täydellistä. Siis heissulivei kommenttikampanjasta, josta menin tämän nappaamaan. :> Muutenkin tässä on aivan ihana teema, koska Victor ja Yuuri ovat (tähänastisen katselu-urakkani pohjalta) aivan ihania ja ansaitsevat onnellisen höttöisiä hetkiä keskenään. En tiedä johtuuko se sun tyylistä ylipäätään vai tyylistä juuri tässä rapsusarjassa, mutta nämä ovat jotenkin ihanalla tavalla elokuvallisia tilanteita, jotka visualisoivat aika tehokkaasti mielessä.

Ensimmäisessä raapaleessa hahmottaa heti ensimmäisenä, että Victor on tosiaan aika ihana pitkillä(kin?) hiuksilla. Ei ihme siis, että Yuurikin innolla lähtee letittämään niitä. (Ääkh, tässä on aivan mahtava cuddle-fiilis kaikkiaan!) Tykkään älyttömän paljon sun sanavalinnoista ja kielikuvista (varmaan aiemminkin olen horissut tästä jossain muualla...), auringonlaskun värisistä poskipäistä ja makeasta ihosta. Tuollaiset tosi voimakkaat aistihavainnot vievät lukijankin ikään kuin osaksi kohtausta, mikä on aivan ihanaa. <3

Tässä toisessa raapaleessa taas nousee esiin Victorin ja Yuurin dynamiikka. (Tässä vaiheessa kommenttia huomasin, että sä kirjoitat Victorin nimen koolla ja mä ceellä. Hehe. To-may-to to-mah-to. ) Yuuri on vähän sarjassakin ollut sellainen nössö, joka ei oikein uskalla ja jää vähän sen takia tossun alle (tai tässä kohtaa Victorin alle, hehe). Tässäkin rapsussa on tosi ihania ja persoonallisia yksityiskohtia, hihitin esimerkiksi tuolle borssikeitolle ja lattialle pudonneelle peitolle. Makkachininkin maininta oli hauska, koska sarjassa olen huomannut kuinka paljon koira merkkaa Victorille, kun jatkuvasti se roikkuu mukana. Omistaja on kuin koiransa, vai miten sanonta menikään?

Oikein kivoja ja ihanan höttöisiä raapaleita. Mielelläni lukisin lisääkin, pistäthän kirjoittaen? Kiitokset näistä <3

[Vilna]

Bluji & kuuskidi: Jotenkin jäin niin jumiin teidän kommentteihin, että olen ihan suu ammollaan, enkä keksi mitään järkevää sanottavaa. :---D Siispä sanon tälleen kollektiivisesti kiitos kommenteista, jotka sai minulle hirveän hyvän mielen ja inspiksen kirjoittaa tämän uuden raapaleen! Ootte te kaksi kyllä ihkuleita. ♥ ♥

A/N: (Tämä on huijausraapale. Tässä on 118 sanaa. Ei kerrota kenellekään. Shh.) Tämä spoilaa tosi tosi tosi snadisti jaksoa 12. Jos et ole nähnyt jaksoa 12, et tiedä mitä tämä spoilaa. :---D Känni!Viktor on paras Viktor ja minua vähän hävettää tämä ylenpalttinen fluff, mutta etiäpäin sanoi vilnu lumessa.


iii

Pietarin yössä Yuurin silmälasit huurtuvat keväästä ja kylmästä. Taivas on tyhjä pilvistä, täynnä tähtiä, mutta katuvalot eivät hirveästi mahda pimeydelle. Yuuri työntää viileät kätensä takin liian isoihin taskuihin. Se on Viktorin vanha, kauhtunut mutta lämmin, ja siinä viipyilee vieläkin Viktorin terävän partaveden tuoksu.

Yuuri hymyilee kaulahuiviinsa, kun katsahtaa vieressään olevaa onnellisen humalaista Viktoria. Takki repsottaa auki ja kengännauhat ovat purkautuneet solmuistaan. Viktorin silmät ovat kuitenkin kirkkaammat kuin aurinkoon heijastuva jää, kun hän huomaa Yuurin katseen.

”Yuuri”, hän lepertää ja astuu lähemmäksi. Yuuri ja hänen sydämensä eivät koskaan lopeta kipuiluaan kuullessaan nimensä Viktorin huulilta. Viktorin sormet leikittelevät Yuurin kaulahuivin hapsuilla ja heidän hengityksensä sulautuvat yhteen.

Vastine lipuu Yuurin huulilta ilman taukoa. ”Viktor.”

Viktorin silmissä loistaa humalan lisäksi saavutettu tulevaisuus.

[FrostyFrozen]

Sulin juuri lammikoksi lattialle...tämä on niin suloista, niin suloista ♡w♡ Yuri letittämässä Viktorin pitkiä hiuksia, ihana otsikko jajaja kaikki ♡

Yuuri tarttuu Viktoria ranteesta ja tuo käden rystyset hetkeksi huulilleen niin kuin Viktorilla oli ollut jo niin kauan tapana tehdä hänelle.
Oijoijoi ♡

Viktor on puoliksi unessa, mutta hän murisee Yuurin pakoyritykselle niin kuin olisi Makkachin ja tiukentaa otettaan Yuurin rintakehän ympärillä.
Voi Viktor :'D hän on suloinen jo animessakin mutta tässä ficissä se suloisuus oikein tiivistyy.

Yuuri hymyilee kaulahuiviinsa, kun katsahtaa vieressään olevaa onnellisen humalaista Viktoria.
Känni-Viktorista tulee liian suloiset mielikuvat ♡

Näitä voisi lainailla vaikka kuinka paljon... ja vielä tulee 9 lisää! Jään innolla odottamaan ja yritän kiinteytyä kokoon täältä lattialta. ^^

[Parris]

Päädyin tänne palailemaan, ja huomasin, että mullahan on tää viimeisin mukaraapale kommentoimatta! Tässä oli hurjasti kaikkia kivoja yksityiskohtia aina katuvalojen mahtamattomuudesta solmuista purkautuneisiin kengännauhoihin. Lievästi tai miksei vähän enemmänkin humalaisen kaksikon kepeys Pietarin yössä saa hymyilemään ja tilanteen intiimiys tulee lukijankin lähelle. Kivaa!

Toivottavasti päädyt näitä vielä joskus jatkamaan, pus :>

[Vilna]

FrostyFrozen: kiitos kommentista (näin viisataaneljäkymmentäkaksi vuotta myöhemmin), ihanaa että pidit! ♥

Ronen: iik! Hitsi kun tätä kommentoit niin alkoi ärsyttämään, että tämä on kesken niin pyöräytin tässä sanasodan aikana sitten pienen raapaleen jatkamaan tätä kokonaisuutta näin hienosti yli puolentoista vuoden jälkeen. Kiva että tykkäsit edellisestä, vaikka minulla ei siitä ollut mitään muistikuvaa ennen kuin luin uudesti. Kiitos kommentista. ♥

A/N: Vähän itkettää lukea tätä töpöä, kun tuntuu että joskus pari vuotta sitten osasi kirjoittaa niin paljon paremmin kuin nykyään. ;--; Mutta siitä huolimatta kirjoitin tähän jatkoa, kun tuntui siltä, anteeksi mahdollinen tyylinmuutos tässä kesken sarjan.


iv

Yuuri kietoo raskailta tuntuvat kätensä Viktorin solakan kaulan ympärille ja puristaa kynnet iholle. Mutta sillä lailla hellästi niin ettei pinta ei rikkoudu. Hän raaputtaa peukalolla niskassa olevia luomia, joita ei tässä kulmassa näe.

Viktorin kämmenet ovat hänen takapuolensa alla, Yuurin nilkat ristissä alaselän kohdalla: Viktor kannattelee häntä ylhäällä helposti ja vakuuttavasti. Suutelee suunsyrjää ja työntää peukalon huulien raosta sisään ja silittää kieltä ennen kuin sukeltaa itse pian perässä ja pussaa niin, että Yuurin keuhkoista melkein lähtee happi yhtenä uloshenkäyksenä.

”Viktor”, hän huokaa niin matalasti, että se on melkein infraääni.

Viktor puree hänen alahuultaan ja virnistää omahyväisesti.

Hän lähtee kulkemaan Yuuri sylissään kohti makuuhuonetta. Yuuri työntää nenänsä kaulakuoppaan, päiväpeitto hänen ympärillään valuu pois paljastaen hänen alastoman kehonsa siivilöivälle päivänvalolle.

Viktor on määrätietoinen. Yuuri tuhisee häntä vasten ja ylettyy suukottamaan leuan linjaa, kunnes sitten.

Viktor kompastuu.

Kenkäpariin tai siihen päiväpeittoon tai Makkachinin vinkuleluun, mutta he kaatuvat lattialle. Yuurin selkä kolahtaa kipeästi parkettiin, mutta pään Viktor saa nopeilla reflekseillään suojattua käsivarrellaan. Yuuri tuijottaa Viktoria, joka näyttää hiton yllättyneeltä, silmät ovat selällään niin että Yuuria alkaa naurattaa.

Vähän ajan päästä Viktor liittyy nauruun. Se laantuu ajan kanssa ja jäljellä jää vain hymyt heidän huulillaan. Viktor silittää Yuurin poskea peukalollaan.

Hänen silmissään paistaa sanoinkuvaamaton hellyys.

[Parris]

Kiva, että päädyit nyt jatkamaan tätä! :3 Tässä uusimmassa raapaleessa tykkäsin tosi paljon fyysisyydestä: kuvaat paikoitellen tosi tarkastikin pieniä fyysisiä elementtejä niskaluomista ja ristissä olevista nilkoista alahuulen puremiseen ja kaulakuoppaan työntymiseen. Siksi tämä tuntuukin kovin, hmm, kokonaisvaltaiselta pussailu- ja cuddlaushetkeltä. Melkein infraääni ja Makkachinin vinkulelu yksityiskohtina myös kruunasivat tämän minulle, toisaalta tosi out there mutta toisaalta ihan käsittämättömän arkista.

Kiitokset tästä, tsemppiä lisäjatkoon! <3