Kirjoittaja Aihe: Yötä odottava | K11 | Blaise/Draco  (Luettu 814 kertaa)

Rae

  • Laatikkokani
  • ***
  • Viestejä: 676
Yötä odottava | K11 | Blaise/Draco
« : 16.10.2018 21:21:10 »
Nimi: Yötä odottava
Kirjoittaja: Rae
Ikäraja: K-11
Betat: DulzGram ja Aurinkolapsi ♥
Genre: angst, draama
Hahmot: Blaise/Draco
Vastuuvapaus: Maailma ja hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille ja loput minun mielikuvituksesta.

Osallistuu haasteisiin: One True Something 20 #2, Luihuispojat, Kasvata puu -haaste mitalla oneshot, Teelusikan tunneskaala II, tunteella kaipaus ja Neliottelu.





Yötä odottava


Kartanon sali oli täyttynyt ihmisistä tummissa juhlakaavuissaan. Blaise ei kuitenkaan aikonut liittyä heidän seuraansa. Hän nojasi portaikon yläpäässä pilaria vasten katseilta varjossa. Viini virtasi alhaalla juhlissa tuttuun tapaan, ja puheensorina kasvoi sen myötä. Pinnallisia suhteita ja kontakteja luotiin arvokkaiden sukujen kesken. Toisille osoitettiin teeskenteleviä hymyjä ja naurahduksia. Se oli pelkkää läpinäkyvää esitystä. Silti Blaise kadehti heistä monia. Olivat suhteet kuinka pinnallisia tahansa heillä oli kuitenkin vieressään kumppani. Joku joka palasi tämän näytelmän jälkeen kotiin heidän kanssaan. Blaisen sisällä muljahti ikävästi. Ei ollut helppoa katsoa muita, heidän läheisyyttään ja kosketuksiaan. Pitkiä merkityksellisiä katseita. Hänestä oli joskus tuntunut  samalta kuin noista ihmisistä, mutta siitä oli jo kauan.

Kova nauru kantautui linnan seinistä, kun kaksi luihuispoikaa juoksi käytävillä tyrmiä kohti. He olivat haistattaneet pitkät turhille kekkereille, ja lähteneet vetämään tonttuviini mukanaan omaan tupaansa. Oleskeluhuoneen ovella he irrottivat korkin, ja virnuillen joivat isoin kulauksin. Pimeässä seinän vierustalla väreili jännitys ja kiinni jäämisen pelko, mutta lämmin tunne sisällä oli sen arvoista. Pullo vaihtoi kädestä toiseen poikien välillä, ja molempien suupielet olivat virneessä. Viinin loppuessa seuraavan päivän tentit eivät painaneet enää kaksikon mieltä, ja he pujahtivat ovesta yhdessä.

Blaisella oli ollut suhteita sen jälkeenkin, mutta kaikki päättyivät saman tavalla. Äärimäisen paskasti. Hänen onnistui esittää kaiken olevan hyvin ja uusi tyttö oli nopeasti taas kierroksessa. Tunteet hiipuivat pojalla nopeasti, jos niitä ehti edes muodostua, minkä jälkeen Blaise lähti vetämään suhteesta, kun hän ei saanut siitä mitään irti. Pojan ajatukset eivät olleet siinä hetkessä mukana, eikä hän ei pystynyt keskittymään mihinkään tarpeeksi pitkään. Blaise oli liian rikkinäinen ja tunnoton. Kukaan ei päässyt hänen lähelle, ei niin lähelle kuin Draco oli joskus päässyt.

Draco hymyili Blaiselle leveästi oleskeluhuoneen toiselta puolelta. Blaisenkin suupielet kääntyivät tahtomattakin hieman ylöspäin hänen laskiessa katseensa takaisin oppikirjaan. Viime iltana he olivat vaihtaneet varovaisen pusun käytävällä ennen nukkumaan menoa, ja ajatus siitä sai kutkuttavan tunteen kiertämään kehossa. Siitä ei puhuttaisi enää koskaan ääneen, mutta molempien mielessä se oli silti. He olivat sopineet lukevansa yhdessä seuraavaan tenttiin, ja Blaise odottikin tavallista enemmän koulukirjan läpi kahlaamista ja muistiinpanojen tekemistä. Hän tiesi Dracon olevan huono keskittymään sivuihin, joten yksi asia eskaloituisi helposti toiseen. Yhteinen hetki kirjaston varjoissa kuulostikin siltä, että sitä kannattikin odottaa.

**

Sali alkoi tyhjentymään puolen yön jälkeen, jolloin Blaise oli siirtynyt takapihan parvekkeelle. Hän ei halunnut nähdä vieraiden poistumista. Sitä kuinka he nojailivat jo toisen kylkeä vasten, kun kaivattiin kotiin lähtöä yhdessä. Eikä sitä, kun odotettiin yöllistä läheisyyttä toisen vierellä, kosketuksia ja lämpöä. Jos vain kaikki olisi mennyt toisin. Pojan kädet puristuivat märän puukaiteen ympärille ja ilme kovettui.

Draco oli valinnut Astorian, ja he perustaisivat perheen niin kuin miehen kuuluikin. Kaikki odottivat sitä pojalta ja Draco oli järkevä. Mitä kaikki olisivatkaan puhuneet, jos Draco olisi karannut Blaisen matkaan. Blaisea ei kiinnostanut mitä muut juoruilivat, mutta hän tiesi, ettei Draco olisi sitä kestänyt.
Katseet samoissa tapahtumissa joissa he kohtasivat toisensa, kertoivat kuitenkin paljon. Vaaleanharmaat silmät katsoivat ihmisjoukon läpi Blaisea. Ne olivat pitkiä sekunteja. Molemmat epäröivät lähestyä, ja Blaise näki usein Dracon huulten raottuvan. Molemmat olisivat halunneet, mutta lopulta pysyttiin etäisyyden päässä toisesta. Se oli paras ratkaisu tilanteessa. Tunteet eivät olleet kadonneet, ne oli vain peitetty ja haudattu pois näkyvistä.
Blaise oli se joka käänsi katseensa pois ensin. Hän ei viitsinyt sotkeentua Dracon ja Astorian välille, olla mikään salassa pidettävä toinen vaihtoehto. Hän olisi halunnut enemmän, ja siksi jäi kokonaan ilman, mikä sekin tuntui paskamaiselta. Tilanne ei kuitenkaan voisi jatkua kauaa näinkään, molemmat miehet tiesivät sen. Blaisen olisi ollut parasta vain lähteä pysyvästi, mutta sitä hän ei tehnyt. Ei Blaise halunnut, ja hän tiesi, ettei sitä halunnut Dracokaan.

Vaaleahiuksinen poika hengitti Blaisen kaulaa vasten. Blaise tunsi tämän jokaisen hengenvedon ihollaan ja laski kätensä Dracon lantiolle. Kellarin rosoinen seinä painoi selkää vasten toisen työntäessä vartaloaan lähemmäs. Harmaat silmät tarkkailivat tummempaa poikaa odottavasti. Blaise avasi Dracon paidan napit, mikä sai toisen kehon hiertämään toista vasten ahnaammin. Tunne oli vangitseva. Housujen vetoketjut avattiin ja hän otti toisen kellarin seinää vasten. Välillä vaalean pojan silmät vilkuilivat käytävän toiseen päähän valppaasti, mutta Blaise sai pojan palaamaan takaisin hetkeen. Sinä yönä ei ollut muita kuin he kaksi.
Himonsa tyydytettyä he jäivät käytävän syvennykseen vain katselemaan toisiaan. Molemmat hymyilivät väsyneinä hiukset sotkussa. Heidän elämänsä oli siinä, kaksi poikaa avonaisissa hikisissä kauluspaidoissa naureskelemassa maailmalle.


Jos vain kaikki olisi päättynyt toisin. Blaise tiesi, ettei tämä tulisi nyt menemään hyvin. He olivat ajaneet itsensä sotkuiseen tilanteeseen, ja se tulisi joku päivä purkautumaan räjähdysmäisesti. Nyt oli vielä tyyntä myrskyn edellä.

Blaise kuuli parvekkeenoven avautuvan takanaan. Vaaleahiuksinen mies käveli hänen vierelleen kaiteen eteen ja nojautui sitä vasten. Tuuli liikutteli lehdettömien puiden oksia kylmässä illassa. Miehet katselivat vierekkäin mustat juhlakaavut yllään eteenpäin, kun vieraat poistuvat. Kumpikaan ei sanonut mitään, heidän ei tarvinnut. He eivät poistuisi tänä yönä yhdessä, mutta vielä jonain yönä niin tapahtuisi. Ja se yö koittaisi pian.

Not a cloud in the sky

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 3 205
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Yötä odottava | K11 | Blaise/Draco
« Vastaus #1 : 21.01.2019 16:38:23 »
Tämä oli kommenttikampanjassa, ja kiinnitti huomioni siellä.

Blaisen kaipaus ja pettymyksen karvaus olivat tämän ficin pääosassa jopa hahmoja itseään enemmän, siltä ainakin minusta tuntui. Poikaparat, kumpikin joutui esittämään roolia, eikä se tehnyt kumpaakaan onnelliseksi, päinvastoin. Ja molemmat taisivat sen jo tietää sisimmässään, että korvikkeet eivät enää kauan riittäisi. Tässä tilanteessa käy sääliksi vähän kaikkia, myös poloista Astoriaa, joka tuskin oli ansainnut huonoa avioliittoa.

Tyyntä myrskyn edellä - tunnelma tosiaan vallitsi koko ficin ajan ja nostatti hienosti sellaisen jännitteen, että alkoi ihan mietityttää mitenhän tässä vielä käy. Jossakin vaiheessa ihmisten mielipiteet ja säätyväen perinteet lentävät romukoppaan, kun raja tulee vastaan ja tunteet ovat ainoa asia, joka enää merkitsee mitään.

Ja mikä tässä jotenkin minulle jäi pintaan, oli se tunne, että nimenomaan se tunnepuoli oli tässä pojille se tärkein juttu. Kaikesta muusta huolimatta. :)
I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~