Kirjoittaja Aihe: Saastesumupilviä näköpiirissä | S, ficlet  (Luettu 860 kertaa)

Uhkarohkea

  • piilossa
  • ***
  • Viestejä: 171
  • sairautta
Saastesumupilviä näköpiirissä | S, ficlet
« : 15.10.2018 21:53:59 »
Nimi: Saastesumupilviä näköpiirissä
Kirjoittaja: Uhkarohkea
Genre: kotitunnelmointia ja tajunnanvirtaa
Ikäraja: S
Paritus: Ea/äiti
Haasteet: Fantasiahaaste, hahmona keiju

Saastesumupilviä näköpiirissä
265 sanaa

Aino istuu kuuma lasilautanen edessään, tuijottaa höyryävää puuroa tyhjä katse silmissään. Aino ei ole sairas, vaikka kadehtiikin Taikaa tämän ulkonäöstä. Taika on nälkiintynyt ja kaunis, mutta myös ainoa toinen keiju jonka Aino tuntee hyvin. (Totta kai Aino osaisi halutessaan nimetä esimerkiksi koulutovereidensa keskuudesta useampia keijuja, muttei Aino tunne heitä.)

Aino tarttuu lusikkaan, syö puuronsa samalla kun kuuntelee taustalla vallitsevaa hiljaisuutta. Ulkoa ei kuulu tänään meteliä katutasolla sijaitsevaan asuntoon. Aino jää katselemaan tyhjää puurolautasta hetkeksi, sumu valtaa Ainon ajatukset ja mielen. Hän ei ymmärrä. (Ea on tavallista enemmän myöhässä. Eikä äitiä kuulu kotiin, mutta se on normaalia. Äiti tekee ylitöitä ja paljon.)

Vartti kuluu. Aino nousee ylös, työntää tuolin takaisin paikalleen, tiskaa lautasensa. Se jää altaan pohjalle kuivumaan. Aino ei halua laittaa sitä astiankuivauskaappiin. Hän kävelee olohuoneeseen, käy patjalleen maaten. (Mieli kaikuu onttouttaan ja tyhjyyttään. On niin kovin harmaata ja hankalaa.)

Aino vain on. Lusikat loppuneet lienee? Hän ei tiedä. Ehkä pitäisi mennä ulos, lataamaan akkuja auringon avulla. Aino huokaisee syvään. Jos saastesumupilvet edes väistyisivät. Tätä on jatkunut jo viimeiset kaksi viikkoa, eikä Aino ole nähnyt kuin kaksi toista keijua, jotka eivät olisi väsyneitä. (Miksi? Ei näin pitänyt käydä. Ei koskaan ei koskaan ei-)

Eteisestä kuuluu kolahdus. Aino tunnistaa tulijan askeleiden perusteella Eaksi. Ea on äidin naisystävä, vampyyri. Aino ei vieläkään ymmärrä, miksi äiti (keiju) valitsi Ean (vampyyrin). Ehkä Aino ymmärtää vanhempana. Tai sitten ei. (Aino ei tiedä vielä edes sitä, pitääkö kenestäkään.)

Ea kävelee keittiöön, tuhahtaa nähdessään lautasen altaassa. Vaaleahiuksinen nainen kuitenkin nostaa sen kummempia mukisematta astiankuivauskaappiin. Ea ymmärtää hänen rakkaillaan olevan vaikeaa, äidillä ja Ainolla. (Ainoa hymyilyttää, kun hän kuulee Ean mutisevan jotain itsekseen.)
[16:38] <@Odo> Uhis hanki samantien koko kerä punasta lankaa ja vedä se sellaseen solmuun et lopulta tajuat sen olevan yliarvostettua!



pienenä tyttönä halusin aina paeta

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 6 111
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vs: Saastesumupilviä näköpiirissä | S, ficlet
« Vastaus #1 : 31.01.2021 14:59:44 »
Haa! Törmäsin sattumalta toiseenkin tekstiisi, jossa esiintyy Ea, ja jos tässä on sama Ea kuin Suden jäljet -tekstissä, tämä myös vastaa joihinkin sen herättämiin kysymyksiin ja pohdintoihin. Kivaa! :)

Tämän tarinan myötä käy selväksi ainakin se, että tässä maailmassa tosiaan erilaiset myyttiset olennot ovat arkipäivää ainakin tälle perheelle, jossa on niin keijua kuin vampyyriakin. Aiempi pohdintani ei ihan osunut oikeaan siinä, että Ea olisi ollut ihmissusi, mutta jotain tavallisesta ihmisestä poikkeavaa hän kuitenkin on, kun hän onkin vampyyri! Se tieto avaakin hyvin hänen ajatuksiaan ja tekemisiään Suden jäljet -tarinassa.

Tässä tarinassa minuun vetoaa erityisesti arkisuus, jonka lomassa vilahtaa taianomaisia yksityiskohtia. On puuronsyöntiä ja tiskejä ja arkipäiväisiä ajatuksia, mutta kuitenkin jotain muutakin. Jäin miettimään erityisesti Taika-keijun nälkiintyneisyyttä ja sairautta, minkä voisi tulkita viittaavan syömishäiriöön, ja se taas johdatteli minut ajattelemaan, että ehkäpä saastesumupilvet ovat luonnehdinta keijujen kokemalle uupumukselle tai masennukselle. Ainakin Ainon ajatukset vaikuttavat harhailevan ja hänellä on selvästi välillä vähän hankala olo, mikä myöskin voisi vihjaista jotain siihen suuntaan.

Tässä tekstissä on ihastuttavan omintakeinen tyyli, kun osa virkkeistä ja etenkin Ainon ajatuksista on suluissa. Ne jotenkin jännästi erottavat konkreettiset tapahtumat ajatuksista ja maalaavat Ainon sisäistä mielenmaisemaa. Todella toimiva ratkaisu minusta!

Kiitos tästäkin mielenkiintoisesta lukukokemuksesta, pidin kovasti! :-* -Walle


ota kädestä, minut pysäytä, sano ettei tarvii