Kirjoittaja Aihe: Veli Laventeli | S | Laventeli & Violetti | maaginen fantasia | raapalesarja 10/10  (Luettu 2990 kertaa)

Aurinkolapsi

  • saatanan tonttu
  • ***
  • Viestejä: 335
  • mä sotken sut suohon
Nimi: Veli Laventeli
Kirjoittaja: Aurinkolapsi
Tyylilaji: maagista fantasia-arkea, perhesöpöilyä
Hahmot: Laventeli, Violetti, Purppuravalta
Ikäraja: S
Haasteet: Osallistuu haasteisiin Genretasohaaste genrellä fantasia, Otsikoinnin iloja (Päähahmo-otsikko) sekä Spurttiraapale V, kierros 5.
Oma sana: SS, olet mulle violetti ♥
Tämä sijoittuu tapahtumiin ennen Antikvariaattia, S. Avaa ehkä jollain tasolla Violettia ja Purppuravaltaa.
Ja tässä huomaa kuinka häilyvä tämä maailma on; Violetti sai veljen, kun näin spurttiraapaleen sanalistan.

Sanalista: 1. Veli 2. Palella 3. Kevät 4. Nostalgia 5. Syrjässä 6. Innostua 7. Laventeli



Veli Laventeli
◇─◇──◇────◇────◇──◇─◇
Ensimmäinen | Toinen | Kolmas | Neljäs
Viides & Kuudes | Seitsemäs & Kahdeksas | Yhdeksäs & Kymmenes
« Viimeksi muokattu: 28.01.2019 16:33:33 kirjoittanut Aurinkolapsi »

"ja yritän aatella et mieluummin olemassa epätäydellisenä ku olemattomana täydellisii"
- Orca, 2018

Aurinkolapsi

  • saatanan tonttu
  • ***
  • Viestejä: 335
  • mä sotken sut suohon
Vs: Veli Laventeli | S | maaginen fantasia | raapalesarja
« Vastaus #1 : 10.10.2018 20:12:54 »
Ensimmäinen
150 sanaa
Violetti avaa silmänsä maailmaan. Suloinen ääni laulaa hänen sisällään elävästä valosta; magiasta, joka muovasi hänet. Eetteristä ja taikuudesta.

Pieni poika juoksee huoneeseen. Hänen laineikkaat haaleanvioletit hiuksensa ovat sotkussa.  “Onko hän nyt täällä?” hän kysyy innokkaalla äänellä, leveä hymy huulillaan. Tummat silmät säkenöivät. Hän on odottanut tätä päivää vuosia, ehkä jo ennen kuin itse syntyi.

“Laventeli!” palvelustyttö huudahtaa juostessaan pojan perässä. “Anteeksi, teidän korkeutenne,” hän sanoo hiljaa ja niiaa.

“Kaikki on hyvin, Tähtilumme,” Purppuravalta lupaa hymyillen. Palvelustyttö nyökkää ja poistuu nopein äänettömin askelin.

Laventeli kömpii hänen viereensä valtavaan sänkyyn, lakanat rypistyvät mutta niiden sijaan nainen oikoo poikansa hiuksia lempein sormin. Laventeli nojautuu äitinsä sylissä lepäävän vauvan ylle. Hän on kaunis, poika ajattelee. Lyhyet hiukset ovat samaa sävyä kuin hänen omansa, mutta silmät miltei pistävän valkeat, eikä hänen ihossaan ole punertavan violettia pohjavirettä kuten Laventelilla.

Laventeli nauraa, kun Violetti tarttuu pienellä nyrkillään hänen etusormeensa. Äiti hymyilee lämpimästi. “Sinusta on viimein tullut veli.”

"ja yritän aatella et mieluummin olemassa epätäydellisenä ku olemattomana täydellisii"
- Orca, 2018

Avaruuspiraatti

  • ryöväriruhtinas
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 399
Vs: Veli Laventeli | S | maaginen fantasia | raapalesarja
« Vastaus #2 : 10.10.2018 20:23:18 »
Lainaus
Violetti avaa silmänsä maailmaan. Suloinen ääni laulaa hänen sisällään elävästä valosta; magiasta, joka muovasi hänet. Eetteristä ja taikuudesta.
En minä itke, SINÄ itket! ;--;

Tämä on kauhean kaunis ja suloinen. Ja olen tosi iloinen, että palasit Antikvariaatin maailmaan! Hehe, puhut maailman häilyvyydestä, mutta eikös ne ole sitä kaikilla kirjoittajilla? Tapahtumia, paikkoja ja hahmoja syntyy melkein kuin itsestään pienimmistäkin inspiraationmuruista.

En nyt tiedä, kaipaako tämä itsestäänselvyys ilmoitusta, mutta: jään seuraamaan :D Hauska tutustua Laventeliin, hän vaikuttaa oikein söppänältä pojalta!

liljankukka

  • flower princess
  • ***
  • Viestejä: 596
  • As cunning as a fox, as scary as a wolf
Vs: Veli Laventeli | S | maaginen fantasia | raapalesarja
« Vastaus #3 : 10.10.2018 20:30:52 »
Oiii, oon niin onnellinen, että palasit tämän maailman pariin ;;; <33

Laventeli vaikuttaa tooosi ihanalta! Kiva päästä lukemaan Violetin perheestä! <3 Tämä on kyllä kaunis ja suloinen niin kuin Pirre jo sanoikin :333 En osaa sanoa mitään paitsi että jään seurailemaan (obvi?) ja joo. Oot ihana ;;; <33

Your imperfections make you beautiful

(ava & bannu by minä)

Orca

  • meganekko
  • ***
  • Viestejä: 949
  • popokumpelo
Vs: Veli Laventeli | S | maaginen fantasia | raapalesarja
« Vastaus #4 : 10.10.2018 20:57:38 »
Huuuu, oon niin iloinen että lähdit julkaisemaan tätä! Ihastuin tähän jo kun näytit tän miulle, enkä pidä siitä nytkään yhtään vähempää. Oot niin hienosti kuvaillut, kuinka kaunis tapahtuma on syntymisen ihme. Tai siis, se oikeesti tuntui sellaiselta. Ihmeeltä ja maagiselta ja ihanalta. Tässä oli kovin lämpöinen tunnelma, mikä sai sydämen värisemään ilosta mullakin. Perhejutut on kyllä niin <3 Hiiteen kaikenmaailman paritukset, haluun perhefluffia! Ja draamaa! Ja kaikkee!

En hirveesti muista Antikvariaatista, vaikka tykkäsinkin siitä, pitää lukee se uudestaan. Mut sen tunnelman muistan ja tässä oli samankaltaista. No, sanoinkin sulle nää jutut jo aiemmin. Ai niin ja rakastanko ees sun hahmojen nimiä? Ihanan fantasiamaisia, mut ei sellasii meh kliseitä vaan tosi jotenkin omaperäsii. Näistä tulee mieleen vähän tapa jolla itse nimeän hahmojani, tai siis, mun hahmoilla on kans aina vähän höpsöjä nimiä. Toivottavasti et ota pahalla, haha! Mut siis rakastan näitä ja tota et Violetin perheellä on kaikilla nimissä eri violetin sävyjä.

Aaaa en mä muuta osaa sanoa ku että tää oli ihana ja suloinen ja toivon että uskallat julkaista loputkin osat! Oot vaan niin loisto <3

Vilna

  • puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 1 197
  • © Auro
Jee? Jee!

Tulenpa nyt kommentoimaan pikaisesti vaikka kipeänä olen ja selkää särkee ja oon vielä vähän väsynyt reissusta, mutta tämä aloitus oli niin valloittava että pakkohan oli. Niin kuin tiedät niin luin Antikvariaatin ajatuksella vasta öö puolitoista tuntia sitten, joten sen tapahtumat on tuoreessa muistissa ja tämä maailma näissä on vaan jotain niin kaunista. Rakastan näitä hahmojen nimiä ja tätä sun luomaa maailmaa, se on niin mielikuvituksellinen ja rikas, etten millään voi uskoa että Antikvariaatti oli ns. pelkkää tajunnanvirtaa, kaikki tuntuu niin suunnitellulta ja hienolta. Kyllähän tässä selkästi alkaa alemmuuskompleksi nostaa päätään, kun oot vaan niin pirun hieno. :-D yhy. No ei vaan, oot vaan ihan hirveän upea kirjoittamaan ja tykkään kauheasti tämän tekstin tyylistä ja tunnelmasta.

Jään ehdottomasti seurailemaan tätä hienoutta, Laventeli vaikuttaa oikein suloiselta pojalta. Jatkoa? *3*

Aurinkolapsi

  • saatanan tonttu
  • ***
  • Viestejä: 335
  • mä sotken sut suohon
Piraatti, no vähän ehkä itken! Kiitos kehuista ♥ Niinhän ne maailmat vähän meinaa olla häilyväisiä, tämän kanssa kaikki vaan syntyy aikalailla sillä hetkellä kun kirjotan. No, onneksi Violetilla on nyt Laventeli-veli ♥ Toivottavasti tykkäät jatkossakin!!
Liljis, kiitos kommentista ja kehuista! Tähän maailmaan on kyllä ihana palata, ja on kyllä korkea aikakin.
Orca, voi sinä! ;; ♥ Sinun ansiosta minä uskalsin sitä jatkaa, kun niin kehuit jo sitä lyhyttä pätkää ;; JA nyt ihan hirveesti kehuja, en kestä! Ihana kuulla, että tässä on tuollainen tunnelma, millaista hankin. Perhejutut on kyllä rakkaus ♥ Otan suurena kohteliaisuutena että nimeämistapa muistuttaa sua itteäs, yhy oot best ;; Toivon, että pidät tästäkin!
Vilna, jeee!!! ♥ Sinun ansiosta uskalsin tunkea tämän finiinkin ;; ♥ Toivottavasti paranet pian! Sori että paniikissa laitoin sut lukemaan Antikvariaatin, mutta kiva että tykkäsit :----D Nämäkin on tosiaan taas tajunnanvirtaa, en minä oikein osaa muuten tätä kirjottaa. Et nyt kehittele mitään alemmuuskomplekseja rakas kun sinä oot aivan mahtavaloistava ♥ Jatkoa!

Apua ihan itkettää, kun tämä on saanut jo näin paljon huomiota ;; ♥ Toivottavasti en tuota pettymystä!



Toinen
150 sanaa
Talvisina öinä kuut loistavat kirkkaina. Laventeli istuu tähtitornin tasanteella ja katselee mustalle taivaalle piirtyviä tähtikuvioita; kohtalonpyörä, torni, sauva, malja… Hän on istunut tasanteelle keräämänsä tyynykasan pehmeässä syleilyssä jo tuntikausia, siitä kun taivas menetti värinsä ja tuhansien tähtien valot syttyivät.

“Eikö sinua palele?” Violetti kysyy hiljaisella äänellä. Laventeli nostaa katseensa ovensuussa norkoilevaan tyttöön ja hymyilee. Talvisin on helpompi harjoitella jäisiä taikoja, ja päivän harjoittelun ansiosta Laventeli tuskin tuntee kylmää.

“Eikö sinun pitäisi olla jo nukkumassa?”

Violetti virnistää vastaukseksi ja uskaltaa istumaan veljensä viereen. Laventeli vetää pienen tytön kylkeensä kiinni ja kietoo heidät molemmat lämpöiseen vilttiin.

“Tuolla on haaveilija!” Violetti sanoo innokkaasti osoittaen taivaalle. Laventeli löytää tähtikuvion maagikon ja ylipapittaren yllä. Se on Violetin lempitähdistö, tai ainakin se minkä hän oppi ensimmäisenä. “Ja tuossa miekka!”

He istuvat kauan siinä vierekkäin, kertovat toisilleen tähtikuvioita, kunnes Violettia alkaa paleltaa ja Laventeli kantaa tytön sisälle. He nukkuvat lopun yötä tähtitornin yläkerran huoneessa, Violetti veljensä kyljessä.
« Viimeksi muokattu: 28.01.2019 02:32:22 kirjoittanut Aurinkolapsi »

"ja yritän aatella et mieluummin olemassa epätäydellisenä ku olemattomana täydellisii"
- Orca, 2018

Vilna

  • puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 1 197
  • © Auro
Ei vithu. Anteeksi. Mutta nauran itselleni. En tiedä, missä kuumehouruissa luin tuon ensimmäisen pätkän, kun tämä seuraava hämmensi minua niin kovasti. Luulin nimittäin, että Violetti oli se äiti, joka sai lapsen ja Laventeli oli Violetin poika apua. :----D Sitten olin ihan ?? tällä kohdalle: -- kunnes Violettia alkaa paleltaa ja Laventeli kantaa tytön sisälle. Ei jestas. Ai kauhea. Onneksi en ryhtynyt mitään selittämään edellisessä kommentissani. Olisipa ollut noloa. Jotenkin skippasin tuon nimen Purppuravalta kokonaan. Ahahahaa.

Okei. Okei. Mutta.

Olipa tämä(kin) pätkä suloinen! Ihanaa perhefluffia. Tulee luettua sellaista ihan liian vähän. Laventeli on niin hyvä isoveli, nyyh. Kaikki tähtiin liittyvä on niin kovin kaunista ja hienoa, ihan niin kuin tässäkin. Tuo aloituslause on mielestäni edelleen niin kovin upea. "Eikö sinua palele?" Ihana Violetti. Onpa muuten kivaa, että kaikilla Violetin perheenjäsenillä on niminä eri violetin sävyjä niin kuin joku taisi sanoa minua aiemmin. Ei minulla muuta. Oot loistava. ♥

Aurinkolapsi

  • saatanan tonttu
  • ***
  • Viestejä: 335
  • mä sotken sut suohon
Vilna, voi Vilna :-------D ♥ Sanoinkin sulle jo että vähän naureskelin. Oot sulonen. Tosiaan joo Purppuravalta tässä on saanut Violetin ja Laventeli on hänen isoveljensä. Mutta kiva että tykkäät tästä ♥ Rakastan tähtiä ihan hirveesti ja keksin sitten että ehkä voisin käyttää sitä tarotmaailmajuttua hyödyksi tähtikuvioissa :------D Minäkin tykkään siitä aloituslauseesta kovin ;; Ja Violetti on söpö! Toivottavasti tykkäät tästäkin ♥


Kolmas
200 sanaa
Violetti on seitsemänvuotias kun hän viimein löytää taikansa. Kevät on lämmennyt jo niin, että he voivat juosta puutarhassa paljain jaloin, leikkiä hippaa puiden lomassa. Laventeli jahtaa Violetin puutarhan rajoille, missä korkea muuri erottaa heidät ympäröivästä metsästä. Sen lähellä on korkea kuollut puu, sen valkea kaarna on halkeillut, oksat roikkuvat paljaina.

Violetti juoksee puun luokse nauraen ja kiertää paksun rungon. Hän nojaa puuhun ja hymyilee Laventelille, loistavissa silmissään haaste. Puu herää eloon hänen kosketuksestaan, puskee pieniä kultaisia silmuja kuin kevät olisi viimein koskenut siihen.

“Violetti,” Laventeli kuiskaa, hänen äänessään ylitsevuotavaa ihmetystä. Violetti tuijottaa ylöspäin oksiin, jotka kurkottelevat auringon syliä. Laventeli kävelee hänen luokseen, leikki unohtuneena.

Violetti koskettaa kaarnaa varovasti ja hyppää taaksepäin pelästyneenä, kun taika valuu alas kuolleeseen maahan; virvoittaa ruohon ja muurin kiviin takertuneet köynnökset. Puun kaarna näyttää taas eheältä - kullanhohtoiset lehdet avautuvat, taittavat valoa heidän ympärilleen. Violetti katsoo ympäriinsä yllättynyt ilme kasvoillaan, tutkii taikansa ääriviivoja.

“Minusta tuntuu, että äiti jätti tämän sinua varten,” Laventeli sanoo hiljaisella äänellä, vieno hymy huulillaan. “Hän olisi voinut elävöittää kasvit itse, tai laittaa puutarhurit kunnostamaan tämän kolkan, mutta…”

“Mistä hän tiesi, että tarvitsisin tätä?” Violetti kysyy ja kääntää katseen veljeensä. Laventeli hymyilee leveästi, työntää karanneen hiussuortuvan hellästi Violetin korvan taakse.

“Välillä hän vain tietää.”
« Viimeksi muokattu: 28.01.2019 02:32:37 kirjoittanut Aurinkolapsi »

"ja yritän aatella et mieluummin olemassa epätäydellisenä ku olemattomana täydellisii"
- Orca, 2018

Orca

  • meganekko
  • ***
  • Viestejä: 949
  • popokumpelo
No hei taas! Aaaaa niin kovin minä näistäkin osista tykkään, joskin mua vähän harmittaa raapalemuoto, tää sun maailmas on niin mielenkiintoinen että haluaisin vain lisää ja lisää ja lisää tietoa ja kaikkea! Toisaalta osa siitä mielenkiintoisuudesta ehkä tuleekin siitä mystisyydestä, että en tiiä paljoa ja paljastat vain tällaisia murusia. Rakastan miten kerrot asioita tästä maailmasta tavallaan itsestäänselvyyksinä. Et selittele liikaa. Kuten tää taikajuttu. Näin vaan tapahtuu, muttet kerro miksi juuri tuolloin ja juuri tuossa. Se jotenkin en tiiä, sopii tähän. Ja vaikka haluan tietää kaiken tästä maailmasta niin en tiiä, nää kohtaukset tuntuu tosi jotenki kokonaisilta ja hienoilta kun et selittele liikoja. Tää tarina on enemmän sellainen että mä näen kaiken sen sijaan että ajattelisin. Tai aina kun luen näitä, tuntuu että mä katsoisin oikeaa kohtausta silmieni edessä. Sori, mun aivot on vähän kujalla (en oo saanu tarpeeks kofeiinii) mut toivon että tajuut mitä ajan takaa. Kirjotat vaan tosi maagisesti ja elävästi - tota sanaa haen! Tuntuu kuin tää teksti eläisi.

Rakastan noita tähtikuvioita ja Violetin taikuuden heräämistä ja varmaan tän tarinan takii näin unta että löysin tarotkorttipakan kirppikseltä hahhaa. Oot ihana pus <3

Aurinkolapsi

  • saatanan tonttu
  • ***
  • Viestejä: 335
  • mä sotken sut suohon
Orca, rakkaani, ilahdutat kommentilla ;;; ♥ Minuakin harmittaa vähän tämä raapalemuoto! Tai ainakin revin hiuksia tämän kanssa, kun tuntuu siltä ettei tämä oikein suju. Haluaisin kertoa niin paljon enemmänkin! Mutta toisaalta myös tykkään, kun nämä voi jättää niin mukavan simppeliksi. Juuri sitä olen oikeastaan hakenutkin, että asiat vain ovat. Magia on tässä maailmassa arkipäivää. Oikeasti, hemmetin suuri kohteliaisuus sanoa että näkee nämä kohtaukset. Sitä mä yritän kirjottamisellani. Kertoa tarinoita, jotka voi koea - ei vain lukea. Ihana kuulla, jos oon siinä onnistunut. Kiitos hurjasti kommentista, toivottavasti tykkäät jatkostakin! ♥

En tiedä mitä mieltä olla tästä osasta, mutta... ehkä se on ihan okei. Ainakin tykkään Kirjanpitäjästä ja Purppuravallasta hirmuisesti!



Neljäs
200 sanaa
“Vieraanne on täällä, arvon maagikreivitär,” palvelijatar sanoo ovensuusta.

“Kiitos, Viikuna,” Purppuravalta vastaa, kun Kirjanpitäjä astuu sisään. “Voit jättää meidät.”

Kirjanpitäjä loihtii kädenkäänteessä pöydän täyteen loisteliaita leivoksia ja hymyilee hurmaavasti, itsetyytyväinen pilke silmissään. Purppuravalta nauraa heleästi, kävelee tämän luokse ja ottaa ystävänsä kädet käsiinsä.

“Kirjanpitäjä,” hän sanoo lempeällä äänellä.
 
Mies nostaa Purppuravallan kädet huulilleen, painaa suukon kummallekin kämmenselälle. “Teidän korkeutenne,” hän tervehtii.

Purppuravalta hymyilee niin, että nenänvarsi rypistyy. “Kirjanpitäjä,” hän sanoo merkitsevästi. “Olemme puhuneet tästä.”

“Olemme puhuneet niin kauan sitten, etten enää edes muista,” Kirjanpitäjä vastaa leikkisästi. Purppuravalta ohjaa heidät päätään pudistellen tummanvioletille sohvalle. He istuutuvat ja kääntyvät toisiaan kohti. Purppuravalta tarjoaa Kirjanpitäjälle vadelmateetä ja kaataa sitä sitten itselleen. Ensin he vaihtavat kuulumisia, mutta sitten puhuvat tuntikausia, kaikkea valtakunnan tapahtumista taikuuden teoriaan.

Laventeli ja Violetti juoksevat huoneen ohi nauraen ja Purppuravalta katsoo heidän peräänsä hellä hymy huulillaan. “Silloin kun olimme nuoria,” Kirjanpitäjä aloittaa, mutta Purppuravallan nauru keskeyttää hänet.

“Kirjanpitäjä, ei,” hän sanoo ja kääntää katseensa mieheen. “Siitä on jo ikuisuus.”

Kirjanpitäjä hymähtää, katsoo jonnekin kaukaisuuteen. Hänen huulilleen leviää pian virne. “Muistatko, kun piirsimme tähdet taivaankartalle?”

Purppuravalta tyrskähtää ja nostaa käden huulilleen kuin pitääkseen naurun kurissa. “En tiedä, onko Harmaakettu antanut vieläkään anteeksi sitä, että teimme hänestä niin lyhyen.”

“Tuskin,” Kirjanpitäjä nauraa.
« Viimeksi muokattu: 28.01.2019 02:32:52 kirjoittanut Aurinkolapsi »

"ja yritän aatella et mieluummin olemassa epätäydellisenä ku olemattomana täydellisii"
- Orca, 2018

Avaruuspiraatti

  • ryöväriruhtinas
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 399
Nämä raapaleet on niin kauhean hellyyttäviä. Rakastan tätä maailmaa, tulee aina hyvä mieli, kun saa palata näiden hahmojen pariin. Ja apua, minä ehkä vähän shippaan Purppuravaltaa ja Kirjanpitäjää. Sillain ihan pikkiriikkisesti. Sillain, että jos kirjottaisin fanifiktiota, niin luultavasti Purppuravalta ja Kirjanpitäjä olisivat ensimmäinen paritus, johon tarttuisin.

Mutta ohhoh, en olisi koskaan arvannut, että Kirjanpitäjä olisi näin vanha! Tai ehkä siitä oli jokin maininta Antikvariaatissa, mutta minä en vain muista. Tai sitten ymmärsin väärin, ja Kirjanpitäjä ei ole ollut mukana luomassa tähtitaivasta ja tähtien piirtämisellä taivaankartalle tarkoitettiin jotain hieman konkreettisempaa. Tarkoittaako Purppuravallan kommentti Harmaaketusta sitä, että he tekivät tämän tähtikuviosta lyhyen vai että he loivat Harmaaketusta lyhyen? Olen vähän hämmentynyt (ja lukija, jolle pitää ilmeisesti vääntää kaikki aina rautalangasta).

Kiitoksia taas uusista osista ^.^

Pura

  • big tiddy goth dad
  • ***
  • Viestejä: 524
Hei, äää, rakastan tätä!! <3<3<3 Tässä on ihan samalla tavalla ihanan maaginen ja jotenkin vähän salaperäinen tunnelma kuin Antikvariaatissakin, ja tykkään siitä ihan hirveästi. Tään maailman taikuus on jotenkin niin jännää ja kaunista ja kiehtovaa <3 Ja koko maailma on kokonaisuudessaankin aivan ihana ja tosi mielenkiintoinen.

Rakastan myös siun tapaa kirjoittaa hahmoista ja niiden suhteista! Pikkuvioletti on niin söpö, en ees kestä :'D Ootan innolla seuraavia raapaleita että saan lukea lisää siitä ja Laventelista <3 Laventeli itsekin vaikuttaa ihanalta, vaikkei hänestä tiedetäkään vielä kovinkaan paljon. Haluan lisää :'DD
Mielikuvitukseni lähti heti laukkaamaan ja kävin miettimään jotain kuviota jonka kautta Laventelin voisi jotenkin yhdistää Antikvariaatin Varpuseen?? Se kun oli myös ihana hahmo joka jäi kovasti kiinnostamaan :')

Anteeksi näin lyhyestä kommentista ja kovasti kiitoksia tästä tarinasta <3 Jään innolla oottamaan jatkoa! <3

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 554
Mun piti kommentoida tätä jo sillon syksyllä, mutta oli kaikenlaista menossa ja jotenkin se sitten jäi. Nyt olen täällä kuitenkin korjaamassa erheeni ja toivottamassa lämpimät terveiset minulta! <3 Mutta siis, Veli Laventeli! Minä taisikin tuossa silloin syksyllä lukaista ja ehkä kommentoidakin sitä tekstiä missä oli Violetti ja se kirjakauppa ja se toinen tyttö, jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan muista. Tästä tulee kuitenkin samanlaiset pehmeän fantasian vibat.

Lisäksi nyt tahdon heti alkuun sanoa kun en muista oonko aiemmin kehunut, mutta nuo nimet. Laventeli, Violetti, Purppuravalta Siis kaikki on periaatteessa sama sävy, mutta sitten ei kuitenkaan. Googlasin itseasiassa kyseiset värit(wikipediaan tästä, tästä ja tästä), ja Laventeli on sellainen hento ja pehmeä - mistä ei muuten yhtään tuu velivibat silleen ekaks, mutta kuin hienoo että ois sellanen herkkä ja pehmy veli. Violetti taas tais olla vähän tummempi ja siitä tulee sellanen tietynlainen itsevarmuus. Väri oli kans jotenkin vähän sinertävä, että kuitenkin kylmä, eikä lämmin niinkuin tuo purppura. Jotenkin kuvittelisin Violetin myös vähän sellaiseksi. Purppura puolestaan on tosi aristokraattinen väri ja sopii hyvin Purppuravaltaan kun eikös hän ollut... (ei tule mieleen, mutta tosi tärkeä tyyppi kuitenkin) Sellainen lämmin ja rakastava väri sopii samanlaiselle henkilölle.

Ja nyt olen analysoinut kilometrin verran värejä, enkä päässyt edes tekstiin, anteeksi. Innostuin hieman. Et varmaan oo ite miettiny tätä näin syvällisesti.
Lainaus
Suloinen ääni laulaa hänen sisällään elävästä valosta; magiasta, joka muovasi hänet.
Muistinkin tän tarinan taikuuden ihanuudet. Tämä mystinen eetteri kuulostaa jotenkin tosi hienolta. (en tiedä miks, mutta nyt kun on näistä väreistä puhuttu, niin itelle tuli mieleen sellainen sähkönsininen ja sitten sellaista liilahtavaa utua) Ja tää lause minkä lainasin tästä ekasta on jotenkin tosi kaunis. Elävä valo, joka laulaa. Tämä on kuin jotain taidetta. Olisit voinut kirjoittaa tämän ihan yhtä hyvin runoon!.

Laventeli on niin ulta-söpö kun tahtoo heti nähdä syntyneen siskonsa, vaikka palvelustyttö yrittääkin estellä (eli ovat tod.näk. tärkeää perhettä, kun on palvelustyttökin. Pakko mennä tämän jälkeen tsekkaamaan siitä toisesta tekstistä). Tästä tuli nyt just sellaiset vibat mitä värien perusteella mietinkin, Laventeli on sellainen herkkä suloinen veli. Ja siis kuin suloinen lapsikohtaus! Ei tunnu ollenkaan siltä, että lapset ois jotenkin pakotettu olemaan lapsia, vaan ne käyttäytyy tosi luentavasti.
Lainaus
punertavan violettia pohjavirettä kuten Laventelilla
Liittyykö tämä jotenkin siihen taikuteen? Ajattelin sitä niin, että ihan pienillä lapsilla ei sitä ole niin paljon, mutta mitä lähemmäs pääsee sitä eetteriä niin sitä enemmän sun verisuonissa virtaa sitä liilaa:D Tai siis kuulostaa tosi pöhköltä, mutta että vanheten iho muuttuisi violetimmaksi. (Tottakai sitten ne olisi aikuisena ihan purppuranväriä, mutta siitä ne on ehkä saaneet idean perhenimille? :D) tämäkin lause on ihan super kaunis. Pohjavirettä. Osaat kyllä valita sanasi todella hyvin <3

Ja oi, että tämä tähtitorniraapale. Se tuo kauniisti esiin lisää tätä sisarustenvälistä pehmeyttä ja kuinka ne selkeesti rakastaa toisiaan todella paljon.
Lainaus
siitä kun taivas menetti värinsä ja tuhansien tähtien valot syttyivät.
Oli pakko taas lainailla, koska ilmaus, että taivas menettää värinsä on niin kauniin kekseliäs. Auringonlaskunilotulitteen jälkeenhän taivas on aika väritön. Pidän tässä rapsussa kans erityisesti Laventelin kerronnasta. Se on sellaista pehmeää, joka tekee ihania sivuhuomautuksia siskostaan. Esim kun kerrotaan Haaveilijasta, Violetin lempitähtikuviosta, niin Laventeli huomauttaa sen olevan ehkä vain ensimmäinen, jonka tyttö oppi. Lisäksi pidän tosi paljon sellaisesta yksityiskohtien mukaan heittelystä.  Jäätaiat, niistä tahdon ehdottomasti kuulla vielä lisää.

Violettia alkaa paleltaa ja Laventeli kantaa tytön sisälle, tyttöhän ei edes nukahtanut ja silti veli kantaa pikkusisaruksensa sisälle <3 nämä ovat vain niin ihanan sulosia yhdessä. Seuraavan rapsun alussa on vastapainona edellisen kylmyydelle ja yölle sitä sellaista ihanaa kevään keveyttä. Tuli itsekin lämmin ja hyvä mieli kun sitä luki.  Paljaat jalat ja sitten hippaa kans. Pidin myös, siitä että raapaleen alussa oikeastaan kerrottiin koko jutun idea, mutta siitä tuli fiilis, että on pakko lukea lisää.
Lainaus
Puu herää eloon hänen kosketuksestaan, puskee pieniä kultaisia silmuja kuin kevät olisi viimein koskenut siihen.
Halleluja taikaa! (Tarkoittaako tämä, että Violetti alkaa myös muuttua liilaksi? :D) Tämä taika on tosi kaunista. Tulee jotenkin mieleen Moanan (sen piirretyn) kohtaus, jossa tämä elämän jumalatar saa sydämensä takaisin ja kukat alkavat leviten kasvaa joka suuntaan. Sellainen kevät ja kukkien tuoksu. Ja sitten tuollainen kevyen syvällinen keskustelu tuohon loppuun.

Totta puhuen olin vähän pettynyt kun tässä neljännessä rapsussa ei ollut lisää Laventelia ja Violettia, mutta oli se kiva lukea Purppuravallasta ja Kirjanpitäjästä taas. (hmm, tähän väliin. palvelijoiden nimet on ollut Viikuna ja Tähtilumme, odotan menen googlailemaan.  OOOH, Viikuna on ilmeisesti sellainen violehtihtava hedelmä ja tähtilumme sellainen superkaunis violetti kukka. pitää todellakin antaa pisteet näistä nimistä kun ne on niin viimesen päälle mietittyjä.) Palaan asiaan. Tässä neljännessä oli sellasta aikuisuuden vakavuutta mutta kuitenkin sellaista kepeää muistelua ja yhteistä oloa.
Lainaus
Kirjanpitäjä loihtii kädenkäänteessä pöydän täyteen loisteliaita leivoksia
Siis minäkin tahdon osata loihtia leivoksia! (ei minulla muuta tästä:D)
Tästä tulee sellanen fiilis, että Purppuravalta ja Kirjanpitäjä on Vanhoja, isolla V:llä. He puhuvat sellaiseen fiilikseen, että viimeisestä keskustelusta olisi oikeasti ikuisuus, eikä silleen kun nykyään sanotaan, että jostain on ikuisuus, vaikka olis mennyt vasta vähän aikaa. Myös viittaus siihen että he olisivat piirtäneet tähdet paikoilleen (mikä mahtava mielikuva muuten) viittaisi siihen suuntaan. Ja hei, vadelmateetä, kyllä kiitos! (sekin taitaa mennä sinne liilojen joukkoon väriltään.)

Nyt täytyy kyllä sanoa, että tässä oli aivan mahtavan iso pala sellaista ihanaa maagista asiaa. Jotenkin nuo värit on tässä tosi kauniisi esillä. Kaikki tuntuu olevan kohdallaan. Monesta asiasta tahtoisin vielä kuulla lisää, mutta onneksi tätä on vielä kolme osaa jäljellä <3

/Halleluja sain kaiken sanottua, toivottavasti en eksynyt liikaa aiheesta

Aurinkolapsi

  • saatanan tonttu
  • ***
  • Viestejä: 335
  • mä sotken sut suohon
Avaruuspiraatti, ihana kuulla, että tästä maailmasta jää hyvälle mielelle ♥ Minäkin ehkä vähän shippaan Purppuravaltaa ja Kirjanpitäjää, saat täydet oikeudet kirjoittaa niistä! :---D Loistavaa, että onnistuin hämmentämään, tarkoituksella kirjoitin tuon mahdollisimman monitulkintaiseksi! Et ole lukija, jolle pitäisi vääntää rautalangasta, minä vain olen kirjoittaja joka pyrkii saamaan lukijat miettimään että mitä tässä nyt oikein tarkoitettiinkaan. Kiitos kommentista!! ♥
Pura, ♥ Nyyh sinä! Ihanaa, että tässä on säilynyt sama tunnelma kuin Antikvariaatissakin ;; Vähän on jännittänyt, että onnistunko jatkamaan samaa linjaa. Ja mukava kuulla, että tykkäät siitä miten olen kirjoittanut näiden hahmojen suhteista ♥ En muista nyt yhtään että olinko miettinyt Laventelivarpusta itse vai ennustitko sinä sen, mutta kuitenkin sitä on nyt tulossa! 8)
Lyra, apua mikä kilometrikommentti! Sun kommentit on aina ihan parhaita, en kestä ;;; ♥ Kiitos vaan tuhannesti, en edes tiedä mitä sanoa, miten aloittaa. Rakastan näitä kaikkia sun analysointeja värimaailmoista ja kaikesta, toivon etten tuota pettymystä kun tunnustan, etten ole tosiaan suunnitellut tätä maailmaa yhtään. Mulla ei ole mitään muistiinpanoja, aikalailla vaan kirjoitan jotain mikä tuntuu itsestä kauniilta, mikä kuulostaa itsestä hyvältä, ehkä editoin vähän ja postaan finiin. :-----D Kaikki mitä näkyy Antikvariaatissa ja tässä sarjassa on mitä mullakin on. Olisin voinut ottaa kunnian tästä kaikesta ja nyökytellä vaan, mutta sinä olet tässä se nero! En ole itse edes tajunnut kaikkia yhtenäisyyksiä. Mutta aivan loistavan ihanaa kuulla sun ajatuksista ja analyyseista!! ♥♥ Kiitos kiitos kiitos! Näissä seuraavissa raapaleissa kerrotaan vähän, miltä hmmm "raaka" eetteri näyttäisi, vaikka yleensä sitä ei näe. Purppuravallan perhe tosiaan on Valonsijan aatelisia, Purppuravalta on maagikreivitär. :----) Ihana kuulla myös, että olen onnistunut kirjoittamaan lapsista ja sisarussuhteista vaikka en niistä oikein oikeassa elämässä tiedä mitään. :-----D Ihon väristä sanon sen verran vain, että liittyy eetteriin 8) Tähtikuvioista ja erilaisista taioista jne kerrotaan muualla, tässä sarjassa kerrotaan vähän kaikesta muusta. :-----) Mutta lupaan jatkaa tätä maailmaa vielä myöhemmin! Ihanaa, että pidit myös Purppuravallasta ja Kirjanpitäjästä ♥ Anteeksi, tämä vastaus on ehkä vähän tyhmä ja huono, mutta kiitos ikuisesti ihanasta kommentista! ♥♥ Piristit päivän ja viikon! Ainiin, ja kolme raapaletta venyikin kuudeksi. Toivottavasti pidät!




Viides
200 sanaa
Laventeli seisoo keskellä huonettaan nahkainen olkalaukku olallaan, katsoo huonetta vielä viimeisen kerran ennen lähtöä. Koittaa painaa muistiinsa koristeellisen tulisijan, samettisen divaanin ja valkopuisen työpöydän, jonka päällä on lukuisia kirjoja, kääröjä ja karttoja. Taikuuden historiaa, loitsujen ja taikajuomien reseptejä, tunnettujen eetterilähteiden sijainteja. Laventeli on suunnitellut retkeään vuosia. Silti kotoa on vaikea lähteä.

“Onko sinun pakko mennä?” Violetti kysyy ovelta. Laventeli kääntyy hymyillen tytön puoleen. Hän on kasvanut kauniiksi nuoreksi naiseksi, jonka sisällä piilee väkevää taikaa. Hän on leikannut haaleanliilat hiuksensa lyhyiksi, ne tuskin yltävät leukapieleen. Lapsena Violetti oli lyhytkasvuinen, mutta muutama vuosi sitten hän hujahti mahdottoman pitkäksi. Silti hän mahtuu mukavasti Laventelin leuan alle, kun tämä kietoo kätensä Violetin ympärille ja vetää tytön tiukkaan halaukseen. Violetti niiskuttaa vasten Laventelin paitaa, ja mies nauraa ennen kuin painaa suukon hänen hiuksiinsa. “Älä kehtaa itkeä.”

“En minä itke,” Violetti sanoo murheellisella äänellä.

“Lupaan kirjoittaa kirjeitä ja lähettää kuvia,” Laventeli lupaa. “Saat lukea matkapäiväkirjani, kun tulen takaisin.”

“Varmasti?”

“Varmasti,” Laventeli sanoo, kuin valan. Hän työntää Violetin kädenvarrenmittaan, pyyhkii kyyneleet tämän poskipäiltä peukaloillaan. “Kyllä minä palaan.”

“Ole varovainen,” Violetti vannottaa. Laventeli nyökkää, hymyillen leveästi. Hän suo huoneelleen nopean vilauksen ennen kuin lähtee. Violetti saattaa hänet Sarastuksen torille. He halaavat vielä ja Violetti vilkuttaa, kun hevoskärryt lähtevät.


Kuudes
250 sanaa
Ympäri maailmaa on eetterilähteitä, paikkoja joissa eetteri on voimakkaimmillaan. Se vaikuttaa niin taikuuteen kuin sitä ympäröivään maahankin; kaikki kukoistaa lähellä lähteitä. Kaupungit on yleensä rakennettu suurimpien eetterilähteiden ympärille. Valonsijan maagikreivittären linna on koti yhdelle suurimmista, ellei suurimmalle lähteelle. Laventeli on tutkinut sitä ja lähteeseen liittyviä reliikkejä kyllästymiseen asti.

Laventeli matkaa Sikermän sademetsään, Valonsijasta luoteeseen. Se on saanut nimensä ainutlaatuisesta eetterilähteiden ryhmittymästä, jonka se piilottaa sisälleen. Kukaan ei ole löytänyt, saati tutkinut kaikkia erikokoisia lähteitä, jotka sijaitsevat hehtaarien kokoisella alueella sademetsän sydämessä. Laventeli löytää suurimman lähteen helposti - sademetsän lävitse kulkee tie Kultarannikolle, poikki vanhojen raunioiden ympärille rakennetun marketin, jossa Valonsijasta ja Rannikolta tulleet kauppiaat tapaavat.

Keskellä porraspyramidien raunioita on muinainen temppelitorni, joka päällä suurin eetterilähde sijaitsee. Laventeli kiipeää kolmesataa porrasta sen luokse. Lähteen ympärille on aseteltu viisi sen reliikkiä, erilaisia ylimaallisia esineitä, jotka kanavoivat taikuutta. Yksi reliikki on kadonnut, ehkä varastettu ja myyty. Laventeli ottaa jäljelle jääneistä reliikeistä kuvia kamerallaan ja kirjoittaa niistä muistiinpanoja tuntikausia, ennen kuin edes käy eetterilähteen pariin.

Se on keskellä pyöreää alttaria, violettina ja hopeana säkenöivä kuvajainen, kuin kangastus, silmänlumetta. Sen ympärillä painovoima tuntuu hellittävän, ja Laventeli tuntee jännitteen ihollaan, aivan kuin hänen sisällään uinuva taikuutensa heräisi eetterin läheisyydessä. Laventeli nauraa heleää, onnellista naurua. Eetterilähteen lähellä hänen sydämensä tuntuu laulavan, mutta hän tuntee eron Valonsijan lähteeseen. Se on kuin eri sävel, eri korkeudella soiva vire. Samankaltainen, mutta ei aivan.

Laventeli tahtoo löytää jokaisen sävelmän, tutkia miten eetterilähteen koko ja sijainti vaikuttavat sen sointuun ja reliikkeihin, mitä seurauksia kaikilla lähteillä on ympäröivään maailmaan. Laventelin matka on vasta alussa.
« Viimeksi muokattu: 28.01.2019 16:15:42 kirjoittanut Aurinkolapsi »

"ja yritän aatella et mieluummin olemassa epätäydellisenä ku olemattomana täydellisii"
- Orca, 2018

Orca

  • meganekko
  • ***
  • Viestejä: 949
  • popokumpelo
Pussunmussun moi, täällä mä! Mitähän mä voisin nyt vielä sanoa mitä en olis sulle jo sanonut aiemmin... no, alkuun pakko toistaa jo sanomani juttu: et todellakaan oo missään ruosteessa tai kirjoitusjumissa ainakaan siis laadun puolesta! Otat vaan sitä levolakkia ja alat kunnolla paperille kakkia niin minä ja muut saadaan sun tuotoksista täällä nauttia, eikö joo?

Siis jos jotain rakastan on maailmat, jotka on jossain määrin absurdeja. Tiiätkö silleen, ettei ne ole keskiaikaisia muttei nykyaikaisiakaan vaan enemmänkin yhdistelmä kaikenlaista. Tai siis: maailmassa kuljetaan hevoskärryillä mut on kuitenkin kameroita! Tää voi susta tuntuu pieneltä jutulta, mut mä oon ihan lääpälläni, tai enemmän vielä kuin aiemmin, tähän maailmaan. Kun tää näiden raapaleiden puolesta vaikuttaa siltä että se on kokonaan suunniteltu ja hiottu ja että paljastat vähän kerrallaan, koko ajan jotain uutta ja mielenkiintoista mikä samaan aikaan raottaa salaisuuksien verhoa ja tuo uusia mysteerejä mieleen. En tajuu, oot niin taitava maailmanrakennuksessa. Niin taitava. Pelkkää rakkautta tälle maailmalle ja tuolle sinun fantasia Macchu Picchullesi. Sademetsät ja rauniot oikeesti, ah. Tääkin voi susta tuntuu pieneltä jutulta mut mä näin kaiken sieluni silmin ja mulla on heikkous vanhoihin inkaraunioihin ja tää muistuttaa mua niistä - meidän pitää joskus matkustaa kattoon Macchu Picchuu tai jotain muuta sellasta! Hitto et mä taas selitän turhii... Mut siis: kaikissa osissa mä näen nää kauniit maisemat ja kaiken, vaikka nää on näin lyhyitä eikä siksi mitenkään hirveen tarkkaan kuvailtuja. Mut osaat vaan asetella sanat niin hyvin. Aa että.

Voi Violettia! Noh, hän voi jäädä kotiin ja harjoitella taikuutta - sijoittuuks tää muuten samoihin aikoihin kun Antikvariaatti? En muista, must tuntuu et Laventelii ei mainittu siinä... Oikeesti Laventelin ja Violetin sisarusrakkaus on niin tärkeetä, rakastan sitä. Ja sua. Pus.

Haluun lisää. Niin paljon lisää. Kymmenen osaa ei tuu riittään mulle. Haluan kokea tätä tekstiä joka päivä. Oot paras moikka ja huomenta kun luet tän <3

Avaruuspiraatti

  • ryöväriruhtinas
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 399
Kommenttikampanjasta moikka. Onpa ihanaa, että olet jatkanut taas tätä! Antikvariaatin maailma on ihana ja vaikka se on minulle varsin uusi tuttavuus, tuntui silti kotoisalta lukea taas sinne sijoittuvia raapaleita. Voi Violettia ja Laventelia <3 Sisarusrakkaus on parasta, mitä on.
Lainaus
Hän on kasvanut kauniiksi nuoreksi naiseksi, jonka sisällä piilee väkevää taikaa.
Ihana kohta! Sisarusten välinen kina voi painua hiiteen, minä ahmin mielelläni tällaista kokonaisvaltaista toisen kehumista <3 Laventeli on niin ylpeä siskostaan ;–;

Uu, tutkimusmatka! Mukava saada palasia tämän maailman muistakin kolkista. Kuudes raapale kivasti myös selittää vähän, miten maailma toimii: minne ja miksi kaupungit on rakennettu. Kaikilla uusilla esitellyillä paikoilla kamalan kauniit nimetkin!

Kiitoksia näistä kahdesta uudesta osasta, toivottavasti palaat kirjoittamaan näitä lisää piakkoin C:

Aurinkolapsi

  • saatanan tonttu
  • ***
  • Viestejä: 335
  • mä sotken sut suohon
Orca, voi kiitos nyyh ;; ♥ Muutaman kuukauden kuivan kauden jälkeen tuntuu siltä, ettei kirjoittaminen enää suju! Kiva kuulla, että onnistuin kuitenkin. Aivan loistavaa, että mainitsit juuri tuon yksityiskohdan, että tässä maailmassa on hevoskärryjä ja kameroita, koska mietin sitä itse kirjoittaessa. Eli ihan tarkoituksellinen maailmanrakennuspalikka. :----) Ihanaa että pidit siitä! ♥ Hauska, että tämä vaikuttaa niin kovin suunnitellulta, kun kaikki syntyy kirjoittaessa ja ainoastaan mietin, että onko paljon ristiriitaisuuksia joten selaan edellisiä julkaistuja osia :----D Loistavaa, että nautit näistä maisemista! Matkustetaan Macchu Picchuun vaan ♥ Nuo edelliset Laventelin matkustusraapaleet ei vielä olleet Antikvariaatin aikaa, mutta nämä seuraavat alkavat jo olla! Toivottavasti tykkäät ♥
Piraatti, ihanaa, että nappasit tämän kampanjasta ♥ Jotenkin ehkä paras kohteliaisuus ikinä, että nämä tuntuu kotoisilta ;;; Sisarusrakkaus on kyllä ihanaa! Laventeli ja Violetti välillä ehkä vähän kiusoittelevat toisiaan, mutta muuten haluan kirjoittaa siitä kuinka läheisiä ja rakkaita he ovat toisilleen ♥ Sisarusrakkaus on kyllä parasta. Kiva että tykkäsit kun aloin hieman avartamaan tätä maailmaa. :----) Kiitos kommentista ja toivottavasti luet jatkossakin! ♥




Seitsemäs
350 sanaa
Maagikreivitär järjestää keskitalvella, vuoden pimeimpään aikaan, ylelliset juhlat - Talvenseisauksen tanssiaiset. Valonsijan kaikki asukkaat on kutsuttu. Pöydät notkuvat kaikenlaisia tarjottavia, porsaankyljyksistä pinaattipiiraisiin ja mustikkakuppikakuista mandariinileivoksiin, erilaisia juomiakin on lukemattomia. Purppuravalta on kadonnut jo kestitsemään vieraitaan, mutta Laventeli seisoo vielä Violetin vieressä käytävällä. Hän on pukeutunut mustaan pukuun ja sinipunaiseen kauluspaitaan, sukinut kiharaiset hiuksensa taakse. Violetin hiukset on letitetty ja kasattu päälaelle nutturaan. Valkea, pitsein koristeltu silkkinen tanssiaismekko laskeutuu aistikkaasti hänen nilkkoihinsa asti; hänen korvalehtiään koristavat helmet, hänen silmäluomensa on maalattu kimalteleviksi. He ovat seisoneet siinä puolikkaan iäisyyden, mutta Laventeli ei sano mitään. Hän tietää, että Violettia jännittää.

”Miltä minä näytän?” Violetti kysyy hiljaisella äänellä, sormeilee hopeista rannerengastaan. Hän on kysynyt kysymyksen jo seitsemän kertaa.

”Täydelliseltä,” Laventeli vastaa seitsemännen kerran ja hymyilee lämpimästi. ”Olenko koskaan valehdellut sinulle?”

Violetti virnistää. ”Et ole ainakaan jäänyt kiinni.”

Laventeli tuhahtaa ja pudistelee päätään. Ainakin hän sai tytön hymyilemään. Violetti vetää syvään henkeä, loitsii kasvoilleen päättäväisen, itsevarman ilmeen ja nyökkää. Laventeli avaa tanssiaissalin oven ja Violetti kävelee sisään hänen edellään.

Täydessä juhlasalissa soi kaunis musiikki, ja osa vieraista tanssii sen tahdissa salin keskellä, osa istuu ruokapöydissä salin reunoilla. Ympäriinsä seisoo myös ryhmiä, jotka keskustelevat milloin mistäkin. Purppuravalta puhuu Kirjanpitäjän kanssa salin takaosassa viinilasi kädessään. Hänen vieressään seisoo ehkä Violetin ikäinen tyttö, jonka valkoiset hiukset on leikattu lyhyeen polkkaan. Hän on pukeutunut tummanvihreään samettimekkoon, joka laskeutuu polveen. Tyttö seisoo kädet puuskassa ja näyttää vaikealta, vilkuilee ympäri ihmismassaa suuressa salissa.

Laventeli melkein törmää Violettiin, joka käveli hänen edessään. Ei ole vaikea huomata mitä, tai tarkemmin ketä, Violetti on pysähtynyt tuijottamaan. Laventeli virnistää ja kietoo kätensä siskonsa olalle. ”Mennäänkö kysymään äidiltä mitä hän pitää juhlistaan?”

”Ei!” Violetti parahtaa. ”Tuota, mene sinä vain. On vähän nälkä.” Tyttö pyristelee pois Laventelin otteesta ja miltei ryntää tarjoilupöytien luo. Laventeli pudistelee päätään ja suuntaa juhlaseurueen luokse. Joka puolelta vieraat pysäyttävät hänet vuorollaan, joko vain tervehtiäkseen tai puhuakseen kuulumisista tai jostain minkä kokevat tärkeäksi. Laventeli on tottunut siihen - nauttii siitä, että jokainen Valonsijasta on hänen ystävänsä. Maagikreivitär Purppuravalta saattaa vaikuttaa kaukaiselta ja saavuttamattomalta, mutta Laventeli on täysi vastakohta. Laventeli tietää, että Purppuravalta on välillä kateellinen. Hänen poikansa tuntee hänen kansansa paremmin kuin hän.

Kahdeksas
250 sanaa
Violetti nojailee seinään suurten ikkunoiden vierellä, tuijottaa tanssivia ihmisiä viinilasi kädessään. Juuri kun hän on nostamassa sitä huulilleen, Laventeli vetää sen hänen kädestään ja korvaa sen korkealla lasilla kirsikkajääteetä. Violetti katsoo häntä pahasti, mutta juo kuitenkin lasista kääntäessään katseensa takaisin vieraisiin.

Laventeli asettuu hänen viereensä seinän vierelle ja juo kulauksen Violetin viinilasista. Makeaa vahvaa mustaherukkaviiniä, Valonsijan keskitalven juoma. Valmistettu kesän lopulla heidän puutarhastaan kerätyistä mustaherukoista. Pitkän hetken ajan he seisovat vierekkäin hiljaa, juovat kukin omasta lasistaan.

Laventeli tuijottelee Varpusta tanssilattian toisella puolella. Hän puhuu kai jostain taikatieteistä ihailijoidensa kanssa - onhan hän kirjoittanut tunnetuimmat taikateorian teokset. Hän on kaunis, Laventeli ajattelee, siis muutenkin kuin mieleltään. Naakanharmaat hiukset sotkussa, päällä pehmeän näköinen kauluspaita ja kaulalle kiedottu silkkihuivi. Laventeli tietää, ettei Varpunen ole tanssinut ollenkaan, ei ikinä tanssi vaikka he tanssiaisissa ovatkin. Laventeli tahtoisi tanssia hänen kanssaan, mielellään jossain ihan vain kahden kesken. Mutta Laventeli ei tahdo häiritä. Varpunen selittää kiivaasti jotain leveä hymy huulillaan, puhuu käsillään - huitoo ilmaa silläkin, johon on unohtunut täysi lasillinen jotakin punasävyistä juomaa.

”Pyydä häntä tanssimaan,” Violetti sanoo leveä hymy huulillaan. Laventeli tuhahtaa ja ottaa syvän kulauksen viinilasistaan.

”Sinä olet aina ollut rohkeampi meistä,” Laventeli väittää ja Violetti pyöräyttää silmiään.

“Ehkä niin,” Violetti vastaa, juo lasinsa tyhjäksi ja työntää sen Laventelin käteen. Hän pujottelee ihmispaljouden lävitse tuon valkotukkaisen tytön luo, joka istuu yksin yhdessä ruokapöydässä. Violetti sanoo jotakin ja ojentaa kätensä, tyttö hymyilee ujosti ja nyökkää ennen kuin ottaa Violettia kädestä. Violetti vetää heidät tanssilattialle ja Laventelin huulet kääntyvät hymyyn. Ehkä vielä joskus hän saa lainata sisarensa rohkeutta.
« Viimeksi muokattu: 28.01.2019 16:28:47 kirjoittanut Aurinkolapsi »

"ja yritän aatella et mieluummin olemassa epätäydellisenä ku olemattomana täydellisii"
- Orca, 2018

Aurinkolapsi

  • saatanan tonttu
  • ***
  • Viestejä: 335
  • mä sotken sut suohon
Yhdeksäs
250 sanaa
“Sinä olet rakastunut,” Laventeli sanoo pehmeällä äänellä. Violetti kääntyy nopeasti hänen puoleensa, katsoo häntä yllättynein silmin.

“Miten niin muka?”

“Kuka hän on?” Laventeli kysyy, yrittää esittää huoletonta. Hän selaa vanhoja muistiinpanojaan, jotta ei tuijottaisi Violettia odottavaisesti.

“Mistä tiedät?” Violetti kysyy puolustelevalla äänensävyllä. Laventeli virnistää.

“En ollut ihan varma,” Laventeli tunnustaa, “mutta nyt olen.”

Violetti laittaa pitkän takkinsa naulaan ja potkaisee saappaat jalastaan. Laventeli laskee muistikirjansa senkin päälle ja istuu oleskeluhuoneen sohvan nurkkaan. “Keitin teetä,” hän sanoo ja kaataa kaksi suurta mukia täyteen.

“Minä join jo teetä,” Violetti sanoo, mutta istuu kuitenkin nojatuoliin Laventelin vierelle.

“Juo lisää,” Laventeli vastaa, ottaa siemauksen omasta kupistaan peittääkseen hymynsä. Violetti ottaa mukin käsiinsä ja tuijottaa teen tummaa pintaa. “No?” Laventeli kehottaa.

“Hän ei näe tulevaisuuttani,” Violetti sanoo pieni hymy huulillaan. Laventeli hymähtää.

“Tiedät mitä äiti sanoi.”

Violetti nyökkää. “Johtuu eetteristä.” Hän huokaisee. “Ajattelin vain, että ehkä hän näkisi sittenkin? Osalta se on kai helpotus.”

“Osalta pettymys,” Laventeli jatkaa. Violetti ottaa kulauksen teestään, ettei hänen tarvitsisi vastata.

“Hän on mielenkiintoinen… ja hämmentynyt. Toivon, ettei hän pelkää minua.”

Laventeli nauraa, ja Violetti nostaa katseensa. Ensin hän on yllättynyt, sitten vihainen. Laventelia naurattaa vielä enemmän. “Anteeksi, anteeksi. Tuskin pelkää. Kerro hänestä lisää.”

Violetti huokaisee taas, mutta tällä kertaa unenomaisesti. Hymy leviää hänen huulilleen. “Hän näyttää ihan niin kuin… kamomillalta. Valkeat hiukset, oranssit silmät… ja pisamia! Hän on niin kaunis. Ja olisit nähnyt miten hän käsittelee kortteja! Jos hän näkisi mitään, pyytäisin häneltä luentaa joka päivä.”

“Ja sitten tietäisit tulevaisuudesta kaiken eikä sinulla olisi enää mitään elettävää,” Laventeli virnistää.

Kymmenes
150 sanaa
“Aiotko palata Antikvariaattiin?” Laventeli kysyy, kun Violetti on puhunut Kamomillasta kolmen teekupillisen verran. Hän on selvästi rentoutuneempi, pelon ja epävarmuuden pilvet ovat väistyneet ja jäljellä on vain ihastuneisuuden auringonpaiste. Violetti ei väistele enää hänen katsettaan, eikä juo teetä ihan vain sen takia, ettei silloin tarvitse puhua.

“Taisin luvata,” Violetti naurahtaa. “En tiedä. Koska kehtaan mennä takaisin, kun sanoin vain ensi kertaan?”

“Vaikka heti huomenna,” Laventeli vastaa hymyillen.

“Eikä!”

“En minä tiedä. Ehkä viikon päästä?” Laventeli ottaa kulauksen mukistaan antaakseen hiljaisuuden laskeutua. Hän tuijottaa vuorostaan teetään ja kysyy johdattelevan kysymyksen. “Millainen se Antikvariaatti sitten oli?”

Violetti henkäisee. “Ihana! Niin kodikas ja lämminhenkinen. Siellä oli varmaan tuhansia kirjoja, ja kaikenlaisia tarvikkeita loitsuihin ja liemiin! Ja uskallan väittää, että Kirjanpitäjän tee ja leivonnaiset ovat parempia kuin meillä palatsissa.”

Laventeli mutristaa huuliaan. Yhtäkkiä teekupin kuviot vaikuttavat sangen kiinnostavilta. ”Näitkö Varpusta?”

Silmäkulmastaan Laventeli näkee Violetin virnistävän. ”Mene itse katsomaan, jos hänet löytäisi sieltä Antikvariaatin nurkasta.”



Apua, en ole ikinä saanut kirjoitettua mitään sarjaa valmiiksi. Uskomaton fiilis ♥
Vaikka tämä päättyykin tähän, arvata saattaa, että maailmalla on vielä paljon annettavaa. Seuraavaan kertaan siis! :----)
« Viimeksi muokattu: 28.01.2019 01:12:35 kirjoittanut Aurinkolapsi »

"ja yritän aatella et mieluummin olemassa epätäydellisenä ku olemattomana täydellisii"
- Orca, 2018

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 832
Lainaus
Laventeli mutristaa huuliaan. Yhtäkkiä teekupin kuviot vaikuttavat sangen kiinnostavilta. ”Näitkö Varpusta?”
Silmäkulmastaan Laventeli näkee Violetin virnistävän. ”Mene itse katsomaan, jos hänet löytäisi sieltä Antikvariaatin nurkasta.”
<3 Seuraavaksi sitten teksti Laventelista ja Varpusesta, jooko? :) Ilahduin todella paljon, että päätit kirjoittaa lisää tästä maailmasta ja hahmoista: Antikvariaatin tavoin tämä on täynnä kauniita ja taianomaisia yksityiskohtia, ja tykkäsin siitä, miten myös luomasi maailma syveni maailmanrakennuksen osalta kuin huomaamatta. Kokonaisuus on ihanan tunnelmoiva, raapalemuotoisuus toimi tässä tosi hyvin, ja se että pääpaino on Laventelin ja Violetin sisaruussuhteessa oli minusta todella hyvä ratkaisu. (LaventeliVarpunen oli myös erittäin hyvä ratkaisu, öhöm.) Violetistakin sai hahmona paljon paremman otteen tämän tekstin kautta, luonnollisesti, varsinkin kun Antikvariaatin tapahtumia päästiin käsittelemään vähän hänenkin näkökulmastaan. En tiedä, tämä on vain niin ihanan taianomainen, esimerkiksi kolmannen osan luin vaikka kuinka monesti kun se oli vain niin hieno. Toisen osan tähtikuvioiden tarkkailu myös. Kiitos tosi paljon lukukokemuksesta!
sentimentaalista löpinää.

avan kuva © heikala