Kirjoittaja Aihe: Kummajainen • S • scifi (ficlet)  (Luettu 1758 kertaa)

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 551
  • 707
Kummajainen • S • scifi (ficlet)
« : 05.10.2018 20:20:48 »
Nimi: Kummajainen
Kirjoittaja: Odo
Vastuunvapaus: Kaikki on omaa käsialaani.
Genre: draama, scifi
Ikäraja: Sallittu
A/N: Odo testaa genrejä part III. Scifi on aina houkuttanut jotenkin, mutta en ole koskaan kirjoittanut sitä, kun se on niin suurta. Lähdin nyt kuitenkin rohkeasti testaamaan, mitä saisin aikaiseksi silleen jokseenkin hatusta ja makustelin, millaista scifi-tarinaa ehkä haluaisin kirjoittaa. Heitin tämän Avaruuspiraatille tsekkailtavaksi ja sieltä tuli perustelluisti pointti, että näkökulmana toimisi paremmin ihmisen näkökulma - minä kun olin ajatellut, että olisi hauskaa tehdä juuri päinvastoin. Makustelen asiaa ja te voitte makustella tätä, vaikka korostankin tämän olevan testi ja aika selittelevä, kun lyhyessä pätkässä koetin avata asioita lähinnä itselleni ja avuliaalle esilukijalle. Piraatin rohkaisusta heitän tämän tännekin, koska haluan palautetta ja ehkä ideoita, jos lähden scifimaailmaa työstämään. Jajaja mitähän vielä, pidän oikeuden kaikkiin muutoksiin, jos tätä "jatkan".

Jos jatkan, voin kertoa sen verran, että näkökulma todennäköisesti tulee vaihtumaan ja jos tästä tulee 50 000 sanan mittainen projekti, niin teemana on erilaisuus ja todennäköisesti kiusaaminen, ulkopuolisuuden kokemukset ymym. Tässä ei oikeastaan ole teemaa millään tavalla. Inspiraation Reinaan sain tästä kuvasta. Ja sitten huono tuherruseni (miten piirretään olento, joka katsoo olkansa yli taakse??), joka on hieman raakaversio siitä, mitä Marla näyttää. Pahoittelen surkeita piirustustaitojani, mut menkööt nyt tämmöisenä. (Sanoisin, että katsokaa vain päätä, älkää välittäkö juuri muusta - etenkään hännän päässä olevista oransseista jutuista, niitä ei ole, koska tää ei oo mikään Charmander.)

Kummajainen

“Tuo on se ihminen”, Marsa sihisi kaksikärkisellä kielellään ystävänsä korvaan. Opistolla opiskeli useita eri lajeja, mutta ihminen oli siellä muukalainen. Eriskummallinen olento, joka oli elänyt eristyksissä muusta universumista, ja tullut Alatheian planeetalle orpona ja yksin epäonnistuneen avaruusmatkan seurauksena.

Huhut kertoivat, että ihminen oli löydetty syvästä unesta avaruudessa harhailevasta ohjaamattomasta avaruusaluksesta. Tämän kaikki lajitoverit aluksessa olivat olleet kuolleita ja vain tuo yksilö oli selvinnyt omituisessa kapselissa maatessaan. Reina katsoi pitkään muukalaista, joka vältteli katsekontaktia. Tyttö nakkeli vaaleanpunaisia hiuksiaan, jotka valuivat pitkälle selkään ja arvioi näkemäänsä jopa röyhkeästi. Useimmat opiskelijat kääntyivät katsomaan Reinaa ja tämän vaaleanvihreää, utuista hehkua hohtavaa ihoa, solakkaa kehoa, ja hukkuivat tämän syvän mustiin silmiin. Ihminen ei kohottanut edes katsettaan.

“Niin, ihminen”, Reina maisteli sanaa suussaan ja mietti kaikkia kuulemiaan huhuja. Marsa sihisi jotain omalla kielellään, jota Reina ei ollut oppinut ymmärtämään, vaikka gaerisit olivat monia muita lajeja älykkäämpiä ja nopeampia oppimaan. Agaleonien kieli oli vain eri äänenpainoista sihinää, josta vain toiset agaleonat ja huippuunsa koulutetut tulkit saivat selvää.

Siinä, missä Marsan roteva, liskomainen ulkomuoto ja Reinan luonnollinen kauneus loivat kontrastia toisiinsa, oli ihminen silti käytävillä poikkeavampi näky kuin yksikään gaeris, agaleon tai muukaan laji, joita Alatheiassa eli. Kummajainen, jotkut kuiskivat ihmisen perään ja kiersivät tämän kaukaa. Reina katsoi ystäväänsä, jonka kanssa hänellä ei ollut muuta yhteistä kuin sävy hänen omassa huulipunassaan ja Marsan epäsymmetrisissä suomuissa.

“Mennään puhumaan sille”, Reina ehdotti saaden toisen sokeat silmät katsomaan itseään. Agaleonit olivat eläneet täydellisessä pimeydessä, kunnes he olivat joutuneet jättämään planeettansa ja astumaan aurinkokuntaan, jossa loistivat kolme aurinkoa valaisten jokaisen planeetan, myös Alatheian. Marsa sihahti tyytymättömästi, mutta lähti ystävänsä mukaan tämän kiirehtiessä ihmisolennon laahustavien askelten perään.

Marsa ei tiennyt, mitä puhuttelusta seuraisi, mutta Reina oli ailahtelevasta luonteestaan huolimatta päättäväinen, kun halusi jotakin — ja nyt hän halusi tavata ihmisen. Marsalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin seurata ja katsoa, mitä tapahtuisi, kun ihminen huomaisi heidät ja he kohtaisivat toisensa.

Ihminen, jolla ei ollut tässä universumissa mitään jäljellä, veti Reinaa puoleensa. Sillä gaerisit elävät nautinnoista ja epätoivosta, ja epätoivo seurasi ihmistä yhtä tiiviisti kuin tämän perään kuiskatut solvaukset. Reina tahtoi, että edes hetken, nuo tyhjät ja monisävyiset silmät katsoisivat häneen.
« Viimeksi muokattu: 06.10.2018 10:21:08 kirjoittanut Odo »
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 392
Vs: Kummajainen • S • scifi (ficlet)
« Vastaus #1 : 05.10.2018 21:16:31 »
Miksi ihminen on kummajainen? Mikä hänestä tekee niin kummallisen ja oudon? Se, että hän on ihan yksin, häntä on vain yksi? Lajin edustajaa on vain yksi? Tulee olo, että kun kerran lajeja on monta, pitäisi myös lajien välisen hyväksynnän olla korkeampaa. Mutta toisaalta onhan esim. Yhdysvalloissa eri kulttuurien edustajia ja silti eri kulttuureja pidetään huonompina kuin toisia... Ihmisyys tuntuu perustuvan siihen, että erotellaan toisiamme toisistamme. :P Ehkä muutkin lajit ovat yhtä itsetietoisia.

Minusta oli kiva, että ihminen oli tässä se kohde, josta puhuttiin, eikä ollut itse se kertoja. Toimi minusta paljon kiinnostavammin näin!

Jäin miettimään sitä, miten agaleonit voivat elää täydellisessä pimeydessä. Ainakin Maassa huomattava osa elämästä perustuu siihen, että on valoa, mutta toki merenpohjassa on sitten kasveja, jotka yhteyttävät kemosynteesin eivätkä fotosynteesin avulla... Tästä syystä scifi on niin vaikeaa. :D Mutta hauska idea lajille!

Tässä oli tosi paljon kaiken selittelyä ja auki kertomista, mutta tämä oli niin lyhyt pätkä, ettei se minustakaan käynyt liian raskaaksi.

Kiva pätkä oli! Tykkäsin. Scifi on ihanaa. Pitäisi lukea enemmän scifiä. Just tällaista, joka ei tunnut liian hardcorelta, koska hardcore on tylsää.


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 551
  • 707
Vs: Kummajainen • S • scifi (ficlet)
« Vastaus #2 : 06.10.2018 09:35:53 »
Kyllä mä uskon, että muutkin lajit on varsin itsetietoisia - ja varsinkin nuoret, tämähän käyvät tosiaan koulua. Tosin jonkunlaista todella korkeaa koulua, josta en päässyt paljoakaan puhumaan, mutta kumminkin. Näen, että ihminen on outo siksi, että se on vähän semmonen "luolamies", kun  niillä ei ole ollut minkäänlaista tietoa tai ainakaan kontaktia maan ulkopuoliseen elämään. Tämä kaikki ei vaan mahdu tekstiin, mutta maa on vieras ja kumma, ihmiset sitäkin kummempia. Eikä ihmisellä ole yhteistä kieltä muiden kanssa, koska luulen, ettei toisessa aurinkokunnassa solkata englantia tai muutakaan meidän maailman kielistä. :D Sekään tosin ei käy ilmi, kun sitä ollaan joka tapauksessa menossa tapaamaan, mitä en aatellut kyllä loppuun asti. Mutta näen, että ihminen on koulussa opiskelemassa jonkunlaista yleiskieltä, kulttuureita ym., ja siksi siellä muiden joukossa.

Ja niin kuin sanoin jo irkissä, tuossa on tosiaan pointti, ettei ehkä ihan kokonaan pimeessä voikaan elää. Ajattelin kaloja, mutta veikkaan, että kaloilla on vähän eri systeemit (tuli mieleen, kun puhuit merestä), kun ne elää vedessä, eikä maalla. Pitää muokata ja hioa tuota lajia, että se toimii edes vähän loogisesti. :D Vaikka otan kyllä taiteilijan vapauksia varmaan jonkun verran, kuten mainitsitkin tuosta hardcoresta, niin ei taida minun mielikuvitukseni edes sellaiseksi taipua.

Mutta inspiroipa kommenttisi kovasti! Rupesin miettimään tuota lajia (ja keksin uudenkin!) ja sitten tuota planeettaa itsessään, mistä ei paljoakaan kerrottu. Olen kirjoittanut ylös seuraavaa, mikä selittää, miksi siellä on niin paljon eri lajien edustajia: "planeetta, joka tunnetaan koulutuksesta, jota siellä tarjotaan monien eri lajien edustajille, sekä suuresta hanke- ja tutkimustyöstään", eli se on jonkunlainen superyliopisto, kenties suurinosa koko planeetan tarkoituksesta. Ehkä, voisin ainakin harkita sellaista, että se on oppilaitos ja suuren suuri tutkimuskeskus, suurin koko aurinkokunnassa. Ainut vaan, etten tiedä mitään edes yliopistoista, mutta onneksi voi kysellä hölmöjä vähän sieltä sun täältä (ja googlata!). :D

Nyt sepostin kaikkea, mitä et edes kysynyt, mutta kiitän suuresti kommentista! Inspiroi kovasti ja auttoi vähän lisää ajattelemaan ja onhan se kiva kuulla, että on tykätty. Scifi kun on ihan uusi juttu! ♥♥♥
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Vilna

  • pinkki bebe
  • ***
  • Viestejä: 1 583
  • bii-boh-bi
Vs: Kummajainen • S • scifi (ficlet)
« Vastaus #3 : 11.05.2024 14:48:13 »
Vuoden 2018 Vaihdokkaista hei! :') Piiiiitkän Fini-tauon jälkeen huomasin, että minulla oli jäänyt rästejä joltain kierrokselta ja nyt vasta olen täällä kommentoimassa, pahoittelut. ♥

Minä en ole jotenkin ikinä syttynyt scifille! (Jos ei lasketa Mass Effect -pelisarjaa, lol.) Fantasia on aina ollut enemmän se minun juttu, joten oli kiva päästä lukemaan tällainen lyhyt scifi-pätkä täällä Finissä.

Minustakin tämä oli kiinnostavampi kerrottuna avaruusolion (?) näkökulmasta kuin ihmisen! Oli hauska tarkastella ihmistä vähän erilaisesta näkökulmasta ja ehkä tässä tosiaan oli paljon sellaista taustojen ns. selittelyä niin kuin sanoit, mutta minusta se vain lisäsi tämän tekstin kiinnostavuutta. Haluaisin kovasti tietää lisää tästä maailmasta ja Marsasta (tosi hieno tuo piirrustus muuten!!) ja Reinasta. En tiedä, oletko tämän jälkeen kirjoittanut tästä heistä tai tästä aiheesta tämän jälkeen jotain isompaa Finiin tai pöytälaatikkoon, mutta olisi kyllä kiva nähdä, miten olet kehittänyt tätä maailmaa lisää, kun jäi oikein sellainen jano saada tietää lisää! Varsinkin Marsan lajista ja siitä miten ne elävät täysin pimeydessä, kiinnostava konsepti!

Tämä oli tosi kiva pikku pätkä sellainen kovin Odomainen! Kiitos ja vielä anteeksi kommentin kuusivuotisesta myöhästymisestä! ♥

avatar by Claire, banneri by Ingrid

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 551
  • 707
Vs: Kummajainen • S • scifi (ficlet)
« Vastaus #4 : 11.05.2024 20:20:49 »
Aww, Vilnu! Jotenkin symppistä, että hoidat näin pitkän ajan jälkeen rästejä, mutta voi kuinka ilahduinkaan! ♥

Kummajainen oli tosiaan yksi "osa" muutamaa ficletkokeilua, kun olin valitsemassa muistaakseni NaNoWriMoa eri genrekokeilujen myötä (muistaakseni myös tähtäsin kirjoituskilpailuun "Tarinan viemää" ja päädyin lopulta jonkunlaiseen kyberpunkihtavaan dystopiaan). Scifiähän tästä ei koskaa tullut, mutta avaruusoopperan alkua kyllä. Jos avaruusooppera ei ole tuttu, se on niin kuin Star Wars, joka ei täytä tieteiskirjallisuuden tunnusmerkkejä, vaan on enemmän fantasiaa maailmaltaan. Avaruusoopperana tämä alkoi elää elämäänsä ja kadotti kerran kaiken kirjoitetunkin jonkun aikaa tämän ficletin jälkeen (?). Vaikka just sanoin, ettei siitä scifiä tullut, se on silti "scifijuttu_yliopisto" nimellä minun pöytälaatikossa. :D Siinä näkökulma on kyllä ihmisen, joka kokee ulkopuolisuutta nimenomaan omaa ihmisyyttään jne. kun muut ovat älykkäitä avaruusolioita, joilla on aina ollut kontakti muihin planeettoihin vrt. takapajuinen Maa, joka ei tiennyt mistään muusta kuin itsestään. :D Mutta en ole koskaan päässyt tämän kanssa puusta pitkälle, etenkään sen jälkeen, kun luku 1 (?) katosi. :(

Mutta kiitän todella paljon kommentista ja piirustuskehuista! ♥ Tuli tällainen lätisevä kommentti, mutta ihanaa, että tämän pariin joku löysi vielä näinkin pitkän ajan jälkeen. :D Ja sekin, että tunnuit viihtyvän kuitenkin tämän palasen verran "scifijutun" maailmassa. :) Ihanaa, että tulit takaisin Vilnu!♥


“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”