Kirjoittaja Aihe: Tumma ja julma (kosteaa maata) | Hilla, S  (Luettu 1090 kertaa)

Seila

  • sokerihiiri
  • ***
  • Viestejä: 214
Tumma ja julma (kosteaa maata) | Hilla, S
« : 12.09.2018 21:51:14 »
Kirjoittaja: Seila
Nimi: Tumma ja julma (kosteaa maata)
Ikäraja: S
Tyylilaji: angst, draama, maaginen realismi, triplaraapale
Henkilöt: Hilla
Varoitukset: Koulukiusaamista
Haasteet: Otsikoinnin iloja (sulut sisältävä otsikko)

A/N: Halusin kirjoittaa rakkaan kettutyttöni Hillan menneisyydestä ja tällaista syntyi. Onkin ollut ikävä kettuja.



Tumma ja julma (kosteaa maata)



Hilla pidättelee itkua. Ilkeät sanat ruhjovat häntä ja sivaltavat pienen tytön mieltä. Hän ei uskalla katsoa, ei nostaa katsettaan mutaisesta koulun pihasta. Joku vie repun hänen käsistään ja nauraa pilkaten sen eläinkuvioille. Hilla hamuaa reppuaan takaisin, mutta hänet tönäistään kumoon. Kädet kahmaisevat kosteaa maata, ja ensimmäiset kyyneleet karkaavat lämpiminä rusoille poskille.

Kello soi, reppu paiskataan tyhjänä hiljaa itkevän Hillan viereen. Kirjat ja penaali lojuvat maassa mutaan tahriutuneina, eikä tyttö uskalla liikkua ennen kuin hän jää yksin. Piha tyhjenee, kukaan ei huomioi häntä, kaikki leikkivät kuin eivät olisi nähneet mitään. Hilla pyyhkii tavaroitaan puhtaaksi syystakkinsa hihoihin ja pakkaa repun, yhä suolaisia kyyneliä nieleskellen. Opettaja huutelee viimeisiä lapsia sisään, mutta Hilla ei mene. Hän ottaa tavaransa ja juoksee lähimetsään.

Koulu jää taakse, kyynelet ovat jo kuivuneet. Hilla juoksee tunnekuohussa pururataa, kunnes erkanee suuren männyn luona. Hänen sisällään myllertää. Korviin kantautuu yksinäisen linnun liverrystä, lähipusikon rapinaa, askelia kauempaa. Oksa rasahtaa, ja Hilla kaatuu kosteaan, sammaleiseen maahan. Raajoissa kihelmöi, ja kyyneleet pyrkivät uudestaan poskille, kun kipu repii läpi hänen kehonsa.

Nyyhkytys lakkaa, musta nenä nuuhkii ilmaa punaisen syystakin alla. Märkää maata, ruohoa, kasveja. Punertava kuono pilkistää takin kauluksen alta, ja ruskeat silmät vilkuilevat ympäristöä. On turvallista. Takin kätköistä pinkaisee pieni ja punainen, karvainen vilahdus, joka jolkottaa kauas pururadasta.

Hilla pinkoo varvikossa, juoksee niin lujaa kuin neljällä jalalla pääsee. Ketun mielessä välähtelee kuvia koulun pihalta, ilkeät sanat soivat korvissa. Jostain syvältä valkean karvan peittämää rintaa kohoaa korkea murahdus. Ihmismieltä itkettää, mutta eläimen mieli on tumma ja julma. Hillaa pelottaa, kun kettu ottaa ohjat ja lähtee koulun suuntaan.

Tummat silmät tarkkailevat vaaleaa rakennusta vehreän metsän rajalla. Kettu istuu korkeiden mäntyjen välissä ja sen mielen tummuus alkaa tarttua Hillaan. Tyttö ei pistä vastaan vaan antaa itsensä sulautua ketun vietteihin. Ihmismielen kipuilu hajoaa keveäksi murinaksi ja synkäksi, kylmäksi silmäilyksi.

Eikä kettu irrota katsettaan ennen lapsien ryntäämistä jälleen pihalle.

ava & banneri by Sokerisiipi

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 128
  • How's my singing?
    • En runotyttö, ehkä ihminen -kirjoitusblogi
Vs: Tumma ja julma (kosteaa maata) | Hilla, S
« Vastaus #1 : 15.09.2018 20:11:33 »
Kommenttikampanjasta heippa! Olenkin aikaisemmin lukenut sinun kettutytöistäsi, joten oli kiva taas pistäytyä heidän maailmassaan. Pitää tämän jälkeen käydä lueskelemassa Punaista tupaakin, tykkään niin kovin sun tavasta kuvailla luontoa ja noita muodonmuutoksia. Jollain kierolla tavalla diggasin siitä, että Hilla palaa lopussa koulun pihaan ja jää kyttäämään kiusaajiaan. Ärsyttää, ettei kukaan puutu kiusaamiseen millään lailla, mutta niinhän se usein oikeassakin elämässä menee.

Lainaus
Nyyhkytys lakkaa, musta nenä nuuhkii ilmaa punaisen syystakin alla. Märkää maata, ruohoa, kasveja. Punertava kuono pilkistää takin kauluksen alta, ja ruskeat silmät vilkuilevat ympäristöä. On turvallista. Takin kätköistä pinkaisee pieni ja punainen, karvainen vilahdus, joka jolkottaa kauas pururadasta.
Tämä oli oikein suloinen pätkä. Näen niin silmissäni, miten Hillan kuono pistää takin alta esiin ja vähän nuuskuttaa!

Kiitoksia tästä, tämä oli kauhean kiva lukupala, vaikka aihe olikin ikävä.

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Sokerisiipi

  • Teekeisarinna
  • ***
  • Viestejä: 4 799
Vs: Tumma ja julma (kosteaa maata) | Hilla, S
« Vastaus #2 : 16.09.2018 21:34:34 »
Kettujaa <3 Hillaa onkin ollut jo ikävä, ja kun hän muuten on niin mysteerinen ja etäinen hahmo, niin oli tosi kivaa lukea hänen menneisyydestään. Tämä oli ihanalla tavalla riipaiseva, kävi niin Hillaa sääliksi. Lapset on julmia, ja on niin väärin, ettei edes opettajat puuttuneet tilanteeseen tai tullut lohduttamaan jälkikäteen ;__; Ruhjovat sanat oli erityisen hienosti ilmaistu. Kuvasti just sitä, miten paljon Hillaan sattuu. Henkinen väkivalta on aivan yhtä, ellei pahemmin, vahingoittavaa kuin fyysinenkin.

Lainaus
Nyyhkytys lakkaa, musta nenä nuuhkii ilmaa punaisen syystakin alla. Märkää maata, ruohoa, kasveja. Punertava kuono pilkistää takin kauluksen alta, ja ruskeat silmät vilkuilevat ympäristöä.

Tämä oli aivan hirmuisen hellyttävä kohtaus! Näen mielessäni niin hyvin, kuinka pieni kettu kurkistaa takin alta ja varmistelee, onko turvallista lähteä. Voi pientä <3

Tykkäsin myös hirmuisesti ihmis- ja eläinmielen eroista. Eläin ei tunne niin kuin ihminen, se on paljon kylmempi ja etäisempi. Kettu otti tässä vallan, ja Hilla ikään kuin katosi jonnekin mielen perukoille. Todella kiehtovaa! Tumma ja julma, kauniin kuvaavia sanavalintoja <3 Tykkään muutenkin tosi paljon siitä, millaisia sanoja ja kieltä käytät, kun kirjoitat sun ketuista. Niissä on aina sellaista luonnon taianomaisuutta ja puhtautta. Kiitos tästä!!

hiddenben

  • ***
  • Viestejä: 1 133
    • H.E.R. – Things In Focus
Vs: Tumma ja julma (kosteaa maata) | Hilla, S
« Vastaus #3 : 20.05.2020 15:02:01 »
Hei vaan kommenttikampanjasta!

Valitsin tämän tekstin listauksestasi, koska mieleni teki maagista realismia ja mikäpä sen parempaa kuin kettutytöstä kertova tarina! :) Tässä on toki todella vahvasti esillä tuo synkkyys ja suru, kun Hillaa kohdellaan tuolla tavoin ilman, että kukaan puuttuu asiaan, mutta mielestäni tavoitat tunnelman tässä hienosti, ja se tekee tästä antoisan. Varsinkin tuo kohta, jossa Hilla jää makaamaan maahan, kunnes piha on tyhjä ja yrittää pyyhkiä koulutavaroitaan mudasta oli koskettava ja elävä kohta, jonka osasin nähdä mielessäni.

Samalla tässä on myös jonkinlaista iloa, vaikka sekin tulee omalla synkällä twistillään, kun Hilla muuntautuu ketuksi. On ihanaa, että hänellä on mahdollisuus päästä pois omasta kehosta ja muuntautua joksikin toiseksi, ehkä jopa jollain tapaa yksinkertaisemmaksi olennoksi, mutta samalla on mielenkiintoista, että kuvaat myös tuota ketun mielelle antautumista. Pidän siitä hurjasti! Usein kettuhahmot ovat onnellisia olentoja, mutta tässä tulee esille myös muodonmuutoksen toinen, synkempi puoli.

Olen samaa mieltä Avaruuspiraatin kanssa, että Hillan palaaminen koululle on hyvä asia, mutta jotenkin synkällä ja kieroutuneella tavalla. Olen itse sitä mieltä, että hän laittaa turhaa energiaa ja aikaa kiusaajiinsa, kun olisi parempi oppia tuntemaan itsensä hyvin ja vahvistaa omaa mieltään muita vastaan, mutta toisaalta tällainen ratkaisu avaa erilaisia mahdollisuuksia ja tulevaisuudenkuvia! Kaiken kaikkiaan tämä oli todella hieno teksti ja vangitset upeasti sen tunnelman! Pidän myös hurjasti tämän tekstin nimestä ja sen kaksoimerkityksestä: Hilla joutuu itse kokemaan ulkopuolelta tulevaa tummuutta ja julmuutta, mutta samalla sitä löytyy myös hänen sisältään.

Kiitos tästä! :)
« Viimeksi muokattu: 20.05.2020 15:04:15 kirjoittanut hiddenben »

© Waulish

lemon trees don't make a sound
'til branches bend and fruit falls to the ground