Olen kuullut merestä • K11, Draco/Harry • raapalejatkis 9/x (10.9.)

[Vilna]

Kirjoittaja – Vilna
Ikäraja – K11 (voi olla, että nousee, mutta aluksi nyt tämä!)

Paritus – Draco Malfoy/Harry Potter
Tyylilaji – sodanjälkeistä epätoivoa, melankoliaa, kipuilua ja hieman romanssiakin (?). raapalejatkis.
Status – kesken 9/x
! Varoitukset – itsetuhoisia ajatuksia/käytöstä, päihteitä, prostituutiota, seksimainintoja, lisäilen mikäli näitä ilmenee enemmänkin!

Yhteenveto – Draco Malfoy etsii itseään sodan jälkeen.

Kirjoittajalta: Tämä on yksi pidemmän luokan WIP, jota aloin kirjoittamaan uudelleen, kun minä ja cassialma taas puhuttiin drarrista niin kuin me aina puhutaan. Tämä onkin sitten luonnollisesti cassille! ♥ En usko, että tästä tulee kovin pitkää. Haluaisin sanoa, että alle 20 pientä raapaletta? Vähemmänkin? Ei voi vielä tietää. Mietin pitkään, että Pimeyden Voimiin vai Notkoon, päädyin nyt sitten tänne. Mutta tämä on kyllä synkkää tavaraa, beware.

Otsikko napattu Pariisin Kevään biisistä! On yksi lemppareita. Tämä on ehkä sellaista tekstiä, jota olisin kirjoittanut kaksi vuotta sitten niin tyyliltäänkin kuin toteutukseltaankin. En tiedä, onko se hyvä asia? Sen näkee kai sitten joskus.

Otsikoinnin iloja (laululyriikkaotsikko)

Olen kuullut merestä

1-3, 4-6, 7-9

1;

Draco katsoo pimeää merta ja näkee oman kuvajaisensa.

Tai ei. Ei se ole edes meri. Se on vain Thames aamuyöllä. Sen virtaus on ruma ja likainen (ruskea, hyi vittu), miltei pohjaton. Niin kuin Dracokin on tänään. Hänen vaatteensa ovat kylmät, eivät märät, ja hiki on syöpynyt ihoon. Häntä etoo.

Hän on se Malfoyn viimeinen kersa; hän on tunteeton ja mykkä ja sokea.

Jos voisi edes kuolla.

Hän miettii, mitä tapahtuisi jos nyt hyppäisi. Valuisiko edes pohjaan asti vai painuisiko keuhkot kasaan jo veteen osuessa? Hän ei osaa uida kunnolla, kuka häntä muka olisi opettanut. Äiti? Pyh, oli liian kiintynyt viinilaseihinsa. Isä? Pah, oli jo kuollut Dracolle ennen omaa syntymäänsä.

Hän takertuu kiinni kaiteeseen. Jos voisi edes hypätä. Mitkä olisivat hänen viimeiset sanansa?

Hän kuvittelee oman hautakivensä ja irvistää:

Tässä lepää Draco Lucius Malfoy.

Mitä muuta se edes kaipaisi?

Kuka häntä kaipaisi?

Draco kampeaa kohmeiset sormensa irti kaiteesta ja kääntyy kotiin.


2;

Olisiko kliseistä sanoa, että se baari haisi savulle ja epätoivolle?

Siltä se haisee, päättää Draco ja pyyhkii hihallaan tahraa lasisesta kolpakostaan. Katsoo ympärilleen ja repii kuivia kynsinauhojaan. Saa katseita osakseen. Tuo on se Malfoyn kersa, ne sanovat. Lucius Malfoy teki itsemurhan Sektumsempralla ja Narcissa Malfoy juo itseään kuiviin tonttuviinillä. Ne sanovat.

Draco katsoo pois. Miettii taas kuolemaa. Näkeekö kuoleman jälkeen pelkkää mustaa? Onko se vähän niin kuin olisi sokea? Jos olisi edes Helvetti.

Hän hörppää kolpakostaan. Näkee silmän reunasta seinillä varjoja. Joku puhuu matalalla äänellä huoneen nurkassa. Joku kuiskaa viimeisiä sanoja. Hetki on tässä. Draco on vielä tässä, mutta kuinka kauan?

Ja sitten. Ovi avautuu. Ja hän näkee. Sen. Hänet. Sydän alkaa hakata vasten kylkiluita; ihme, etteivät ne edes murru sen painosta. Ehkä hiusmurtumia korkeintaan. Särkee. Särkee niin helvetisti. Silmät sumenee. Jos voisi itkeä. Helpotuksesta tai epätoivosta, kumpikin käy.

Hän oli miltei kuolemaisillaan, kunnes Draco Malfoy näkee Harry Potterin.


3;

Draco Malfoy katsoo Harry Potteria savuisen baarin nurkasta.

Harry Potter ei vielä huomaa häntä, joten ei katso takaisin.

Potter näyttää puhki kulutetulta, Draco miettii. Käytetyltä. Lopetetulta. Ihon kuuluisi olla rusehtavaa tervettä, se on miltei valkoinen ja mustelmilla. Ulkona on pakkasta, mutta Potterilla on harmaa teepaita; Draco muistaa kuulleensa siitä serkusta. Kenties tämän vanha? Ainakin se roikkuu sillä tavalla. Farkut on rikki ja polvet ruvella. Silmälaseja ei enää ole. Kuinka oppia näkemään? Sitä arpea ei näy näin kaukaa.

Potter istuu tiskin ääreen. Draco kai vahingossa virnistää hihaansa.

Mitä voisi sanoa, jos nyt haluaisi mennä juttelemaan?

On ollut jollain tasolla ikävä, Draco Malfoy huomaa.

[Lyra]

Ihania <3

Näin pitkälle mie pääsin tämän kommentin kanssa eilen. En tiedä voiko tällasta angstista melankolia kipuilua sanoa ihanaksi, mutta sanoin nyt kuitenkin, koska se tiivistää mun fiilikset niin hyvin. Taisin sanoa siinä selkärangattomassa jo, että oon aivan ihastunut tähän sun taiteellisen kauniiseen teksti tyyliisi. Ihanaa kun näytät nyt palanneen finiin ja näitä siun tekstejä ilmestyy joka puolelta lisää. (Puhuin just äidin äidin kanssa puhelimessa ja näitä murresanoja tulee vähän ympäri suomea tänne nyt:D)

Otsikko on aivan ihana! Hyvin napattu biisi, mutta jos olisit ottanut kaiken kunnian itsellesi en olisi ihmetellyt sitäkään, kun on sellainen vilnu-fiilis.

Sillon irkissä ennen ku julkasit, niin näin noita muutamia lauseita ja mietin, että tästähän tulee ihan 100% synkkyyttä ja kamaluutta, mutta tässä oli jotenkin sellasta pientä positiivisuutta kuitenkin napattu mukaan.

Draco katsoo pimeää merta ja näkee oman kuvajaisensa.
Tai ei. Ei se ole edes meri

Tässä oli olevinaan niin hieno alotuslaude, mutta sitten meni kaikki mönkään ja olikin vaan likaisen ruskea Thames. Tuli sellanen pohjaton ja ankea olo itsellekin, kun luki noita Dracon mietteitä. Jäin kyllä sitten Dracon mukana miettimään, että mitkä olisivat ne viimeiset sanat. Kai sitä voisi sentään itse valita jotkut hyvät viimeiset sanat jos tommoseen ratkasuun kuitenkin lopulta päätyy.

Minullekin tuli oikein paha olo, kun Dracon seläntakana kaikki hänestä puhuivat niin ilkeästi.

Hän oli miltei kuolemaisillaan, kunnes Draco Malfoy näkee Harry Potterin.

Mielikuva päässäni: taivaat avautuu, jostain tulee kirkasta valoa. Harry Potter laskeutuu siivet selässä ja kehä päänsä ympärillä Dracon eteen.

Harry Potter ei vielä huomaa häntä, joten ei katso takaisin.

Sellanen pieni yksinkertainen asia, jotenkin teki tästä kerronnasta aivan omalaatuista. Joku ei ole vielä nähnyt toista, joten ei voi katsoa takaisin. Koskaan en ole nähnyt tällaista tyylijuttua ja tässä se vaan toimii. Yleensä nämä tämmöiset jätetään kertomatta, mutta tämä oli niin suoraan sanottu, että se teki tästä kaunista. Tykkään siitä, että ensin ajatellaan kokonimellä Harry Potterin, mutta sitten kun aletaan päästä takaisin siihen tuttuun ja turvalliseen valutaan takaisin Potteriin, aivan kuin tämä uusi Draco joka ei tiedä paikkaansa ei tiedä myöskään miten pitäisi Harrya kutsua, mutta sisällä heräävä ei niin rikki oleva Draco kutsuu Potteriksi.

On ollut jollain tasolla ikävä, Draco Malfoy huomaa.

<3 aws, kaunista, ihanaa. Tämä jotenkin sopi tähän. Tottakai kaikilla tulee ikävä, vaikkei parhaita kavereita oltais oltukaan. Ne oli kuitenkin tekemisissä toistensa kanssa niin paljon, että ei mikään yllätys. Tää tekee Dracosta niin särkyvän, että heikottaa. Yleensä ei tollasia myönnetä.

Tämä oli niin kaunista, että totta kai tahdon lukea jatkoa<3

[Vilna]

cassi & Lyra: minä en nyt osaa vastata teidän kommentteihin oikein mitään!!! Olen vain niin kovin otettu ja minulla on vähän kiire, mutta halusin julkaista nämä seuraavat raapaleet, kun ne tuli kirjoitettua. Vastaan kommentteihin yksityiskohtaisemmin illemmalla. Ootte kyllä semmosia mussuja. Kiitos rakkaat. ♥ Toivottavasti tykkäätte näistä seuraavistakin, hui.

A/N: Kirjoitin nämä raapaleet junassa!!! Jotenkin oli outoa kirjoittaa näin synkeää tekstiä aamupäivällä. Näissä on myös paljon toistuvia tyylikeinoja. Ehkä jossain vaiheessa alkaa ärsyttää. :--D


4;

Dracon silmät eivät käänny pois Potterista koko iltana.

Hän maistaa epätoivon ja ruosteen maun huulillaan, tuntee ne rinnassaan, kaiken paskan alla. Häpeilee itseään ja mainettaan. Hän miettii, mitä sanoisi nyt. Kuka hän nykyään edes on? Mitä Potter sanoisi. Nauraisi? Tuijottaisi? Suutelisi? Ehkä sanoja ei tarvita. Ehkä Draco ei ansaitse Pyhän Potterin sanoja.

Ja taas hän miettii: jos voisi kadota. Pudota maailman reunalta alas avaruuteen.

Avaruudessa ei ole painovoimaa.

Potter tilaa tuliviskiä baaritiskillä ja kulauttaa sen kerralla alas. Draco ei juo tuliviskiä; se korventaa kurkkua ja polttaa sisäelimet (maksan) pilalle.

Draco on jo nyt pilalla.

Hän tuijottaa Potteria. Jos voisi uskaltaa.


5;

Draco Malfoy katsoo, kun joku tummanpuhuva mies lähestyy Harry Potteria ja jää nojaamaan baaritiskiin. Nälkäinen. Siltä se näyttää.

Jokin muljahtelee Dracon vatsassa. Sillä on kädessään seteli. Siis jästirahaa. Se heiluttelee sitä Potterin naaman edessä, virnistää. Siinä virneessä on jotain pahaa, Draco päättää.

Potter näyttää ensin tylsistyneeltä. Hän puhuu sen kanssa, viittoo käsillään. Draco ei kuule puhetta hirveän jazzin läpi. Jos osaisi edes lukea huulilta. Potterin kasvot ovat vailla hymyä. Se mies puhuu vieläkin. Irvistelee. Virnistelee. Tunkee sitten setelin Potterin takataskuun. Kämmen viipyilee pakaralla.

Lopulta Potter nyökkää, Draco haluaa ajatella että vastahakoisesti, ja he suuntaavat baarin takaovesta ulos.

Draco tilaa tuliviskiä.


6;

Draco Malfoy miettii Harry Potteria sen illan jälkeen. Koko ajan. Jatkuvasti. Miettii myös sen miehen pahaa virnettä. Sitä seteliä. Kättä takapuolella.

Hän seisoo jälleen kerran Thames-joen reunalla. Katsoo sitä syvää synkkyyttä. Ei ole vielä satanut lunta; ei ehkä sada ollenkaan tänä talvena. Dracon posket punoittavat, pakkanen kipristää virttynyttä ihoa.

Jos olisi edes onnellinen.

Mutta Draco ei halua hypätä tänään. Hän haluaa tietää Harry Potterin arvoituksen. Hän kulkee Lontoota pitkin. Koskettaa sen kiveä ja katuja. Päätyy kuitenkin takaisin kotiin. Kääntää avainta lukossa ja vetää oven auki.

Vain päivän ilmaisjakelulehdet tervehtivät. Draco nojaa vasten seinää. Kädet tärisee. Sydän haukkoo henkeä.

Kello tikittää.

[Lyra]

Minä oon niin huono kommentoimaan tällaisia jatkuvia tekstejä. Tekisi taas niin mieli kirjoittaa ihania <3 ja antaa sitten olla, mutta en minä nyt oikein voi, kun tässäkin oli niin paljon sellasta kaikkea ihanaa, mistä pitää päästä sanomaan, että tämäkin oli ihanaa.

Rakastan tätä Dracon kerrontaa, kun se pomppii asiasta toiseen, niin kuin ajatukset yleensäkin.

Ja taas hän miettii: jos voisi kadota. Pudota maailman reunalta alas avaruuteen.
Avaruudessa ei ole painovoimaa.

Tämä tulee niin viattomasti ja kevyesti, ei ollenkaan niinkuin ajatukset olisi pakotettuja. Ne vaan jää leijailemaan ilmaan, eikä niitä tarvitse oikeastaan päätellä ja se sopii tähän tekstiin niin hyvin. Toistuvat tyylikeinot on hyvä juttu - ei ne ala ärsyttää - kaunistahan tästä tulee.

Draco tuntuu näissä osissa taas niin masentuneen surkulta että tuli taas pahamieli sen puolesta. Mutta se on niin kauniisti kirjoitettu surku, että. Jäin vähän minäkin miettimään tuota Harry Potterin arvoitusta, oli jäänyt sellainen käsitys että poika on rikas, jos sitä ollaan naimisissa ollut niin ei kaikki rahat kyllä avioeroon oo mennyt, joten miten sitä pitää itseään myydä sitten. Rahasta vai jostakin muusta syystä sitten. Jäädään Dracon mukana seuraamaan tätä arvoitusta.

Kiitos taas näistä osista <3 niikun jo sanoin, olen niin huono tällaisten jatkojuttujen kommentoinnissa, mutta yritän yrittää nyt kuitenkin.

[Vilna]

Aahh, mikä ihana Lyra!! Ei haittaa mitään, minäkin olen ihan tajuttoman huono kirjoittamaan kommentteja jatkiksiin. Minulle olisi kyllä kelvannut myös se ihania <3 kommentti!! Mutta. Oon niin iloinen, että tykkäät. Draco on kyllä poloinen tässä ficissä, ihan sääliksi käy. :--( Kiitos kommentista, oot ihan paras!! ♥

A/N: Lisää surku-Dracoa, jee?


7;

Draco juo halpaa punaviiniä suoraan pullosta ja avaa ensimmäistä kertaa taikamaailman sanomalehden sinä talvena. (Tai ei hän kyllä ole lukenut sitä syksylläkään. Tai kesällä. Milloin viimeksi? Aikaa sitten.) Hänen silmänsä lipuvat etusivun otsikoiden yli. Sitten seuraavan sivun. Ja seuraavan. Vaihtaa Päivän Profeetasta Saivertelijaan. Alistuu jopa selaamaan Me Noitia.

Hän on kuumeinen: Harry Potter, Harry Potter. Poika Joka Elää. Valittu. Velhomaailman Pelastaja.

Ei sanakaan. Ei mitään. On kuin häntä ei olisi enää olemassakaan. Niin kuin Dracoakaan ei ole olemassa.

Draco nojaa vasten tuolin selkänojaa. Tuijottaa menneisyyteen. Muistaa Harry Potterin ja sen katkeruuden. Jos heillä olisi tulevaisuus. Ei edes tarvitsisi olla yhteinen.


8;

Äiti lähettää kirjeen Dracolle joulukuun 4. päivä.

Rakas Draco. Siinä lukee.

kävin puhumassa tänään pastori Lawrencen kanssa. Hän kysyi, milloin tulisit seuraavan kerran kanssani kirkkoon. Toivoisin, että –

Draco ei lue enempää. Se kirje on allekirjoitettu ystävällisin terveisin Narcissa Malfoy. Se haisee kalliille viinille, ei ollenkaan sellaiselle mitä Draco nykyään juo. Ehkä jotenkin Draco pystyy myös huomaamaan äitinsä parfyymin. Jotenkin.

Äiti on ottanut tavaksi käydä kirkossa. Draco on käynyt joskus mukana. Ennen kuin äiti aloitti jokapäiväisen viinittelynsä ja ihastui kyseiseen pastoriin. Jos voisi edes uskoa. Parempaan eiliseen. Jokainen huominen on kysymysmerkki.

(Vaikka Draco ei haluakaan olla ikinä niin kuin isänsä.)


9;

Draco palaa siihen savunmakuiseen baariin keskellä viikkoa, suussaan ruostetta ja silmissään kiihkoa. Tämä pubi on niin syrjäinen, että ei ole edes jästinkestävä. Joskus niitä eksyy sisään ja baarin omistaja vain osoittaa niitä taikasauvallaan ja tekee niille ties mitä. Kukaan ei kyseenalaista.

Hän istuu samassa nurkassa. Juo tuliviskiä, vaikka ei pitänyt sitten viime kerran. Ei hän edes pidä siitä.

Hän odottaa. Jos voisi vain antaa olla.

Lopulta.

Potter ilmestyy pubin ovesta sisään ja suuntaa suoraan tiskille. Hetken ajan päästä häntä lähestyy eri mies kuin viimeksi. Tällä kertaa Potter menee suosiolla hänen mukaansa.

Kulkiessaan Dracon ohi Potterin silmät osuvat suoraan hänen omiinsa.

[Lyra]

voi sitä surku-Dracoa taas! :(

taas tässä ekassa pätkässä tuli niin hyvin esiin nuo Dracon ajatuksenjuoksut, kun tekstiä liikutetaan sinne mitä ajatellaan ja lehden lukemisesta hypätään pohtimaan milloin sitä on viimeksi luettu. se tuo tähän tekstiin niin ihanasti omaa persoonallista tyyliä, oikein nautin tästä kerronnasta, kun se on niin kaunista ja niin omanlaista. (oon muuten vähän laiska laittamaan noita isoja kirjaimia tänään)

Ei edes tarvitsisi olla yhteinen

onpas katkeran suolaista. jäi nyt mieltä kaivertamaan, onko Dracolla ollut meidän pikku Harryn kanssa jo jotain juttua? vähän siihen suuntaan on vihjauksia, mutta sitten ei kuitenkaan. Harry-mysteeri sen kuin syvenee, ei oo mitään lehdissäkään, aivan kuin poikaa, miestä?, ei olisi olemassakaan. halpa punaviini oli jotenkin tosi koskettava yksityiskohta, varsinkin kun Narcissa juo sitten kallista punaviiniä, tuo jotenkin paljon kontrastia tähän koko juttuun.

savunmakuinen, mikä ihana adjektiivi <3 tuli paljon fiiliksiä, en edes ymmärtänyt mitä kaikkea savunmakuinen voi olla!

Kulkiessaan Dracon ohi Potterin silmät osuvat suoraan hänen omiinsa.

!!!! tästä on selkeästi kehkeytymässä jotakin! pitää tähän loppuun vielä voivotella surku-Dracoa, kun se on niin pieni ja heiveröinen.

kiitos taas näistä, ihania <3 <3

[Uhkarohkea]

Kummallisen kiehtova raapalejatkis.

Tykkään siitä tyylistä, jolla olet nämä rapsut kirjoittanut. On hivenen vaikuttavaa, kuinka paljon tunnelmaa ja asiaa saat mahtumaan noin pieneen määrään sanoja. Draco on samaistuttava kaikissa itsetuhoisissa ajatuksissaan ja uteliaisuudessaan. Harry on vielä etäinen, ehkä kuvioon tulleilla päihteillä() ja prostituutiolla on osansa asiaan. Ja nyt niihin lainauksiin.

Kuka häntä kaipaisi?

Draco kampeaa kohmeiset sormensa irti kaiteesta ja kääntyy kotiin.

Niin kovin tuttu tunne ja niin kovin tuttu tapa toimia.

Draco on jo nyt pilalla.

Ihanan ahdistunutta ja synkkää. (anteeksi, en voinut olla sanomatta näin)

Jos voisi edes uskoa. Parempaan eiliseen. Jokainen huominen on kysymysmerkki.

Dracoa käy hieman sääliksi.

No mutta... niin. Kiitän!