Kirjoittaja Aihe: Ei tästä voi selvitä hengissä | K-11 | angst, draama | Topi/Miika | 4/4  (Luettu 2884 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 754
Nimi: Ei tästä voi selvitä hengissä
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: angst, draama
Paritus: Topi/Miika
Haasteet: Neliottelu ja Spurttiraapale V

A/N: Seila pyysi minulta Topikaa, ja tässä sitä on konflikteineen kaikkineen. Pientä vaihtelua kaikkeen viime aikaiseen söpöilyyn ja höpöilyyn :)



Ei tästä voi selvitä hengissä

1.

Miika

Se olisi ollut hermostuttava skenaario kelle tahansa: illallinen poikaystävän vanhempien kanssa, mutta Miikan kohdalla hommassa oli pienen pieni juju. Miika oli tuntenut Topin porukat 8-vuotiaasta saakka. Miehellä oli ollut tapana notkua tuntikaupalla Ilarin autokorjaamolla, jossa se oli opettanut hänelle kaiken moottoripyöristä. Miikasta oli tuntunut, että Ilari ja Sanna pitivät häntä käytännössä kolmantena poikanaan. Se oli tietysti ollut ennen kuin Miika oli turmellut ja manipuloinut niiden kuopuksesta itselleen poikaystävän.

Nyt Miikasta tuntui, että pöytään olisi kelvannut vaikka sarjamurhaaja hänen sijastaan. Ilari tuskin söi, se vain tuijotti Miikaa kuin miettien, miten pistää hänet kylmäksi joutumatta siitä vankilaan.

”Lopeta toi mulkkaaminen”, Topi ärähti isälleen. Hän pidätti hengitystään. Miika ei missään nimessä tahtonut, että Hirvosille syttyisi sota hänen takiaan.

”Yritän tässä vain ymmärtää”, Ilari sanoi jäykästi. Topi paiskasi aterimet lautaselleen niin, että kolisi.

”Ymmärtää mitä?”

”Tätä tilannetta”, Ilari sanoi ja katsoi Miikaa niin rumasti, että hän tunsi itsensä lapamatoakin alhaisemmaksi olennoksi. Enää ei ollut itkukaan kaukana.

”Tilanne on se, että mä rakastan Miikaa, ja jos sä et sitä kestä, niin sitten mä mieluummin jään isättömäksi kuin pidän yhteyttä sun kaltaiseen kyrpänaamaan”, Topi tokaisi.

”Topi, et sä noin voi sanoa!” Sanna kauhistui.

”Todellakin voin. Vanhempien pitää ansaita lastensa kunnioitus”, Topi sanoi, ja nyt sen ääni oli hallitun kylmä. ”Te ette ees yritä. Tuu, Miika.”

Ilari nousi ylös. Se tuli suoraan Miikaa kohti silmät mustina. Topi tuli heidän väliinsä. Se sai Ilarin perääntymään yhdellä katseella.

”Jos sä vielä yrität jotain tollasta, mä hoidan sut linnaan”, Topi uhkasi.

Ulkona Miika itki ääneti. Topi oli niin vihainen, ettei se heti edes huomannut, mutta samassa Miikaa halattiin lujaa.

”Helvetti, anteeksi, että jouduit kärsimään ton.”

”En mä sitä”, Miika sopersi. ”Oon pahoillani, että mä – että te mun takia – vittu, anteeksi.”

”Voi pupu, sä et oo tehnyt mitään väärää.” Topi silitti hänen hiuksiaan ja vetäytyi suudellakseen. Mika itki Topin suuhun ja puristi sitä tiukasti. Topi pussasi häntä monta kertaa.

”Rakastan sua, ja vain sillä on väliä, kuulitko?”

”Ei.” Miika vetäytyi, vaikka se repi hänen sydämensä rikki.

”Sun pitää mennä kotiin, koska ei mikään ole perherikon arvoista. Ei edes me”, Miika sanoi ja tuijotti lumisia kenkiään. ”On parempi, että tää loppuu tähän.”
« Viimeksi muokattu: 19.10.2020 15:57:12 kirjoittanut Sokerisiipi »

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 754
2.

Topi

Topi tuijotti Miikaa pitkään. Yhtäkkiä sanojen merkitys upposi häneen.

”Mitä vittua sä oikeen selität!” Topi räjähti. ”Just puolustin sua ja meitä mun porukoille, ja seuraavaksi sä yritätkin jättää mut! Mikä sua riivaa?”

Topi oli niin vihainen, että hänen teki mieli lyödä Miikaa, joka vain seisoa tönötti siinä ja tuijotti kenkiään. Uudet kyyneleet putosivat sen poskille. Topi ärisi, kiroili ja yritti saada mielenmalttinsa takaisin. Se vaati paljon. Hän ravasi edestakaisin ja huusi, kun vitun Miika vain seisoi siinä. Hetken Topista tuntui, että hän vihasi koko jätkää. Miksi se puhui tuollaisia ja oli noin muserrettu? Miksei Miika huutanut takaisin niin kuin yleensä? Topi hengitti syvään. Hänen täytyi hillitä räiskyvää luonnettaan, jotta hän saisi selville, mistä oli kyse.

”Ei onnistu”, Topi sanoi, kun pystyi viimein olemaan huutamatta. Hän otti kiinni Miikan olkapäistä. ”Mikä sai sut sanomaan tollasta?”

Miikan siniset silmät välttelivät hänen katsettaan, mutta Topi itsepintaisesti työnsi naamaansa lähemmäs ja pakotti Miikan kohtaamaan hänet.

”Mä –” Miika nieleskeli. ”Vittu.”

Miika repi itsensä irti ja käänsi hänelle selkänsä. Se hengitti syvään vaalea höyry pakkasilmaan hiipuen.

”Tiedän, miten tärkeä perhe sulle on”, Miika sanoi. ”Se on sun perusta, ja jos sä luovut siitä mun takia, en voi antaa sitä itselleni ikinä anteeksi.”

”En mä ole luopumassa mistään”, Topi sanoi, ja se sai Miikan kääntymään. ”En susta enkä porukoista, vaikka faija osaakin olla ihan mulkku. Mä vaan – en voinut jäädä sinne ton jälkeen. Tiedän olevani pahasisuinen ja vaikuttavani siltä, että poltan kaikki sillat suuttuessani, mutta en mä – en oikeesti lopulta tee niin.”

”Mä riitelen aina kauhean verisesti, etenkin faijan kanssa”, Topi sanoi, ”niin on ollut aina, ja yhä se kuuluu mun elämään. Mikään siitä ei ole muuttunut sun takia.”

”Mutta sähän sanoit –”

”No niin sanoin, mutta mä tahdoin satuttaa sitä!” Topi hermostui jälleen. Kaikki teki kipeää ja päivällisellä kuohuneet tunteet repivät häntä joka suuntaan. ”Koska se satutti mua kohtelemalla sua niin paskasti. Älä vittu mäkätä siitä. Mä oon ihan rikki jo valmiiksi.”

Miika halasi häntä. Topi tärisi ja hengittäminen oli tarpeettoman hankalaa.

”Anteeksi”, Miika sanoi ja halasi tiukemmin. ”Anteeks kaikesta. Rakastan sua.”

”Etkä jätä mua?”

”En. Se oli ihan paskasti sanottu.”

”No niin vittu olikin.”

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 754
3.

Miika

He menivät hotelliin, koska se tuntui kaikkein helpoimmalta vaihtoehdolta. Vaikka Topi aiemmin oli sallinut tulla lohdutetuksi, se oli nyt etäinen ja kiukkuinen. Miika tiesi, ettei Topi ollut vielä antanut hänelle anteeksi. Hän tunsi Topin niin hyvin, ettei minkäänlainen vakuuttelu auttaisi. Sen piti nyt vain olla ja kihistä fiiliksissään.

Miika meni kuumaan suihkuun. Häntä vainosi Ilarin vihasta tumma katse ja Sannan avuton ilme. Miika ei oikein ymmärtänyt, miksi Ilari otti tämän niin raskaasti, koska Topin isovelikin seurusteli miehen kanssa tai ehkä juuri siksi. Ehkä Ilari ei vain kestänyt sitä, että sen molemmat pojat tykkäsivät miehistä. Tavallaan Miika kykeni ymmärtämään miehen hämmennyksen. Ei hänkään ollut vielä pari kuukautta sitten osannut kuvitella, että hänen ja Topin ystävyys syvenisi romanttiseksi niin äkkiä ja yllättäen. Ahdistavaksi ja pelottavaksi kaiken teki se, ettei Ilari suinkaan ollut ainoa, jolla oli vaikeuksia hyväksyä heitä.

Monet hänen ja Topin kavereista olivat yhä skeptisiä siitä, että he olivat oikeasti yhdessä. Emppu oli jopa mennyt niin pitkälle ja sanonut:

”Ehkä te olitte epätoivoisia ja siksi näette toisissanne sen, mitä haluattekin nähdä ja uskottelette itsellenne, että te sovitte yhteen.”

Kun he olivat väittäneet vastaan, Emppu oli kysynyt:

”No miksi te menitte kimppaan vasta nyt? Te ootte kumminkin tunteneet toisenne seitsemäntoista vuotta. Se on ihan vitun pitkä aika, ja koko sen ajan te ootte olleet vain kavereita. Mikä muuttui?”

Miika ei osannut vastata siihen kysymykseen. Ei hän tiennyt. Miika oli aina rakastanut Topia syvemmin kuin muita kavereitaan, mutta hän oli ajatellut sen kuuluvan asiaan, koska Topi oli hänen paras ystävänsä. Ehkä he olivat tarvinneet sen yhden oikean hetken, ja sen jälkeen kaikki oli selvää. Miika tahtoi uskoa, että hän ja Topi tiesivät omat asiansa parhaiten, mutta miksi kaikki olivat heitä vastaan? Näkivätkö ne jotain, jolle he olivat totaalisen sokeita?

Miika käänsi hanan kiinni. Kylppärin peili oli aivan huurussa. Miika otti pehmeän, valkoisen pyyhkeen ja kuivasi hiuksensa ja itsensä. Miika avasi oven. Topi oli sen takana. Sen vihreät silmät räiskyivät, ja sitten Topi olikin Miikassa kiinni ja suuteli. Topin huulilta maistui raju kiihko. Hän ei epäröinyt. Halu rakastaa poltti tieltään kaiken muun. Alaston Topi hänen ympärillään ja iholle hautautuvat huokaukset. Siinä oli kaikki oikein. 

Seila

  • Vieras
Jes, jes, jes. Kiitos hirmuisesti, että lähdit kirjoittamaan Topikaa :3 Olen hyvin tyytyväinen!

Mun on pakkoa sanoa, että vaikka tämä on draamaista angstia niin ekan rapsun alku oli mun mielestä sen verran huumoripitoinen tragikoomisessa (onkohan se nyt se sana mitä haen?) mielessä, että naureskelin täällä. Ilari on kyllä nyt tosi epäreilu Miikalle. Se kuitenkin on okei sen suhteen, että Tinolla on poikaystävä, mutta kun Topi tuo kotiin pojan (miehen), niin siitäkös syttyy sota. Voihan se olla, että Ilari on pettynyt siihen, että kaikki hänen poikansa tuovat miehiä kotiin eivätkä naisia. Vielä siihen sitten päälle, jos niiden sisko Tiiukin alkaisi tuomaan tyttöjä pöytään. Noh, toivottavasti Ilari hyväksyy lopulta asian. Onhan tuo inhottava tilanne kaikille, kun tilanteet ovat kiusallisia eikä voi olla reilusti.

Miika senkin draamailija. Ei ihme, että Topi on ihan ärrinmurrin, kun toinen meinaa melkein jättää tuommoisesta syystä. Ei tietenkään erota vaan taistellaan kahta kauheammin ja näytetään, että nyt ollaan yhdessä eikä vain meinata! Topi on kyllä ihana, kun se pitää kiinni Miikasta niin lujaa :3 Harmillista että pojat tuntuvat saavan myös kaikilta muilta ihmettelevän vastaanoton. Joskus siinä käy niin, että on pitkään ystäviä ja sitten jonain päivänä vain hups humpsahtaa. Toivottavasti pojat eivät anna toisten mielipiteiden ja ajatusten vaikuttaa. En usko että ainakaan Topiin, Miikaan ehkä. Mutta Topi pitää siitä huolen ja on sen järjen ääni.

Kiitos paljon tästä, jään odottelemaan viimeistä palasta tähän. Tyksin kovin siis :3

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 754
Seila: Kivaa, että oot tyytyväinen! Sietää ollakin ;D No, tämänhän oli alunperin tarkoitus olla enemmän huumoripitoinen kuin synkkä teksti, mutta kas kummaa, mitä sattuikaan. Halusin kuitenkin säilyttää alun entisellään, joten sinne jäi tuota tragikomiikkaa. Hyvä, että nauratti! Ilari on niin pää perseessä tästä jutusta, ettei se oikein pysty näkemään muuta kuin sen, että Miika on jotenkin turmellut hänen kuopuksensa tykkäämään miehistä :D Miika muserrettiin illallisella niin perusteellisesti, että se hölmö meni päästämään suista moisia sammakoita! Onneksi Topi ei suostunut tällaiseen peliin sitten ollenkaan. Kiitos kommentista! <3


A/N: Hiphei, vika osa! Kiitos, että luit ja muistahan heittää kommenttia :3

4.

Topi

”Ootsä vielä hereillä?” Topi kysyi. He makasivat sängyllä toisiinsa kietoutuneina. Miikan silmät olivat kiinni. Se näytti kauniilta niin, aivan raukeana ja tyytyväisenä. Hetken Topi uskoi, että hänkin voisi vain olla niin ja unohtaa pelkonsa, mutta illuusio särkyi heti, kun siihen yritti nojata.

”Mm-mh”, Miika ynähti myöntävästi.

”Siitä, mitä sä sanoit”, Topi sanoi. Miika avasi silmänsä. Sen katse oli kysyvä. Topi kiehnäsi vähän lähemmäs ja piilotti kasvonsa Miikan kaulaan. ”En usko, että me voidaan ylipäätään erota eroamatta lopullisesti.”

”Mitä?” Miika kuulosti hämmentyneeltä. ”Eihän me olla eroamassa.”

”Ei niin. Ei ainakaan nyt, mutta –” Topi hengitti syvään. ”Mut jos tää ei toimikaan ja me erotaan... Ajatuskin sun menettämisestä tuntuu siltä kuin sydäntä revittäis rinnasta ja niin – vittu, tiedän, etten kestäisi sitä.”

Topin ääni käheytyi kaikista niistä tunteista, ja keho vapisi kuin sekään ei olisi kyennyt pitämään niitä sisällään.

”Hei, hei”, Miika rauhoitteli ja hieroi Topin selkää ja puristi jalkaansa tiukemmin hänen ympärilleen. ”Ei me erota.”

”Et sä sitä tiedä.”

”Tiedänhän, ja niin tiedät säkin. Mitä sä sanoitkaan meidän olevan, muistatko? Siitä on jo useampi vuosi, mutta jotenkin sä tiesit jo silloin, että me ollaan – jotain kumppaneita?”

”Sielunkumppaneita.”

”Just niin.”

Siitä oli aikaa, kun Topi oli sanonut niin, ja silloinkin puolivitsillä. Miika oli ilveillyt asiasta pitkään, ja nyt jätkä yhtäkkiä käyttikin sitä argumenttinsa perustana. Koko juttu haiskahti epäilyttävästi valheelta.

”Ethän sä usko sielunkumppanuuteen”, Topi muistutti.

”En mä silloin uskonutkaan, mutta nyt mun mieli on vähitellen muuttumassa. Me ollaan ihan oma kuviomme, ja tää tuntuu niin upealta ja oikealta just siksi, että sä oot mun paras kaveri. En oo koskaan rakastanut ketään niin ehdottomasti kuin sua”, Miika sanoi. ”Oon löytänyt sen ihmisen, jonka kanssa haluan olla loppuelämäni. Oon varma siitä.”

Topi hymyili ja halasi Miikaa hetken lujempaa.

”Mitä tohon nyt voi enää väittää vastaan?”

”Ei kannata ees yrittää”, Miika sanoi. ”Tässä me kuule ollaan, ikuisesti jumissa toistemme kanssa.”

”Ja jos jotakin tapahtuu –”

”Niin mä olen sun rinnalla silloinkin”, Miika lupasi. ”Mä en ikinä hylkää sua, tapahtui meille mitä hyvänsä.”

”Hyvä”, Topi sanoi ja nosti päätään päästäkseen Miikan huulille, ”koska se on mulle ainut mahdollinen tapa elää.”

”Tiedän”, Miika sanoi vastatessaan suudelmaan, ”niin mullekin.”

Seila

  • Vieras
Voi ei, Topi. Mitä ihmettä sä puhut? Nyt Miika istutti sun mieleen jonkun ihme jutun. Okei, onhan se realistista miettiä näitä asioita, että mitä jos erotaankin tai voiko sellainen tilanne tulla eteen ja mitä sitten. Hyvä että ne puhuu tästä asiasta ja että Miika rauhoittelee Topia. Poikien ei kannattaisi miettiä liikaa eteenpäin vaan nauttia juuri nyt tästä hetkestä ja siitä mitä niillä on.

Voin niin kuvitella, kuinka nuo makaavat sängyssä ja Topi katselee Miikaa, pohtien elämää, heitä, kaikkea. Ihana Miika on alkanut uskoa sielunkumppanuuteen. Topi nyt selkeästi antaa itsensä vaipua Miikan rauhoittelulle ja luottavaisuudelle siitä, etteivät he eroa, mutta aistin kyllä tuolta, että Topille jäi jonkinlainen epäilys sykkimään mieleen. Voi olla, että se on vain mun ihme spekulaatioita (taas vaihteeksi!), mutta jäi sellainen tunne itselle. Näistä kyllä näkee ja tuntee, kuinka tärkeitä ne on toisilleen, miten parhaita ystäviä ne on toisilleen ja kuinka rikki Topi (ja myös Miika) menisi, jos jotain pahaa sattuisi. Oww.

Kiitos viimeisestäkin rapsusta, toivottavasti kirjoitat lisää Topikasta :3 Jään tänne pyörittelemään mun mietteitä näistä. Kiitos ♥

liljankukka

  • Vieras
Kommenttikamppanjasta moi!

Tää oli ihana <33 Topi ja Miika on kyllä ihanan suloinen pariskunta! :3 Kun luin tätä ekaa kertaa niin mietin, että jos nää kaks eroo niin apua :D Onneksi eivät kuitenkaan eronneet!

Voi Ilari! Miksi hän ei voinut hyväksyä Miikan ja Topin suhdetta, kun pojat tosiaan niin kovasti rakastavat? Luulisi, että olisi ehkä helpompi hyväksyä poikansa suhde, kun tuntee sen toisen osapuolen jo ennestään! :> Vähän surustutti tuo ensimmäinen osa, mutta tykkäsin! <3

Voi Miikaa! Kuinka hän nyt tuolla tavalla meni sanomaan! :'( Onneksi pojat eivät kuitenkaan eronneet, vaan selvittivät asian ihan rauhassa! Ovat nämä kyllä ihania <333

Voi Emppu, miksi hän meni noin sanomaan!? :<< Onneksi pojat kuitenkin kuuntelivat omia sydämiään eivätkä kavereiden mielipiteitä! Ja tuo loppu, oi :D <333

Voi miten ihana keskustelu! Pojat kyllä vaikuttavat siltä, että ovat toistensa sielunkumppaneita! <3 Topi on niin kerrassaan suloinen!! <33 Ja Miikakin totta kai! :33

Tämä oli ihana!! Tykkään sun teksteistä ihan hirmuisasti, mutta nämä pojat nousivat aika lailla suosikeiksini nyt! :333 Kiitos tästä! :>

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 754
Seila: Miika sai Topinkin epäilemään! Mutta onneks ne tosiaan voi puhua tommosista, ja kun murheet on käsitelty, voidaan jatkaa eteenpäin ja keskittyä nauttimaan siitä, mitä on ^^ Ihanaa, että näiden keskinäinen tunneside välittyi! Kiitos kommentista!

liljankukka: Kiva, että tykkäät! ^^ Näillä kahdella riittää tunteita ja myrskyjä, ja se vaikuttaa niin hyvällä kuin huonollakin tavalla näiden suhteeseen. Kiitos kommentista!