Kirjoittaja Aihe: Oikein väärin (S • Sirius/James, kiellettyä rakkautta • tuplaraapale)  (Luettu 1721 kertaa)

Waulish

  • puuskupuhpuhpuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 395
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50




S
Harry Potter ei ole minun omaisuuttani. Tämä teksti on fanifiktiota, jota kirjoittelen vain omaksi (ja mahdollisesti muiden) iloksi.

Synttäritarinatopan innoittamana hyvää syntymäpäivää, Angelina! :-* Toiveissa oli James/Siriusta, ja tämä on nyt ensimmäinen yritykseni kyseisen parituksen parissa. Toivottavasti tähän on eksynyt ees jotain pidettävää!




James tuntuu oikealta silloinkin, kun James tuntuu väärältä.

Se on oikeastaan nurinkurista. On väärin ihastua parhaaseen ystävään ja salailla sitä Peteriltä ja Remukselta. On väärin käyttää hyväksi Jamesin vanhempien avokätisyyttä ja muuttaa heidän luokseen kesäksi, istua samassa aamiaispöydässä ja hetkeä myöhemmin suudella heidän poikaansa ullakolla. On väärin maata toisen pojan kanssa, kun Siriuksen vanhemmat inhoavat homoseksuaalisuutta ja sen ilmentymiä melkein yhtä paljon kuin kuraverisyyttä ja jästinmielisyyttä. Väärin, väärin, väärin.

Silti mikään ei ole koskaan tuntunut Siriuksesta niin oikealta kuin Jamesin sormien luja, varma ote hänen olkapäistään. Jamesin hengitys kietoutuu yhteen hänen hengityksensä kanssa, ja niin sen kuuluu ollakin. Jamesin käsi sopii Siriuksen käteen jokaista uurrettaan myöten, ja kun Sirius nukahtaa Jamesin syleilyyn, hän on enemmän kotona kuin Kalmanhanaukiolla koskaan.

Se siitä vääryydestä.

Jos heidän suhteensa on väärin, se on oikein väärin, oikealla tavalla, tavalla joka saa Siriuksen jatkamaan elämää ja uskomaan tulevaisuuteen. James saa hänet unohtamaan kaikki maailman vääryydet niin, ettei olemassa ole muuta kuin iho ihoa vasten ja hulluja unelmia, paitsi etteivät unelmatkaan yhtäkkiä enää ole hulluja. Kalmanhanaukion kalterit kalisevat ja mustelmat haalistuvat, eikä Sirius ole koskaan nauttinut rajojen rikkomisesta näin paljon.

Niinpä he hukkuvat heinikoihin ja jäävät silueteiksi ullakon ikkunaan, ja se kaikki on väärin, oikein, oikein väärin.
« Viimeksi muokattu: 02.09.2018 22:14:05 kirjoittanut Waulish »

Angelina

  • Queen of cynicism
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 193
Kuten jo sanottua, niin oon ihan innoissani ollut näistä synttärilahjaficeistä ♥__♥ Ihanaa kun oot viitsinyt nähdä vaivaa ja vielä James/Siriusta! Sitä ei ole koskaan liikaa missään.

Tää oli mun mielestä juuri sellaista, mikä tällä parilla parhaiten toimii, eli juurikin tuollaista vähän haikeaa mutta kuitenkin täynnä tunnetta! Jotenkin tuo ajatus siitä, että Siriuksesta James tuntuu aina oikealta, vaikka kuitenkin takaraivossa saattaa vähän jyskyttää tuo, että periaatteessa heidän rakkautensa on väärin, on niin... ah. En osaa edes selittää, se on vaan jotenkin tän parituksen se perus tunne! Joskus se on Lily joka on siinä välissä, joskus Remus ja Peter, joskus Harry, joskus muut... Aina siinä on jotain, minkä takia he eivät muka ansaitsisi toisiaan ja yhyy se on kamalaa. Tällä parilla on todella hankalaa, ellei mahdotontakin, kirjoittaa fluffya ja siksi tämä teksti toimii niin hyvin tällaisenaan <3

Mulla oli koko ficin ajan todella haikea olo, koska tunnelma on tässä jotenkin lohduton (tai sitten vaan kuvittelen sen, koska yleensä James ja Sirius eivät saa onnellista loppua), mutta silti tämä on aivan todella kaunis teksti. Toistan nyt vähän itseäni, mutta en tajua miten oot saanut näin hyvin kiteytettyä käytännössä koko parituksen olemuksen tähän yhteen ja samaan :D

Lainaus
James saa hänet unohtamaan kaikki maailman vääryydet niin, ettei olemassa ole muuta kuin iho ihoa vasten ja hulluja unelmia, paitsi etteivät unelmatkaan yhtäkkiä enää ole hulluja. Kalmanhanaukion kalterit kalisevat ja mustelmat haalistuvat, eikä Sirius ole koskaan nauttinut rajojen rikkomisesta niin paljon.

<3 Tämä kohta on ihana ja kamala, jos ajattelee canonia ja miten lopulta käy. Ihanaa silti, että pojat ovat tilanteessa, jossa hullutkin haaveet voisivat muuttua todeksi!

Mä tiedän, että suuremman yleisön suosikki on Sirius/Remus, mutta jotenkin tässä parituksessa on mulle lähtökohtaisesti enemmän tunnetta, plus jostain syystä James on musta hivenen kiinnostavampi hahmo kuin Remus (apua varaudun lynkkaukseen) ja sopii mielestäni muutenkin ehkä Siriukselle paremmin. Synkkä rakkaustarina toimii näiden kahden välillä aivan loistavasti ja välillä siirapin ohella on virkistävää lukea hivenen surullisempaa tekstiä. En mä edes tiedä olitko tarkoittanut tätä mitenkään haikeaksi, mutta jotenkin aistin tästä sellaisen tunnelman!

Lainaus
ja se kaikki on väärin, oikein, oikein väärin.

Oikealla tavalla väärää ja se juuri on niin hienoa <3 Kiitos ihan älyttömästi!

ava © Ingrid

Vendela

  • Teeholisti
  • ***
  • Viestejä: 675
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Vau. Pidin tästä pätkästä ihan valtavasti! Tämä oli oikeastaan tosi, tosi ihana, vaikka tämä ei ollutkaan sellainen helppo ja mutkaton teksti.

Ihanaa sanaleikittelyä oikealla ja väärällä, toimi todella hyvin! Sillä mikä on oikein ja väärin ja oikein väärin ja kuka sen lopulta edes määrrää? Tämä toimi todella hyvin Siriuksen näkökulmasta ja jätti samalla myös kutkuttavan fiiliksen siitä, että mitä James oikeastaan ajatteli ja tunsi kaiksesta tästä mitä heidän välillään on. Ja mitä mieltä James oli, oliko se oikein vai väärin?

Angelina tuossa sanoikin tästä parituksesta, että hahmona James on kiinnostavampi kuin Remus. Olen toki Sirremus-shipperi mutta kyllä tämä Sirius/James potkaisee vähän eritavalla. Näille saa kirjoitettua sellaista katkeransuloista mikä toimii hyvin jos ei halua aivan angstiin vajota. Muutenkin kun ottaa canonin huomioon niin tämä paritus ei ole sieltä siirappisimmasta päästä.

Tykkään muuten kun olet laittanut noita bannereita tekstiesi alkuun, toimivat kivasti ja elävöittävät tarinaa. Niistä näkee myös, että haluat nähdä vaivaa tekstien julkaisun kanssa, sitä arvostan sitä :)

Kiitos tästä, hieno lahja Angielle <3

Vendela
I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Waulish

  • puuskupuhpuhpuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 395
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Angelina, oi voi että, mahtavaa jos tämä Sirius/James-yritelmäni toimi! Paritus on minulle hyvin vieras, joten vierailla vesillä tässä liikuskelin ja koetin selvitellä vähän itsellenikin, että missäs tässä mentäisiin ja mikä näiden ystävysten välillä toimisi ja mikä ei. Tämän kirjoittaminen oli vähän sellaista tuntemattoman maaperän tunnustelua, varsinkin kun juureni ovat Sirius/Remuksessa ja heitä shippailen. Siispä olen tosi helpottunut siitä, että tämä pikkuinen teksti oli mieleesi! :) Kannatti kokeilla siipiä tämänkin parituksen parissa, jossa kieltämättä on omanlaistaan tarttumapintaa Sirius/Remukseen peilattuna, vaikka suuri Remus-fani olenkin. Kiitos kovasti, ihanaa että tykkäsit! :-*

Vendela, ihanaa että sana- ja ajatusleikittely oikealla ja väärällä toimi! Juuri siitä tämä teksti sai alkunsa. Mukavaa, että myös Siriuksen näkökulma toimi. Jostain syystä ajaudun aina kirjoittamaan juuri Siriuksen vinkkelistä, vaikka hän on monin tavoin tosi erilainen persoona minuun itseeni verrattuna! ;D Jamesin näkökulma jäi tosiaankin lukijan tulkinnan ja mielikuvituksen varaan. Olisi ollut toisaalta mielenkiintoista tarkastella sitäkin, mutta jääköön tämä teksti nyt katsaukseksi Siriuksen ajatuksiin ja tunteisiin. Veikkaan kuitenkin, että samansuuntaisia saattaa vilistä Jamesinkin päässä. Kiitoksia paljon ihanasta kommentista! :-* Ai niin joo, ja kiva että tykkäät noista alkubannereista! Olen joillakin tavoin aika visuaalinen ihminen, ja tykkään yrittää elävöittää lukukokemusta tuollaisilla pikkujutuilla. :)
« Viimeksi muokattu: 30.09.2018 15:55:22 kirjoittanut Waulish »

liljankukka

  • flower princess
  • ***
  • Viestejä: 574
  • As cunning as a fox, as scary as a wolf
Vaihdokkaista moikka!

Olin ensin vähän että ;;;;;;;;;;, koska WolfStar on mun <333333, mutta tää olikin tosi ihana! <3 Tykkäsin tuosta aloituslauseesta, se jotenkin summasi tän koko idean! James/Sirius on vähän semmonen paritus, että siihen sopii angst toosi hyvin! Ja koska sinä olet sinä ja pidän kovasti sinun teksteistä niin tartuin tähän loppujenlopuksi kovin innoissani! <3

Lainaus
On väärin käyttää hyväksi Jamesin vanhempien avokätisyyttä ja muuttaa heidän luokseen kesäksi, istua samassa aamiaispöydässä ja hetkeä myöhemmin suudella heidän poikaansa ullakolla.
Tästä kohdasta pidin kovin! <3 Sirius muuttaa Pottereille, istuu samassa aamiaispöydässä ja hetkeä myöhemmin kuitenkin suutelee heidän poikaansa ullakolla! Kuulostaa sellaiselta 1900-luvun alkupuolen kielletyltä poikarakkaudelta <3333

Kiitos paljon tästä <3

Your imperfections make you beautiful

(ava & bannu by minä)

Waulish

  • puuskupuhpuhpuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 395
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
liljis, opin kommentistasi uuden termin: Wolfstar! En tiennyt, että Remus/Siriusta kutsutaan englanninkielisissä ympyröissä sillä nimellä, mutta sehän sopiikin hyvin. ;D Itsekin olen juuriltani Remus/Sirius-shippari, joten ymmärrän ensireaktiosi, mutta kivaa että tykkäsit lopulta sitten kuitenkin! Minullakin oli tätä kirjoittaessani hassusti mielessä sellainen historiallinen, kielletty poikarakkaus. Kiitos kovasti ihanasta kommentista! :-*

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 839
  • kiero ja sarkastinen
Tämäpäs oli söpö yön piristys. <3 Nautin kovasti kaikesta paradoksaalisuudesta, joka Siriuksen päässä tässä pyörii. Helppo uskoa, että hänen vanhempansa olisivat homoseksuaalisuutta vastaan, ja helppo uskoa, että semmoista vastaan on nautinnollista kapinoida, samaan aikaan oikein ja väärin... Samoin kuin hänen ajatuksensa Jamesin vanhemmista ja heidän luottamuksestaan.

Lyhyt mitta tuntui jotenkin sopivalta tekstiin, idea tuli tehokkaasti esille ja tämä oli tosi tunnelmallinen. Kiitoksia. <3
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Waulish

  • puuskupuhpuhpuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 395
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Kaatosade, ihanaa että tämä teksti piristi yötäsi! Minäkin nautin mielensisäisten ristiriitojen pyörittelystä tätä kirjoittaessani. Sellaiset tarjoavat vaikka mitä herkullista! Olen hyvilläni siitä, että koit lyhyen mitan tukevan tekstiä. Välillä mietin, pitäisikö kirjoittaa enemmän pidempiä tekstejä eikä aina tällaisia tynkiä, mutta jotenkin koen pystyväni pitämään tiiviit kokonaisuudet paremmin kasassa. Kiitos paljon ihanasta kommentista, se piristi vuorostaan minun päivääni! :-*