Kirjoittaja Aihe: Kun räkätauti yllättää | S, Maiju ja Katri (sisarukset)  (Luettu 440 kertaa)

Seila

  • mother of cats
  • ***
  • Viestejä: 98
Kirjoittaja: Seila
Nimi: Kun räkätauti yllättää
Ikäraja: S
Tyylilaji: sisarusdraama
Henkilöt: Maiju ja Katri
Haasteet: Parituksettomuushaaste #4

Yhteenveto: Flunssa on iskenyt Maijun isosiskoon Katriin, joka ei tahdo jäädä kotiin.

A/N: Kiitos Sokerisiivelle tilanteesta ja sanoista! Siitä on kauan, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään, niin koitetaan availla tällä vähän hanoja ja karistettua ruostetta.



Kun räkätauti yllättää



Katri oli kolmatta päivää flunssassa ja kirosi sairautta maanrakoon. Se oli mun neuvoista ja vastusteluista huolimatta käynyt tunnollisesti koulussa, ahertanut läksyjen ja kotitöiden parissa. Eilen illalla se oli nukahtanut sohvalle matematiikankirjat levällään sylissään, ja mä olin huolehtinut sille herätyksen ja aamupalan valmiiksi jääkaappiin. Olin toivonut, että se voisi aamulla niin huonosti, että jäisi kotiin, mutta olisihan mun pitänyt tuntea isosiskoni. Se oli tunnollisesti mennyt ja kotiin tultuaan rojahtanut sohvalle rajun yskänpuuskan saattelemana.

”Sun olisi pitänyt jäädä kotiin jo aikoja sitten”, mä sanoin lempeästi ja ojensin Katrille mukin kuumaa vihreää teetä. Se nyrpisti, mutta otti mukin vastaan. Kahvi oli enemmän sen mieleen, teetä se joi ainoastaan pakon edessä.

”Mulla on niin paljon tehtävää, en mä voi vaan jäädä kotiin. Mulla on tenttikin tulossa”, Katri puolusteli tukkoisena ja veti harmaata Ikeasta ostettua vilttiä päälleen. Mä autoin sitä levittämään sen ja kokeilin sen otsaa kädelläni, minkä se huitaisi pois äkäisen näköisenä. ”Älä viitsi leikkiä äitiä.”

”Sulla on selkeästi kuumetta etkä sä mene huomenna mihinkään”, totesin välittämättä siskoni vastustelusta. Hain keittiönkaapista kuumemittarin ja tökkäsin sen Katrin käteen. ”Älä mukise vaan mittaa nyt niin itsekin uskot ettet sä ole missään kunnossa kouluun tai mihinkään muuhun.”

Katri mutisi jotain mitä mä en kuullut, samalla mua totellen. Se yski lujaa ja oli läikyttää teetä syliinsä, mutta mä pelastin sen nappaamalla mukin itselleni turvaa. Katri oli ihan kalpea. Ruskeat hiukset roikkuivat latteina kasvoja kehystäen, sen silmänaluset olivat tummat ja nenänpielet ja ylähuuli punainen niistämisestä. Se ei ollut vaivautunut ostamaan nenäliinoja, joten mä olin ostanut extrapehmeitä tänään kaupassa käydessäni. Meidän odotellessa kuumemittarin piippausta, mä hain nenäliinapaketin ja heitin sen Katrille.

”Kiitti”, se yskäisi, mittari piippasi sen kainalossa. Mä nappasin pienen laitteen sen käsistä ja tuijotin lukua huolestuneena. ”No, kuolenko mä?” Katri ivaili mulle.

”Sulla on melkein kolkytyhdeksän astetta”, mä ilmoitin ja nousin sohvalta. ”Sun pitää jäädä kotiin”

”Mutta mulla on se-”

”Tenttejä voi aina uusia. Sua ei voi.”

Katri heitti nenäliinapaketin sylistään lattialle. ”Ihan oikeasti, anna olla. Mä teen mitä huvittaa. Mä en tarvitse sua leikkimään äitiä tänne.”

Katri osasi olla tosi kiukkuinen, jos sitä yritti neuvoa ihan missä tahansa. Se oli kunnianhimoinen ja fiksu eikä tykännyt olla väärässä. Jos se oli, se ei myöntänyt sitä helposti. Mä tiesin sen tietävän, että se oli nyt täysin väärässä toimintansa suhteen ja siksi se kiukutteli mulle kuin lapsi. Ja Katrin piti olla meistä se vanhempi ja aikuisempi. Mä ojensin teemukin takaisin sille ja päätin antaa sen olla itsekseen.

*

Mä olin selaillut ompelulehtiä hyvän tovin, kun mun huoneen oveen koputettiin. Mä teippasin palan pinkkiä post-it lappua sivulle, jossa oli ohje A-linjaisen mekon ompeluun ja vilkaisin avonaiselle ovelle. Katri seisoi siinä harmaaseen vilttiin kietoutuneena ja uupuneen näköisenä.

”Haluatko sä lisää teetä?” kysyin ystävällisesti ja laitoin lehden syrjään. Katri pudisti päätään ja kävi istumaan mun viereen sängylle. Mä hieroin sen selkää lohduttavasti kämmenelläni.

”Mikä tähän räkätautiin oikein auttaa? Mä en tahdo missata sitä tenttiä.”

”Lepo, kuuma juotava, hunaja ja vielä kerran lepo”, mä tuumasin. Katri nojautui mua vasten, ja mä otin sen lempeään halaukseen. Se niiskutti vuotavaa nenäänsä. ”Milloin se sun tentti on?”

”Maanantaina ja nyt on jo torstai. Kai mun pitää vaan hyväksyä etten mä pääse siihen.”

Mä taputin sen olkapäätä. ”Voit päästä. Mä autan sua.”

Katri kohotti päätään ja katsoi mua väsynein, ymmärtämättömin silmin. ”Ai sä autat mua pänttäämään? Ethän sä tajua matikasta mitään.”

”No mä lähinnä tarkoitin, että mä autan sua paranemaan, mutta voin mä auttaa myös tenttiin lukemisessa”, mä tuumasin. Mä en todellakaan ollut hyvä matematiikassa, jota mun sisko opiskeli yliopistossa, mutta mä uskoin silti voivani olla hyödyksi jotenkin. ”Mitä sanot?”

Katri suoristautui ja arvioi mua katsellaan. Arvasin mitä se ajatteli. Olisiko matikkapäätä vailla olevasta pikkusiskosta oikeasti jotain apua?

”Ehkä mä kelpuutan sut sitten. Ei kai mulla ole muutakaan vaihtoehtoa”, Katri huokaisi lopulta, ja mä hymyilin sille tyytyväisenä. Se osasi olla vaikea ja itsepäinen, mutta kyllä se aina lopulta antoi periksi. ”Se tee oli muuten hyvää. Voitko keittää sitä lisää?”

Mua huvitti ja mun teki mieli kysyä, oliko se jo ihan kuumehoureissa, kun se kehui teetä, mutta en kehdannut tuottaa sille huonoa mieltä nyt kun se oli päättänyt antaa mun auttaa. Sen sijaan mä kunnon pikkusiskon tavoin tottelin sitä ja olin jo menossa keittiöön, kun mä kuulin sen huutavan mun perään.

”Ja voidaanko katsoa Muumeja yhdessä sohvalla?”

Se oli ollut meidän perinne kipeänä ollessa jo monta vuotta, enkä mä tietenkään kieltäytynyt. Mä keitin meille molemmille teetä ja loppuilta me katsottiin Muumeja yhdessä viltin alla.
ava by Sokerisiipi

kuinka tuuli ulvoo ja mereltä tuulee