Kirjoittaja Aihe: Hevoselämää / K-11 / original  (Luettu 399 kertaa)

Syvä Miete

  • ***
  • Viestejä: 21
Hevoselämää / K-11 / original
« : 07.01.2020 17:22:51 »
Ficin nimi - Hevoselämää
Ikäraja - K-11
Varoitukset - kauhua, kiroilua
Paritus - Hanna/Jessi
Vastuunvapaus - minä ja siskoni (korjatkaa, en ihan tiedä mitä tähän kuuluisi laittaa - tarina on siis minun tekemä, osa hahmoista on siskoni kanssa keksitty.)
Yhteenveto - Tarina kertoo Jessi Kuusimetsän hevosseikkailuista, mukaan kuuluu tippumisia, rakkautta jakauhua.

OSA YKSI



Jessi Kuusimetsä avasi satulahuoneen oven ja nosti mustan, hienon satulan ja suitset paikoiltaan. Hän vei ne Casperin karsinan luo. Avattuaan oven Jessi otti harjan ja alkoi valmistelemaan ruunaa tunnille. Tiedossa oli estetunti.
Jessi nosti satulan hevosen selkään ja asetteli sen paikoilleen. Satulavyö kiinni, jalustimet alas ja sitten suitset päähän - ensin kuolaimet, sitten remmit kiinni. Valmista.
"Anteeksi?" Jessi kuuli jonkun puhuvan karsinan ulkopuolelta.
"Niin?" Tyttö kääntyi puhetta kohden.
"Missä tallin omistaja? Haluaisin harjata Staria", pikkutyttö, noin kahdeksanvuotias kysyi.
"Öäh, Laura vai? Luultavasti pitämässä tuntia. Käydään kysymässä."

Tyttö ja Jessi menivät kentälle, ja näkivät Lauran pitämässä tuntia. Jessi pujotteli itsensä narujen läpi kentän keskelle.
"Tuo tyttö haluaisi hoitaa Staria", Jessi esitti asiansa.
"Käyhän se, opasta hänet toimiin."
Jessi nyökkäsi ja palasi tytön luo.
"Saat hoitaa Starin. Osaatko harjata?"
Tyttö nyökkäsi ja he menivät sisään. Jessi katsoi että tyttö pääsi hommiin ja palasi sitten Casperin luo. Kello oli kymmentä vaille kaksi. Ulkona oli ihan järkyttävän kuuma, joten Jessi otti hupparin pois ja laittoi päähänsä kypärän ja päälleen turvaliivin.
Jessi kävi tarkastamassa, että tyttö pärjäsi - onneksi Star oli kiltti ja antoi hoitaa ongelmitta.
Pian kello tuli melkein kaksi ja tuntilaiset lähtivät kenttää kohden. Kentälle oli noin sata metriä matkaa.
Kentällä entisen tunnin hevoset kävelivät. Maahan oli asetettu esteitä, aika korkeita semmoisia. Oli pieniä kavaletteja, myös korkeita oksereita.

Muutama hevonen jäi kentälle, jonka ympärillä oli runsaasti ihmisiä seuraamassa tunteja. Jessi talutti Casperin kentän keskelle ja odotti, että sai penkin, minkä avulla pääsisi selkään.
Viimein, kun hän sai penkin, Jessi asetti jalkansa jalustimelle ja nousi selkään ponnistaen. Hän mittasi jalustimet oikean kokoisiksi ja ohjasi Casperin uralle kävelemään.
Satulat narisivat auringon alla, kun viisi ratsukkoa kulki uralla käyntiä. Tunnilla oli Jessin lisäksi hänen hyvä kaverinsa Hanna, sekä Eetu ja Olli. Vain yksi oli hänelle tuntematon, mutta tiesi hänen nimensä, joka oli Aliisa.
"Ottakaa ravia ja tehkää ympyröitä kulmiin!" Laura huuti ja otti vesipullonsa maasta. Oli varmaan kolmekymmentä astetta lämmintä, ja se oli tuskallista jopa niille, ketkä eivät liikkuneet.
Jessi antoi pohkeita Casperille. Casper oli herkkä ja energinen hevonen, mutta ei liian. Sen väritys oli rautias ja rotu oli tennessee.
Kulmassa Jessi ohjasi ruunan ympyrälle ja kevensi samalla.

Laura käski, että pitäisi mennä ravissa kaksi kavalettia peräkkäin. Jessi sai olla ensimmäinen. Hän keskittyi katsomaan eteenpäin ja nojasi hieman eteen ja kevensi. Casper nosti jalkojaan reippaasti. Muillakin meni hyvin, paitsi että Hannan hevonen kolautti puomia, mutta se ei tippunut.
Seuraavaksi laukkaa. Jessi antoi pohkeet ja Casper lähti heti laukkaan. Hänen piti kiertää pari kierrosta ensin, ja muut olivat kävelemässä keskellä. Sitten oli vuorossa laukkakavaletit.
Vikassa hypyssä Jessi horjahti hieman, mutta pysyi selässä. Hän meni kavaletit kolme kertaa. Sitten oli muiden vuoro.
Lopulta tunnin kohokohta - oikeat esteet. Ensin 60 senttimetriä pari estettä, ja viimeinen radalla oli 80 senttimetriä.
Jessi otti laukkaa ja laukkasi kohti ensimmäistä estettä. Hän antoi pohkeita vielä ennen estettä, mutta Casper kielsi. Jessi lennähti satulasta pois esteiden sekaan. Häntä ei sattunut, muutama mustelma vaan.
Takaisin satulaan siis. Seuraava rata meni hyvin. Jessi rakasti esteitä - sai tuntea, millaista olisi lentää.
Esteiden jälkeen oli loppuravien vuoro. Lopulta hevoset pysähtyivät kaartoon ja laskeutuivat selästä.
"Laura! Onko Casperilla tuntia vielä?"
"Ei ole, vie se laitumelle."
Jesse, Hanna, Eetu, Eero, Olli ja Leena olivat tallilla konkareita, joihin Laura luotti. He saivat välillä käydä ratsastamassa yhdessä, ja muutakin kivaa.

Jessi liu´utti satulan pois hikisestä selästä ja suitset pois myös. Jessin mielestä Casper piti pestä, joten tyttö vei ruunan pesupaikalle ja suihkutti hevosen kylmällä vedellä. Sitten Jessi talutti ruunan laitumelle, otti riimun pois päästä ja laski hevosen irti.
Hän päätti käydä katsomassa sitä pikkutyttöä, miten hänellä meni.

Jessi katsoi Starin karsinaan, nähden kuinka tyttö harjasi nätisti shetlanninponia.
Ajatus kävi Jessin mielessä - jos hän veisi tytön kävelylle tallipihalle? Sitä piti kysyä Lauralta.
"Haluatko lähteä kierrokselle tallipihalle Starin selässä?"
"Joo!" Tyttö innostui. Jessi kävi varmistamassa asiaa Lauralta, joka suostui. Nyt piti hakea kypärä tytölle.
He avasivat satulahuoneen oven ja menivät sisään. Siellä oli Jessin kaikki kaverit juttelemassa.
"Hei Jessi! Lähdetkö maastoon kohta?" Olli kysyi Jessiltä, joka nyökkäsi.
"Vien vaan tämän tytön Starin selässä kierrokselle, lähdetään sitten?"
"Juu."

"Onko tämä sopiva kypärä?" Jessi ehdotti tytölle.
"Olen muuten Jessi. Kuka sinä olet?"
"Liisa."
Jessi nyökkäsi.
"Onko se sopiva, jos se ei heilu?"
"Jep. Anna kun minä katson."
Kypärä oli sopiva, ja Liisa ja Jessi kävelyttivät Starin karsinasta ulos. Liisa meni sen selkään penkiltä.
"Olen ollut vain muutaman kerran ponin selässä", Liisa tunnusti.
"Okei. Yritä pysyä selässä sitten!"

He kävelivät ympäri tallipihaa. Star välillä pysähtyi syömään ruohoa, joten Jessin piti oikein kiskoa sen pää ylös ruohosta.

Hetken päästä Jessi päätti lopettaa kierroksen laitumille, missä Liisa laskeutui selästä ja he laskivat Starin laitumelle kirmaamaan.

**

"Voin ottaa Tinkerin, ota sinä vaikka Leo", Jessi ohjasi Ollia. He olivat menossa maastoon, ja Jessi päätti mennä ilman satulaa. Tinkerillä oli niin tasaiset askeleet, että hän uskoi pysyvänsä selässä.
Jessi suitsi Tinkerin laitumella, ja oli liian laiska harjaamaan - olihan heillä idea mennä veteen hevosien kanssa.

Jessi ja Olli kävelivät metsään. Linnut lauloivat, ja aurinko paistoi.
"Ravataanko?" Hän kysyi. Jessi nyökkäsi ja nosti ravin. Tinker hieman innostui ja nosti laukan. Jessi vilkaisi taakseen. Ollikin oli nostanut laukan. Laukkaaminen virkisti, kun ilmavirta puhalsi heidän kasvoilleen.
He hiljensivät, kun ranta näkyi. Vesi oli paikoillaan, koska ei tuullut.
Jessi ohjasi Tinkerin veteen, ja se alkoi heti leikkiä vedellä.
"Hieno tippuminen tänään, muuten", Olli virnisti ja Jessi naurahti.
"No jaa..."
Tinker rupesi uimaan päästessään tarpeeksi syvälle. Leo tuli perässä.

Jessi ja Olli saapuivat hitaassa käynnissä tallille läpimärkänä. Se tuntui mukavan viileälle, kun oli niin kuuma.

Kentällä ei enää ollut tunteja, koska se oli tyhjä. Olli ja Jessi veivät hevosensa laitumelle.

**

"Tulkaa siivoamaan kentältä paskat pois!" Laura huudahti satulahuoneeseen, missä Jessi, Hanna ja Eetu istuivat. He nousivat heti tuoleiltaan ja menivät ulos paahteeseen. He ottivat talikot ja alkoivat siivomaan hevosten jätteitä. Sen jälkeen oli vielä varusteiden pesua, mutta onneksi viileässä.

Kun kenttä oli siivottu, he menivät takaisin satulahuoneeseen ja alkoivat kuuraamaan varusteita. Jessi vilkaisi ilmoitustaululle, jossa oli monta uutta lappua.
"Alkeisleiri, esteleiri... Alkeisleirille tarvitaan avustajia..."
Jessi innostui. Hän voisi mennä avustajaksi ja sitten itse osallistua esteleirille. Sitä pitäisi kysyä vanhemmilta, mutta kai se käy. Jessi päätti laittaa jo nimensä niihin lappuihin.
"Osallistutteko te esteleirille?"
"Joo", Hanna hymyili. Jessi nyökkäsi iloisesti.

Kello lähestyi kuutta, ja pahin helle oli ohi. Ulkona hevoset laiduntivat, ja kentälle oli asennettu vesiruiskut, ettei se pölyäisi niin paljoa. Oli hiljaista - suuri osa oli mennyt kotiinsa. Paikalla oli enää Laura, Hanna, Jessi ja pari muuta tuntematonta.
Varusteet kiilsivät paikoillaan, ja Laura oli tyytyväinen.
Pian Jessin kyyti kaarsi tallipihaan, ja tyttö istui etupenkille.
"Oliko kiva päivä?" Jessin isä kysyi.
"Joo!"
Jessi sai olla kuusi tuntia tallilla näin kesälomilla. He asuivat vartin matkan päässä, joten autokyyti oli tarpeellinen.

**

Iltapalaksi oli leipää ja jugurttia. Jessi voiteli leipänsä ja asetti siihen kinkkua ja juustoa. Häntä jännitti kysyä leireistä, ja hän odotti oikeaa hetkeä.
Jessin perheeseen kuului äiti Minna, isä Tommi, pikkusisko Milja ja Jessi itse. Milja oli häntä seitsemän vuotta nuorempi, ja Jessi oli itse 15.
"Äiti, olisi kysymys", Jessi aloitti.
"Niin, kulta?"
"Tallilla järjestetään ensi viikolla alkeisleiri, johon haluaisin avustajaksi... Käykö se?"
"Itse asiassa käy. Milja osallistuu leirille."
Jessin silmät laajenivat. Hän kirosi mielessään - Milja nolaisi hänet varmasti.
Hän nielaisi ja nyökkäsi.
"Toinen kysymys vielä... On myös esteleiri, mihin haluaisin osallistua."
"Paljonko se maksaa?"
"Jotain 200 euroa, saan varmasti alennusta..."
"Katsotaan."
"Kirjoitin jo nimeni listaan", Jessi tunnusti.
Minna antoi moittivan ilmeen, mutta ei suuttunut. Jessi antoi parhaan koiranpentuilmeen, ja Minna huokaisi.
"Hyvä on. Kunhan olet kiltisti."
Jessi hihkaisi ja hotkaisi leipänsä.

**

Alkeisleirin aloituspäivä koitti. Jessi heräsi aamu kuudelta huutoon, joka kuului Miljan huoneesta.
"Ratsastamaan, ratsastamaan!" Milja kiljui huoneessaan. Jessi huokaisi ja nousi tietäen, ettei saisi enää unta. Hän meni aamupalalle. Leiri alkaisi yhdeksältä.

Milja kiljui niin, ettei saanut syötyä kunnolla. Minna muistutteli, ettei hän jaksa ratsastaa, jos hän ei syö.

Aamupalan jälkeen Jessi veti ratsastushousunsa päälle, valkoisen, hienon T-paidan ja ratsastussukat. Hän pakkasi ratsastuslaukkuunsa chapsit, hanskat, kypärän ja turvaliivin, jos hän päätyisi ratsastamaan. Myös yöpymistarpeet piti pakata.
Jessi ihmetteli, mikä ihme innostus Miljalle oli yhtäkkiä tullut hevosista. Ennen hän ei näyttänyt mitään mielenkiintoa hevosia kohtaan.

Pian kaikki olivat autossa matkalla tallille. Matkalla Jessi haaveili, että pääsisi ratsastamaan jossain vaiheessa. Siksi hänellä olikin ratsastuskamat mukana.

**

Tallin pihalla oli paljon pieniä lapsia ja niiden vanhempia. Laurakin näkyi juttelemassa vanhemmille.

Jessi nousi autosta ja otti tavaransa takakontista.
"Moi, Laura!" Jessi tervehti tallin omistajaa.
"Missä yövyn?"
"Päätalossa on vierashuone, voit mennä sinne. Esteleirillä yövyt siellä, missä viime vuonnakin. "
Jessi nyökkäsi ja palasi perheensä luo.
"Odottakaa hetki tässä, tulen pian takaisin."

Jessi avasi päätalon oven ja vei tavaransa vierashuoneeseen. Sitten hän palasi tallin edustalle, missä jo lapset ja vanhemmat kuuntelivat Lauraa rivissä.
Jessi astui Lauran viereen. Moni lapsi tuijotti Jessiä - ehkä sen takia, että hän näytti osaavansa ratsastaa todella hyvin - he ihailivat Jessiä.

Laura jakoi lapset yömajoihinsa, jonne he voisivat viedä tavaransa.
"Sinua ei tarvita vielä, joten voisitko viedä Dellan pikaiselle maastolenkille? Ota satula ja laukkaa paljon, Della ei ollut tunneilla eilen."
"Okei."
Jessi hymyili ja meni laitumella, missä russ-poni Della oli. Hän otti riimun ja riimunnarun maasta ja käveli Dellan luo. Poni oli kiltti ja antoi heti ottaa kiinni.
Jessi talutti Dellan ulkona olevan puomin lähelle ja kiinnitti vetosolmulla. Hän haki harjat ja varusteet sisältä.
Jessi suki harjalla Dellaa, ja lopulta asetti satulan sen selkään ja kiristi satulavyön. Muutama leiriläinen tuijotti Jessiä ja seurasi tämän tekemisiä.
Varustettuaan Dellan Jessi nousi selkään maasta - koska Della oli matalampi kuin Casper, hän pääsi kyytiin helposti.
Jessi huomasi vasta selässä, että hänellä ei ollut kypärää, ja hän joutui laskeutumaan maahan ja hakemaan sen vierashuoneesta. Häntä punastutti semmoinen möhläily.

Uudestaan selkään, ja sitten hän ohjasi Dellan maastoreitille käynnissä. Reitti oli parin kilsan pituinen, eli ei kovin pitkä, ja laukaten se meni nopeasti.
Jessi otti ravia, sitten nosti laukan. Hän halusi laukata kovaa ja pitkään, joten hän antoi pohkeita lisää ja lisää, irrotteli oikein kunnolla kiitolaukalla. Muutaman kerran Jessi horjahti, mutta korjasi asentoaan.
Della innostui niin paljon, että pukitteli hieman. Oli ihme, että Jessi pysyi selässä.
Kun talli alkoi näkymään, Jessi hidasti ja löntysteli ravia tallipihaan. Ulkona ei ollut kovin kuuma, vain päälle parikymmentä astetta.
Jessille tuli hirveä himo hyppiä esteitä, joten hän joutui laskeutumaan selästä ja menemään kysymään Lauralta. Della ei ollut vielä kovin hiessä, joten se olisi luultavasti OK.
Laura suostui, ja Jessi meni onnissaan asettamaan esteitä kentälle. Pari pientä okseria ja kavaletteja ennen ja jälkeen.

Jessi nousi selkään ja käveli välikäynnit. Sitten hän laukkasi kohti esteitä. Della hyppäsi puhtaasti ja reippaasti. Tyttö hyppäsi esteet kolme kertaa, sitten laukkasi ympäri kenttää saaden Dellan hikoilemaan.

Loppukäynneillä Jessi huomasi, että leiriläiset katsoivat hänen ratsastustaan - ja Laura myös.

**

Kello oli yksitoista, ja oli ruokailun aika. Sen jälkeen olisi ensimmäinen ratsastustunti. Milja oli saanut jo kavereita, joiden kanssa hengasi - hyvä, ettei Jessin perässä kulkenut.
Ruokana oli spagettia ja jauhelihakastiketta. Jessi pyöritti spagettia haarukallaan ja söi. Häntä jännitti auttaa aloittelijoita.

**

"Minä sain Bellan!" Milja tuli sanomaan Jessille. Jessi yritti olla ammattimainen ja nyökkäsi.
"Voin auttaa sinua sen kanssa."
Milja hymyili.
"Haetaan se laitumelta ja tuodaan se tuohon puomille varustettavaksi", Jessi ohjasi. He menivät laitumelle ja ottivat Starin kiinni.
"Haluatko kokeilla taluttaa Staria?"
Milja nyökkäsi ja tarttui riimunnarusta kiinni. Hän käveli ponin vasemmalla puolella.
"Hyvä!" Jessi kehui. He veivät ponin puomille ja Jessi opetti vetosolmun teon. Milja sai itse hakea Starin harjat, sillä aikaa kun Jessi haki varusteet.
Jessi laski satulan ja suitset puomille, otti harjan ja näytti, miten harjattiin.
Milja tajusi heti, mitä piti tehdä. Jessi oli yllättynyt - Milja oli nopea oppimaan.

Milja puhdisti kaviot ohjeistuksella, ja sai sitten asettaa satulan selkään. Hän laittoi sen ensin liian eteen, ja sitten liian taakse, mutta Jessi auttoi laittamaan sen oikealle kohdalle.
Milja sai laittaa kuolaimet suuhun.
"Hyi!" Hän sanoi, kun hänen sormensa olivat kuolassa. Jessi naurahti ja laittoi loput.

**

Jessi nosti Miljan selkään. Leirillä oli muitakin avustajia, Elli ja Sanna.
Jessi talutti Miljaa ympäri kenttää. Miljaa selvästi pelotti, hän oli ihan kalpea. Hänellä kuitenkin meni hyvin ensimmäinen ratsastuskerta. Joku, joka oli ennenkin ratsastanut, ravasi pääty-ympyrää. Se loppui kuitenkin huonosti - poni pukitti, ja tyttö oli maassa. Hän rupesi itkemään, ja poni juoksi ympäri kenttää. Syntyi hirveä kaaos - avustajilla ja Lauralla oli täysi työ pitää hevoset paikallaan. Onneksi tilanne rauhoittui pian. Tyttö saatiin takaisin selkään, mutta eipähän hän enää ravannut sillä tunnilla.

**

Oli yö, kello kaksitoista. Loppupäivä oli sujunut hyvin, heillä oli ollut vielä yksi tunti kentällä. Se oli mennyt hyvin - Milja oli ravannut pysyen selässä. Oli ollut ruokaa ja muuten vain hevosien kanssa oleilua. Nyt Jessi räpläsi puhelintaan ja söi herkkuja, mitä oli kanttiinista ostanut. Hänen teki mieli mennä ulos, laitumille katsomaan hevosia.
Jessi avasi päätalon oven ja meni laitumille. Hän silitti Casperia - se oli hänen hoitohevosensa.
Casper mutusteli ruohoa rauhassa. Jessi rapsutti sen harjaa ja pussasi kaulalle ja taputti. Yöratsastus olisi ihanaa, mutta... ei hän ehkä saanut, joten hän antoi asian olla.
Jessi palasi päätaloon ja meni nukkumaan.

**

Oli kello yksitoista aamulla, kun leiriläisten vanhemmat tulivat hakemaan heitä. Leiri oli lyhyt, mutta ei se kovin kalliskaan ollut.
Jessi kävi kotonaan, viemässä tavarat ja sitten hän palasi tallille. Leirin aikana ei ollut tunteja, joten monta hevosta piti ratsastaa.

Tallilla Jessi etsi Lauran käsiinsä ja kysyi, kenestä hän aloittaisi.
"Ota Silver ja hypi esteitä."
Jessi nyökkäsi. Hän kirosi mielessään, koska Silver oli todella innokas pukittelija, ja vielä esteitä... huoh.

Jessi avasi Silverin karsinan oven ja hevonen kääntyi heti takapuoli Jessiä päin. Tyttö huokaisi ja käänsi hevosen. Jessi alkoi harjaamaan Silveriä. Kavioiden puhdistuksessa tuli ongelmia, kun hevonen ei suostunut nostamaan jalkojaan.
Lopulta Jessi sai hevosen varustettua, ja talutti tämän pihalle. Silver hyökkäsi heti ruohon kimppuun, joten tyttö sai nykiä hevosen turvan pois maasta.

Jessi nousi selkään, ja hevosen meinasi heti ruveta ravaamaan. Jessillä oli kova työ hidastaa hevosta.
Kun sai ravata, Silver meinasi laukata. Jessin käsien voimat alkoivat loppua. Kentällä oli esteet jo valmiiksi, ei kovin korkeita, mutta tarpeeksi kuitenkin.
Viimein, laukkaa ja esteitä.
Silver hyppäsi puhtaasti, pukitteli hieman, mutta Jessi kesti selässä.

Puolituntisen jälkeen Jessi talutti hikisen Silverin talliin.
Hän irrotti satulavyön, nosti satulan selästä ja liu´utti suitset pois. Hän vei varusteet satulahuoneeseen ja hoiti hevosen loppuun. Hän katsoi ulos - siellä satoi. Jessi meni ulos nauttiakseen sateesta, mutta pysähtyi nähdessään trailerin. Autosta astui mies, noin keski-ikäinen ja nuori, teini-ikäinen tyttö. Tyttö avasi trailerin luukun, ja kaikki näkivät friisiläishevosen, kauniin semmoisen.
Tyttö talutti hevosen ulos, ja Laura tuli vastaan iloisen näköisenä.
"Ihanaa, olette täällä! Näytän teille paikkoja. Viedään Alex yksityispuolelle."

Jessi tuijotti muiden muassa, kun hevonen talutettiin yksityispuolelle. Tämä sai Jessin haluamaan omaa hevosta. Mutta tuskin hän vielä saisi lupaa...
Moni muukin oli katsomassa tapahtumaa, kuten Hanna.
"Vau... Tallin ensimmäinen friisiläinen."
"Mmh..." Jessi mumisi.

**

Hanna ja Jessi istuivat illalla satulahuoneessa jutellen Alexista ja oman hevosen haaveista.
"Ostaisin Casperin, jos saisin."
"Minä Tinkerin, se on niin hieno", Hanna sanoi.
Pian Laura avasi oven ja meni sisään.
"Eihän täällä ole muita nyt?" Hän katsoi ympärilleen. Jessi pudisti päätään.
"Ajattelin, nyt kesäloman kunniaksi, jos haluaisitte jäädä tallille yöksi. Ei, se ei ole pelkkä huviyö, vaan karsinat pitää putsata kunnolla, kun kaikki hevoset ovat ulkona. Mutta toki saatte käydä yöratsastamassa palkkioksi."
Jessi virnisti ja nyökkäsi.
"Tottakai! Kunhan se vaan käy vanhemmille."
Jessi kaivoi puhelimensa esiin ja soitti äidilleen. Meni hetki, tuli vinkumista ja vankumista, kunnes Jessi huudahti iloisesti.
"Se käy!"
Hannan vanhemmille se kävi myös. He antoivat yläfemman toisilleen ja katsoivat kelloa. Kuusi. Normaalisti Jessin vanhemmat tulivat nyt hakemaan hänet, mutta ei tällä kertaa.
Kahdeksalta loputkin tallilaiset lähtivät koteihinsa, jäi vain Laura ja tytöt. Laura laittoi vielä viimeisiä heiniä laitumille, kunnes lähti päätaloon nukkumaan.
Jessiä ja Hannaa jännitti - tallissa yötä! Olivat he olleet leirillä, mutta koskaan he eivät olleet saaneet yöpyä tallissa.
Toki oli siivottava karsinat. Jessi otti kaksi sankoa, täytti ne vedellä, otti kaksi rättiä ja antoi toisen sankon ja rätin Hannalle. Sitten he alkoivat kuuraamaan. Lika lähti helposti pois, onneksi, mutta oli noin kaksikymmentä karsinaa, eli molemmille kymmenen.

Kuurauksen jälkeen kello oli jo kaksitoista. Hannan ja Jessin teki mieli käydä katsomassa Alexia, joten he hiipparoivat yksityispuolelle ja pysähtyivät Alexin karsinan luo. Siellä se mutusteli heinää tyytyväisenä.

**

Jessi nousi Casperin selkään, ja Hanna Tinkerin - he olivat valinneet hoitohevosensa yöratsastukselle ilman satulaa. Tarkoitus oli kiertää viiden kilometrin lenkki rannan kautta.
He ohjasivat hevosensa metsäreitille ja kävelivät siellä.
Metsässä oli rauhallista - vain lintujen laulua.
Pian tytöt nostivat ravin kautta laukkaan, ja laukkasivat kovaa vauhtia tietä pitkin. He tulivat rannalle, ja uittivat hevoset nopeasti kunnes lähtivät uudelle laukkakierrokselle ja sitä kautta tallille.
He hoitivat hevoset laitumille ja menivät nukkumaan. Ensi viikolla alkaisi esteleiri, nyt oli lauantai.

**

Maanantaiaamu. Viimeinen maanantai ennen koulun alkua. Oli esteleirin alkamispäivä, joten Jessi heräsi aikaisin aamulla kello kahdeksan. Leiri alkaisi kahdeltatoista, ja tyttöä jännitti.
Hän meni alakertaan aamupalalle, otti kupin ja murot ja kaatoi itselleen aamupalaa. Maito sekaan, ja vola. Muut perheenjäsenet istuivat myös pöydässä. Vanhemmat lukivat lehteä puhelimesta ja Milja luki Aku Ankkaa. Jessi itse selasi hevoslehteä, sydän pamppaillen.

Jessi pakkasi matkalaukkuunsa monta puhdasta paitaa, alusvaatteet ja housuja. Hammasharja, tahna, harja, hiuslenkit, deodorantti. Hän puki päälleen ruskeat ratsastushousut, joissa oli kuolaimen näköinen metallilisäke vyölenkeissä roikkumassa. Valkoinen, Lauran tallin T-paita päällä. Hiukset ponnarille ja tavarat alakertaan odottamaan lähtöä.
Jessi muisti alakerrassa, että tarvitsi puhelimen ja laturinsa, joten hän palasi hakemaan ne. Jessin äiti Minna antoi kympin rahaa herkkuihin.
Pian koko perhe lähti viemään tyttöä tallille. Jessi istui takapenkille, ja tekstasi Hannalle, että oli tulossa. Hanna vastasi viestiin peukulla ja sanoi, että hän oli jo tallilla.

Jessi nousi autosta ja haki tavaransa peräkontista. Hän sanoi heipat perheelleen ja etsi Hannaa katseellaan - pihalla oli paljon porukkaa, niinkuin alkeisleirin alkaessa - mutta tällä kertaa pikkulikkoja ei näkynyt.
Hanna vilkutti Jessille ja he halasivat. Molemmilla oli kunnon matkatavarat mukanaan.
Laura ohjasi tytöt vierashuoneeseen, ja he asettivat kassinsa sinne lattialle.
Huoneessa oli kolme sänkyä, pöytä ja pari tuolia.
Tytöt menivät takaisin ulos vietyään tavaransa. Jessi halusi nähdä Casperin ennen leirin alkua. Kello oli vasta varttia vaille, joten hänellä oli aikaa silitellä hevosta.
Hän avasi Casperin karsinan oven ja halasi hevosta ja taputteli.
"Toivottavasti saan ratsastaa sinulla näinä leirin kolmena päivänä", hän mutisi ruunan harjaan. Casper pörisi ja hinkutti päätään Jessiä vasten.

"Tervetuloa Lauran tallin esteleirille! Leiri kestää kolme päivää. Tiedossa on ratsastusta, uimista, syömistä ja hevostelua. Uusille voin näyttää paikkoja. Vanhat, eli Hanna ja Jessi- voitteko viedä Starin ja Bellan laitumelle.
Tytöt nyökkäsivät, ja Jessi kulki arvokkaasti uusien ohi ja meni talliin. Hän otti riimunnarun ja kiinnitti sen Starin riimuun ja talutti ponin ulos Hanna Bellan kanssa perässään.
Jessi avasi laitumen portin ja he päästivät ponit laitumelle. He laittoivat riimun ja riimunnarun maahan ja kävelivät takaisin talleille. Laura oli juuri satulahuoneessa esittelemässä paikkoja. Olli oli jo aamusta kiillottamassa Leon satulaa.

**

Tallikierroksen jälkeen Laura kutsui kaikki koolle, ja odotti että olisi hiljaista.
"Nyt saatte ehdottaa hoitohevosta. Tulette hoitamaan sitä päivittäin, ja ratsastatte sillä päivittäin - toki myös muilla hevosilla. Kirjoitan tässä listaa samalla kun sanotte. Juulia, kenet haluaisit?"
"Sampon."
"Okei, entä Sanna?"
"Leon."
"Jasmin?"
"Dellan."
"Anna?"
"Olle."
"Jessi?"
"Casper."
"Hanna?"
"Tinker."
"Hyvä, kaikki saivat haluamansa. Nyt, valmistautukaa ensimmäiselle tunnille. Saatte heti nyt tutustua hoitohevosiinne. Tunti alkaa kahdenkymmenen minuutin päästä. Jaan teille vielä ohjelman", Laura alkoi jakamaan papereita, mikä piti viedä talteen. Jessi ja Hanna veivät laput vierashuoneeseen, missä yöpyi myös se Juulia.

Jessi avasi laitumen portin ja haki Casperin talliin. Hän kiinnitti sen keskelle käytävää. Jessi otti satulahuoneesta Casperin satulan, jossa oli pehmeä, violetti satulahuopa. Suitset, missä oli timanttiotsapanta ja kolmipalakuolaimet. Jessi kiikutti varusteet käytävälle, otti harjan laatikosta ja alkoi ensin sukimaan kaulalta. Siitä hän eteni vatsalle ja selälle, lopuksi jalat ja sitten puolenvaihto. Kavioiden puhdistus sujui hyvin - Jessi otti kiinni vuohisesta ja työnsi hieman hevosta poispäin saadakseen kavion ylös. Se neljälle jalalle. Sitten harjan ja hännän harjaus, pään puhdistus myös. Sitten oli valmista. Jessi nosti satulan hieman liian eteen, jotta sai sen liukumaan hyvin paikalleen ja karvat olivat suorat. Hän laittoi satulavyön löysälle.
Jessi otti niskahihnasta kiinni toisella kädellä, ja toisella pujotteli kuolaimia Casperin suuhun. Se kenkkuili hieman liikuttamalla päätään, mutta tyttö sai suitset paikalleen. Remmit vaan kiinni, ja hevonen oli valmis tunnille.
Jessi katsoi kelloa - pian tasan. Hän talutti hevosen ulos, ja näki että muut olivat varustaneet hevoset ulkona. Jessi kohautti olkapäitään ja vei Casperin kentälle muiden seuraan.

Jessi asetti vasemman jalkansa jalustimeen ja ponnisti penkiltä satulaan. Hän kiristi satulavyön selästä käsin ja sääti jalustimet itselleen sopiviksi.
Kentällä oli, taas, korkeita, matalia ja keskikokoisia esteitä. Hän odotti pääsevänsä hyppimään niitä, olihan tämä esteleiri.
Hevoset olivat kiertäneet pari kierrosta kentällä käynnissä, kunnes Laura käski raviin. Hän asetti pari kavalettia keskelle kenttää ja antoi Sannan mennä Leolla ensin. Sanna kevensi ravia ja ohjasi kavalettejä päin. Hän meni puhtaasti esteiden yli, ja seuraavaksi muut tulivat peräkkäin.

Jessi keskittyi katsomaan eteenpäin, antoi pohkeita ja Casper hyppäsi isoilla loikilla. Tytön tasapaino hieman horjahti, mutta hän ei tippunut.
Pari kertaa he hyppäsivät kavaletit ja sitten nostivat laukan. Jessi käänsi Casperia laukkaympyrälle, ja Juulia kaahasi Sampolla eteen,  Casper säikähti ja hypähti sivulle. Jessi valahti kaulalle ja kirosi ääneen. Juulia vaan jatkoi ratsastamista, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Laura kyllä moitti Juuliaa, mutta tämä ei pyytänyt anteeksi. Jessi alkoi vihaamaan tyttöä.

Isojen esteiden vuoro sai vihaamiset menemään pois. Jessi laittoi normaalin pystyesteen, noin 70cm, okserin, noin 80cm ja pienen pystyesteen loppuun, 30cm.
Jessi sai aloittaa. Hän nosti laukan, ohjasi lähelle uraa, käänsi kokorataleikkaan kohdalta ja hyppäsi pystyesteen. Hän tunsi lentävänsä. Okserissa hän horjahti, mutta ei pahasti. Toinen pystyeste meni hyvin. Laura kehui Jessiä.
Muutkin hyppäsivät. Kello lähestyi yhtä, ja oli ruoka-aika sekä hevosille että ihmisille. Laura lopetti tunnin käyntien jälkeen ja sanoi, että ruoka olisi puolen tunnin päästä.

Jessi vei Casperin talliin, otti satulan pois ja suitset. Hän pesi kuolaimet, niputti suitset ja asetti satulahuovan satulan päälle kuivumaan.
Hän aikoi harjata hevosen jalat, mutta ei löytänyt jalkaharjaa mistään. Missä se voisi olla?
Hän huokaisi ja luovutti. Jessi päätti viedä hevosen suoraan pesulle, ennenkuin päästäisi sen laitumille.

Ruokana oli kanapastaa. Jessi otti pienen määrän ruokaa, hänellä ei ollut nälkä. Mutta olihan sitä pakko jotain syödä.

**

Kello oli kolme, kun oli seuraava ratsastus. Tällä kertaa mentäisiin maastoon uittamaan hevosia.
Jessi meni satulahuoneeseen, missä oli lista hevosista tällä tunnilla. Jessi sai Leon - hyvä, sen selässä oli helppo pysyä.
Jessi vaihtoi shortsit jalkaan vierashuoneessa.
Hän haki Leon laitumelta ulos ja harjasi hevosen hyvin. Suitset päähän vain, niin oli valmista. Kypärä päähän ja ulos.

Oli aika nousta selkään. Jessillä oli ongelmia, koska Leo oli niin iso. Mutta hän sai hypättyä Leon selkään.
He lähtivät tallin pihasta käynnissä kohti rantaa.
He kulkivat jonossa.
"Haluatteko laukata tai ravata?"
"Joo!" Jessi huusi Lauran takaa. He siirtyivät laukkaan, kunnes joku huusi seis. Jasmin oli tippunut selästä. Koko jono pysähtyi, ja Bella otettiin kiinni. Jasmin nousi selkään ja he jatkoivat matkaa käynnissä.
He saapuivat rannalle ja kävelivät vedessä. Leo innostui uimaan, ja Juulia tuli Ollen kanssa lähelle Jessiä. Yhtäkkiä Jessi tunsi, että häntä työnnetääm, ja seuraavaksi hän tajusi olevansa veden alla.
"Jessi tippui!" Kuului ääni. Se oli Juulia - hän oli työntänyt Jessin pois selästä.
"Itse työnsit minut alas!" Jessi huudahti.
"Enkä! Sinä horjahdit!"
"Älä valehtele", Sanna puolusti Jessiä.
"Näin kun työnsit Jessiä."
Laura antoi moitteet jo vakavalla äänellä.
"Jos käyttäydyt noin, vielä kerran, niin joudut lähteä etkä saa tulla takaisin."
Juulia mäkätti jotain vastaan, mutta niin hiljaa ettei kukaan kuullut.
Juulia pilasi heidän retkensä ilon, joten kaikki palasivat tallille.

**

Ilta alkoi lähestymään. Kello oli kahdeksan, kun viimeiset kävivät suihkussa. Jessi ja Hanna katsoivat telkkaria rauhassa.
Muut olivat huoneissaan.
Jessi katsoi ikkunasta ulos ja näki liikettä tallipihalla. Se oli Juulia, suitset kädessään. Hän suuntasi laitumille.

**

Juulia otti Casperin suitset naulakosta ja suuntasi laitumille. Hän päätti mennä ratsastamaan ilman lupaa, ja juuri Casperilla, koska se oli Jessin hoitohevonen. Hän vihasi Jessiä!
Hän avasi laitumen portin ja etsi Casperin.
Juulia laittoi suitset hevosen päähän ja etsi kannon, mistä hypätä selkään. Hän ratsasti kentälle, jossa oli valmiina isoja esteitä.
Juulia nosti laukan ja ohjasi ensimmäiselle esteelle. Casper kuitenkin kielsi ja Juulia tippui esteen sekaan.
"AU! Vitun tyhmä hevonen!" Hän huusi ja kiljui.
Laura ja Jessi saapuivat paikalle, suunnattoman vihaisina.
Laura nappasi Juulian pystyyn ja katsoi häntä tuimana.
"Pakkaa kamasi ja lähde."
"En!"
Laura tuijotti Juuliaa, kunnes hän suostui lähtemään.

**

Seuraava aamu alkoi kirkkaana. Kaikilla oli kivempi olla, kun Juulia oli lähtenyt.
Jessi istui aamupuurolla muiden kanssa.
"Hän varmaan pölli myös Casperin jalkaharjan."
Hanna nyökkäsi.

Oli päivän ensimmäisen ratsastustunnin aika.
Jessi sai Casperin, ja hoiti sen hyvin tunnille. Tunti meni hyvin, oli isoja esteitä. Mutta Jessi onnistui tippumaan, kun hänen hevosensa kielsi. Jessiä ei sattunut sen pahemmin.

**

Pian oli viimeinen leiripäivä. Jessi pakkaili kamojaan ja vei ne ulos odottaen kyytiään.
Hetken päästä Minna ja Tommi tulivat tallipihaan. Jessi istahti autoon ja katsoi maisemia heidän ajaessaan kotiin. Kohta alkaisi koulu.

**

Koulun takia Jessin tallipäivät lyhenivät. Hän pääsi kotiin vasta ennen kolmea. Koulu loppui jo kahdelta, mutta bussimatkassa kesti noin puoli tuntia.
Jessi tuijotti pulpetissaan ulos ja kuvitteli, miten hän laukkaisi maastossa Casperilla. Hyppäisi esteitä, kävelisi vedessä.
"Jessi!" Opettajan ääni keskeytti Jessin kuvitelmat.
"Niin?"
"Keskity tuntiin."
Jessi nyökkäsi, mutta jatkoi unelmointia.

Paras hetki oli se, kun koulu loppui. Jessi istui bussin takaosaan Hannan viereen. He kävivät samaa koulua.
"Tänään on ratsastustunti. Toivottavasti saan Casperin", Jessi hehkutti. Hanna halusi Tinkerin.

**

Jessi saapui tallille kello viideltä. Hän meni suoraan satulahuoneeseen nähdäkseen, kenet sai tunnille. Hän tervehti samalla kavereitaan, jotka parveilivat ilmoitustaulun edessä.
Jessi katsoi, mitä siellä luki.
"Järjestän vaellusretken, joka kestää kolme päivää. Mukaan otetaan neljä ratsastajaa lisäkseni. Kirjoita alla olevaan listaan nimesi, niin päätän ketkä lähtevät mukaan."
Jessi nappasi kynän ja kirjoitti nimensä listaan. Sitten vasta hän alkoi miettimään - antaako hänen vanhempansa luvan? Se piti selvittää heti.
Jessi kaivoi puhelimensa esiin ja soitti äidilleen.
Hetken inttämisen jälkeen hän sai luvan ja huudahti hiljaa innoissaan. Sitten piti vaan toivoa parasta.
Tytölle oli varattu tunnille Olle. Se oli aika korkeasäkäinen, joten satulan laittaminen oli haaste. Kuitenkin Jessi sai satulan paikalleen ja suitset päähän.

Tällä kertaa kentällä ei ollut kuin muutama kavaletti siellä täällä. Jessi nousi Ollen selkään ja lähti kävelemään kenttää ympäri. Hänen lisäkseen kentällä oli Hanna ja Eetu.
Laura käski raviin, ja Jessi antoi pohkeita Ollelle. Se siirtyi löntystelevään raviin. Jessi kevensi rauhallisesti.
Piti nostaa laukka ja laukata pääty-ympyrät. Myös pitkien sivujen kohdalla piti pysähtyä parin askeleen varalla ja sitten nostaa suoraan laukka.
Tehtävä oli hieman haastava, kun Olle ei meinannut nostaa laukkaa suoraan pysähdettyään. Se oli hieman laiska.
Viimein hän sai hypätä kavaletit.
Jessi ohjasi Ollen yhdelle kavaletille ravissa. Vaikka kuinka Jessi antoi pohkeita, hevonen hidasti ennen estettä ja pysähtyi.
Jessi ei ollut ennen ratsastanut Ollella, joten hän hermostui.
"Saanko raipan?" Hän kysyi Lauralta, joka toi sen heti. Seuraavaksi kun tyttö vei Ollen esteelle ravissa, hän pamautti raipalla kunnolla, ja Olle hyppäsi.
"Hyvä. Ota seuraavaksi laukassa, jos saat sen laukkaamaan."
Jessi nosti laukan läiskien raipalla Ollen takalavalle. Se hyppäsi reippaasti, ja Jessi taputti sitä kaulalle.
Oli muiden vuoro hypätä, ja ne menivät hyvin.
Laura halusi, että jokainen tekisi pohkeenväistön ravissa ja käynnissä. Se oli haasteellinen jokaiselle.

Tunti loppui loppukäynteihin, ja hevoset vietiin karsinoihin yöksi.
Jessi asetti Ollen satulan telineeseen. Hänellä oli hieman paha mieli huonosti menneestä tunnista. No, seuraavalla kerralla paremmin.

Kotonaan Jessi unelmoi vaelluksesta ja nukahti väsyneenä.

**
« Viimeksi muokattu: 13.01.2020 12:37:29 kirjoittanut Syvä Miete »

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 4 143
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Hevoselämää / K-11 / original
« Vastaus #1 : 07.01.2020 23:21:28 »
Tästä tuli hyvin vahvasti mieleen muistot omasta heppatyttövaiheesta, suunnilleen samanlaista menoa se oli silloinkin, vaikka muutama vuosikymmen onkin vierähtänyt välissä. ;) Kuten Jessikin tässä, tallille piti päästä aina kun oli tilaisuus, ja me kyllä siskon kanssa ajoimme polkupyörällä pidempääkin matkaa kuin sitä vartin verran autolla taitettavaa, jos muuten ei olisi päässyt hevosten luo.

Aurinkoiset kesäpäivät, hevosten uittaminen selässä istuen, maastovaellukset ja jopa ne estehypytkin tuntuivat kovin tutulle. Onneksi ei tainnut olla ketään kiusanhenkeä pilaamassa meidän iloa. ;) Jessin heppakesä leireineen ja retkineen onkin oikein hevostytön unelmakesä. :)

Jäin miettimään sitä, oliko Juulia Jessin kanssa ennestään tuttu, ja mistä kiusanteko mahtoi johtua. Oliko taustalla kateutta tai kenties jotain koulukaunoja, sitä ei tässä kerrottu, mutta siltä vähän vaikutti.

Lainaus
Jessi tuijotti muiden muassa, kun hevonen talutettiin yksityispuolelle. Tämä sai Jessin haluamaan omaa hevosta. Mutta tuskin hän vielä saisi lupaa...
Oi, kyllähän sitä aina haaveiltiin omasta hevosesta. :) Nyt kun tuntee ihmisiä, joilla on omia hevosia, on ennemminkin kiitollinen, ettei ole omaa. ;) Ratsastan, hoidan ja silittelen heppoja oikein mielelläni, mutta on kyllä ilo, ettei tarvitse nähdä jokapäiväistä vaivaa hevosen hoidosta, sen verran aikaa vievää ja kallistakin puuhaa se on.

Mieleenjäävä kohta tarinassa oli friisiläisen saapuminen tallille. Onhan se vaikuttava näky, kaunis ja harvinaisempi hevonen. Ja niinhän sitä silloin nuorina tallityttöinä katseltiin ihaillen yksityisten hienoja rotuhevosia ja kilparatsuja, joita ei uskaltanut kuin etäisyyden päästä ihastella, kunnes palattiin taas tuttuja tuntihevosia rapsuttelemaan ja hoivailemaan.

Hyvin heräsi muistoja tämän tekstin myötä. :) Epäilen, että tarina ei anna paljon sellaiselle, jolle eivät hevoset ja niiden parissa puuhastelu ole tuttuja. Onkin myös mielenkiintoista nähdä, löytyykö Finistä hevosharrastajia, jotka päätyvät tunnelmoimaan tämän tarinan pariin.

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Syvä Miete

  • ***
  • Viestejä: 21
Vs: Hevoselämää / K-11 / original
« Vastaus #2 : 10.01.2020 18:00:08 »
Osa kaksi



Oli syyskuun viides päivä. Jessi oli päässyt mukaan vaellukselle. Hän istui autossa, jossa oli peräkontissa tavarat - muutama vaatekerta, hygieniatuotteet ja laturi. He kuulemma vaeltaisivat vanhalle kartanolle yöksi, jatkaisivat matkaa ja yöpyisivät teltassa yhden yön.
Vaellukselle oli päässyt Jessin lisäksi Hanna, Eetu ja Olli - Jessin tallikaverit.
Hevoset Laura jakoi, koska kaikki eivät soveltuneet vaellukselle.
Jessi sai Tinkerin, Hanna Dellan, Olli Leon ja Eetu Sampon.
He satuloivat hevoset ja asettivat laukkunsa kantohevosen, eli Ellan selkään. Laura itse ratsasti Silverin selässä. Ellan riimu oli kiinnitetty Silverin satulaan, jotta tamma pysyi mukana.
Jessi nousi Tinkerin selkään, otti hyvän asennon ja ajatteli - tässä hän istui seuraavat kolme päivää.
Viimein koko letka pääsi liikkeelle. Laura antoi muille tallin konkareille ohjeet tallin pidosta - he saivat pitää myös tunteja.

Matka lähti ison hiekkatien suuntaan. Sitä he kävelivät pari kilsaa, kunnes tulivat asfalttitielle - samaa reittiä, mitä Jessi meni kotiinsa. Mutta he pian kääntyivät vasemmalle, ja oikealla oleva tie menisi Jessin kotiin. Se oli kuitenkin vielä kaukana.

Meni tunti, kunnes Olli valitti nälkää. He pysähtyivät evästauolle. Laura oli pakannut mukaan eväät - oli omenasta päärynään, leipää ja vettä.
He istuivat metsätien lähellä olevilla kivillä ja söivät eväitään. Niitä oli onneksi otettu mukaan runsaasti, että nälkä lähti.

He nousivat hevosensa selkään uudestaan ja lähtivät jatkamaan matkaa. Eetu halusi ravata, joten jokainen nosti rennon ravin. He ravasivat jonkun matkaa. Silver oli ihmeellisen nätisti -  varmaan koska Laura osasi ratsastaa niin hyvin.

Kello lähestyi seitsemää ja he olivat tunnin päästä kartanolla. Metsäpolku oli kotoisa. Pian syysilta lähestyi, joten ilma pimeni. Alkoi tuulemaan rajusti - puut heiluivat ilmavirran mukana.
"Täällä alkaa myrskyämään", Laura ilmoitti kovaan ääneen, jotta kaikki kuulisivat.
Ilma paheni pahenemistaan, joten oli saatava suojaa. He joutuivat kulkea myrskyssä jonkun aikaa, kunnes Laura löysi reitiltä vanhan navetan ja lahonneen talon. Oli pakko tyytyä navettaan.
Onneksi ovi oli auki, ja he menivät sisään. He juuri ja juuri mahtuivat navettaan hevosineen.
Navetassa haisi oudolle, vanhalle. Hylätylle. Jessi katsoi ympärilleen - pari karsinan näköistä tilaa. Sinne saisi pari hevosta, loput piti laittaa kiinni muualle.
Oli jo yö, kun he ottivat Lauran pakkaamat makuupussit ja rupesivat nukkumaan. Tuuli ulvoi katon läpi, mutta siihen tottui ja kaikki nukahtivat.

**

Seuraavana päivänä he saapuivat isolle kartanolle, jonka Lauran isovanhemmat omistivat kun he olivat olleet elossa. Kartano oli mahtavan näköinen - hieman ehkä ränsyinen, mutta sen näköinen että se kestäisi heidän vierailuaan. Piha oli suurehko, tosin kasvit olivat ottaneet vallan.
Jokainen laskeutui selästä, laittoivat hevoset laitumelle ja veivät tavarat sisälle. Lattia narisi ja tuoksui tunkkaiselle.

Tilat olivat suuret - monenmonta huonetta, rappusia siellä täällä - ihan sekava paikka. Jessi kokeili sormellaan pintoja - ihan pölyinen.
"Miksi emme voineet vaan telttailla? En tykkää tästä talosta", hän valitti.
He menivät ulos syksyiseen ilmaan.
"Mitä teemme täällä?" Hanna kysyi. Laura kertoi, että he ratsastaisivat ympäristössä ja paistaisivat makkaraa ja vaahtokarkkeja kylmälaatikosta.
"Nam!" Jessi nuolaisi huuliaan.
Meni pari tuntia, kun kaikki tutkivat tiloja. Talo oli pelottava, joten kukaan ei halunnut tulla jätetyksi yksin.
Laura huusi, että oli aika mennä ratsastamaan. He satuloivat hevoset ja nousivat selkään. He kävelivät polkua pitkin metsässä. Ilma oli hyvä eilisen myrskyn jälkeen - aurinko paistoi. Lehdet olivat pudonneet, ja maa oli ruskeana, punaisena ja keltaisena.

Ratsastuksen jälkeen, kaikki kokoontuivat talon takapihalle, jossa oli nuotiopaikka. Laura otti esiin makkarapussin ja tikut, jotka hän oli vuolenut juuri äsken. Nuotio sytytettiin, ja ensimmäinen makkara pujotettiin tikkuun. Jessi sai sen, ja piti hiilloksen päällä makkaraa. Sitten kun se oli valmis, hän laittoi sen päälle ketsuppia ja sinappia.
Niiden jälkeen oli vuorossa vaahtokarkit. Ne sattuivat kärähtämään, mutta olivat siitä huolimatta herkullisia.

Kello lähestyi yhdeksää, jolloin piti valita sänky huoneesta, missä nukuttiin. He laittoivat sängylleen makuupussinsa ja käpertyivät sen sisään.
"Öitä", Laura sanoi sammuttaen valot. Tuli hiljaista ja pimeää. Narahduksia kuului sieltä täältä. Jessiä pelotti. Ja varmasti pelotti muitakin.
Hetken päästä kaikki kuitenkin nukahtivat.

Kuului pamaus ja Jessy hätkähti hereille. Hänen sydämensä hakkasi, ja hän nousi pois makuupussistaan. Hän katsoi ikkunasta ulos - oli pimeää, eikä ulos nähnyt. Ovi hänen takanaan avautui, ja Jessi kiljaisi nähdessään valohahmon tulemassa ovesta sisään. Jessi kiljui täysillä voimilla, ja valot syttyivät päälle. Kaikki tuijottivat Jessiä.
"Mikä hätänä?" Laura kysyi huolissaan.
"Minä en yövy täällä, anteeksi nyt vaan. Minä lähden", Jessi pakkasi tavaroitaan. Muillakaan ei ollut kovin hyvä fiilis sinne jäämisestä, joten kaikki keräsivät tavaransa, hakivat hevosensa ja ratsastivat pois kohti suuntaa, joka veisi tallille.
Loppuyön he ratsastivat, kunnes olivat tallitiellä - viimein. Oli aamu kello yhdeksän, kun he palasivat tallille. Turvallinen oli tuli heti, kun näki tutun tallin.

Jessi ei kyllä menisi enää vaellukselle. Enää ikinä.

**

 Jessi saapui tallille. Oli joulukuu, joten silloin oli jo pimeää. Jessi meni satulahuoneeseen lämpimään, ja katsoi, kenet sai tunnille. Tunti pidettäisiin maneesissa.
Tinker oli varattu hänelle. Jessi meni Tinkerin karsinalle ja avasi sen oven. Hän otti pölyharjan ja suki hevosta aloittaen kaulalta. Sitten harja, häntä ja jalat. He hyppäisisivät esteitä, joten piti laittaa suojat. Sitten Jessi meni satulahuoneeseen, etsi Tinkerin satulan paikan ja otti sen syliinsä. Samalla hän nappasi suitset käsivarrelleen. Hän vei varusteet Tinkerin karsinan luokse, ja avasi sen oven uudestaan. Jessi liu´utti satulan paikoilleen ja pujotti suitset hevosen päähän. Kypärä vaan päähän ja menoksi. Jessi otti ohjat Tinkerin kaulalta ja talutti tämän maneesiin. Hän näki, kuinka hänen vanhempansa ja Milja olivat jääneet katsomaan tuntia.
Jessi nousi selkään ja kiersi kenttää. Hänen lisäkseen tunnilla oli Hanna Leolla ja Eetu Silverillä.
He alkoivat ravaamaan ja tekemään ympyröitä nurkkiin. Sillä välin Laura asetti pari estettä lähelle uraa ja muutama sinne tänne.
Ne eivät olleet korkeita, vain kolmekymmentäsenttisiä.
Jessi nosti laukan pitkällä sivulla ja laukkasi kohti ensimmäistä estettä. Tinker hyppäsi sujuvasti molemmat esteet. Jessi ohjasi hevosen seuraavalle esteelle.
Jessin jälkeen oli Eetun vuoro. Silver nosti nopean laukan ja hyppäsi kaksi ensimmäistä estettä. Sitten se pukitti, ja Eetu lensi kaaressa sen kaulan yli. Silver jatkoi juoksuaan villiten muut hevoset. Tinker hypähti sivulle ja laukkasi Jessi kaulallaan roikkuen. Tyttö pamahti maahan. Leo lähti kiitolaukkaan ja pysähtyi äkisti, jolloin Hanna tippui. Hevoset juoksivat ympäri kenttää, ja katsojat olivat kauhuissaan. Laura yritti saada hevoset kiinni, ja onnistuikin siinä nopeasti.
Tallitytöt ottivat hevoset haltuunsa, jolloin Laura oli vapaa auttamaan pudonneita. Jokainen oli pystyssä, hieman säikähtäneinä.
Takaisin vaan selkään. Lopputunti meni hyvin, he hyppivät pieniä esteitä ja laukkasivat rennosti. Silver yritti vielä pudottaa ratsastajansa, mutta ei onnistunut siinä.

Tunnin jälkeen, kun Jessi oli taluttamassa Tinkeriä, hänen vanhempansa tulivat häntä vastaan hädissään.
"Eihän sattunut? Voi kulta pieni", hänen äitinsä halasi tytärtään. Jessi pudisti päätään ja vei Tinkerin talliin. Hän avasi satulavyön, otti satulan pois selästä ja irrotti suitset. Hän avasi suojat, vei varusteet satulahuoneeseen ja palasi harjaamaan Tinkeriä.
Pian hänen siskonsa Milja tuli kurkkimaan karsinaan.
"Saanko minäkin ratsastaa?" Hän kysyi. Laura huokaisi ja laittoi harjan pois ja karsinan kiinni.
"Voin kysyä Lauralta."
Jessi etsi Lauraa maneesista, koska hän tiesi, että Laura oli siellä - uusi tunti oli alkanut.
Jessi avasi maneesin oven ja meni kentän keskelle, missä tallinomistaja seisoi.
"Siskoni haluaisi ratsastaa, käykö se?"
"Ottakaa Star tallipihalle."
Jessi nyökkäsi ja palasi tallille. Hän kertoi hyvät uutiset, suitsi Starin ja nosti pikkusiskona selkään. Jessi talutti heidät ulos tallista, Milja sai pitää itse suitsista kiinni - mutta se ei ollut eka kerta, olihan hän ollut leirillä.
He kävelivät ympäri tallipihaa. Milja halusi ravia, joten Jessi lähti juoksemaan.
"Pysähdy! Tipun kohta", Milja kiljaisi. Jessi pysähtyi ja katsoi siskoaan.
"Eiköhän tämä riitä. Mene etsimään äiti ja isi", tyttö pyysi. Sen jälkeen hän vei Starin talliin, ja aikoi livahtaa maneesiin katsomaan tuntia.
Siellä oli viisi ratsastajaa, jotka hyppivät valtavia esteitä. Varmaan yli metrin korkuisia. Jessille iski pieni kateus - hänkin halusi hypätä isoja esteitä - 80cm ei tuntunut enää kovin isolta.
Maneesiin astui Jessin perhe, kymmenen euroa kädessään, jonka he antoivat Jessille.
"Anna tuo Lauralle, siitä hyvästä että Milja sai ratsastaa. Jessi nyökkäsi ja odotti, että tunti loppuisi.
Viimein, kun ratsukot lähtivät maneesista, Jessi nykäisi Lauraa hihasta.
"Tässä Miljan ratsastushetkestä."
Laura nyökkäsi ja otti rahan vastaan.
"Muuten, haluatko osallistua jouluratsastukseen? Ensin on joulukisat täällä maneesissa, ja illan lopuksi maastoretki."
"Tottakai! Käykö se?" Jessi kääntyi vanhempiensa luo. He nyökkäsivät.
"Jes! Milloin ne ovat?"
"Nyt on joulukuun kymmenes. Pidämme tapahtuman kahdeskymmes päivä."
"Okei. Olen mukana! Kenellä kisaan?"
"Ota Casper, tunnet sen parhaiten."
Jessi nyökkäsi.

**

Oli ensimmäinen treenipäivä, 12 päivä. Jessi oli saanut Casperin valmiiksi, suojat ja kaikki. Tällä kertaa opitaan esterata, ja harjoitellaan siistiä laukkaa.
Jessi sai juuri alkukäynnit ja ravit tehtyä. Hänen oli aika nostaa laukka. Jessi yritti parhaansa näyttää hyvältä, ja piti ravin hillittynä, mutta reippaana.
Laura kehui Jessiä.
"Hyvä! Istu vaan alas kokonaan, myötäile. Nyt, hyppää ensimmäinen este. Ota tuntumaa korkeuteen."
Jessi ohjasi Casperin esteelle, joka oli melkein metrin korkea. Casper otti ison hypyn, jossa Jessi pysyi mukana.
Kun rata oli selvä, oli aika hypätä se putkeen.
Ensin eteen, sitten vasemmalle... tiukka kääntö, oikealle...
Rata meni molempien mielestä hyvin, joten Jessi antoi Casperin ravata samalla kun se sai taputuksia.

Tallissa Casper sai porkkanoita ja leipiä. Hanna oli satulahuoneessa pyyhkimässä Tinkerin satulaa, joten Jessi yhtyi tähän Casperin satulalla.
"Osallistutko sinä joulukisoihin?"
Hanna pudisti päätään.
"Sinä olet ainoa, kuka osallistuu niihin täältä. Niin Laura päätti. Olet varmaan tallin paras ratsastaja."
"No en nyt sanoisi... harmi ettet päässyt."
"Mmh..."
Hanna hymyili kiltisti, mutta sen näki, että häntä harmitti. Jessi antoi halauksen.
"Mutta tulen maastoretkelle! Puetaan hevosille jouluvaatteita!"
Jessi nyökkäsi.

**

Jessi treenasi tallilla joka toinen päivä. Pian kisapäivä lähestyikin. Jessi oli pukenut päälleen valkoiset ratsastushousut, mustan paksun takin ja ratsastussaappaat.

Hän odotti vuoroaan maneesin ulkopuolella, sydän pamppaillen. Hän ei saanut tippua, ei tänään. Ei nyt.
"Jessi Kuusimetsä ja Casper", kuulutettiin. Jessi hyppäsi selkään ja käveli maneesiin. Hän sai lähtöluvan ja laukkasi kohti ensimmäistä estettä.  Casper hyppäsi reippaasti. Toisella esteellä, joka oli metrin korkuinen okseri, he kolautti ja tiputti puomin. Jessi ei ehtinyt kirota sitä, vaan joutui keskittymään seuraavaan esteeseen.
Loput esteet menivät puhtaasti. Jessi ei siirtynyt johtoon, mutta oli itse tyytyväinen suorituksesta ja taputti Casperia kaulalle.
Jessi sijoittui neljänneksi. Kun hän sai sen tietää, hän vei Casperin pois karsinaan.


Kun ilta pimeni, oli maastoratsastuksen vuoro. Sinne tuli myös Jessille tuntemattomia ratsastajia, jotka olivat sen verran pieniä, että varasivat ponit. Jessi meni Ellalla, ja Hanna Tinkerillä. He olivat pukeneet hevosille tonttulakit ja heijastinliivit. Ja tietysti satulat ja suitset.
Jessi nousi jo tallissa selkään, kuten Hannakin ja he menivät ulos.
Ulkona seisoi se tyttö, kuka omisti Alexin. Hän näytti mukavalta, ja heillä oli myös asiaankuuluvat varusteet.
"Moi, olen Emma."
"Moi, olen Jessi. Saanko kysyä, - missä olet ollut? On mennyt ikuisuuksia, kun toit Alexin tänne."
"Ai, öh... mursin käteni ja sain kotiarestia." Tyttö punastui, vaikka sitä ei näkynytkään pimeydessä.
Jessi nyökkäsi. Alex oli kyllä komea hevonen.

Pian he lähtivät matkaan. Laura meni etunenässä Leolla. He eivät menneetkään maastoreitille, vaan juuri toiseen suuntaan - kohti keskustaa. Matkanvarrella oli muutama talo, jossa oli jouluvalot ja kuusi loisti sisältä.
Konkkaronkka kääntyi ympäri jossain vaiheessa, ennen asfalttitietä. Matkaa oli kestänyt yhteensä puoli tuntia, kun he saapuivat takaisin tallille.
Ponit ja hevoset pistettiin pois, annettiin porkkanat ja leivät ja huolehdittiin, että oli vettä ja heinä.
Jessi ja Laura olivat viimeisiä tallilla, Jessin perhe istui jo autossa.
"Nähdään joulun jälkeen", Jessi hyvästeli Lauran ja hevoset.
Talli menisi siis kiinni jouluaaton ja joulupäivän ajaksi.

**

Jessi räpäytti silmänsä auki. Jouluaatto. Tänään. Hän nousi innokkaasti, puki päivävaatteet päälle ja meni alakertaan, missä odotti joulukuusi ja iso kasa lahjoja. Milja oli jo tutkimassa paketteja. Hän ravisti niitä, puristeli ja heilutteli. Jessiä rupesi naurattamaan. Minna ja Tommi tulivat haukotellen aamutakeissaan olohuoneeseen.
"Lahjat avataan vasta illalla", Minna muistutti tyttäreitään. Milja ja Jessi huokaisivat ja istuivat pöytään. Minna alkoi keittämään riisipuuroa.
Tommi ja Milja juttelivat jotain sillä aikaa, Jessi unelmoi joulusta tallilla Casperin karsinassa.
"Tässä menee hetki, joten voitte käydä pienellä lenkillä", Minna sanoi. Jessi kaivoi puhelimensa esiin ja mutisi, ettei ollut kiinnostunut. Hän halusi tallille, miksi sen piti olla kiinni?

Viimein, kun puuro oli valmista, jokaisella oli suuri lautasellinen riisipuuroa.
"Seassa on manteli. Jos sen saa, toive toteutuu", Tommi kertoi. Joka joulu sama ohje.
Jessi puraisi jotain, mikä ei kuulunut puuroon.
"Löysin sen!" Hän huudahti ja sylkäisi mantelin pois.
"Toivo jotain!" Minna innostui.
"Toivottu. Enkä kerro mikä se oli."
Jessi oli toivonut, että saisi käydä tallilla joulun aikana.

Kello lähestyi viittä - perhe oli pelannut pelejä yhdessä, ulkoilleet, syöneet jouluruokaa ja viettäneet muutenkin aikaa yhdessä. Nyt oli lahjojen aika.
Jessi halusi olla lahjojen jakaja.
"Tässä on Miljan", hän antoi kovan, pitkulaisen paketin. Milja repi paperit pois ja kiljahti.
"Suklaata!"
Jonkun ajan jälkeen, kun melkein kaikki paketit oli jaettu, Jessi huolestui. Hän ei ollut saanut yhtäkään lahjaa vielä. Muilla oli isot kasat lahjoja edessään, mutta kuusen alunen oli melkein tyhjä jo.
"Olihan minulle jotain!" Jessi huudahti. Suklaakonvehtirasia. Hän yritti olla iloinen muiden puolesta.
Jessi huokaisi ja nousi lattialta. Olikohan vähän epäreilua...
"Siellä on vielä kuori", Tommi huomautti.
"Ai", Jessi nosti sen ja antoi sen nimeä lukematta Miljalle.
"Tämä on sinulle!" Milja sanoi.
"Ai", Jessi toisti. Hän avasi kuoren varovasti. Rahaa. Mutta...
"Tuhat euroa?" Jessi ihmetteli.
"Jep. Ja avaa se lappu", Minna kehotti.
Jessiä alkoi huippaamaan, sen jälkeen kun hän oli lukenut lapun. Hän joutui istuutumaan alas sohvalle ja hengittämään.
"Oletteko tosissanne? Ette vitsaile?"
Tommi ja Minna nyökkäsivät.
"Emme vitsaile."
"Mitä?" Milja kysyi väliin.
Lapussa luki : varattu karsinapaikka yksityispuolelta Lauran tallista. Hinta 300e/kk.
Jessi saisi oman hevosen. Ikioman.
Tyttö kiljui onnesta, hänen sydän pamppaillessa. Paras joulu ikinä.
"Tuossa on rahaa joihinkin varusteisiin, loput maksamme me."
"Millon menemme katsomaan hevosia?"
"Heti joulun jälkeen", Tommi kertoi.
"Saat nyt viettää joulun koneella etsimässä sopivaa hevosta", Minna hymyili.
Jessi oli innoissaan.

Parin tunnin päästä Jessillä oli listalla kaksi hevosta. Ensimmäinen oli Diamond, ruuna, suomenhevonen. Toinen oli Shine, tamma, arabialainen.
Jessi esitteli hevoset vanhemmilleen. He tykkäsivät enemmän Shinesta - olihan kimo arabialainen komea näky.
Hinta oli vain ongelma. Diamond maksaisi vain 15 000e, Shine 20 000e.
Inttämisen jälkeen, he menivät katsomaan myös Shinea.

**

Joulupäivän jälkeen Jessi istui autossa takapenkeillä Milja vieressään. He olivat menossa Espooseen Mikkelistä. Matkalla näkemään Diamondia, Jessi ehti hehkutella itselleen omasta hevosesta.
He saapuivat tallin pihaan, ja omistaja oli vastassa.
"Tännepäin", hän ohjasi heidät talliin. Omistaja vei Jessin Diamondin karsinan luo. Se mussutti rauhassa heinää. Mutta tietojen mukaan, mitä oli netissä, se ei ollut laiska, vaan virkeä.
Jessi sai hoitaa sen ennenkuin ratsasti sillä. Pitihän se tutustua, ennenkuin ostaa.
Hevonen seisoi paikallaan nätisti ja antoi harjata. Kavioiden puhdistuksessa ei ollut ongelmaa.
Jessi hyppäsi Diamondin selkään. Se alkoi heti kävellä, vaikka Jessi ei ollut valmis. Ravissa hevonen oli tosiaan virkeä, sai hidastella koko ajan. Se kävi käsiin, ja Jessistä tuntui, että tämä ei ollut hänen hevosensa. Hän päätti kuitenkin hypätä sillä.
Ensin pieniä kavaletteja - ne menivät hienosti. 70cm esteet menivät myös hyvin.

Ratsastuksen jälkeen Jessi vei Diamondin karsinaan ja pudisti päätään perheelleen. Ei ollut hänen hevonen.

**

Seuraavana päivänä he olivat Shinen luona. Se oli komeampi kuin kuvassa. Se seisoi karsinassaan syöden heinää.
Jessi harjasi sen, puhdisti kaviot ja selvitti hännän. Kaunis, kiiltävä satula selkään, suitset päähän.
Hän kävelytti hevosen maneesiin, nousi selkään ja lähti kävelemään. Hevosella oli sulavat liikkeet, joissa oli helppo istua.
Ravi oli tasaista, ja laukka oli kuin lentämistä.
50cm este ylittyi helposti, ja Jessi hymyili. Tämä oli hänen hevosensa. Loppujen lopuksi se oli aika halpa näin hyväksi.
Jessi hoiti tamman pois, ja meni omistajan luokse.
"Otan sen."
"Saatte pari tonnia alennusta - tänne on tulossa muita hevosia Shinen tilalle."
Vanhemmat olivat tyytyväisiä, maksoivat hevosesta ja auttoivat lastaamaan Shineä traileriin.
Autossa Jessi oli täpinöissään - oma hevonen. Ja niin kaunis.
Matka tuntui todella pitkältä, mutta viimein he tulivat tutulle tallitielle.

**

Jessi avasi trailerin ja laski Shinen ulos. Hanna oli muiden mukana katsomassa, millainen hevonen sieltä oikein tuli.
Jessi taputti kaulalle Shineä, ja vei sen yksityispuolelle. Hän avasi tyhjän karsinan ja ohjasi hevosen sen sisään. Riimu pois, karsinan ovi kiinni. Hän asetti sen hyvin oven tankoon.
Hanna tuli sisälle, loistaen.
"Sait sitten oman hevosen! Onnea!"
"Kiitos. Saat sinäkin kyllä ratsastaa sillä", Jessi hymyili ja silitteli Shinen turpaa. Hanna silitti sitä myös.
Varusteet piti vielä ostaa, sillä ne eivät sisältyneet hintaan. Jessi otti Hannan mukaan hevostavaraliikkeeseen.
He astuivat sisään, ja menivät heti satuloiden luokse. Perus yleissatula riitti, se oli alennuksessa ja maksoi vain pari sataa. Suitset saivat olla kolmipalakuolaimet, timanttiotsapannalla. Ne olivat satasen. Pinkit suojat, 50e. Talviloimi, kesäloimi, harjat, satulahuovat...
Viimein kun kaikki oli kerätty, Jessi meni kassalle ja katsoi paljonko ne maksoivat yhteensä.
"Kahdeksansataaviisikymmentäkolme euroa", kassaneiti sanoi. Jessi antoi tuhannen euron setelinsä, ja sai vaihtorahaa.

**

Tallilla he laittoivat Shinen tavarat paikoilleen, ja Jessi jäi ihailemaan hevostaan. Pian alkaisi ratsastustunti, mutta se ei ollut Jessin tunti - hän päätti mennä maastoon. Alkukäynnit voisi tehdä maneesissa.
Jessi otti pölyharjan ja alkoi harjaamaan hevosta. Hän lopetti harjaamisen jalkoihin, otti satulan satulahuoneesta ja laittoi sen Shinen selkään. Hän kiristi vyötä hieman, pujotti suitset Shinelle, laittoi kypärän päähänsä ja muisti, että suojat olivat hyvä olla. Hän otti ne harjakorista ja asetti ne tamman jalkoihin.
Sitten hän pääsi ulos tallista ja meni kohti maneesia. Jessi nousi penkiltä selkään kiristettyään satulavyön, ja sääti jalustimet sopiviksi. Maneesi oli vielä tyhjä, joten hän voi ihan huoletta kävellä sinne tänne.
Hän otti ravia, kevensi ja katsoi eteensä. Pian tuli tuntilaiset, joten Jessi lähti maneesista ohjaten Shinen maastoreitille. Oli jo pimeää, joten onneksi Jessi oli ottanut heijastinliivin päälleen.

Hän käveli rauhassa lumista tietä. Hengittäen, Jessi käski Shinen ravin kautta laukkaan. Se oli niin pehmeää, että sitä voisi laukata ikuisuuksia. Järki piti pitää päässä, joten Jessi jarrutti ja käveli loppu matkan. Hän hymyili.

Tallille saapuessa, Jessin vanhemmat olivat pihalla odottamassa tätä kyytiin. Jessi selitti, että hänen piti hoitaa Shine pois ensin.

Hän vei tamman karsinaan, avasi satulavyön ja laski sen satulan päälle, otti satulan pois selästä ja suitset hän avasi ja liu'utti kuolaimet tamman suusta. Sitten Jessi pesi kuolaimet, niputti suitset naulakkoon ja laski satulan sen paikalleen.

Iltaheinät piti antaa, ja pari porkkanaa kulhoon.

**

Jessi oli lopettanut Casperin hoitamisen, kun hänellä nyt oli oma hevonen. Koulussa hän vaan unelmoi siitä, että pääsisi Shinen luo. Hänellä ei ollut kavereita luokallaan, tai koko koulussa, paitsi Hanna.

Viimein, kun Jessi saapui tallille neljältä, hän näki paljon pieniä ratsastajia, luultavasti aloittelijoita.
Laura oli aloittanut alkeistunnin.
Jessi meni sisään talliin kysyäkseen tallin omistajalta, voisiko hän auttaa tunnilla.
Myöntävän vastauksen saatuaan Jessi kulki tallikäytävällä, odottaen, jos joku pyytäisi apua.
Jessi pääsi auttamaan suitsien kanssa. Hän yritti parhaansa opettaa niiden laiton. Oli muitakin tallityttöjä auttamassa, joten hänellä ei ollut paljoa tekemistä.

Jessi auttoi tytön Starin selkään, ja lähti taluttamaan häntä maneesia pitkin.
Tunti alkoi käynnillä, opetellen apuja ja pohkeiden käyttöä. Myös opittiin kentän kirjaimet ja ratsastussanastoa.
He menivät käynnissä puomeja ja ympyröitä.

Tunti meni hyvin, ja Jessi muiden muassa auttoi laittamaan ponit pois karsinoihin. Ratsastajat saivat antaa poneille porkkanoita ja leipiä.
Kello oli puoli kuusi, kun Jessi viimein pääsi Shinen luo. Hän silitti sen turpaa, ja talutti sen yksityispuolen tallikäytävälle.
Jessi kiinnitti tamman molemmilta puolilta riimunnarulla kiinni seiniin, otti harjan ja harjasi tamman huolella. Joka ikinen puru ja pöly sai kyytiä. Harja ja häntä selvitettiin. Jessi laittoi suojat - otti ensimmäisen etusuojan, liu'utti sen paikoilleen ja laittoi tarrat kiinni. Sama muille jaloille. Sitten satulan vuoro - ensin liian eteen, siitä taaksepäin omalle paikalleen. Satulavyö löysälle. Suitsia hän piti toisella kädellä kuolaimista kiinni, toisella niskahihnasta. Kuolaimet pujahtivat suuhun, ja remmit saatiin kiinni.
Jessi irrotti riimun, joka oli kaulalla, ja sitä myöten riimunnarut. Hän otti ohjat pois tamman kaulalta ja talutti tämän ulos. Siellä oli pakkasta reilut parikyt astetta, joten onneksi Jessillä oli talviratsastustakki. Se oli untuvaa, joten se toi lämpöä.

Maneesissa ei ollut ketään, onneksi. Jessi jätti Shinen seisomaan paikalleen, kun hän laittoi esteitä kentälle. Pari kavalettia lähelle uraa peräkkäin, sinne tänne pystyesteitä, ei kovin korkeita. Yksi isompi okseri ja pieni sarjaeste maneesin loppupäähän.
Jessi nousi selkään kiristettyään satulavyön ja otti alkukäynnit. Siitä raviin ja ympyröitä. Pian laukkaa ympäri kenttää hillitysti. Kavaletit ravissa, sitten laukassa. Shine hyppäsi todella hyvin, sujuvasti ja pehmeästi. Pystyesteiden vuoro. Jessi ohjasi hevosensa kohti puolimetristä estettä, ja pääsi yli puhtaasti. Pian Jessi huomasi, että hänelle oli tullut katsojia.
Esteet menivät hyvin, vaikka okserissa Jessi horjahti pahasti, mutta ei lannistunut, vaan yritti uudelleen ja onnistui täydellisesti.
Loppuravit ja käynnit, ja Jessi vei tammansa takaisin talliin. Hänen vanhempansa olivat tallilla yksityispuolella Miljan kanssa.
Jessi laittoi Shinen keskelle käytävää ja avasi satulavyön ja otti satulan pois. Suitset pujahtivat suusta ja suojat hän otti pois. Kaikki laitettiin paikalleen. Jessi harjasi tammansa ja laittoi sille loimen, koska se oli hionnut.
Oli iltaruuan aika. Jessi sekoitti monen moista kaurasekoitusta ja vettä ja vei ne Shinen karsinaan. Se söi ne ahneesti. Jessi pääsi lähtemään tallilta iloisesti.

Aurinkolapsi

  • ***
  • Viestejä: 595
Vs: Hevoselämää / K-11 / original
« Vastaus #3 : 14.01.2020 12:45:15 »
Pakko tunnustaa, että otin tämän kommenttikampanjasta, koska sisäinen heppapoikani heräsi. :---D Lapsena rakastin kaikkia hevosleffoja ja pyörin talleilla kun pystyin, vaikka en koskaan vaan päässyt ratsastamaan, kun olin niin kamalan allerginen! Olen viimeaikoina katsonut YouTubesta jotenkin hirveästi kaikkia hevosvideoita, niin tuntuu että tämä tarina voisi olla hyvin ajankohtainen.

Tykkään tämän rytmityksestä paljon, tästä tulee lämmin ja vähän arkinen fiilis. Kuvailet hevosia ja niiden hoitoa hyvin, ilmeisesti sinulla on paljon kokemusta niistä.

Ainoa mistä voisin jotain palautetta sanoa on se, että kappaleiden asettelu on vähän hassua. Toki se on makuasia, mutta yleensä olen tottunut sellaiseen tyyliin, ettei melkein jokainen lause ole uudella rivillä. Lainaan tähän ensimmäisen luvun lempikappaleeni:
Lainaus
Jessi nousi Casperin selkään, ja Hanna Tinkerin - he olivat valinneet hoitohevosensa yöratsastukselle ilman satulaa. Tarkoitus oli kiertää viiden kilometrin lenkki rannan kautta.
He ohjasivat hevosensa metsäreitille ja kävelivät siellä.
Metsässä oli rauhallista - vain lintujen laulua.
Pian tytöt nostivat ravin kautta laukkaan, ja laukkasivat kovaa vauhtia tietä pitkin. He tulivat rannalle, ja uittivat hevoset nopeasti kunnes lähtivät uudelle laukkakierrokselle ja sitä kautta tallille.
He hoitivat hevoset laitumille ja menivät nukkumaan. Ensi viikolla alkaisi esteleiri, nyt oli lauantai.
Tästä tulee erityisen mukava ja rauhallinen olo, varsinkin tuo metsä, jossa on vain lintujen laulua.

Yleensä kuitenkin olen tottunut sellaiseen asetteluun, että joko kaikki ovat yhtenäisessä kappaleessa tai sitten se on jaettu keskeltä esimerkiksi näin:
Lainaus
Jessi nousi Casperin selkään, ja Hanna Tinkerin - he olivat valinneet hoitohevosensa yöratsastukselle ilman satulaa. Tarkoitus oli kiertää viiden kilometrin lenkki rannan kautta. He ohjasivat hevosensa metsäreitille ja kävelivät siellä. Metsässä oli rauhallista - vain lintujen laulua. Pian tytöt nostivat ravin kautta laukkaan, ja laukkasivat kovaa vauhtia tietä pitkin. He tulivat rannalle, ja uittivat hevoset nopeasti kunnes lähtivät uudelle laukkakierrokselle ja sitä kautta tallille.

He hoitivat hevoset laitumille ja menivät nukkumaan. Ensi viikolla alkaisi esteleiri, nyt oli lauantai.
En sano tätä tietenkään mitenkään pahalla, ei tuo sinun käyttämä asettelusi mitenkään lukemista haitannut.

Fiorellan tavoin jäin vähän miettimään tuota Juulian käyttäytymistä, oliko sen takana jotain isompaakin motiivia vai ottiko hän Jessin vain silmätikukseen jostain pikkusyystä. Muuten kaikki hahmot vaikuttavat tosi mukavilta, eniten pidän Jessin perheestä - tykkään myös siitä, että kuvailet Jessiä oikeasti tuollaisena teininä, joka maanittelee ja suostuttelee, että saisi lupaa leirille ja vaellukselle :---D

Tuo kartano vaikuttaa aivan ihanalta! Rakastan kaikkia hylättyjä paikkoja ja urban exploring on yksi lempiasioistani, myös kaikki kummitusjutut ja muut sellaiset kiehtovat kovin, joten olin ihan innoissani tuosta kohtauksesta ja tuosta valohahmosta. Tulee ihan mieleen jotkut Starshine ja Star Stable pelit, vaikka en muista oliko niissä mitään paranormaalia :---D Kuitenkin aina jotain mysteereitä mitä piti selvittää. Oi, rakastin niitä lapsena. Nyt haluan jonkin hevostarinan missä on jokin kartanomysteeri!

Toinen osa etenee nopeasti, eikä se ole huono juttu ollenkaan, mutta olisin ehkä jotenkin halunnut vielä lukea Jessin kesästä ja Casperista. Toki olen innoissani Jessin puolesta, että hän saa joululahjaksi ihan oman hevosen! Voin vain kuvitella miten upea Shine on ♥ Tykkään kanssa siitä miten hyvät ystävät Hanna ja Jessi ovat, ja että Jessi lupaa, että Hannakin saa ratsastaa Shinellä.

Kokonaisuudessaan tämä on aivan loistava tarina, tykkään juurikin tämän arkisuudesta ja yksinkertaisuudesta, että kuvailet paljon nimenomaan hevosten hoitoa ja ratsastamista. Kiitos lukukokemuksesta! ♥


i’ve cried like a river
fist fight with the mirror
i guess life ain't all glitter

Syvä Miete

  • ***
  • Viestejä: 21
Vs: Hevoselämää / K-11 / original
« Vastaus #4 : 15.01.2020 16:13:01 »
Osa 3


Oli huhtikuu, ja ilma oli hyvin kurainen. Sade oli juuri loppunut, joten maassa oli vesilätäköitä. Kenttä oli todella vetinen, ja Jessi kirosi, että joutui ratsastamaan siellä. Hän kävi yhäkin Lauran tunneilla, vaikka omisti Shinen.

Jessi sai Shinen tälle tunnille, ja meni hakemaan sen laitumelta. Hänen ratsastussaappaansa uivat kurassa ja upposivat maahan.
Shine oli omassa aitauksessaan, juuri toisella puolella porttia.
Jessi meni sen luokse, mutta Shine ei ollut yhteistyökykyinen tänään. Se lähti karkuun juosten, rupesi piehtaroimaan sotkien itsensä. Jessi huokaisi ja sai viimein tamman kiinni ja vei sen tallikäytävälle varustettavaksi.
Jessi otti kovemman harjan, millä saisi kurat pois. Siinä meni ikuisuus, ja kun viimein tuli valmista, Jessi satuloi hevosensa ja vei sen kentälle, missä edellinen tunti oli kesken. Jessi hyppäsi tamman selkään ja odotti, että kenttä tyhjentyisi.
Shine ei suostunut liikkumaan suoraan, vaan kääntyili ympäriinsä. Jessi antoi pohkeita ja sai viimein sen kävelemään normaalisti.
Ravissa se kenkkuili, eikä suostunut nostamaan ravia. Jessi pamautti pohkeillaan sen verran kovaa, että Shine hypähti eteenpäin ja ravasi kiltisti. Laukannosto sujui hyvin.
Kuitenkin, kun hevonen lähestyi vesilätäkköä, se vesipelkoisena pysähtyi saaden Jessin tippumaan kuraan.
Kuului naksahdus, kun Jessi osui maahan.
Laura otti Shinen kiinni ja meni tytön luo. Jessi itki maassa pidelleen kättään. Hän oli murtanut sen.
Viimein tyttö nousi maasta ja käveli Lauran autoon, ja he lähtivät päivystykseen. Tunti lopetettaisiin, ja Hanna sai laittaa Shinen laitumelle.

**

Jessi avasi sairaalan oven ja odotti vuoroaan, että pääsisi kuvattavaksi. Hänen käteensä sattui ihan helvetisti, ja itku ei ollut kaukana.
Pian hän pääsi röntgenhuoneeseen, ja hänen kädestään otettiin kuva.

Puolen tunnin päästä he saivat tulokset. Jessillä oli tosiaan ranneluussaan murtuma, jonka paranemisessa kestäisi pari kuukautta. Ei siis ratsastamista kahteen kuukauteen.
Jessin vanhemmat tulivat sairaalaan, ja halasivat tyttöä varovaisesti.

Jessi sai oman huoneensa, jossa vaihtoi pinkit sairaalavaatteet päällensä. Hän pääsi nopeasti kipsaukseen, jossa ei kestänyt kauaa.

Kolmen tunnin päästä hän makasi sängyllään, kipulääkkeet saaneena.
Pian tuli ruoka, jonka Jessi joutui syömään vasemmalla kädellään - hän oli oikeakätinen, joten se oli vaikeaa.

Hanna tuli yksi päivä katsomassa Jessiä, toi suklaata ja kuvia Shinestä. Hanna oli niin suloinen ja hyvä ihminen. Jessin paras kaveri.

**

Meni pari kuukautta, kun Jessi ei ollut ollut tallilla. Sillä aikaa ei ollut tapahtunut mitään.
Jessi oli päässyt kotiin kuukausi sitten, mutta oli ollut sitten kuukauden sairaslomalla tallilta ja koulusta. Mutta viimein, kesäkuun neljäs, hän avasi taas tallin oven niinkuin aina ja meni Shinen luo. Siitä oli huolehtinut Laura ja Hanna.

Jessi oli juuri avannut tammansa karsinanoven ja astunut sisään harja kourassaan, kun joku ilmestyi hänen selkänsä taakse. Se oli Hanna.
"Moi! Ihanaa, että olet taas täällä. Shine on ikävöinyt sinua. Mennäänkö maastoon? Ulkona on todella kuuma."
Jessi sanoi myöntävän vastauksen, otti hupparin pois päältään ja harjasi Shinen. Hän suitsi hevosen, ja kävelytti sen ulos. Lämmin ilma pöllähti häneen, ja noustessaan tamman selkään, häntä pelotti hieman tippuminen. Silti, rohkeasti ja urheasti, hän nousi selkään ja odotti Hannaa ja Tinkeriä.

He lähtivät yhtä matkaa maastolenkille.
Puiden varjossa oli hieman viileämpää, mutta oli silti tukahduttavan kuuma - melkein 30 astetta.
Jessi ja Hanna nostivat ravin ja ravasivat pitkään, kunnes alkoivat laukkaamaan. Ilmavirta pyyhki tyttöjen kasvoja.
Viimein he hidastivat käyntiin. Jessi katsoi Hannaa. Hän oli kaunis blondeine hiuksineen ja sinisine silmineen. Jessin sydän löi kovaa, ja hän punastui. Hän käänsi katseensa eteenpäin, ja panikoi. Hän ei voinut ihastua tyttöön... parhaaseen kaveriinsa.
Jessi halusi suudella Hannaa, nyt. Mutta ei, ei hän voisi.
   
Jessi oli hiljaa pitkän matkaa, omissa ajatuksissaan. Sitten Hanna alkoi puhua.
"Onko kätesi parantunut kokonaan?"
"Joo", Jessi vastasi lyhyesti.
Loppumatkan he kävelivät hiljaisuudessa, ja saapuivat tallille.

Illemmalla, noin seitsemältä, Jessi odotti kyytiään ulkona. Hanna tuli hänen viereensä. Jessi hymyili tälle, ja toinen hymyili takaisin.
"Laura kysyi, jos haluaisit jäädä tallille yöksi?"
Jessin perheen auto pysähtyi heidän eteensä. Minna nousi autosta.
"Äiti! Voinko jäädä tallille yöksi?"
"Et. Huomenna on aikainen herätys, menemme Miljan kaverin syntymäpäiville."
"Mutta äiti..."
"Ei muttia."
Jessi huokaisi ja istui autoon vihaisena. Hän vilkutti Hannalle ikkunasta.

**

Kello oli kymmenen illalla, ja Jessi laittoi ratsastushousut päälleen. Hän päätti karata. Hän soitti Hannalle, että hänen vanhempansa tulisivat hakemaan häntä paikasta, mikä oli kilometrin Jessin kodista.
Jessi avasi huoneensa oven hiljaisesti ja hiipi alakertaan. Hän avasi ulko-oven ja meni ulos. Hän alkoi juoksemaan.

Auto odotti tien päässä, ja Jessi hyppäsi kyytiin.
"Kiitos, kun pääsitte hakemaan näin myöhään", hän kiitti.
He pääsivät tallille, ja Jessi otti tavaransa ja nousi autosta. Hän ja Hanna menivät talliin, veivät tavaransa heinäpaaleille, joissa he aikoivat nukkua.
"Oliko meillä mitään pakollista tekemistä täällä?" Jessi kysyi. Hanna pudisti päätään.

He makasivat heinäpaaleilla, jutellen niitä näitä. Jessi jäi välillä tuijottamaan Hannan kauniisiin silmiin. Kyllä, tämä oli ihastus.
Jessi antoi kätensä levätä Hannan käden lähellä niin, että se osui siihen. Hanna ei siirtänyt kättään, mistä Jessi oli todella iloinen - se saattoi merkata jotain.
"Mennäänkö maastoon?" Jessi kysyi. Toinen nyökkäsi, ja juuri, kun Jessi oli nousemassa, Hanna tarttui hänen kädestään, veti hänet lähelleen ja painoi huulensa toisen huulille.
Jessin silmät suurenivat yllätyksestä, mutta suuteli takaisin. Se ei kestänyt kuin pari sekuntia, mutta se oli aivan ihanaa.
"..." Jessin suu jäi auki, ja hän punastui. Hanna taas hymyili. Jessi suuteli Hannaa uudelleen, näyttäen tunteensa.
He irrottautuivat ja jäivät katsomaan toisiaan silmiin. Jessin vihreät silmät loistivat.
"Kauanko olet tykännyt minusta tällä tavalla?" Hanna kysyi.
"Päivän... Sinä?"
"Viikkoja..."
Jessi nyökkäsi. He juttelivat vielä hetken tästä, kunnes he nousivat ja hakivat suitset satulahuoneesta. Jessi tunsi olonsa niin onnelliseksi. Hän meni Shinen karsinalle, suitsi sen ja meni ulos, jossa Hanna odotti Tinkerin kanssa. He nousivat selkään, ja Jessi ratsasti Hannan vierelle ja piti häntä kädestä samalla, kun he ratsastivat.

Kun he olivat tulleet ratsastamasta, he makasivat heinän seassa pussaillen.
Jessi nukahti lopulta, ja heräsi neljältä aamulla.
Millä hän pääsisi takaisin kotiin!? Jessi herätti Hannan ravistamalla.
"Mmh..."
"Minun pitää olla kahden tunnin päästä kotona! Voiko sinun vanhempasi tulla hakemaan?"
"Ei ne varmaan vielä, nukkuvat..." Hanna nukahti uudelleen. Jessi kirosi - hänen oli pakko päästä kotiin.
Hän päätti, että kysyisi Lauralta. Jessi nousi, antoi pusun tyttöystävänsä poskelle ja meni päätaloon herättämään Lauran.

Jessi avasi huoneensa oven, laittoi yöpaidan päälleen ja nukahti vielä hetkeksi, nähden unta Hannasta.

**

"Herätys, Jessi! Tunnin päästä lähdetään. Pue jotain siistiä yllesi", Tommi tuli herättämään. Jessi nousi ja laittoi valkoiset farkut ja mustan T-paidan ylleen. Hän meni alakertaan hymyillen muikeasti. Hän yritti olla hymyilemättä niin, mutta ei voinut lopettaa hymyilemistä, koska oli päästä varpaisiin ihastunut.
Leipänsä syötyään, Jessi meni meikkaamaan. Puuteria ja ripsiväriä. Sitten hän tajusi katsoa puhelintaan.
Hanna oli laittanut sydämen, johon Jessi laittoi myös sydämen. Piti muistaa, neljäs kuudetta. Silloin piti juhlia.

"Lähdetään", Minna huusi alakerrasta. Jessi laittoi converset jalkaansa ja astui auton takapenkille.
He ajoivat puolen tunnin matkan Miljan koulukaverille. Siellä oli paljon lapsia ja aikuisia.
Jessi astui sisään, ja riisui kenkänsä. Pöydällä oli iso kakku, leivonnaisia ja karkkeja.
Jessi istui sohvalle kaivaen puhelimensa esille. Hanna oli juuri äsken laittanut sydämen ja kysyi, milloin he näkisivät.
"Iltapäivällä tulen tallille <3 minulla on ratsastustunti, mutta voimme hengata sen jälkeen."
"Minullakin on tunti, sama missä sinä olet", Hanna vastasi.
Jessi kirjoitteli puhelimellaan ahkerasti, kunnes Minna kysyi, kelle hän tekstasi. Jessi vastasi todenmukaisesti, että Hannalle. Hänen äitinsä nyökkäsi ja jatkoi muiden kanssa seurustelua.

Oli herkkujen aika. Syntymäpäiväsankari sai aloittaa leikkaamalla kakusta palan. Sitten Jessi kiirehti seuraavaksi jonoon, leikkasi kakkua itselleen ja meni sohvalle takaisin istumaan.
Lapset leikkivät, aikuiset juttelivat. Jessillä oli seuraa Hannasta puhelimen toisessa päässä.

Juhlien jälkeen Jessi vaihtoi kotonaan tallivaatteet ja meni autoon, jotta pääsisi tallille. Kello oli kaksitoista, ja Jessin tunti oli kahdelta.

Ensitöikseen hän etsi Hannan käsiinsä. Hän oli heinäpaaleilla makaamassa puhelimellaan, syrjässä muista.
"Moi", Jessi istui tyttöystävänsä viereen. Hanna tervehti pusulla ja laittoi puhelimensa pois.
"Kenellä menet tämän tunnin?" Jessi kysyi.
"Ollella", Hanna vastasi. Jessi nyökkäsi ja piti toista kädestä.

Seuraavaksi he alkoivat varustamaan hevosia. Jessi avasi yksityispuolen satulahuoneen oven ja otti Shinen varusteet naulasta. Hän varusti tammansa ja vei sen kentälle.

Tunti meni hienosti - oli puomia ja kavaletteja, ja Jessille sekä Hannalle isompia esteitä.

Tunnin jälkeen he laittoivat hevoset laitumille ja ostivat kanttiinista jäätelöt.
He istuivat kivillä laitumien vieressä syöden jäätelöitään.
"Haluatko tulla meille yöksi?" Hanna kysyi Jessiltä, joka nyökkäsi. Hän laittoi viestiä vanhemmilleen asiasta, ja he myöntyivät.

Neljältä Jessiä tultaisiin hakemaan hänen kotoaan. Jessi oli pakannut tavaransa, ja odotti kyytiä pihalla. Viimein se tuli, ja tyttö hyppäsi takapenkille Hannan viereen. Ensimmäinen yökylä Hannan luona alkoi.

He astuivat Hannan kotiin sisään, jättivät kengät eteiseen ja veivät Jessin tavarat Hannan huoneeseen. Hänellä ei ollut sisaruksia, joten he saivat olla rauhassa.
"Kohta on päivällinen!" Hannan äiti Lilja huusi heille. Hanna vastasi, ja sitten pussasi Jessiä.
He menivät ruokapöytään, jossa lepäsi rapeat kanafileet ja perunamuusi. Jessi otti salaattia, ja Hannan vanhemmat alkoivat kyselemään.
"Jessi, monennellako luokalla olet?" Hannan isä Timo kysyi.
"Yhdeksännellä", Jessi vastasi.
"Mikä on lempiaineesi?"
"Englanti."
"Sinähän olet siellä tallilla, eli harrastat ratsastusta?"
"Kyllä."
Jessi ei ollut oikein koskaan tutustunut Hannan vanhempiin, eikä Hanna hänen vanhempiinsa.
Ruoan jälkeen Jessi kiitti ja he nousivat pöydästä ja menivät Hannan huoneeseen.
He pussailivat ja selasivat puhelimiaan jutellen.

**

Jessi heräsi aamulla patjalta lattialla. Hän nousi ja meni Hannan sängylle, katsellen kaunista tyttöä. Kello oli kahdeksan, ja Jessin teki mieli mennä tallille. Hän ravisteli tyttöystäväänsä, joka raotti silmiään.
"Mennään tallille, jooko?" Jessi pyysi ja Hanna nyökkäsi, sulki silmänsä vielä hetkeksi, kunnes nousi. He vaihtoivat pusut ja pukivat ratsastusvaatteet päälleen.

**

Jessi nousi autosta Hannan kanssa ja he menivät satulahuoneeseen hengaamaan. Siellä ei ollut vielä ketään, itse asiassa koko tallissa ei ollut ketään. Laura oli laitumilla antamassa heinää. Hanna ja Jessi kysyivät Lauralta, jos he voisivat viedä Bellan ja Dellan maastoon uitettavaksi. Hän suostui, joten tytöt kiiruhtivat laitumille.
Jessi otti riimunnarun ja käveli Dellan luokse. Se antoi ottaa itsensä kiinni helposti - olihan se kiltti tamma. Se oli russponi, kuten Bellakin.

Jessi varusti tamman ulkona - suitset vaan päähän, ja tuli valmista. Hannakin oli valmis, ja he nousivat ponien selkään. Jessi antoi pohkeita, ja he lähtivät maastoreitille.

Hanna nosti laukan, ja Jessi tuli perässä. He laukkasivat tuntien ilmavirran kasvoillaan. Viimein he saapuivat vakiorannalle, jossa he ratsastivat veteen. Ponit leikkivät jaloillaan vedessä ja hirnahtelivat. Jessi meni hieman syvemmälle, Hanna perässään. He uivat jonkin matkaa ja palasivat sitten takaisin rannalle, ja antoivat ponien syödä nurmea samalla, kun tytöt pussailivat maassa. He kuulivat kavioiden ääniä ja irrottautuivat toisistaan nousten pystyyn. Tulijat olivat Olli ja Eero. He tulivat paikalle kovaan ääneen, mistä tytöt olivat kiitollisia, koska eivät halunneet ihmisten vielä tietävän suhteestaan.
"Moi!" Olli huusi, vaikka oli lähellä. He ravasivat Leolla ja Tinkerillä järveen. Jessi hyppäsi Dellan selkään ja meni poikien luokse. Hanna jäi maalle silittelemään Bellaa.

Hetken päästä kaikki lähtivät yhtä matkaa takaisin tallille. He laukkasivat tallipihaan, saaden moitteet Lauralta. Hän käski kaikki neljä satulahuoneeseen mahdollisimman pian.

Vietyään hevoset laitumille, konkkaronkka meni satulahuoneeseen. Laura odotti siellä. Jessi oli jo ehtinyt kuvitella, kuinka hänet erotettiin tallilta pihaan laukkaamisen takia.
"En pidä tänä kesänä esteleiriä, mutta se on siirretty toiseen talliin. Se on Pian talli, tunnin ajomatkassa täältä. Oletteko kiinnostuneita? Voin maksaa sen leirin teille neljälle."
Jessi nyökkäsi, mutta empi sitten.
"Entä Shine? Voinko ottaa sen mukaan?"
"Shine jää tänne hyvään hoitoon. Lupaan liikuttaa sitä joka päivä", Laura lupasi.
Leiriin oli vain viikko, joka meni nopeasti.

**

Leiripäivä. Sinne kestäisi ajaa puoli tuntia Jessin kotoa.
Jessi oli pakannut tavaransa, ja meni alakertaan aamupalalle. Hän söi muroja ja leipää, innokkaana. Uusi talli, uudet jutut. Häntä jännitti.

Viimein auto starttasi pihasta, ja koko ajomatkan Jessi unelmoi Hannasta ja uusista hevosista, uusista ympäristöistä.

Auto pysähtyi tallipihalle, mitä Jessi ei ollut koskaan ennen nähnyt. Talli oli perinteisen punainen, päätalo keltainen ja isot laitumet oikealla puolella. Jessi otti tavaransa takakontista ja hyvästeli vanhempansa. Hanna oli jo paikalla, ja hän tervehti Jessiä. Paikalla oli muitakin, esimerkiksi Olli ja Eero. Tallinomistaja Pia tuli heidän luokseen ja tervehti.
"Hei, tervetuloa. Olen Pia, tallin omistaja. Olette varmaan Lauran tallilta?"
Lauran tallilaiset nyökkäsivät.
"Näytän teille paikkoja. Aloitetaan tallista. Täällä on yleispuoli", Pia esitteli. He astuivat sisään talliin, ja heti oven vieressä oli satulahuone. Sen vasemmalla puolella oli pitkä rivi karsinoita. Yksityispuolelle pääsi ulkokautta. Tallin oikealla puolella oli iso kenttä, jonka vieressä oli maneesi. Maneesin lähellä oli keltainen päätalo ja sen ympäristössä yöpymispaikat. Paikka oli todella hieno.
Esittelyiden jälkeen Pia jakoi leiriläiset mökkeihinsä.
"Siiri, Anni, Pinja ja Iiro, ykkösmökki. Loput, eli Hanna, Jessi, Olli ja Eero kakkosmökki. Viekää tavaranne, ja tapaamme tässä tallipihalla."

Jessi avasi kakkosmökin oven. Siellä oli neljä sänkyä, jotka olivat kerrossänkyinä. Jessi asetti tavaransa sängynjalan viereen ja meni takaisin ulos.

Pia kysyi leiriläisiltä, minkä hoitohevosen kukin halusi.
"Jessi?"
"Joku, joka on virkeä, mutta ei liian", Jessi pyysi.
Pia nyökkäsi.
"Saat Kiran. Se on oikein mukava hevonen."
Hanna sai hoitohevosekseen Jannin.

Seuraavaksi oli ratsastustunnin vuoro.
Hanna meni laitumille etsimään Jannia, mutta ei tiennyt, mikä se niistä oli. Iiro oli samalla laitumella, joten Hanna päätti kysyä apua.
"Anteeksi, mutta mikä näistä on Janni?"
"Tuo ruskea suomenhevonen. Olen muuten Iiro", poika kätteli Hannaa hymyillen.
"Olet kaunis", hän sanoi suoraan. Hanna naurahti ja kiitti. Sitten hän yritti kävellä nopeasti, mutta ei liian näkyvästi, pois Iiron lähettyviltä. Poika yritti iskeä. Jessille piti mainita asiasta, Hanna ajatteli taluttaen hevosensa talliin.
Hän otti Jannin harjat ja rupesi harjaamaan hevosta. Hän haki satulahuoneesta satulan ja alkoi nostamaan sitä hevosen selkään. Se meni hienosti, mutta silti Iiro tuli paikalle ja tarjosi apuaan. Hanna kyllä sanoi, ettei häntä tarvitse auttaa, mutta silti poika ojensi satulahuopaa koskettaen tahallaan Hannan kättä. Hanna vetäisi kätensä kauas Iiron kädestä ja sanoi suoraan:
"Osaan kyllä, ei tarvitse auttaa. Keskity omaan hevoseesi."
Sen jälkeen poika luovutti ja lähti. Hanna suitsi tamman ja laittoi kypärän päähänsä ja odotti lähtölupaa.

**

Tunti alkoi käynneillä ja ympyröillä. Sillä aikaa Pia rakensi korkeita esteitä ja muutaman pienemmän.
"Ottakaa laukkaa kenttää ympäri."
Jessi nosti laukan ja Kira hyppäsi laukkaan, saaden Jessin vähän horjahtamaan. Hän sai luvan hypätä pienet esteet ensin pariin kertaan, ja muut hänen jälkeensä.
Siiri paukutti pohkeillaan poninsa kylkiin ja läväytti raipalla takalavalle, kun se hidasti ennen estettä. Jessin teki pahaa katsoa sitä eläinrääkkäystä. Onneksi Pia puuttui asiaan, ja ohjeisti Siirin ratsastamaan oikein.

Oli isojen esteiden vuoro. Hanna sai aloittaa. Janni hyppäsi nätisti, mutta pukitti esteen jälkeen. Hanna roikkui kaulalla, mutta pääsi takaisin selkään. Jessi oli pelästynyt, ja nyt huojentunut.

Jessi ohjasi Kiran esteille kovassa laukassa. Se hyppäsi hyvin ja tasaisesti, mutta ei yhtä hyvin kuin Shine.

Tunnin jälkeen Jessi vei Kiran karsinaan ja otti satulan, suitset ja suojat pois siltä. Hän vei ne satulahuoneeseen.
Seuraavaksi oli vuorossa ruokailu. Ruokana oli lihapullia ja perunamuusia.

Se oli Hannan lempiruokaa, joten tyttö otti sitä paljon ja istui Jessin viereen. He pitivät hetken ajan toisiaan kädestä kiinni pöydän alla, mutta irrottautuivat, kun sai alkaa syömään.

Päivän toinen ja viimeinen ratsastustunti olisi vasta kuudelta, joten oli neljä tuntia aikaa tehdä mitä halusi. Muutama meni uimaan, mutta Jessi ja Hanna ostivat kanttiinista sipsiä ja karkkia ja menivät mökkiinsä olemaan puhelimella. Siinä meni pari tuntia. Hiljaisuudessa Jessi huudahti Hannalle:
"Pelataanko tätä kauhupeliä?" Hän näytti tyttöystävälleen pelin. Hanna nyökkäsi innokkaana ja laskeutui yläpedistään Jessin sängylle, mikä oli hänen sänkynsä alla.
He pelasivat puolisen tuntia, kunnes väsyivät ja rupesivat nukkumaan.

He nukkuivat monta tuntia ja heräsivät siihen, että heidän mökin ovi läimäytettiin auki.
"Ratsastustunti vartin päästä! Menemme maastoon, joten vain suitset."
Jessi hätkähti hereille ja meni heti talliin katsomaan, kenet sai tunnille.
Ronjan. Se oli suomenhevonen. Jessi harjasi sen ripeästi ja suitsi sen. Hän kävi vielä vaihtamassa shortsit, koska he menisivät järvelle.
Jokainen nousi penkiltä selkään ja ratsastivat maastoon. He laukkasivat hiekkatiellä ja saapuivat järven eteen.
"Veteen vaan kaikki halukkaat", Pia ohjeisti. Jessi antoi Ronjalle pohkeita ja se meni veteen.

Maastolenkin jälkeen Hanna ja Jessi söivät jäätelöä ulkona ja katselivat hevosia.

Leiri sujui hyvin, esteitä hypättiin ja maastoiltiin. Iiro ei enää yrittänyt iskeä Hannaa.
Mitään ihmeellistä ei tapahtunut, ja parin päivän päästä Lauran tallilaiset lähtivät Pian tallilta.

**

Syvä Miete

  • ***
  • Viestejä: 21
Vs: Hevoselämää / K-11 / original
« Vastaus #5 : 15.01.2020 16:13:49 »
Osa 4


Oli syyskuun ensimmäinen päivä. Jessin herätyskello soi, ja tyttö heräsi siihen laittaen sen pois päältä. Jessi huokaisi, häntä väsytti. Oli maanantai, ja hänellä oli silloin ratsastustunti. Sitä ennen oli kuitenkin koulua.
Tyttö nousi sängystä ja haukotteli. Hän puki ylleen mustat farkut ja sinisen T-paidan, johon päälle tuli harmaa huppari.
Tyttö käveli aamupalalle. Hän söi aamupalaksi muroja ja luki hevoslehteä.
Kello tuli kahdeksan, joten Jessi meni pesemään hampaansa ja pakkasi repun. Sitten hän laittoi converset jalkoihin ja lähti bussipysäkille. Sinne oli kilometrin matka, jonka tyttö taittoi nopeasti.

Hän ehti olla pysäkillä pari minuuttia, kunnes bussi tuli. Jessi etsi paikkansa Hannan vierestä takapenkillä. He juttelivat tämän päivän tunnista koko matkan.
Viimein he saapuivat koululle ja menivät omille luokilleen. Jessi oli 9a:lla ja Hanna 9c:llä.
Ensimmäinen tunti oli matematiikkaa. Jessi ei voinut kuin miettiä sitä, miten hän hyppäisi Shinellä isoja esteitä Hanna Tinkerillä perässään. Kuinka hän suutelisi tyttöystäväänsä...
"Jessi! Lopeta se jokapäiväinen unelmointi ja keskity tehtäviisi!"
Jessi säikähti huutoa ja nyökkäsi.

Ruokatunnilla Jessi naposteli makaronia ja selasi puhelintaan. Hän katsoi Shinen kuvia ja viestitteli Lauralle.
'Kuinka Shine voi? Onhan se karsinassaan? Varustan sen tunnille tänään.'
'Hyvin voi. Et ratsasta tunnilla nyt Shinella, vaan jollain muulla.'
'Ok.'

Joku istui Jessin viereen keskettäen Jessin. Jessi katsoi tulijaa hämmentyneenä. Tytöllä oli mustat, lyhyet hiukset, lasit ja lävistyksiä.
"Moi! Oletko Jessi?"
"Öh, juu..."
"Kuulin, että käyt Lauran tallilla. Mietin, jos haluaisit näyttää minulle paikkoja. Aion aloittaa ratsastuksen."
"Käyhän se. Monelta tavataan tallipihalla?" Jessi innostui.
He sopivat tapaavansa kello neljä, tuntia ennen Jessin ratsastustuntia.

Bussissa takaisinpäin Jessi kertoi tytöstä Hannalle. Tämä nyökkäsi ja hymyili.

Kun Jessi pääsi kotiinsa, hän teki läksyt ja otti välipalan. Sen jälkeen hän vaihtoi ratsastuskamppeensa ylleen ja otti kypärän ja raipan käteensä.

Auto pysähtyi tallipihalle, jossa oli jo pimeää. Ilma oli seesteinen ja sopivan viileä olla hupparissa. Tyttö odotti tallin etuovella. Hän moikkasi Jessiä.
"Olen Matilda", hän esitteli itsensä. Jessi nyökkäsi.
"Mennään katsomaan paikkoja. Näytän ensimmäiseksi oman hevoseni", Jessi ohjasi Matildan yksityispuolelle. Hän avasi Shinen karsinan ja päästi Matildan sisälle. Hän silitti Shineä hieman pelokkaasti, mutta rauhoittui, kun se ei tehnytkään mitään pahaa, kuten näykkäissyt.

Jessi näytti muutkin hevoset, ja satulahuoneen. Samalla Jessi katsoi, minkä hevosen hän sai tunnille. Olle.
"Olle on ihan ok. Hieman laiska."
Matilda sai seurata vierestä hevosen hoitamista ja varustamista. Jessi harjasi hevosen huolellisesti, asetti satulan selkään penkin avulla, koska Olle oli niin iso. Suitset hän sai helposti päähän, nappasi kypärän ja talutti ruunan maneesiin.

Matilda seurasi perässä maneesiin. Siellä oli juuri edellinen tunti loppunut, joten maneesissa oli jo hevosia. Hanna tuli sinne ilman hevosta, joka tarkoitti sitä, että hänen ratsunsa oli jo kentällä.
Ratsastajat nousivat selkään ja rupesivat kiertämään kenttää käynnissä.
"Sitten ravia, muistakaa oikea kevennys. Raippaa, Eetu! Sen pitää liikkua."
Jessi kevensi oikein ja katsoi eteensä. Oli selvästi estetunti, kun Laura alkoi laittamaan matalia pystyesteitä ja kavaletteja.
"Hanna, nosta laukka ja hyppää sininen ja punainen este."
Hanna antoi pohkeita Leolle ja hyppäsi sujuvasti molemmat esteet.
"Jessin vuoro!"
Jessi laukkasi kohti sinistä estettä. Se läheni lähenemistään, jäi taakse. Seuraava este. Se lähestyi, mutta ei jäänyt taakse vaan alle.
Olle oli kompastunut esteeseen ja Jessi lensi kaaressa sen päälle.
"Kakkua!" Joku huusi katsomosta.
"Ai perkele", hän kirosi hiljaa. Hyvä ettei Olle ollut kaatunut tytön päälle, ei ollut muuten kaukana.
Jessi nousi ylös hieman ontuen, mutta nyökkäsi, kun Laura kysyi, halusiko hän jatkaa.
Uusi yritys. Sillä kertaa esteet onnistuivat, ja Jessi sai takaisin varmuutensa.

Oli okserien vuoro, melkein metrin pituisia ja puoli metriä leveitä. Eetu sai aloittaa.
Hän hyppäsi hyvin Tinkerillä. Hanna kolautti puomin alas, mutta pysyi selässä. Jessi hyppäsi kunnioitettavasti esteen ja taputti Ollea kaulalle. Tänään se ei ollut laiska.

Tunti päättyi loppukäynteihin ja kaartoon kokoontumiseen. Jessi silitti hevosta ja heilautti oikean jalkansa toiselle puolelle laskeutuen selästä. Hän talutti hevosen talliin otettuaan ohjat kaulalta. Tallikäytävä oli likainen, se piti siistiä kohta.
Saatuaan Ollen karsinaan hän avasi satulavyön ja liu'utti satulan pois hevosen hikisestä selästä. Suitsista hän avasi remmit ja laski kuolaimet pois Ollen suusta. Hän sulki karsinan oven ja vei varusteet paikoilleen. Sitten Jessi palasi ruunan luokse ja harjasi tätä hieman, ennenkuin antoi porkkanaa ja leipää sille.
Jessiä ei sattunut enää, se oli hyvä.
Oli tallikäytävän vuoro. Juuri kun Jessi tarttui lattiaharjaan, Matilda ilmestyi talliin.
"Hurja putoaminen! Sattuuko?"
Jessi pudisti päätään.
"Mursin käteni keväällä, ei mitään siihen verrattuna."
Jessi alkoi harjaamaan heiniä pois käytävältä, jutellen Matildan kanssa. Jossain kohtaa käväisi mielessä, missä Hanna mahtoi olla.
Tyttö lopetti harjaamisen ja päätti mennä etsimään Hannaa. Hän etsi ensin satulahuoneesta, jossa Hanna puhdisti Tinkerin varusteita.
"Moi!" Jessi tervehti iloisesti. Hanna kohautti olkiaan.
"Mikäs sinulla on?" Jessi huolestui.
"Vietät aika paljon aikaa sen Matildan kanssa", toinen kertoi.
"Olen vain innoissani, kun saan jonkun tykkäämään hevosista. Etkai ole mustasukkainen?"
Hanna punastui.
"Kulta, ei ole syytä siihen. Lupaan antaa sinulle nyt enemmän huomiota. Lähdetäänkö maastoon?"
Hannan silmiin syttyi pilke, joka sammui pian.
"Joo, mutta vanhemmat tulevat pian..."
"Sanotaan niille, että odottavat hetken."
"Mutta eihän Shine uskalla mennä pimeällä metsään."
"Näh, kyllä se menee ihan hyvin. Mennään nyt", Jessi maanitteli. Hanna huokaisi ja hymyili suloisella hymyllään nyökäten.

Kun hevoset oli suitsittu, he taluttivat ne ulos. Matilda seisoi siellä odottamassa kyytiä, ja sanoi heipat Jessille ja Hannalle. He kertoivat vanhemmilleen, että he menisivät vielä maastoon.
Tytöt nousivat selkään ja lähtivät metsää päin. Jessi tunsi, miten Shine jännittyi. Mitä pidemmälle he menivät, sitä enemmän se hermostui. Kun Jessi painoi pohkeita ravin merkiksi, se lähti kiitolaukkaan paniikissa. Tinker innostui myös, ja he molemmat yrittivät pysyä selässä. Avut eivät auttaneet, ne vain juoksivat eteenpäin ilman päätä ja häntää. Lopulta Jessi eikä Hanna eivät pysyneet enää selässä, vaan he lensivät maahan. Hevoset jatkoivat matkaansa vähät välittämättä.
"Voi vittu! Toinen tippuminen tänään!" Jessi kirosi ja vasta sitten tajusi tilanteen. Shine juoksi jossain paniikissa Tinker perässään. Heillä ei ollut yhtää hajua, mihin ne olivat menossa.
Matkalla tallille Jessi itki.
"Miten voin antaa sen tehdä noin? Miksi en pysynyt selässä? Eivät ne tiedä, missä ne ovat. Ei olisi pitänyt ostaa omaa hevosta. En osaa pitää siitä huolta", hän panikoi. Hannallakin oli kurja fiilis. He surivat hevosia yhdessä, kunnes pääsivät tallille ja kertoivat koko tilanteen Lauralle. Onneksi hän ei suuttunut, vaan käski odottaa, että hevoset tulisivat takaisin tallille.

He odottivat, odottivat lisää. Vanhemmat halusivat tytöt koteihinsa, mutta kumpikaan ei suostunut lähtemään. Ei ennenkuin hevoset tulisivat takaisin.
Jessi toivoi, että kaikki olisi unta. Näin ei saanut käydä. Vittu.
Onneksi ei mennyt kauaa, kun hevoset palasivat tallille. Jessi itki ilosta ja halasi Shineä, samalla kun Hanna helli Tinkeriä.
"Anteeksi, emme enää ikinä mene pimeällä maastoon."
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Jessi meni iloisena autoon hoidettuaan Shinen karsinaan yöksi.

**

Seuraavana päivänä Jessillä ei ollut tuntia, joten hän meni katsomaan muiden ratsastusta. Se oli koulutunti pienemmille ratsastajille. Jessi istui maneesin katsomossa, Hanna hoiti Tinkeriä karsinassa.
Tunti meni hyvin, kunnes laukassa yksi tippui selästä pukin takia.
"Kakkua!" Jessi huuti katsomosta. Onneksi tyttöä ei sattunut.
Matilda ilmestyi paikalle ja istui Jessin viereen.
"Moi. Aiotko ratsastaa Shinellä tänään?"
"Voisinhan minä. Milloin menet ekalle tunnillesi?"
"Ylihuomenna. Se alkaa kuudelta."
"Tulen katsomaan", Jessi lupasi.
Hän katsoi tunnin loppuun, ja meni Shinen karsinan luo. Hän harjasi tamman ja varusti sen. Hän laittoi kypärän päähän ja talutti hevosensa maneesiin. Jessi päätti pitää koulutunnin tänään.
Ensin käyntiä muutama kierros, sitten koottua ravia pitkillä sivuilla. Laukassa hän teki pääty-ympyrät ja muutenvaan laukkasi ympäri kenttää. Hän hidasti raviin ja teki pohkeenväistöä. Suunnanvaihto, ja samat tehtävät laukassa. Sitten taas raviin ja pohkeenväistöt.
Lopuksi Jessi antoi Shinen ravata muutaman kierroksen ja sitten hidasti käyntiin. Jessi taputteli Shineä ja laski jalustimet pois jalasta.
Lopulta hän laskeutui selästä, laittoi jalustimet ylös ja talutti hevosen pois maneesista otettuaan ohjat pois kaulalta.

Jessi harjasi hevostaan ja syötti sille porkkanoita ja leipää.
Hän kuuli kovaa melua ulkoa, joten hän meni katsomaan. Joku pikku tyttö piti mekkalaa.
"Minä saan Starin hoitohevosekseni. Hyppään sillä metrin esteitä joka päivä! Sinulla ei olekkaan hoitohevosta. Olet niin huono ratsastamaa!"
Hän haukkui jotain toista pientä tyttöä, joka rupesi itkemään ja häipyi paikalta.
"Älä ole noin ilkeä. Ei se, että ei ole hoitohevosta tarkoita sitä, että on huono ratsastamaan. Jokainen saa sen ajallaan, jos haluaa."
"Mitä sinä puutut asioihini? Senkin aloittelija."
Jessi naurahti.
"Osaan kyllä varmasti ratsastaa paremmin kuin sinä - sinulla ei ole omaa hevosta, kuten minulla."
"Unissasi! Ja valehtelet, näytät aloittelijalta."
Jessi huokaisi ja lähti pois jättäen tytön omaan arvoonsa. Hän meni yksityispuolelle Shinen luokse.
"Onneksi olet minun, olet paras", hän avasi karsinan oven. Iltaruoat pitäisi jakaa. Hän haki kauraa ja jotain mössöä, vei ne Shinelle ja katsoi sen syömistä.