Kirjoittaja Aihe: Välillä | S, ficlet  (Luettu 438 kertaa)

Uhkarohkea

  • piilossa
  • ***
  • Viestejä: 160
  • ♥ heartbreakers
Välillä | S, ficlet
« : 14.08.2018 18:22:51 »
Nimi: Välillä
Kirjoittaja: Uhkarohkea
Genre: draama, pientä fluffia
Ikäraja: S
Paritus: Emilia/Kuura

A/N: Jatkoa tekstilleni Lumitanssi, S.

Välillä
415 sanaa

”Joko teillä on väestönlisäystä suunnitteilla?” joku Kuuran viidestä tädistä kysyy Emilialta sukujuhliessa ottaessaan rusinakakkupalaa, eikä Emilia tiedä kuinka vastaisi. Hän vain naurahtaa hermostuneesti ja kohauttaa olkiaan. Kuuran täti mutristelee suutaan vastaukselle, ei kuitenkaan ehdi piikitellä Emiliaa ennen kuin Kuura ilmaantuu paikalle hengästyneenä ja silmät levällään. Pelästys välähtää Emilian kasvoilla, hän tuntee tuon ilmeen rakkaan Kuuransa kasvoilla.

”Meidän täytyy käydä pihalla juttelemassa”, Kuura selittää nopeasti ja tarttuu Emilian ranteeseen, varoo kuitenkin satuttamasta kihlattuaan viedessään tämän ulos vanhasta rakennuksesta. On kaunis sää, aurinko paistaa ja vieno tuuli keinuttaa koivujen oksia. Viereinen järvi lainehtii, vesi on taatusti lämmintä tässä vaiheessa kesää, rannassakaan ei ole kovin paljon kiviä. Asiat ovat turhan hyvin.

”Aliisa väitti että sun kannattaisi alkaa luovuttaa äidinmaitoa ja pudottaa painoa ’nyt kun olet viimein synnyttänyt’. Se on jostain syystä saanut sellaisen harhakäsityksen, että meillä on kaksoset”, Kuura avaa vihdoin suunsa. Emilia huokaisee helpotuksesta, ei siis mitään vakavaa.

”Aliisa on muutenkin harhainen, ei siitä kannata välittää. Ja entä jos se on enne”, Emilia naurahtaa ja iskee Kuuralle silmää. Kuura vie kätensä kihlattunsa kohdun paikkeille, silittelee hellästi.

”Onhan se tosiaan hyvin mahdollista, etenkin nyt kun ollaan jätetty ehkäisy pois”, Kuura hymähtää ja antaa pusun Emilian poskelle. Emilia lähes kehrää, Kuuran lähellä on hyvä olla.

”Asiasta toiseen, muistatko säkin meidän toisen tapaamisen paremmin kuin eilisen?” Emilia kysyy, laittaa kätensä Kuuran käden päälle.

”En ihan eilistä paremmin, mutta muistan kyllä kuinka omit mun käden jo silloin itsellesi”, Kuura naurahtaa. Emilia hymyilee leveästi ja leikkii loukkaantuvansa hieman: ”Nokun sulla on kivat kädet!”

”Tuostakin tulee jotain mieleen. Muistan myös sen kun menit suutuspäissäsi tiuskimaan mun äidille, ettei ne elä missään lintukodossa. Olit nuorempana aika oikukas.”

”Tottahan se vaan oli… Onko meillä enää muuten mitään tekemistä täällä ulkona, tiedän että sisällä on ainakin yksi makuuhuone, jota ei taatusti käytetä juuri nyt. Haluan oikeesti olla rauhassa.”, Emilia vetää syvään henkeä. Kuura hymähtää, miettii sitä kuinka enemmänkin voisi vaatia.

”No mennään sinne sit.”



Kuura makaa selällään päiväpeitteen päällä, Emilia on käpertynyt hänen viereensä ja pitää päätään Kuuran rintakehällä. Vaaleahiuksinen nuori nainen korjaa välillä asentoaan katsoakseen sinisiin silmiin ja vastaanottaakseen varmistavan hymyn, kyllä, haluan että olet siinä. Kuurasta puolestaan on rauhoittavaa saada pitää harmaasilmäistä siinä, silitellä toisen kylkeä. Saadun ennakkotiedon mukaan kukaan ei tosiaankaan aio käyttää tätä vierasmakuuhuonetta päivällä tai yöpyä siinä.

”Tuntuu kuin tyhmistyisin sun seurassa”, Emilia naurahtaa, ujuttaa kätensä Kuuran paidan alle, kyljelle. Kuura hymähtää.

”Ehkä se johtuu siitä, kun mustakin tuntuu välillä siltä.”

Emilia hivelee Kuuran kylkeä, hymyilee kun Kuura sulkee silmät. Hän antaa kihlattunsa nukahtaa rauhassa, päivä on ollut pitkä heille molemmille.
[16:38] <@Odo> Uhis hanki samantien koko kerä punasta lankaa ja vedä se sellaseen solmuun et lopulta tajuat sen olevan yliarvostettua!

 puhuit avaruudesta
siitä mitä elämässä voi tehdä
autismin kirjosta