Kirjoittaja Aihe: Kellari - hämärtyvä todellisuus (K-11 • kauhumysteeridraama)  (Luettu 478 kertaa)

Felia

  • ***
  • Viestejä: 747
  • they don't understand who you are
Nimi: Kellari - hämärtyvä todellisuus
Kirjoittaja: Felia
Henkilöt: Elisa, mystinen monsteri :D
Ikäraja: K-11
Genre: Kauhu, mysteeri, draama
Varoitukset: Viittauksia väkivaltaan
Haasteet: Neliottelu
Yhteenveto: Paikka näyttää olevan jonkin sortin kellari, mutta Elisalla ei ole minkäänlaista muistikuvaa, miten hän on sinne joutunut.

A/N: Päätin kokeilla raapustaa vähän erilaista tekstiä tällä kertaa, ja niinpä syntyi tällainen pieni kauhumysteeridraama-pätkä. En ole aiemmin kirjoittanut mitään tällaista, mutta välillä on hyvä haastaa itseään. :D Vahvana inspiraation lähteenä toimi Lordin Naked In My Cellar -biisi ja eritoten sen musiikkivideo. Tuosta ikärajasta en ole kovin varma - punnitsin pitkään sallitun ja tuon K-11:n välillä, ja lopulta päädyin sitten varmuuden vuoksi tuohon korkeampaan ikärajaan. Joku saa luvan korjata sen, jos on sitä mieltä, että olen laittanut sen pieleen. :D Tätä oli hauska kirjoittaa, joten toivottavasti tämä ei ole ihan kauheaa kuraa. Kommentteja / ajatuksia otan mielelläni vastaan. :D





Kellari - hämärtyvä todellisuus
(sanamäärä: 645)




Likaisen tunkkainen haju saa Elisan havahtumaan ja räpyttelemään silmänsä hitaasti auki. Näkökenttä on sumea, mutta silti hän tietää, ettei ole enää kotonaan. Paniikki alkaa hiipiä hänen ytimiinsä ja hän yrittää päästä liikkeelle, mutta tuloksetta – ranteiden ja nilkkojen ympärille kiedotut ketjut pitävät hänet visusti paikallaan. Pikkuhiljaa hän alkaa erottaa yksityiskohtia ympäristöstään eikä se rauhoita yhtään hänen oloaan. Liitoksistaan osittain ruostuneet putket risteilevät seinillä ja katolla, niiden raoista tippuu vesipisaroita lattialle, vastapäisessä nurkassa on karun näköinen, isokokoinen häkki ja sen läheisyydessä lattialla lojuu jotain, jotka muistuttavat raakoja lihan paloja.

Kylmät väreet karmivat selkäpiitä, kun Elisa antaa katseensa kiertää suurissa hämähäkin seiteissä, jotka verhoavat seinien ja katon rajaa. Hänen oikealla puolellaan nurkassa näyttää myös olevan jonkinlainen säilytysarkku, jonka sisältöä hän ei edes uskalla kuvitella. Paikka näyttää olevan jonkin sortin kellari, mutta Elisalla ei ole minkäänlaista muistikuvaa, miten hän on sinne joutunut. Hän siirtää katseensa alas, ja tajuaa vasta nyt, että hänellä on päällään vain repaleinen valkoinen paita ja mustat nahkashortsit.

Äkillinen kolina saa Elisan säpsähtämään ja hän yrittää kääntyä katsomaan ääneen suuntaan, mutta turhaan – ketjut eivät anna periksi ollenkaan, ne vain hiertävät ranteiden ja nilkkojen herkkää ihoa. Raskaiden askelien ääni kantautuu hänen korviinsa kaikuna, ja hän tietää jonkun olevan tulossa hänen luokseen. Pakokauhu kolkuttaa sisimmässä, Elisa puristaa silmänsä kiinni toivoen, että kyseessä on vain painajainen.

Elisa räväyttää silmänsä auki, kun syvän puuskahduksen tapainen ääni ravistelee ilmaa. Hän on kauhusta jäykkänä eikä voi muuta kuin odottaa, mitä tuleman pitää. Rikkinäisten putkien raoista putoavat vesipisaratkin kuulostavat uhkaavilta. Lähestyvien askelten ääni voimistuu koko ajan, ja sitä enemmän pieni ääni Elisan päässä kehottaa häntä pakenemaan.

Pian hän erottaa oikealla silmäkulmastaan pitkän, tummanpuhuvan hahmon. Se pysähtyy hetkeksi, kunnes kääntyy Elisan puoleen ja ottaa viimeiset tarvittavat askeleet hänen luokseen. Elisa uskaltaa tuskin hengittää, kun hahmo nostaa toisen kätensä hänen päälaelleen ja toisen hänen leukansa alle. Tämä kääntää Elisan päätä niin, että Elisa ei voi muuta kuin kohdata hahmon katseen.

Ensimmäisenä Elisa rekisteröi hahmon käyrät sarvet, jotka lähtevät ohimoilta, ja nenärenkaan, joka yhdessä pääkallomaisten kasvojen – tai naamion – kanssa luo härkämaisen vaikutelman. Hahmon mustat hiukset kehystävät kasvojen karua ulkomuotoa, vihreät silmät katsovat Elisaa tutkivana. Elisa vetää henkeä terävästi ja hirviöhahmo päästää irti hänestä. Sydän takoo hänen rinnassaan kiivaasti, mutta on helpottavaa päästä irti hahmon otteesta. Elisa seuraa katseellaan, kun hahmo kääntyy ja astelee kohti nurkkausta, jossa Elisa on aiemmin nähnyt säilytysarkun.

Kuuluu kirskahdus ja narinaa, kun tämä aukaisee arkun ja kolinaa tämän etsiessä sieltä jotain. Löydettyään etsimänsä hirviöhahmo paiskaa arkun kannen kiinni voimalla – ääni jää leijumaan kaikuna ilmaan. Hahmo kääntyy taas Elisan puoleen, tämän vihreissä silmissä leiskuu vaarallinen tuli. Elisan sydän tuntuu jättävän lyönnin välistä, kun hän näkee hahmon pitelevän käsissään jotain, joka muistuttaa erehdyttävästi ruoskaa.

Elisa sulkee taas silmänsä ja toivoo heräävänsä heti tästä painajaisesta.

Kun hän lopulta avaa silmänsä, hän on yhä samassa paikassa ja hahmo tuijottaa häntä hyvän välimatkan päässä. Elisa nielaisee, pala kurkussa ahdistaa ja kyyneleet puskevat esiin kanavistaan. Se ei mitenkään voinut olla todellista. Sen on oltava vain jonkun sairas pila. Niin sen on pakko olla.

Hirviöhahmo ottaa muutaman askeleen Elisaa kohti, tämän katse huokuu yhä vaaraa. Yllättäen tunkkainen ja kostea ilma tuntuu viilenneen, se pureutuu Elisan luihin ja ytimiin, saa hänet hytisemään. Sydämen syke kuuluu kohinana hänen korvissaan eikä hän halua mitään muuta kuin päästä takaisin kotiin.

Hahmo nostaa ruoskakätensä ylös ja Elisa katsoo tätä kauhuissaan, valmistautuu ottamaan vastaan ensimmäisen sivalluksen.



Seuraava asia, jonka Elisa rekisteröi, on pimeys.



Sitten joku tuntuu koskettavan hänen päätään ja hän havahtuu hereille. Huoneen vaaleus on melkein häikäisevää ja hetken Elisa siristelee silmiään tottuakseen kirkkauteen. Kun hän lopulta tunnistaa ympäristönsä, hän huokaa helpotuksesta.

Hän on kotona, omassa sängyssään eikä siellä ei ole ketään muita. Hän pudistaa päätään, naurahtaa miettiessään, että ehkä hänen ei pitäisi jatkossa katsoa niin paljon kauhuelokuvia ja -sarjoja, jottei näkisi painajaisia. Hän painaa päänsä takaisin pehmeälle tyynylle, sulkee silmänsä ja yrittää taas rentoutua, mutta se osoittautuukin hieman vaikeaksi.

Jossain syvällä Elisan sisimmässä on kalvava tunne siitä, ettei painajainen ollut vielä sittenkään ohi.





Huom! Tajusin juuri, että yksi kohta tarvitsee tarkennusta. Monsterin kuvaus muistuttaa yhdestä Lordin jäsenestä, mutta olen kuitenkin ajatellut sen niin, että ficissä seikkailevalla monsterilla ei ole mitään tekemistä varsinaisen jäsenen kanssa. Tästä syystä kyseessä on siis originaali eikä RPF-teksti, mutta jos joku katsoo tämän kuitenkin menevän RPF-kategoriaan, niin saapi vaihtaa osastoa. :D
« Viimeksi muokattu: 08.08.2018 13:28:18 kirjoittanut Felia »


Ava & banneri by Felia

Felian tarinakellari

Vendela

  • Teeholisti
  • ***
  • Viestejä: 577
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Kommenttikampanjasta hei :)

Olipa mukavaa lukea pitkästä aikaa teksti missä ei ollut lainkaan paritusta. Huomaan, että liian vähän tulee luettua tällaisia pätkiä, mutta ehkäpä tämän rohkaisema tartun useammin vastaavanlaisiin. Ja kun kirjoittaja osaa asiansa, niin tällaista tekstiä lukee mielellään :)

En kuunnellut (tai katsonut) Lordin biisiä ennen tämän lukemista, joten en osaa sanoa kuinka inspiroiva tuo kappale on ollut. Ja mitä tuohon RPF-asiaan tulee, niin itse en tuon kuvauksen perusteella tätä luokittelisi RPF-kategoriaan. Eri asia olisi ollut, jos olisit maininnut hahmon nimeltä ja kuvannut häntä vielä tarkemmin. Joten minusta tämä on originaali :) Ikäraja on myös mielestäni kohdallaan, sillä onhan tässä hieman ahdistava fiilis paikka paikoin, joten siinä mielessä 'sallittu' olisi voinut olla liian malata.

Jos sitten sanoisin muutaman sanan itse tekstistä. Pidin tämän tunnelmasta, ja olit mielestäni osannut pitää sen alusta loppuun. Itselleni jäi jännä tunne tuosta lopusta, jäin miettimään että näkikö Elisa loputa unta vai olikohan kaikki sittenkin totta. Tuo, että hän lopussa tunsi jonkun koskettavan itseään oli hieman aavemeista, etenkin kun hän sitten oli kuitenkin yksin. Joten onnistunut lopetus, ja jäin jopa kaipaamaan lisää. Olisi mukavaa kuulla, että oliko kaikki vain unta vai mihin mystiseen kellariin Elisa oli eksynyt.

Se, miten olit kuvaillut kellaria ja Elisan ahdinkoa, oli onnistunut hyvin. Pystyin näkemään minkälaisessa paikassa Elisa oli kahlittuna, sekä aistimaan hänen fiiliksensä. Jäin miettimään noiden raakojen lihapalojen funktiota. Oliko niin, että häkissä oli ollut joku eläin tms vai miksi ne lihat olivat siellä? Vai olivatko ne sittenkin ihmisen lihanpaloja? Tämä jäi minulle vähän epäselväksi ja mietin, että olisi kiva tietää enemmän näistä mystisistä lihoista.

Tekstistä ei käynyt esille minkä ikäinen Elisa on. Sillä ei ehkä ole sinällään suurtakaan merkitystä, mutta omassa päässäni ajattelin hänet yläkouluikäiseksi tytöksi. Luin tämän kuitenkin uudelleen, ja mietin että jos Elisa olisikin vähän vanhemipi, sanoataan vaikka reilusti yli kaksikymppinen, niin tästä olisi voinut saada aikaan myös sellaisen BDSM-sävytteisen tarinan. En tiedä mitä olit itse ajatellut kun kirjoitit tätä, ja toki tulkintoja voi tehdä myös oman fiiliksen mukaan. Mutta ehkä tuon mielikuvan saivat aikaan Elisan nahkashortsit sekä ruoska. En toki tarkoita, että seksiä tai sen sävyjä pitäisi olla kaikissa mahdollisissa teksteissä, vaan tämä toimii kyllä ilman sitäkin vihjausta. Lisäksi lukija lukee sitä mitä haluaa lukea, eli näin ollen voi miettiä miksi minulle tulee tällaisia asioita mieleen? Ja mitä se kertoo minusta, että näen tällaisia asioita tuolla tekstissä ;)

Yhden kirjoitusvirheen bongasin: paiskaa arkun kanne_ kiinni.

Kaikkineen tykkäsin tästä. Vaikka tämä ei ollut kovin pitkä, niin silti tämä oli sopivan mittainen. Tämä toimii vallan mainiosti tällaisena mysteeridraamana eikä kaipaa mielestäni jatkoa. Näin lukijalle jää tulinnan mahdollisuus siitä, mitä tässä oikeastaan tapahtui. Itse olen kuitenkin sen tyyppinen lukija, että haluaisin aina saada tietää lisää ja lisää, se ei kuitenkaan sano, että se olisi välttämättä järkevää. Joten pidä tämä näin :)

Kiittäen,
Vendela
I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Felia

  • ***
  • Viestejä: 747
  • they don't understand who you are
Vendela: Mahtavaa, että nappasit tämän tekstin kommenttikampanjasta. :D Itsekään en kovin usein lue tai kirjoita parituksettomia tekstejä, joten tämä tosiaan oli siihen kivaa vaihtelua ja tätä oli hauska kirjoittaa. Pitäisi ehkä useammin kirjoitella tämän tyyppisiä tekstejä. :D Hyvä kuulla, että ikäraja on mielestäsi kohdillaan tässä - se on joskus niin hankala päättää, kumpaan sitä kallistuu. Oi, ihanaa kuulla, että olen onnistunut pitämään tekstin tunnelman alusta loppuun, ja että onnistuin jättämään asioita sopivasti kertomatta / tulkinnanvaraisiksi. Lihapalat jäävät ainakin toistaiseksi mystisiksi, mutta jokainen voi tulkita niiden tarkoituksen, kuten parhaaksi näkee. ;) Lisäksi sekään ei selvinnyt, oliko tapahtumat lopulta totta vai sittenkin vain unta. Alun perin mulla oli tälle tekstille suunniteltuna toinen nimi, joka olisi kyseisen asian paljastanut, mutta sitten ajattelin, että en haluakaan laittaa paljastavaa nimeä. Nimen vaihdoksen myötä teksti myös eli omaa elämäänsä, ja lisäsi mysteerisyyttä. :D Itse ajattelin Elisan olevan ainakin yli parikymppinen, sillä mulla itse asiassa kanssa kävi mielessä noi BDSM-vibat kirjoittamisen lomassa, että en yhtään ihmettele, jos tulkinnat on sinnekin raiteille lähteneet. ;) Ja mahtavaa, että pituuskin on ollut sopiva. Monesti oon niin epävarma, että mun tekstit on ihan liian lyhyitä ja tönkköjä. ;D Voi että, kommenttisi lämmitti kyllä ihanasti mieltä. :D Tuhannet kiitokset! ♥


Ava & banneri by Felia

Felian tarinakellari

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 3 144
  • Hyvän tuulen kotisatama
Huomasin tämän sattumalta ja ajattelin että kommentoinpa samalla kerran luinkin. :) Minulle tuli tästä mieleen jonkinlainen kidnappaus, olen lukenut joitakin kirjoja, joissa on ollut sellainen asetelma. Onneksi tämä taisikin kääntyä uneksi, vaikka pelottavan todentuntuinen olikin. Eiköhän kaikensortin ketjuista ja ruoskista olisi jälkensä jäänyt.

Hyytävä tunnelma säilyi hyvin koko ficin ajan, ja samoin mysteerin tuntu. Se onnistui siis oikein hyvin! Nuo lihakimpaleet ja häkki herättelivät minunkin mielikuvitusta, mutta hyvä vain, ettei niitä sen kummemmin avattu. Minua kammottavat ne Lordin naamiot joten en tiedä liian tarkkaan, miltä se mörkö näyttää, ja parempikin niin. ;) Originaalina tämä minustakin toimii.

Minä koin Elisan nuorena tyttönä, sanotaan että 16-20 -vuotiaana. Ehkä se on vain se stereotypia vangiksi napatusta teinistä? Nuo nahkahousut olivat sellainen yksityiskohta, mikä sai ajattelemaan että joko tyttö oli puettu vangitsijaa miellyttävämpään asuun tai jotain, koska farkkushortsit tms olisivat olleet osuvamman tuntuiset tilanteen huomioonottaen. Minkä verran kukaan ylipäätään pukeutuu arjessa nahkashortseihin, en voi uskoa että ne olisivat kovin miellyttävät yllä? Mustat nahkahousut tuovat heti vähän sellaisen eri fiiliksen, mistä tuossa edellä jo onkin puhuttu.

Minustakin teksti oli tällaiseksi sopivan pituinen. Ihan hyvää vaihtelua luettavaksi. :)
I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Felia

  • ***
  • Viestejä: 747
  • they don't understand who you are
Fiorella: Kiva, että päädyit lukemaan ja kommentoimaan tätä. :) Tässä on tosiaan paljon asioita jätetty tulkinnan varaan, ja musta on hauska lukea, miten kukakin tapahtumat tulkitsee. En siis yhtään ihmettele, jos tästä on tuo kidnappaus sulle mieleen tullut. :D Ihanaa kuulla, että tunnelma ja mysteerin tuntu on säilynyt koko tekstin ajan. Haha, onhan ne naamiot kieltämättä vähän kammottavat, mutta niin hullulta kuin se voi kuulostaakin, pidän niistä. :D Nuo nahkashortsit tuli osittain siitä inspiraationa toimineesta musavideosta, ja osittain siitä, kun näin joskus tässä kesän aikana kaupungilla naisen, jolla oli nahkashortsit - tai ainakin se kangas kovasti muistutti nahkaa, en sitten tiedä, oliko oikeasti vai ei. Uskoisin, että sellaiset eivät varmasti ole kovin miellyttävät yllä, mutta jokainen tyylillään. :) Kiva kuulla, että pituus oli sopiva. Suuren suuret kiitokset ihanasta kommentistasi. ♥


Ava & banneri by Felia

Felian tarinakellari