Kirjoittaja Aihe: Voltron: Violetti | S, kaihoisa Klance  (Luettu 1550 kertaa)

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 185
Voltron: Violetti | S, kaihoisa Klance
« : 05.08.2018 20:32:39 »
Nimi: Violetti
Kirjoittaja: Ronen
Fandom: Voltron: Legendary Defender
Ikäraja: S
Hahmot: Lance/Keith
Vastuuvapaus: en tienaa, en omista
Haasteet: Yhtyeen tuotanto II kappaleella Tummenevan taivaan alla (sanat), One True Something 20 #2 (aihe: teknologia), Ficlet300 sanalla 162. Violetti

A/N: Halusin edistää Yhtyeen tuotantoa, ja tämän kappaleen sanat veivät mut siihen aikaan, kun Keith lähti Marmoran terän mukaan. Josko kumppanisielu Lance jäisikin sitten kaipaamaan?




Lance muuttaa hologrammihuoneen maisemaksi Qoanideen kuupölykanjonit. Katto muuttuu silmänkantamattomiin ulottuvaksi violetiksi gradienttikankaaksi, joka on täynnä himmeinä kimaltavia strasseja. Lance istuu kanjonin reunalle, katsoo alaspäin illuusioon ja tuntee käden ja kuupölyn sipaisevan hänen kättään.

”Keith?”

Lancen vieressä istuu läpikuultava pörheätukkainen hahmo, jonka yleensä vakaville kasvoille kohoaa hento hymy. Lance ei saa hymyiltyä takaisin, vaikka haluaisikin.

”Mulla on ikävä sinua, Lance.”
”Niin mullakin sua. Vaikket ookaan siinä.”

Keithin hologrammi kallistaa päätään kysyvästi ja kurottaa sitten koskettamaan Lancen olkapäätä. Se tuntuu niin käsittämättömän, sydäntäsärkevän aidolta. Mutta vaikka kuupöly puhaltaa Lancen niskaan ja hologrammi-Keithin käsi on siinä hieromassa hänen olkapäätään, Keith ei ole oikeasti enää Leijonalinnassa ja kaikki Lancen ympärillä on pelkkää silmänlumetta. Hänen mielikuvituksensa tuotetta.

”Miten niin? Mä olen aina tässä sinulle. Aina.”
”Sä olet Marmoran terän mukana. Sä et ole tässä aina, senkin törppö.”

Keith nojaa päänsä Lancen olkapäätä vasten ja hivuttaa oikean kätensä hänen vyötärölleen. Lance vaihtaa asentoaan ja Keithin hologrammi värähtää, vain hetken, mutta värähtää kuitenkin.

”Sä et ole aito.”
”Mutta sinun tunteesi ovat, Lance.”

Lance nyyhkäisee ja nyökkää. Keithin hologrammi karkaa hänen vierestä ja lennähtää kanjonin yläpuolelle hänen eteensä. Lancen silmät suurenevat hämmästyksestä, kun hologrammi pyörähtelee tanssien ja jättää jälkeensä violettina hehkuvan vanan. Tanssin jatkuessa Keith itsekin alkaa hehkua violettina ja muuttua valoksi.

”Ei! Keith! Älä mee… älä jätä mua yksin.”

Keith näkyy valon keskeltä enää kaulasta ylöspäin. Hän ojentaa valokätensä kohti Lancea ja nostaa tämän leukaa ylöspäin.

”Älä pelkää, Lance. Mä pysyn sinun luonasi. Ja jos sinulle tulee hätä, mä olen heti paikalla.”

Keithin hologrammi vetäytyy taaksepäin, kerää lopunkin valon taivaan tähdistä itseensä ja räjähtää sitten keskellä Lancen näkökenttää. Lancen silmistä valuu kyyneliä – hän ei tiedä eikä myönnä, johtuuko se kirkkaudesta vai ikävästä – ja kun viimeinenkin kipinä Keithistä on kadonnut, jäljelle jää vain Lance.

Kuupölyä varisee kanjonin reunalta Lancen vierestä alas, ja hän huokaisee jättäen hologrammihuoneeseen täyden hiljaisuuden.
« Viimeksi muokattu: 05.08.2018 20:34:47 kirjoittanut Ronen »

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 605
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Vs: Voltron: Violetti | S, kaihoisa Klance
« Vastaus #1 : 17.08.2018 09:34:14 »
Heipsis!

Fandom ei ole mulle ollenkaan tuttu, mutta en antanut sen häiritä, ja onhan sitä nyt piristävää lukea silloin tällöin tuntemattoman fandomin tekstejä. :D Tämä oli oikein ihana, kaihoisa pätkä. Tykästyin siihen, miten olit kuvaillut tapahtumat - lyhyesti, mutta värikkäästi. Vaikka hahmot ym. eivät tuttuja olleetkaan, niin tästä pystyi luomaan hyvin jonkinlaisen kuvan heistä ja ympäristöstä. :D

Lisäksi tuo Keithin ja Lancen välinen dialogi oli jotenkin tosi... koskettava. Eritoten seuraava kohta osui ja upposi syvälle:
Lainaus
”Sä et ole aito.”
”Mutta sinun tunteesi ovat, Lance.”
Tässä jotenkin korostui hyvin se, että kaksikko ei ole samassa tilassa (eli että toinen on vain hologrammi). Jotenkin tuolta taustalta voi myös erottaa sen, että Lance haluaisi heidän olevan siinä samassa tilassa, aitoina. Keith puolestaan tekee sen, mitä kyseisessä tilanteessa vaan voi eli yrittää lohduttaa. Tavallaan se kehottaa Lancea luottamaan tunteisiinsa, pitämään niistä kiinni ja hakemaan niistä siitä lohtua, koska ne jos mitkä ovat aitoja. Tai en tiiä, kunhan tässä vaan pohdiskelen... :D

Tää oli kyllä niin ihana. Tunnetta oli näinkin lyhyessä tekstissä tosi kivasti, ja rakastuin kyllä tohon tapaan, jolla olit kuvaillu kaiken. :D Voi että... Tämä kaihon määrä tässä oli kyllä sydäntä puristava, mutta silti tässä kuitenkin oli se ns. toivon pilkahdus. Kerrassaan ihana teksti. :D Tykkäsin hirmusen paljon. ♥

Suuret kiitokset tästä pätkästä ♥
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Vs: Voltron: Violetti | S, kaihoisa Klance
« Vastaus #2 : 22.11.2018 13:12:46 »
Mä olin jo valmiina olemaan sinulle kiukkuinen, kun aluksi luulin, että Keith on kuollut ja osa sen muistista siirretty hologrammilaitteeseen u__u Selvisit tällä kertaa, senkin sydäntensärkijä! (Ja ei, en mitenkään osaa lukea alkutietoja ennen itse tarinan lukemista ja säästää itseäni monilta sydänsuruilta.)

Lance on jotenkin niin kamalan raukka. Minä vähän epäilen, onko Lance edes kertonut Keithille tunteistaan aikaisemmin ja nyt hän sitten märehtii ikävässään yksin hologrammin kanssa. Voi Lancea. Tällaiset pienet hetket eivät tee minulle kyllä hyvää, kun jään kaipailemaan sitä suloista klance-fluffia, kun Keith palaa ja saa tietää Lancen ikävästä ;–; Jos pyydän nätisti, sillain tosi nätisti, niin ehkä kirjoittaisit minulle sellaista?

Nyt Felian kommentin luettuani rupesin pohtimaan, onko kyseessä sittenkin hologrammipuhelu. Mutta pysyn ehkä kuitenkin alkuperäisessä tulkinnassani! Sopii minun langst-mielenmaailmaani paremmin, että kyse on tosiaan keinotekoisesta Keithistä, eikä oikeasti käytävästä keskustelusta.

Kiitos tästä lukupalasta!

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"