Nimi: Vampyyrin siivet
Kirjoittaja: Mythofan1
Fandom: Batman
Ikäraja: K-11
Paritus: Robin/OC
Genre: toimintaseikkailu
Yhteenveto: Vampire-girl on saapunut kaupunkiin.
Disclaimer: En omista Batmania. Vain omat hahmoni. Kunhan vain annan mielikuvituksen lentää.
Varoitukset: Miran äidin kuolema ja lähellä käyvä itsari
Vampyyrin siivet
Gothamin koetteli luultavasti vuoden kovin syysmyrsky. Arkhamin sisällä vangit eivät paljoa piitanneet myräkästä. Arkhamin seinät kyllä kestäisivät vaikka hurrikaanin. Pari vartijaa kulki käytävällä ja tarkisti jokaisen sellin. Linnunpelätti luki Arkhamin kirjastosta lainaamaansa dekkaria. Ironista kyllä kirjan nimi oli Kaidan tien kulkijat. Arvuuttaja pelasi kännykällä Trivial pursuitia konetta vastaan. Pingviini katseli telkkarista luontodokumenttia Galapagos-saarten sinijalkasuulista. Savinaama istui peilin ääressä ja muunsi aikansa kuluksi kasvonsa toisenlaisiksi aina Zooe Simonista Night bändi Jonah Serachiin. Jokerin sellissä ei näkynyt liikettä. Sen sijaan pleksiin oli kirjoitettu tussilla sana: Adios. Vartija nappasi järkyttyneenä radiopuhelimensa ja otti yhteyttä kaveriinsa, joka partioi naisten puolella.
- Jokeri on paennut! hän huudahti.
- Älä ihmeessä. Myös Harley Quinn on poissa, kaveri ilmoitti.
Kun Arkhamissa alkoivat hälytyspillit soida, kaksi konnaa konttasi viemäriputkessa kohti vapautta.
- Tiesinhän minä. Viemäripako ei koskaan petä, Jokeri virnisti omahyväisesti.
Hänen perässään konttaavaa Harley ei sanonut mitään, mutta nyökkäili sitäkin innokkaammin. Hetken päästä he saapuivat viemäriaukolle. Jokeri irrotti ritilän ja he loikkasivat alas putkesta. Vähän matkan päässä odotti parin vuoden takainen Chevrolet ja kaksi isokokoista miehenkörilästä, jotka luultavasti käyttivät enemmän raakaa voimaa kuin aivojaan.
- Ette sitten Dodgea löytäneet? Jokeri kysyi ja painui Harleyn kanssa takapenkille.
Kumpikaan gorilloista ei viitsinyt vastata Jokerin retoriseen kysymykseen. Toinen käynnisti auton ja painoi lusikan pohjaan. Auto ampaisi liikkeelle. Arkhamin hälytyssireenit sotkeutuivat auton moottorin ja Jokerin mielipuolisen naurun yhteiseen meteliin.
Pari tuntia myöhemmin Gotham cityn poliisivoimat ja Batman ja Robin olivat saapuneet Arkhamiin.
- Jokeri pakeni pari tuntia sitten mitä luultavimmin viemärin kautta, poliisipäällikkö Gordon sanoi.
- Onko muita johtolankoja? Batman kysyi.
- Ei jos ei lasketa sitä, että se sen likkakaveri karkas sen kanssa, Bullock murahti.
- Mikä saattaa merkitä, että niillä kahdella saattaa olla jotain suunnitella, kuului nuoren naisen ääni.
Kaikki neljä kääntyivät ääneen suuntaan ja näkivät nuoren tytön, jolla oli punaiset hiukset. Tyttö oli pukeutunut bootseihin, farkkuihin, riikinkukkokuvalliseen siniseen paitaan ja valkoiseen lääkärintakkiin. Tyttö erosi muista Arkhamin lääkäreistä jo pelkällä pukeutumisellaan.
- Aivan. Saanen esitellä. Tässä on etsivä Bullockin tytär Miranda. Hän opiskelee profiloijaksi ja harjoittelee Arkhamissa, Gordon sanoi.
Mira kätteli hymyillen Batmanin ja Robinin. Robinista Miran silmissä oli jotain hypnoottista. Ne olivat syvän siniset.
- Hauska tutustua neiti Bullock, Robin sanoi.
- Sano vain Mira. Olen aina tuntenut jonkinlaista vetoa erikoisiin tyyppeihin, vaikka kaivaisin siltä yhdeltä mielelläni aivot nenän kautta ulos, Mira sanoi sihisten lopun niin hiljaa, että vain Robin kuuli sen.
Sitten Mira vilkaisi rannekelloaan.
- Sori, mun pitää mennä, hän sanoi.
Bullock lähti Miran perään sanoen antavansa tyttärelleen kyydin kotiin. Gordon, Batman ja Robin katselivat heidän lähtöään.
- Tyttöparka. Ei luultavasti ole vieläkään päässyt yli äitinsä kuolemasta, Gordon huokaisi.
- Se Jokerin aiheuttama ostarisurma? Batman kysyi.
Gordon nyökkäsi.
- Kyllä. Miran äiti oli yksi uhreista, hän sanoi.
Batman näytti miettiväiseltä.
Myöhemmin Voimakaksikko kamppaili eräällä varastoalueella konnia vastaan. Näiden aikomus oli varastaa museoon matkalla ollut isopussikaniinipatsas joka oli osa Australian aboriginaalinäyttelyä. Onnistuttuaan hoitelemaan suurimman osan roistoista he huomasivat kahden konnan yrittävän pakoon. Roistot olivat saaneet jonkinlaisen etumatkan Voimakaksikosta ja sujahtivat eräälle kujalle.
- Toivotaan, et ne ei hoksaa meitä, toinen sanoi.
Ennen kuin kaveri ehti vastata, katolta loikkasi alas tyttö suoraan roistojen taakse. Roistot tuijottivat tyttöä kuin kysyen kuka tai mikä tämä oli. Samassa tyttö hyökkäsi kohti roistoja. Hetken päästä kumpikin lojui maassa. Tyttö tarttui toista rinnuksista ja sanoi hiljaisella uhkaavalla äänellä:
- Missä on Jokeri?
- En mä tiedä. Kukaan ei o nähny sitä sen jälkeen, kun se pakeni, roisto sanoi.
Tyttö ei sanonut mitään, mutta iski roiston tajuttomaksi. Sitten hän kaivoi vyöstään huulipunan ja teki sillä kaksi pistettä kummainkin kaulalle. Kun Batman ja Robin ehtivät paikalle, tyttö oli ehtinyt häipyä. Voimakaksikko tutki tajuttomiksi iskettyjä miehiä.
- Merkit kavereiden kaulassa muistuttavat vähän vampyyrin puremaa, Robin sanoi.
Batman nyökkäsi entistä mietteliäämmän näköisenä. Seuraavien parin viikon aikana juttu uudesta oikeudenpuolustajasta alkoi kiertää niin alamaailmassa kuin muutenkin kaupungilla. Kukaan ei ollut onnistunut näkemään sankaria kunnolla ja ne jotka olivat, löytyivät lähinnä poliisin putkaosastolta kaksi huulipunapistettä kaulassaan. Lehdistö oli antanut sankarille nimen: Vampiregirl.
Batman ja Robin tutkivat lepakkoluolassa erikoisia tapauksia.
- Kaikki hyökkäysten kohteiksi joutuneet tyypit ovat olleet Jokerin vanhoja jengiläisiä ja kaikkien kaulasta löytyy vampyyrin puremaa muistuttava kuvio, Batman sanoi.
Robin nyökkäsi ja vilkaisi sitten rannekelloaan.
- Sori Bruce, mut mun pitää mennä, Robin sanoi ja riisui naamionsa.
Naamion alta paljastui orvoksi jäänyt akrobaatti Dick Grayson. Batman oli oikealta henkilöllisyydeltään miljonääri Bruce Wayne.
- Treffit vai? Bruce kysyi.
- Joo. Miran kanssa, Dick vastasi.
- Bullockin tytär? Bruce tarkensi.
Dick nyökkäsi ja lähti luolasta, Bruce näytti mietteliäältä.
- Vaivaako jokin mieltänne sir? hovimestari Alfred kysyi.
- Minusta tuntuu, että Mira Bullockissa on jotain tavallaan hämärää. En vain saa mieleeni mitä. Sen uskon, että se liittyy tavalla tai toisella Jokeriin, Bruce sanoi ja kääntyi tietokoneen puoleen.
Hän kaivoi tietokoneen tiedoista neljän vuoden takaisen ostarisurman valvontakameravideot. Bruce kelasi videon oikeaan kohtaan, pysäytti videon ja suurensi kuvaa. Kuvassa 14-vuotias tyttö piteli kuolleen äitinsä päätä sylissään ja tuijotti hullun lailla nauravaa Jokeria kyyneleisin silmin. Tytön ilme oli kylläkin kaikkea muuta kuin surullinen, järkyttynyt, peloissaan tai shokissa. Tyttö näytti pikemmin siltä kuin haluaisi loikata pystyyn, repiä konekiväärin mielipuolen käsistä ja iskeä sen tuella Jokerilta vähintään hampaat kurkkuun. Silloin Bruce tajusi koko jutun. Mira Bullock oli Vampiregirl. Hän halusi kostaa Jokerille äitinsä kuoleman. Brucen ajatukset keskeytti puhelimen pirinä. Soittaja oli poliisipäällikkö Gordon.
- Viimeisten tietojen mukaan Jokeri on nähty museon alueella. Ja jos tietoihin on uskomista, niin sen hullun kohteena on mendesinantiloopin sarvet, Gordon sanoi.
- Selvä, olen jo matkalla, Bruce sanoi ja veti naamion kasvoilleen.
Samaan aikaan Dick ja Mira olivat syömässä pizzeriassa. Mira oli hieman hiljainen. He olivat käyneet viemässä Miran äidin kuolinpaikalle ruusun.
- Tota. Mä tiedän miltä susta tuntuu. No tavallaan. Menetin vanhempani, kun olin 15, Dick sanoi ja laski kätensä Miran kädelle.
Mira hymyili Dickille hieman surumielisesti. Sitten hän puisteli hiukan päätään.
- Anteeksi. Aina, kun käyn vanhalla ostarilla mieleeni nousevat pakostakin se mielipuolinen nauru ja konekiväärin jylinä, Mira sanoi hiukan nolostuneena.
Dick hymyili ymmärtäväisesti. Olihan hän itsekin nähnyt vanhempiensa putoavan sabotoidulta trapetsilta kuolemaansa. Samassa kaiuttimista alkoi soida The pussycatdollsien biisi Buttons. Dick katsoi Miraa.
- Haluaisitko tanssia? hän kysyi.
Mira nyökkäsi hymyillen ja antoi Dickin viedä itsensä tanssilattialle. Dickin oli pakko myöntää, että Miran silmissä oli todellakin jotain hypnoottista. Ja itämaiselta kuulostava musiikki vain lisäsi tunnetta. Miran tanssi muistutti melkein kobran saaliin lumoamista. Jotenkin tanssi tuntui vetävän häntä puoleensa kuin hehkulamppu koiperhosta. Dick huomasi vetävänsä Miran lähelleen. Mira kietoi kätensä Dickin harteille. Dick tiesi mitä oli tekemässä. Hän painoi huulensa Miran huulille ja suuteli tätä. Suudelmassa oli jotain erilaista. Se ei ollut kuten Myrkkymuratin hypnoottinen myrkkysuudelma. Se oli pikemminkin kuin vampyyrin lumoava suudelma. Dick heräsi horteestaan vasta, kun kuuli kännykkänsä soittavan The Crashin Phoedea. Dick veti kännykkänsä esiin ja katsoi kuka soitti. Soittaja oli Batman.
- Sori, pitää vastata, Dick sanoi.
Mira nyökkäsi ymmärtäväisesti. Kun Dick siirtyi hiukan kauemmas puhumaan, Mira vilkaisi ikkunasta ja huomasi taivaalla näkyvän Bat signaalin. Hän katsoi vielä kerran puhelimessa puhuvaa söpöä deittiään ja katosi sitten High school musicalin Get'cha head in the gamen tahdissa tanssivan väkijoukon sekaan huokaisten haaveilevasti.
- Osasit sitten valita osuvan ajankohdan soitolles, Dick sanoi kuulostaen hieman närkästyneeltä.
- Älä nyt jaksa. Jokeri on nähty museolla ja olen aika varma, että saatat nähdä deittisikin siellä, Batman sanoi.
- Mitä tarkoitat? Dick kysyi hämmästyneenä.
- Mira on Vampiregirl, Batman sanoi.
Dick katsoi Miraa, mutta huomasi, että tyttö oli kadonnut.
- Mira on poissa, Dick sanoi.
- Niin arvelinkin. Vaihda kamppeet miestenhuoneessa ja tule sitten takana olevalle kujalle. Koukkaan autolla sitä kautta, Batman sanoi.
- Selvä, Dick sanoi ja sulki puhelimen.
Myöhemmin Voimakaksikko oli saapunut museolle. Päästyään sisälle he hajaantuivat. Robin käveli käytävällä taskulampun kanssa. Hän ei ollut osannut arvata, että Mira oli Vampiregirl. Toisaalta, tarkemmin ajatellen se hiljainen sihahdus Jokerin hoitelusta oli kyllä jollakin tapaa erikoinen. Samassa hän huomasi liikettä seuraavassa salissa. Päästyään lähemmäs hän näki Jokerin ja Harley Quinnin yrittävän irrottaa mendesinantiloopin sarvia alustastaan.
- Miks me oikeestaan halutaan nää sarvet, kultsi? Harley kysyi.
- Kuulepas nyt, murunen. Kuinka monta kertaa se pitää sanoa, että näihin sarviin mitä uskottavimmin on kätketty Faarao Ramsesin jalokivet. Miksi muuten egyptiläiset olisivat mendesinantilooppeja metsästäneet, Jokeri sanoi ja yritti kammeta tiirikkaa sarven ja alustan väliin.
- Siksi ne siis haluaa ne sarvet. Ramsesin jalokivien takia, Robin ajatteli ja otti radiopuhelimen vyöstään.
- Batman. Löysin Jokerin ja Harleyn. He ovat mmm..., Robin ei päässyt pitemmälle, kun suuri käsi painui hänen suulleen.
- Robin on pulassa, Batman ajatteli ja säntäsi kohti muinaista Egyptiä käsittelevää hallia.
- Hei pomo. Me löydettiin tää poju tarkkailemasta tuolt mangustijumalan patsaan takaa, toinen Jokerin isokokoisista gorilloista sanoi.
Kumpikin piteli Robinia käsivarsista.
- Pahus. Olisi pitäny muistaa tarksitaa selusta, Robin ajatteli.
Jokeri käveli Robinin eteen ja virnisti ilkeästi.
- Harley hei. Unohdetaan ne faaraon jalokivet. Saimme juuri houkutuslinnun, Jokeri naurahti.
Robin katsoi Jokeria vihaisesti.
- Et selviä tästä Jokeri, hän sanoi.
- Juuri niin, kuului salia kiertävältä parvelta.
Roistot käänsivät katseensa ylös ja näkivät parvella seisovan tytön. Kumpikin korsto alkoivat täristä.
- Se on Vampiregirl! molemmat huudahtivat.
- Milloin te tollot rupesitte lehtiä lukemaan? Jokeri kysyi.
Vampiregirl loikkasi alas parvelta ja hyökkäsi Jokerin kimppuun. Robin huomasi tilaisuutensa ja iski korstoja vatsaan kyynärpäillään. Korstot päästivät irti ja Robin iski lentopotkun päin Harleya, joka yritti hyökätä Vampiregirlin kimppuun. Samalla hetkellä Batman ilmestyi paikalle. Jokeri huomasi hänet.
- Te kaksi. Hoidelkaa tuo lepakko! Jokeri ärähti ja yritti saada Vampiregirlin kimpustaan.
Korstot lähtivät kohti Batmania, mutta eivät ehtineet tehdä juuri mitään, kun Batman oli iskenyt kummankin kanveesiin. Harley lensi päin hyllykköä, jossa oli savipurnukoita. Hän vilkaisi niitä.
- Kuivattua jättiläismetsäkarjun lantaa, hirven sarvi jauhetta, nenäapinan hampaita, Harley mutisi, nappasi yhden purkeista ja paiskasi sen lattialle.
Suuri ja sakea pölypilvi täytti koko salin. Jokeri tönäisi Vampiregirlin kimpustaan, onnistui jotenkin löytämään Robinin ja iski tämän tajuttomaksi.
- Harley! Gorillat! Häivytään! Jokeri huusi heitettyään Robinin olalleen.
Vampiregirl lähti heidän peräänsä kattoikkunan kautta. Hän loikkasi Jokerin kimppuun. Vampiregirl painoi Jokerin pään roikkumaan katon reunan yli ja aikoi juuri työntää tämän alas, kun Batman ilmestyi paikalle.
- Älä tee sitä! hän huusi.
Vampiregirl käänsi hämmästyneen katseensa Batmaniin ja Jokeri huomasi tilaisuutensa tulleen. Hän iski potkun Vampiregirlin leukaan, mikä lennätti tytön jonkin matkan päähän.
- Kiitti pelastuksesta Batsy, Jokeri huikkasi ja loikkasi katolta.
Vampiregirl säntäsi katon reunalle vain nähdäkseen pakoauton kaartavan pois kujalta. Hänen aurinkolasinsa olivat lentäneet Jokerin potkun voimasta pois hänen päästään. Batman nosti ne ylös.
- Miksi teet tämän? hän kysyi.
Mira kääntyi ympäri raivostuneen näköisenä.
- Ai miksikö?! Tuo sekopää tappoi äitini! Hän vei minulta perheen! No, okei on mulla isä ja pikkusisko, mutta tärkein puuttuu! Tiedän ettei kosto ole oikea ratkaisu, mutta jotenkin sen hullun teoille on pantava piste! Mira ärähti.
Hän otti aurinkolasinsa ja kääntyi selin Batmaniin. Batman laski kätensä hänen olalleen.
- Mira, mitä kosto ratkaisee? hän kysyi.
Mira ei vastannut. Vilkaisi vain syrjäkarein Batmania ennekuin loikkasi seuraavalle katolle ja lähti juoksuun. Hän aikoi etsiä Jokerin käsiinsä. Paljon myöhemmin Gothamin poliisilaitoksella Batman sai Gordonilta hänelle osoitetun kirjekuoren.
- Tämä tuotiin tunti sitten, Gordon sanoi.
Batman avasi kuoren. Siinä oli valokuva ja kirje. Valokuvassa Robin istui sidottuna tuolissa. Kirjeessä luki:
”Terve vaan Batsy! Niin kuin olet varmaan jo kuvasta huomannut meillä on Robin vankinamme. Jos haluat pelastaa kaverisi, niin tule vanhalle lelutehtaalle. Sinulla ja sillä vampyyritypykällä on noin tunti aikaa. Kello käy. T: Jokeri”
Batman rutisti kirjeen nyrkissään. Ikkunan takana Vampiregirl oli kuunnellut tarkkaavaisesti.
- Siis lelutehtaalla, hän mutisi ja loikkasi alas.
Pari minuuttia myöhemmin Batman saapui Jokeri piilopaikalle. Vampiregirl oli jo odottamassa ja nojaili seinään.
- Näemmä löysit paikalle, Batman sanoi.
Vampiregirl nyökkäsi lyhyesti. Batman heitti koukun katolle. He alkoivat kiivetä seinää pitkin kohti kattoa.
- Yritä hallita kostonhimoasi, Batman sanoi.
- Hei kyllä säkin varmaan alkutaipaleella halusit hoidella sen hullun klovnin, Vampiregirl hymähti.
Samaan aikaan sisällä Jokeri tarkkaili rannekelloaan.
- Tunti on jo melkein kulunut eikä sitä lentävää rottaa ja verenimijää ole vieläkään näkynyt, hän sanoi virnistäen Robinille.
- Batman ei lankea niin helposti ansoihisi, Robin ärähti.
- Hoidellaanko me se, pomo? toinen korstoista kysyi.
- Siitä vaan, Jokeri hymähti.
Juuri silloin kattoikkunan läpi loikkasivat Batman ja Vampiregirl. Korsto syöksyivät heitä kohti, mutta löysivät itsensä pian lattialta. Kaksikko kääntyi Jokeriin ja Harleyyn päin. Jokeri veti Robinin suojakilvekseen ja painoi pistoolinsa tämän ohimolle.
- Liike vielä Batman ja poju on vainaa, Jokeri sanoi.
Harley lähti hyökkäykseen vasaransa kanssa. Kumpikin ehti kuitenkin väistää vasaran iskun. Vampiregirl hymyili huvittuneena ja iski hurjan kierrepotkun päin Harleya. Klovnityttö lensi komeassa kaaressa Jokerin jalkoihin. Jokeri virnisti hieman hätääntyneen näköisenä ja otti jalat alleen. Vampiregirl vilkaisi Batmania.
- Vapauta apuris. Mä nappaan ton klovnin, hän sanoi ja säntäsi Jokerin perään.
- Ei odota! Batman huusi hänen peräänsä, mutta Vampiregirl ei kuunnellut.
Jokeri juoksi kunnes huomasi seisovansa lähes läpi ruostuneella tehdassillalla. Hän aikoi kääntyä, mutta huomasi takanaan Vampiregirlin.
- Mitäs meinasit tehdä? Iskeä hampaat kaulaan vai? Jokeri kysyi.
- Sinä tapoit Morgana Bullockin, Vampiregirl sihisi.
Jokeri näytti hetken haeskelevan nimeä muistinsa sopukoista.
- Ai joo. Se nainen ostarilla neljä vuotta sitten. Sori, se vaan osu tulilinjalle. Mulla on liipaisinherkkä sormi, Jokeri sanoi virnistäen muka nolona.
Vampiregirl puristi kätensä nyrkkiin.
- Sinä tapoit hänet, hän ärähti.
Juuri silloin silta petti heidän jalkojensa alla. Vampiregirl onnistui saamaan kiinni kiinnitysputkesta. Jokeri taas sai otteen hänen jaloistaan. Vampiregirl päästi toisen kätensä irti putkesta.
- Odota... mitä sä aiot!? Ooksä hullu?! Älä irrota! Mehän... ei, ei. Ei! En halua kuolla! Äläää! Jokeri huusi tajuttuaan, mitä Vampiregirl aikoi tehdä.
Vampiregirl oli sulkenut silmänsä antaen muutaman kyyneleen vierähtää poskelleen.
- Älä tee sitä, kuului silloin tuttu ääni.
Vampiregirl avasi silmänsä ja katsoi ylös. Sillan murtuneen osan reunalla Robin ojensi hänelle kättään. Batman oli onnistunut vapauttamaan hänet. Vampiregirl katsoi Robinia epävarman näköisenä.
- Ojenna kätesi, Robin kehotti.
Vampiregirl oli kahden vaiheilla. Samassa hän huomasi, että hänen otteensa alkoi pettää. Vampiregirl yritti ojentaa kätensä juuri, kun hänen otteensa irtosi. Robin heittäytyi eteenpäin ja sai otteen Vampiregirlin ranteesta. Hän sai kiskottua Vampiregirlin ja Jokerin ylös. Jokeri jäi sillalle polvilleen ja suuteli ruosteista terästä ja mutisi samalla jotain sellaista, että ”ihana tukeva maan kamara”. Vampiregirl ei sanonut mitään mutta halasi Robinia. Robin oli kuulevinaan hänen nyyhkyttävän hiljaa. Hän halasi Vampiregirliä ja silitti hänen hiuksiaan. Jokeri nousi vaivihkaa ylös ja vilkuili nuoria.
- Tosi romanttista. Vampyyrilepakko ja punarinta. Tämä pelle lähti nyt, hän mutisi.
- Sinä et lähde mihinkään, Batman sanoi hänen edessään.
Myöhemmin kaikki seisoivat Morgana Bullockin haudalla. He olivat sitä ennen vieneet Jokerin ja Harleyn takaisin Arkhamiin.
- Mikä sai sinut lopulta ojentamaan kätesi? Batman kysyi.
- En oikeastaan tiedä. Ehkä äiti ei halunnut minun kuolevan sillä tavalla, Vampiregirl sanoi pää painuksissa.
- Ai niin, että roisto roikkuu jaloissasi ja kirkuu kuin tyttö, Robin kysyi virnistäen.
Vampiregirl hymyili huvittuneena Robinin kommentille. Sitten hän vakavoitui.
- Se ei lakkaa ikinä eihän? Syyllisyys, koston ajatukset. Minkä avulla te kaksi kamppailette raivoa vastaan? Vampiregirl kysyi Batmaniltä
Juuri silloin taivaalle lankesi bat signaali.
- Tuon, Batman sanoi katsoi taivaalle.
