Hetkittäin, S, raapale

[Grenade]

Nimi: Hetkittäin
Kirjoittaja: Grenade
Ikäraja: S
Varoitukset: -


Hetkittäin

Hetkittäin. Siinä maatessamme tähtitaivaan, kultaisen kirjailun alapuolella, tiedän maailman salaisuudet.

Kaikki ne ilmestyvät kuin kuiskattuna sanaketjuna. En voi niitä kertoa, voin vain hymyillä heikosti sinulle, kun leikit ruohonkorrellasi, pilliä siitä tehden.

Särisevä ääni jää väräjämään iltayöhön. Ruohonkorren melodia ei välttämättä ole mistään kotoisin, mistään, mistä me olemme, mutta täällä se on kuin kotonaan.

Ikuisuuden keskellä, noiden kauan sitten jo kuolleiden tähtien luona, meidän seurassamme. Kätesi kädessäni, lapaset pään alla, ruohossa märässä maatessamme.

Salaisuuksia, noita kertomattomia. Huokaisen, ja lämmin pilvi leijuu yläpuolellamme. Sinä huiskit sitä, ja
naurusi kiirii korvissani, hitaasti, vaivattomasti.

Aivan kuin mekin, hitaasti ja vaivattomasti. Kahdestaan, aivan pian, rakastumassa.

[Waulish]

Kaipailin Kommenttibingoa varten jotain S-ikärajoitettua luettavaa, ja minnekäs muualle olisinkaan päätynyt kuin lemppariosastolleni Sanan säilään. Päätin sitten tarttua tähän tekstiin kauniin, yksinkertaisen nimen vuoksi.

Oi miten tunnelmallinen teksti! Minulle välittyy tästä vahvasti sellainen hetkeen pysähtyminen ja siitä nauttiminen, epäolennaisesta irti päästäminen. Joskus sitä vain oikeasti on sellainen tunne, että kaikki universumin salaisuudetkin ovat selviä ja järkeenkäypiä. Tai vaikkei niiden saloja välttämättä ymmärtäisikään, ymmärtää ainakin sen ettei kaikkea tarvitse ymmärtää, ja se luo sellaisen rauhallisen ja tarkoituksenmukaisen olotilan.

Tästä tekstistä välittyy ihanasti myös tuo rakastuminen, väreily ilmassa ja kutina vatsanpohjassa. Tunnelma ei minusta oikeastaan ole hermostunut, vaan pikemminkin tässä tunnutaan olevan siinä pisteessä, että aletaan olla varmoja paitsi omista tunteista, myös toisen osapuolen tunteista, ja rakastumisen ensiaskeleista saadaan nauttia kaikessa rauhassa ja täysin siemauksin. Tulee sellainen fiilis, ettei mitään ehkä ole lausuttu vielä ääneen, että osapuolten välillä on silti salaisuuksia, mutta kumpikin tietää niistä yhden. Apuaaaa en tiedä mitä selitän, univaje ja puhelinkommentointi, anteeksi.

Tykkään noista elävistä ja kauniista kuvailuista, kuten kultaisesta kirjailusta, voi että miten ihana mielikuva! Rakastan tähtitaivasta, ja tuo kuvaus tekee sille kyllä oikeutta. Jotenkin jännää muuten, miten mielsin tämän ensin ihan kesäiseksi (ehkä loppukesän yöksi, kun on tarpeeksi pimeää tähtien tarkkailuun), mutta sitten tulivatkin nuo lapaset! Kenties tässä eletäänkin syksyä.

Kiitoksia tästä, pidin paljon!  -Walle

[Sokerisiipi]

Tässä oli tosi kaunis tunnelma. Viehkeä, ajaton, ikuinen. Tähtitaivas, ruohopilli ja maailman salaisuudet <3 Taianomaista yhdessä olemista, juuri niitä ratkaisevia hetkiä, jotka syventävät tunteita ja sitovat kaksi ihmistä yhteen. Hieno teksti, kauniita sanoja. Kiitos!

[Grenade]

Jestas, mulla on näköjään unohtunut vastata aikaisempaankin kommenttiin, tuun nyt korjaamaan virheeni!

Waulish, kiitos paljon kommentistasi! Hyvä kuulla, että kuvailu toimi! Tykkään mahdottomasti kaikista kielikuvista ja tässäkin muistan myhäilleeni tätä kirjoittaessa, kun keksin jotain uutta, haha. Oi että, siinä vaiheessa, kun kommentti on pidempi kuin itse teksti, ei voi muuta kuin vain hymyillä täällä hupsusti, kiitos vielä! ^^

Sokerisiipi, kiitos paljon kommentistasi! Hyvä kuulla, että raapalemitastakin ehti tunnelma välittyä. Joskus sataan sanaan on hankala saada tarpeeksi tunnetta mukaan. ^^

[Larjus]

Kauniin tunnelmallinen raapale. Tästä oikein huokuu rauha ja lempeys ja vähän myös sellainen rakastumisen alku. Siihen suuntaan oltiinkin varsinkin loppusanojen perusteella menossa 😊 Tykkäsin erityisen paljon tämän rakenteesta, siitä miten paljon välimerkkejä olit käyttänyt. Sillä tavoin raapale itsekin jakautui kuin pieniin osiin, hetkiin, joka tehostaa sisällön merkitystä. Tätä lukiessa en kyllä yhtään aatellut, että tämä on "vain" raapale, sillä tämä tuntui paljon pidemmältä! Ehkä se johtuu siitä, kun itse en meinaa millään saada mahdutetuksi sataan sanaan oikein mitään, mutta tässä on varsin tarpeeksi. Ihastuttava pieni teksti, sopi mainiosti iltapalaksi Kiitän!