Fanikulttuurista

[Eveliina L]

Mulla se liittyy nimeomaan yhteisöön. Täällä on ihmisiä, joita mä tunnen ja joiden kanssa olen muutenkin tekemisissä niin mä en halua kaikkea tänne ja varsinkaan en silloin, jos tiedän, että ne on just vastaan sitä, mitä mä teen eikä tykkää siitä. Ennen se oli päinvastoin, että halusi tunkea ihmisten nenälle sitä, mitä vastaan ne oli ja se oli yksi motiivi kirjoittaa, mutta nyt se on pikemminkin ahdistavaa erityisesti näin pienessä yhteisössä.

[Sisilja]

Tietenkään ei pidä julkaista mitään vastentahtoisesti! Mutta mua kiinnostaa, että puhutko nyt fandomeista vai parituksista vai tekstien aihepiireistä vai mistä, mitä vastaan sun tutut on. Kuulostaa kauhean ärhäkältä suhtautumiselta ottaen huomioon, että fiktiohan on tosiaan silkkaa fiktiota. Mä oon ainakin ajatellut, että kirjoitan mitä kirjoitan ja ne lukevat joita kiinnostaa niitä lukea, ja ne jotka eivät halua lukea, voivat jättää tekstin avaamatta taikka vielä avaamisen jälkeenkin painaa ruksia tai takaisin vievää nuolta ja jatkaa eteenpäin jonkin toisen tekstin pariin.

[Eveliina L]

Ihan noista kaikista ja se on vaan siksi, että olen traumatisoitunut siitä, että mun on epäilty joskus kirjoittavan ficcejä vain siksi, että ne ärsyttää muita ja se on pysyvä trauma, vaikka olen varmasti myös kirjoittanut ficcejä siitäkin syystä. Mutta se on pelko takaraivossa, koska se on masentava ajatus, kun hurja enemmistö ficeistäni on kuitenkin ihan sitä mistä itse tykkään eikä vastaisku/piruilua jollekin toiselle tai toisten mielipiteille. Oh, se voikin olla takana siinä, että mulla on traumoja täällä julkaisemista kohtaan. En ole koskaan edes ajatellut tuota niin pitkälle, että se voisi vaikuttaa vieläkin. 

[Sisilja]

Tekstin julkaisemisen jännittäminen on tosi ymmärrettävää ja inhimillistä, ja voi tehdä toki niin kuin kerroit tekeväsi, eli julkaista siellä missä se tuntuu hyvältä. Ei siinä mitään! Mut jos kuitenkin haluaisit julkaista myös Finissä, mutta pelko takaraivossa ei ole antaa myöten, niin aina voi panna kädet silmille ja sormien välistä kurkkien painaa lähetä. Ja huomata, ettei siihen vieläkään kuollut! Tai ainakaan en ole kuullut yhdestäkään joka olisi kuollut siksi että meni julkaisemaan tekstin vaikka etukäteen pelotti!

Eikä ole nyt yhtään tarkoitus tehdä pilkkaa. Niin kuin sanoin, tosi ymmärrettävää jännittää. Mutta jos yhteisö on se juttu, niin eikö olisi kiva julkaista tekstejä täällä yhteisössä eikä yksinään arkistoon?

// Lisään vielä, että ei kuulu yhtään mulle, minne kukakin haluaa tekstinsä postata tai olla postaamatta, vaan se on tietenkin jokaisen oma asia. Musta tuntui vain kurjalta kuulla, että Fini ei tunnu hyvältä paikalta julkaista. Sinänsä ymmärrän ettei ihan kaikkea välttämättä halua IRL-tuttaviensa silmille vaikkapa, mutta sitten toisaalta tahtoisin ajatella, että ollaan täällä Finissä kaikki samassa veneessä eli ymmärretään vaikka miten fanifiktio toimii. Voi myös olla, että oon erilainen nuori tyyppi siinä, ettei mua haittaa yhtään että ystäväni tietävät kovinkin tarkkaan, millaista K-18-tason tekstiä kirjoitan, ja käsitän etteivät kaikki koe samanlaista huolettomuutta kirjoitustensa suhteen kuin mä.

[Eveliina L]

Tekstin julkaisemisen jännittäminen on tosi ymmärrettävää ja inhimillistä, ja voi tehdä toki niin kuin kerroit tekeväsi, eli julkaista siellä missä se tuntuu hyvältä. Ei siinä mitään! Mut jos kuitenkin haluaisit julkaista myös Finissä, mutta pelko takaraivossa ei ole antaa myöten, niin aina voi panna kädet silmille ja sormien välistä kurkkien painaa lähetä. Ja huomata, ettei siihen vieläkään kuollut! Tai ainakaan en ole kuullut yhdestäkään joka olisi kuollut siksi että meni julkaisemaan tekstin vaikka etukäteen pelotti!

Eikä ole nyt yhtään tarkoitus tehdä pilkkaa. Niin kuin sanoin, tosi ymmärrettävää jännittää. Mutta jos yhteisö on se juttu, niin eikö olisi kiva julkaista tekstejä täällä yhteisössä eikä yksinään arkistoon?

//Yhteisö varmaan kuitenkin kaipaa myös lukijoita niin ehkä se oma julkaiseminen ei aina ole niin tärkeätä.

Tää neuvo naurattaa ihan älyttömästi, koska toi on varmaan se, millä teen useimmat asiat elämässäni, vieläkin.  Ensin voi harkita jotain juttua pitkäänkin, mutta loppujen lopuksi se harkinta ja päättämättömyys loppuu siihen, että silmät kiinni ja painetaan nappia ja katotaan, mitä sitten tapahtuu, kun eihän sitä muuten voi koskaan tietää.

Hymiötopicin nostaminen houkuttelee uudestaan alkamaan hymiöraiskaajaksi.