Fanikulttuurista

[Eveliina L]

Fanfictionin ideoiminen ja kirjoittaminen on aika iso emotionaalinen investointi. Jotta siihen lähtee, pitää olla paljon rakkautta kyseistä mediatuotetta kohtaan

Tämähän on ihan kiinni siitä, että mistä kirjoittaa ja mikä on oman kirjoittamisen motiivi. Jos mietin omia viimeaikaisia tai parin viime vuoden sisällä tuottamiani kirjoituksia niin en tiedä oliko alunperin kyseessä ollenkaan rakkaus tuotteisiin vai joku ihan muu eikä se kirjoittaminen aina vieläkään mikään suuri emotionaalinen investointi ole, vaikka emotionaalisesti näköjään sitä voi kiintyä ihan mihin hyvänsä, mitä nyt vain jostain syystä seuraa. Sanoisin, että se varmaan on yksilöllistä, että kuinka paljon investointia se vaatii ja varmaan riippuu myös siitä, mitä kirjoittaa. Jos kirjoittaa pitempiä tarinoita, se vaatii enemmän aikaa, vaivaa ja kypsyttelyä kuin jos enimmäkseen kirjoittelee pikkuisia oneshotteja yksittäisistä tapahtumista ja asioista.

[Violetu]

--hyvin moni viihde on minulle juuri kertakäyttötavaraa siinä mielessä, että ei kauhean monesta sarjasta, elokuvasta tai muusta ole tullut kunnolla fiilistä, että siinä olisi jotain erityistä, mikä saisi kaipaamaan itsensä osaksi juuri sitä faniyhteisöä.

No tää. En itsekään syöksy ficcaamaan tai edes lukemaan ficcejä jokaisesta katsomastani/lukemastani sarjasta. Alkuperäisteoksessa tai sen hahmoissa pitää olla sitä jotain, tai joku olennainen puute, jonka haluan korjata (tai lukea, miten joku toinen korjaa).
Useammin faniyhteisöt ajavat pois jonkun fandomin parista, kun meininki on niin toksista tai muuten ikävää 🙈

Mutta sitten kun sen loistosarjan/kirjan/leffan tms. löytää, niin kyllä sitä toivoisi, että olisi joku yhteisö, joka olisi samassa hypessä, tai että olisi edes joku yksi tyyppi jolle tai jonka kanssa huutaa just siitä fandomista.
Yksinkin voi tietysti nautiskella ja olla hypessä, mutta kyllä siitä joku olennainen osa puuttuu, ainakin minun mielestäni.

...Toisaalta on nähty, että oikein innokas hype ärsyttää porukkaa perin suomalaista sanoisinko.

Kun tutkiskelin parin menneen vuoden ficcailujani, niin kyllä ne fandomit on eniten edustettuina, joista on joko tullut uutta matskua tai joista olen ollut hypessä, yleensä vähintään jonkun toisen ihmisen kanssa.

Veikkaan, että itsellä lukeminen ja kirjoittaminen olisi tietyistä fandomeista runsaampaa, jos olisi sitä vertaishypeä (ja sitä kautta tukea) just siitä fandomista kirjoittamiseen. Lukemiseen yhteisö auttais silleen, että tulisi todennäköisesti silmille suosituksia sellaisista ficeistä, joita ei itse osaisi lähteä etsimään.

[Anni Katariina]

Luen tällä hetkellä Jane Austenin Emmaa, joka on julkaistu 200 vuotta sitten. En tiedä, onko Austenin tuotannosta jotain hypeä olemassa; jonkin verran olen tiktokissa juttua kyllä nähnyt.

Random välikommentti (osallistumatta itse aiheeseen) mutta Austen-fandom elää ja hengittää ympäri maailmaa lukupiirien, pyhiinvaellus matkoilla kirjojen kohteisiin ja Austenin kotimuseon muodossa. Eri leffa/sarja adaptioita on runsaasti ja tulee tasaisin väliajoin uusia. Ff.netistä ja ao3'sta löytyy runsaasti myös fikkejä, erityisesti ylpeys ja ennakkoluuloista (mikä on oma suosittu alafandominsa.) Ei mulla muuta. 😅

[Ygritte]

Minähän olen tullut verrattaen myöhään Finiin, mutta jo ennen sitä vietin aikaa erilaisissa faniyhteisöissä. Minähän olen hieman myöhäisherännyt myös Pottereiden maailmaan. Niiden hypen ollessa kovimmillaan minä fanitin vain Taru Sormusten Herrasta maailmaa

Mikä fanikulttuurissa on mielestäsi parasta / mikä tässä yhteisössä on mielestäsi parasta?
Parasta on ehdottomasti se, jos pääsee toisten samanmielisten kanssa hypettämään omaa lempifandomiaan! Monesti on niin paljon upeita ideoita ja ajatuksia jotka täytyy päästä jakamaan jonkun kanssa

Onko fani-uraasi tullut katkoksia? Kuinka pitkiä? Mikä sai sinut palaamaan?
Ehkä ei katkoksia, mutta olen vaihtanut toisinaan fandomista toiseen, ja näin ollen "kadonnut" joksikin aikaa (tai lopullisesti) tietystä fandomista. Kokonaan en ole kuitenkaan fanittamista ja fikkaamista lopettanut, vaan kiinnostuksen kohde on vain sitten vaihtunut toiseen.

Onko muita fanituksen kohteita, joissa olet aktiivinen?
Olen edelleen Spartacus-fandomissa, joka oli ensimmäinen faniyhteisö, jossa todella sukelsin syvälle fanittamisen ja fikkaamisen maailmaan Ja sitten vuonna 2022 elämäni koki kuuluisan mullistuksensa Top Gun: Maverick elokuvan muodossa. Ennen vuotta 2022 en oikein tykännyt Tom Cruisesta, enkä toimintaelokuvista, hävittäjistä, viiksistä, pilottitakeista tai rantalentopallosta, mutta niin vain tuo elokuva (ja fandom) mullistivat minun elämäni kokonaan. Pitkään sanoin, että fikkariaikani voi jakaa karkeasti ennen ja jälkeen Top Gun: Maverick elokuvan tuloa, niin mullistava vaikutus sillä elokuvalla oli sekä kirjoittamiseen, että fandomissa seikkailemiseen

[Sisilja]

..Toisaalta on nähty, että oikein innokas hype ärsyttää porukkaa perin suomalaista sanoisinko.

Tää sun viesti on Violetu toki useamman vuoden takaa, mutta kun bongasin Ygriten viestin avulla tän topan nyt, niin jäi kiinnostamaan ja mietityttämään, mihin tää liittyy. Oliko tällaista ärsyyntymistä siis ollut Finissä? Muistatko enää? Mä muistan aikoinani, kauan sitten, ihmetelleeni kun Twilight sai aivan omat osastot, mutta nyt ei varmaan ole kyse siitä (?).

[Eveliina L]

Mä en muista Twilightiin liittyen muuta kuin sen, että se on aina ollut vähän ylenkatsottu fanituksen kohde, mutta voin kyllä sanoa, että oikein innokas hypetys on tuhonnut useammankin kerran mun fanituksen tai osan iloa fanituksesta sillä, että monesti tuntuu, että ollaan kovin jyrkkiä esimerkiksi paritusten suhteen ja hypetetään jotain tiettyä paritusta ja jos ei itse juuri sitä paritusta hypetä niin se on melkein kuin olisit sen fanituksesi kanssa yksin vaikka ympärillä olisi iso joukko. Sen on oppinut huomaamaan, että oli asia ja harrastus mikä tahansa, sitä ei vaan kuulu joukkoon ja on opittava elämään sen kanssa.

[Sisilja]

oikein innokas hypetys on tuhonnut useammankin kerran mun fanituksen tai osan iloa fanituksesta sillä, että monesti tuntuu, että ollaan kovin jyrkkiä esimerkiksi paritusten suhteen ja hypetetään jotain tiettyä paritusta ja jos ei itse juuri sitä paritusta hypetä niin se on melkein kuin olisit sen fanituksesi kanssa yksin vaikka ympärillä olisi iso joukko. Sen on oppinut huomaamaan, että oli asia ja harrastus mikä tahansa, sitä ei vaan kuulu joukkoon ja on opittava elämään sen kanssa.

Aih ja eih, tää on kyllä niin kurjaa. Mä myönnän olleeni tosi fanaattinen elämää suuremman OTP:ni suhteen aikoinaan, eikä oma ulosanti ole varmastikaan aina ollut niin fiksua ja muut huomioonottavaa kuin olisi voinut. Muistan hämärästi lukeneeni joskus jossain Fini-keskustelussa huomion, että pikkutarkka fanitus voi viedä iloa muilta, vähän vähemmän inessä fandomissa olevilta ihmisiltä, kun nämä muut ei millään muista vaikka tapahtumien yksityiskohtia samassa määrin. Se tuntui vähän erikoiselta näkökulmalta, vaikka pointin sinänsä ymmärränkin. Mutta oon myös sitä mieltä, että samasta fandomista tulisi saada nauttia tosi eri tavoin, joko olla just niin pikkutarkka kuin haluaa tai sitten suhtautua fandomiin niin kuin hyvänpäiväntuttuun, morjestaa ja kysellä kuulumiset mutta ei nyt ruveta mitään salaisuuksia kaivelemaan.

Mun nykyisessä intohimofandomissani on se ihana, että IMHO melkein kaikkia voisi shipata ristiin rastiin. Toki olen omat ehdottomat suosikkiparini jo joukosta poiminut, mutta oon niiden lisäksi lukenut ilahduttavan erilaisia fikkejä, ihan eri pareilla, ja viihtynyt kauhean hyvin. <3