Kirjoittaja Aihe: Tänne se johti | K-11 | ihastushömppä | Jami/Mika | 15/15  (Luettu 4226 kertaa)

Vendela

  • Teeholisti
  • ***
  • Viestejä: 1 138
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Vs: Tänne se johti, K-11 | ihastushömppä | Jami/Mika | 11/?
« Vastaus #20 : 11.06.2018 13:35:14 »
Heh, juu olen ollut nopea näiden kommenttien kanssa kun on sattunut sopiva sauma näiden päivien aikana kommentoida ;) Lisäksi tapahtumat ovat olleet sellaisia, että on ollut pakko tunkea mukaan omien mielipiteideni kanssa! Kesä kyllä varmasti hiljentää minutkin, ainakin hetkellisesti, joten älä huoli jos et kuule minusta sitten vähään aikaan. Tämä on ollut myös tosi herkullinen ja mielenkiintoinen rapsusarja kommentoida kun ripottelet pieniä palasia jatkuvasti lukijalle, joka kuitenkin haluaisi saada tietää niin paljon enemmän ;) Joten kiitos tästä!

Äh, tässä se nyt sitten tuli. Auts kun minua koskee Mikan puolesta :’( Ei Aatu sitä tietenkään tee tahallaan, mutta silti. Jos Aatu vain tietäisi, niin ei se olisi tuollainen, eihän? Onneksi Mikalla on nyt kuitenkin Linnea tukena tässä tilanteessa, ja jospa se alkoholi jäisi vähemmälle (tai Mika sammuisi) ettei mitään peruuttamatonta tapahtuisi. Lähinnä mietin Mikan ja Aatun välejä (vaikka tiedänkin tulevien tekstien pohjalta, että kaveruus säilyy).

Nyt tietenkin kiinnostaisi kuulla myös Aatun ja/tai Jamin näkökulma tapahtumiin, mutta se on kyllä varmasti täysin oma tarinansa eikä kuulu tähän sarjaan ollenkaan. Että ihan näin pienenä vinkkinä heidän idean ilmaan ;)

Mutta se missä olet kyllä mestari niin näissä juonenkäänteissä. Olen monen tekstisi parissa nauttinut juuri siitä, että saan kärsiä, iloita ja jännittää hahmojen kanssa. Tykkään siitä, ettei mikään ole helppoa tai valmiiksipureskeltua. Ja tässä oli myös tämä yllättävä käänne joka särkee niin Mikan kuin lukijankin sydämen.

Uh, sanat loppuu. Lisää?

Vendela


I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Grazioso

  • Tsadam, Korppari ~
  • ***
  • Viestejä: 155
Vs: Tänne se johti, K-11 | ihastushömppä | Jami/Mika | 11/?
« Vastaus #21 : 11.06.2018 14:26:07 »
0___0

Nyt kaikki alkaa valottumaan. Jotenkin arvasin, että Jami jarruttaa jossain vaiheessa. En jotenkin osannut nähdä Mikaa ja Jamia yhdesssä, en tiedä miksi :'D. No totta kai alkuun sen takia koska tiesin Jamin ja Aatun päätyvän yhteen, mutta muutenkin oli sellainen fiilis. Taustalla häilyi koko ajan se Yksisarvinen nimeltä Petjassa sanottu "Jami ei kaipaa romantiikkaa, kuten ei Aatukaan." Lähinnä sen takia tämä pyöri mielessä, koska Mika on todella hellyydenkipeä ja muutenkin aika romanttinen, mutta Jami taas ei omien sanojensa mukaan kaipaa romanttiikkaa. Miten tällainen voi toimia? Tai tietenkin voi, mutta aika epätodennäköisesti.

Mutta voi Mikaa! Tekee pahaa sen rakkaan halinallen puolesta! ;----;
Ymmärrän Jamia, mutta silti suututtaa. Oliko Jami ihan pakko mennä flirttailemaan juuri Mikan kämmpiksen kanssa? Eikö joku muu olisi kelvannut? Tykkään kyllä Jamista ja Aatusta parina, mutta tekee pahaa Mikan puolesta.
« Viimeksi muokattu: 21.12.2018 19:51:28 kirjoittanut Grazioso »
Sometimes only paper will listen to you

Ava ja bannu by Auro

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 560
Vs: Tänne se johti, K-11 | ihastushömppä | Jami/Mika | 11/?
« Vastaus #22 : 11.06.2018 18:32:04 »
Vendela: Mahtavaa, että teksti ja tapahtumat vievät mukanaan! Mikan puolesta on kyllä surkufiilis. Leväyttää silmille tuommoista, kun jo valmiiksi sattuu. Jos Aatu olisi tiennyt, ei hän olisi tuollaista tehnyt. Oon itsekin miettinyt, että vois kirjoittaa Aatu/Jamin alkuvaiheista heidän näkökulmastaan, mutta tässä tosiaan keskitytään Mikaan. Kiva, että juonenkäänteet herättää tunteita ja ajatuksia! Kiitos kehuista ja kommentista!

Grazioso: Haha, en minäkään osaa. Ne kaksi on romanttisilta tarpeiltaan niin erilaisia, kuten sanoit. Todella tarkkanäköinen huomio! Ei se olisi toiminut. Mika parka sai nyt kunnolla nenilleen. Kiitos kommentista!

A/N: Päivän vika rapsu :3

Kaksitoista
350 sanaa

Muut lähtevät Dynamoon, ja Mika suunnittelee menevänsä perässä. Helvettiäkö hän aikoo jäädä tänne todistamaan Aatun ja Jamin nuolemista. Linnea odottaa häntä eteisessä. Mika käy kusella, pesee kätensä ja horjuu liikkeissään. Hän on aivan ympäripäissään.

Ulkopuolella Mika törmää Aatuun. Se ihan säteilee, ja syytä ei ole vaikeaa arvata. Mika tuhahtaa ja alkaa survoa kenkiä jalkaansa.

”Hei, mikä hätänä?” se kyselee.

”Älä yhtään ala”, Mika sammaltaa ja mulkoilee Aatua.

”Miksi sä oot mulle vihainen?” Aatu kysyy hämillään.

”Jaa, miksiköhän?” Mika sanoo niin kovaa, että hän melkein huutaa. ”En suinkaan siksi, että sä oot koko illan lääppinyt sitä samaa jätkää, joka anto mulle rukkaset!”

Aatun tyrmistys aiheuttaa suurta mielihyvää.

”Mika, anteeks”, se sopertaa. ”Mä en tiennyt – ”

”Joojoo, et tiennyt niin!” Mika huutaa. ”Sä teet aina näin! Kuka haluaisi mut, kun säkin oot maisemissa? Tuskin sä ees välität musta. Mä oon vaan sun homohoukutin. Eka Konsta ja nyt Jami! Voi vitun perkele, toivottavasti te nussitte toisenne hengiltä.”

Mika nappaa kiinni Linnean vyötäisiltä, ja he lähtevät. Mika kihisee raivoa, jonka voimaa hän ei hallitse. Hänellä on paha olo ja suoraan käveleminen on kohtuuton haaste.

”Kuka on Konsta?” Linnea kysyy.

”Mun eksä”, Mika mutisee. Häntä oksettaa. ”Istutaan hetkeksi.”

He istuutuvat puistikkoon ja nojaavat patsaan jalustaan. Mika tuijottaa Linnean kukallisia kenkiä. Ne on tosi söpöt.

”Se jätti mut puolen vuoden seurustelun jälkeen iskeäkseen Aatun”, Mika sanoo. ”Ei Aatu Konstalle lämmennyt, mutta se ajatus, että se oli mua haluttavampi – se musersi mut. Enkä mä oikein vieläkään oo päässy yli siitä. Siksi suutuin. Tää Jami-juttu toi kaiken sen paskan mun mieleen.”

”Okei. Sitten mä ymmärrän”, Linnea sanoo. ”Se on aina paskaa, kun joku ei halua sua. Sitä miettii, mistä se johtuu. Enkö oo tarpeeks kaunis, laiha tai haluttava?”

”Hei”, Mika sanoo Linnean pyöreille, surullisille kasvoille. ”Sä oot hirmu kaunis, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.”

”Sori”, Linnea sanoo, ”en mä tarkoittanut alkaa valittaa itsestäni. Meinasin vaan sitä, ettet sä oo ainut, jolla on huono itsetunto.”

Se on varmasti totta. Jos muut pärjäävät, Mikankin täytyy.

”Haluatko sä lähteä Dynamoon?” Mika kysyy. Linnea pudistaa päätään. ”Mennäänkö sun luo ja katotaan Herkules?”

Linnea hymyilee ja nyökkää. Mikan vatsaa kouraisee.

”Venaa, multa lentää laatta.”
« Viimeksi muokattu: 11.06.2018 18:33:56 kirjoittanut Sokerisiipi »


älä juokse mun luota kun on kevät
ja sulaa kylmä sydän rinnassa

Vendela

  • Teeholisti
  • ***
  • Viestejä: 1 138
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Vs: Tänne se johti, K-11 | ihastushömppä | Jami/Mika | 12/?
« Vastaus #23 : 12.06.2018 15:03:15 »
Voi Mika, tule tänne niin saat halin <3 Tuollainen on tosi, tosi kurjaa. Se, että Mikalla on jo ennestään huono itsetunto ja sitten tulee vielä tämmöisiä Konsta- ja Jami-tyyppejä niin vähemmästäkin on mieli maassa. Onneksi on tosiaan Linnea (toistan itseäni, tiedän) joka on tukena tässä hetkessä.

Kiinnostaisi kyllä tosi paljon kuulla Aatun näkökulma tapahtumiin, etenkin nyt kun Mika laukoi näitä totuuksia. Mutta tää on Mikan tarina, ja haluan kuulla ehdottomasti lisää. Mitä nyt tapahtuu? Miten Mikan ja Aatun seuraava kohtaaminen menee? Ryhtyykö Aatu Jamin kanssa johonkin nyt kun tietää että Jami oli se joka satutti Mikaa, vai meneekö tässä jonkin aikaa ennen kuin nämä kaksi ryhtyvät suhteeseen.

Herkules on kyllä ihana <3 Hyvä, että Mika päätyi tämmöiseen ratkaisuun ja jätti sen viinan kanssa läträämisen. Oletan että hän jäi Linnean luo yöksi, vaikka sillä ei varmaan ole suurta merkitystä :)

Kiitos tästä, jatkoa odotan!

Vendela


I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 560
Vs: Tänne se johti, K-11 | ihastushömppä | Jami/Mika | 12/?
« Vastaus #24 : 12.06.2018 22:26:35 »
Vendela: Osittain Konstan temppujen takia Mikalla on huono itsetunto. Onneksi on tosiaan Linnea, ettei Mikalla ole seurana pelkkä pullo. Herkules on <3 Oli tosiaan Mikalle parempi mennä Linnean luokse kuin baariin juomaan lisää. Kiitos kommentista!

Kolmetoista
350 sanaa

Perjantai menee aivan jäätävässä darrassa. Ensin Mika oksentaa, sitten hän vain makaa Linnean kylppärin lattialla. Laatoitus on ihanan kylmä hänen kuumia kasvojaan vasten. Päässä jyskyttää. Heikottaa. Miten voikin olla näin paska olo? Linnea tuo vesipullon ja särkylääkkeen. Mika hädin tuskin saa tabletin alas.

”Aatu on soittanut sulle”, Linnea sanoo hiljaa.

”Okei”, Mika mumisee. ”Vastaa sä, jos se soittaa vielä ja sano, että mä tuun kotiin, kun olo vähän helpottaa.”

”Se sanoo, että tulee hakemaan sut”, Linnea ilmoittaa jonkin ajan kuluttua.

”Okei”, Mika mutisee jaksamatta ajatella asiaa sen enempää. Linnea kertoo Aatulle osoitteen. Mika sulkee silmänsä pahoinvoivana. Jonkin ajan kuluttua Linnea auttaa hänet ylös.

”Se on nyt alhaalla”, Linnea sanoo ojentaen hänelle puhelimen ja lompakon. Mika halaa ja kiittää tytön seurasta ja huolenpidosta. Linnea vain hymyilee.

Autossa ei puhuta mitään. Mika tuijottaa tietä. Pää on turta ja tyhjä.

”Mitään ei tapahtunut”, Aatu lopulta sanoo, kun auto sammuu parkkiruutuun. ”Mun ja Jamin välillä.”

Mika ei jaksa vastata.

”Pussailtiin vähän, ei sen kummempaa”, Aatu tarkentaa. ”Kuule, Jami kertoi, mitä teidän välillä tapahtui. Mä ymmärrän, jos sä et halua meidän tapailevan. Sano vaan, niin en näe sitä enää.”

”Mitä sä mun mielipiteestä piittaat?” Mika kysyy. Hänen äänensä kuulostaa tylyltä, mutta se johtuu väsymyksestä.

”Piittaan ihan helvetisti”, Aatu sanoo. ”Sä oot mun ehdoton ykkönen, ja en todellakaan aio antaa jonkun jätkän tulla meidän väliin. Bros before hoes, muistatko?”

”Mut teillä synkkas”, Mika sanoo. ”Luopuisitko siitä mun takia?”

”Tietysti”, Aatu sanoo. ”Oon tuntenut Jamin vaan yhden illan, mutta sut mä oon tuntenut lähes kymmenen vuotta. Se painaa paljon enemmän.”

Turtuneen krapulansakin keskeltä Mika huomaa liikuttuvansa. Hän on Aatun tärkein. Se tuntuu kivalta. Mikan melkein tekee mieli kieltää, koska ajatus Aatusta ja Jamista sattuu, mutta ei hän voi sellaista tehdä. Mika ei tahdo olla se ihminen, joka sabotoi parhaan kaverinsa rakkaussuhteita.

”Senkus tapailette”, hän sanoo. ”Kaikkea hyvää teille, mut jos voisitte alkuun hengailla Jamin luona? Se ois mulle helpompaa niin.”

”Totta kai”, Aatu sanoo heti. Se hymyilee niin onnellisena, että Mikaa vähän ärsyttää. Hän vasta ilmaisi oman epämukavuutensa, ja silti Aatu on heti hieromassa asiaa hänen naamaansa. Vitun kiva. ”Kiitti.”

”Joojoo”, Mika mutisee ja panee keskustelulle pisteen.


älä juokse mun luota kun on kevät
ja sulaa kylmä sydän rinnassa

Seila

  • mother of cats
  • ***
  • Viestejä: 88
Vs: Tänne se johti, K-11 | ihastushömppä | Jami/Mika | 13/?
« Vastaus #25 : 13.06.2018 20:43:47 »
Mika on niin symppis ja höpö ja sitä käy nyt kyllä sääliksi :< Se oli niin ihastunut Jamiin ja sitten yhtäkkiä toinen pudottaa pommin, että sori, ei tässä oo kipinää. Toki onhan se hyvä pistää peli suht ajoissa poikki ettei vaan jatka kunnes on upottu liikaa. Se olisi pahempi tilanne, mutta ei tuokaan ole Mikalle mikään kivoin tietenkään.

Aatu on niiin symppis myös, sen ja Mikan ystävyys on niin aww. Ikävää kun sen piti löytää Jami tuolla tavoin, mutta tutkimattomia ovat elämän Sokrun oikut. Kiva ettei Mika kuitenkaan kieltänyt Aatulta Jamin tapailua, vaikka siihen sattuikin niin kovin.

Mikan epävarmuus omasta itsestään oli niin oww :'< kyllä susta tykätään. Kyllä joku vielä nappaa sinut ja tahtoo juuri sinut. Varmasti!

Tää on ollut tosi kiva pieni sarja, on ollut rentoa lukea tätä. Jotenkin freesiä. Kiitos paljon :3

ava & banneri by Ingrid

kuinka tuuli ulvoo ja mereltä tuulee

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 560
Vs: Tänne se johti, K-11 | ihastushömppä | Jami/Mika | 13/?
« Vastaus #26 : 14.06.2018 02:26:50 »
Seila: Ihanaa, että Mika on pidettävä hahmo! Mika raukka on kova poika ihastumaan, ja vaikka mitään vakavaa ei ehtisikään tapahtua, se ottaa romanttiset vastoinkäymiset ihan mahdottoman raskaasti :/ Aatu on <3 Haha, mun oikut tosiaan :'D Kiva, että oot tykännyt tästä. Kiitos kommentista!

Neljätoista
300 sanaa

Mika ja Jami eivät ole ystäviä, mutta he ovat puheväleissä. Lähinnä siksi, että se on vaivattomampaa kuin jättää Jami kokonaan huomiotta. Sillä ja Aatulla menee ilmeisesti ihan kivasti. Aatu ei puhu Jamista, mutta se on paljon poissa kotoa. Se on hankalaa Mikalle, tietää, missä Aatu todennäköisesti on ja kenen kanssa. Välillä Mika kuvittelee tahtomattaan ne kaksi kuhertelemassa Jamin asunnolla. Sellaisina hetkinä hänen tekee mieli työntää pää uuniin ja grillata ne ajatukset mielestään. On se silti parempi kuin tulla kotiin ja nähdä ne oikeasti. Näin on ihan hyvä, Mika uskottelee itselleen. On Mika silti vähän yksinäinen. Hänestä tuntuu kuin hän olisi menettänyt kaksi ystävää yhden sijaan.

”En tiedä, auttaako tää tai haluutko ees kuulla, mutta sanonpa nyt kuitenkin”, Jami sanoo yhtenä päivänä, kun he lähtevät päivän viimeiseltä luennolta. ”Mut siis. Ystävystyminen ja ihastuminen ovat samankaltaisia tunteita. Sitä innostuu toisesta ihmisestä ja siitä, miten kiva ja mahtava se on. Mulla ne kaksi menee välillä sekaisin. Innostuin susta ihan kympillä ja ajattelin, et se on ihastusta, mutta kun me suudeltiin, tajusin mun tunteiden olevan platonisia.”

Mika ei sano mitään. Hän ei välitä Jamin ajatuksista. Tapahtuneen ruotiminen nolottaa Mikaa. Miksei Jami voi antaa asian olla?

”Mut se fiilis, minkä sain susta, ei ole muuttunut”, Jami jatkaa. ”Sä oot ihan huippu tyyppi, ja mä tahtoisin meidän olevan kavereita.”

”Mehän ollaan”, Mika sanoo.

”Eikä olla. Me hädin tuskin puhutaan toisillemme”, Jami sanoo suorasukaiseen tapaansa. Mika on hiljaa. Hän tuntee Jamin katseen itsessään, mutta hän katselee mieluummin ruskaisia puita.

”En mä tiiä”, Mika lopulta sanoo, ”mutta kaipa meidän pitää olla jonkinlaisissa väleissä, jos ei muuten, niin Aatun takia.”

”Niin”, Jami myöntää, ”mutta mä tahtoisin –”

”Se tuli jo selväksi”, Mika keskeyttää. Jami vaikenee ja laskee katseensa. Se näyttää niin surkealta, että Mikaa melkein kaduttaa oma tylyytensä. Mika ei anna omatuntonsa kolkuttaa. Tahtomatta luvata mitään Mika sanoo:

”Katellaan.”


älä juokse mun luota kun on kevät
ja sulaa kylmä sydän rinnassa

Vendela

  • Teeholisti
  • ***
  • Viestejä: 1 138
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Vs: Tänne se johti, K-11 | ihastushömppä | Jami/Mika | 14/?
« Vastaus #27 : 14.06.2018 09:14:13 »
Mika on kyllä todella avarasydäminen kun antaa Aatulle 'luvan' tapailla Jamia. Todella kypsää käytöstä, hienoa. Ja samalla varmasti todella vaikeaa kun itsellä on ollut tunteet ihan täysillä mukana. Mikaa käy kyllä niin sääliksi :( Tuossa 13:sta lopussa oli kyllä vaikeaa, sillä Aatu oli vähän turhankin onnellinen ja iloinen. Sympatiani ovat näköjään täysin Mikan puolella!

Olen iloinen, että Mikasta löytyi selkärankaa sanoa vähän tylysti Jamille. Eihän se toki ole Jamin vika ettei heillä synkannut, mutta saavat Aatu ja Jami vähän kieriä omantunnontuskissa kaikesta siitä mitä ovat Mikalle tehneet. Joo, olen ilkeä ihminen, mutta kuten totesin, symppaan Mikaa kun ei ole muiden näkökulmat tiedossa ;)

Tuo ajatus, että ihastuminen ja ystävystyminen ovat samankaltaisia tunteita on kivasti muotoiltu. Monesti niin positiiviset kuin negatiivisetkin tunteet menevät helposti sekaisin ja on vaika erottaa mikä tuntuu miltä. Hienoa, että Jami sanoi sen vaikka se ei Mikasta kivalta tunnukaan.

Tack,
Vendela


I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 560
Vs: Tänne se johti, K-11 | ihastushömppä | Jami/Mika | 14/15
« Vastaus #28 : 14.06.2018 19:17:49 »
Vendela: Mika on hyväsydäminen kaikesta huolimatta! Helppoa se ei ole, mutta Mika todellakin osoittaa olevansa kypsempi ihminen. Aww, ihanaa, että oot Mikan puolella :3 Aatu ja Jami tosiaan ovat vielä jonkin aikaa vähän vaikeina Mikan takia, mutta eipä ne niin paljon omatunnontuskia koe, ettei niiden suhde kuitenkin toimisi. Ne ovat vähän sellaisia huolettomia kumpikin. Joo, tunteet ovat merkillisiä ja välillä hirveän vaikeita tulkita ja ne sekoittuvat. Kiitos kommentista!

A/N: Finaali on tässä ja se on ficlet-mittainen, koska en saanut sitä lyhyemmäksi :D Kiitos kaikille tätä rapsusarjaa seuranneille! Tätä oli ihan superhauskaa kirjoittaa :)

Viisitoista
400 sanaa

Kaikki taiteidentutkimuksen opiskelijat ovat koolla Brahenpuistossa. On Kastajaispäivä. Heille tulee sekaryhmät, Mika tajuaa, ja äkkiä häntä alkaa jännittää. Hetkessä hänestä tulee taas yhtä ujo ja vaivaantunut kuin ensimmäisinä viikkoina.

Mika katsoo kaihoisasti kavereidensa perään, mutta etsiytyy oman ryhmänsä luokse. Heitä on kuusi. He esittäytyvät toisilleen. Mika yrittää painaa nimiä tai edes pääaineita mieleensä, mutta turhaan. Hän keskittyy naamoihin. Neljä tyttöä ja vain yksi poika Mikan lisäksi. Vieläpä varsin söpö. Mikaa alkaa saman tien hermostuttaa. Se on juuri sellaisen näköinen, että Mika tahtoisi tutustua siihen paremmin. Pojalla on kivannäköiset kasvot, isot ruskeat silmät ja tumma, pöyheä tukka. Sen tapa olla on rento, mutta etäinen kuin se olisi syvällä omissa ajatuksissaan. Mikaa kiinnostaisi tietää, mitä se ajattelee.

”Mikä meidän nimeksi tulee?” huivipäinen, johtajaksi ruvennut, tyttö kysyy. Kellään ei ole ideoita. ”Tehdään näin. Mikä adjektiivi sulle tulee ekana mieleen?”

Tyttö osoittaa sanansa pojalle. Se hymyilee. Mikan sisällä alkaa hurja lepatus. Hitto, hän voisi vaikka kuolla sen hymyn takia.

”Pehmeä”, poika vastaa.

”Mikä asia teille tulee ekana mieleen?” Tyttöjä naurattaa.

”Jostain syystä tuli mieleen vain Vicky Rosti”, yksi tytöistä sanoo. Huivipäinen hymähtää.

”Okei, meidän nimi on sit Pehmeä Vicky Rosti!” tyttö päättää, ja he kaikki nauravat. On nimessä ainakin luonnetta.

He lähtevät kiertämään rasteja. Ensimmäisellä rastilla vanhemmat opiskelijat vihjailevat, että ihmispyramidilla voi ansaita lisäpisteitä, ja he ottavat idean omakseen. Jokaisen tehtävän jälkeen he kömpivät pyramidiin ja laulavat niin kovaa kuin keuhkoista vain lähtee:

”KELTAINEN TOUKOKUU, MIKSET SÄ JO TUU? OON TURHAAN ODOTTANUT TUULTA LEMPEÄÄ!”

Rastinpitäjät kirjaavat pisteet papereihinsa arvoituksellisen näköisinä. Mika alkaa päästä jähmeydestään. Muiden heittäytymisenhalu tarttuu häneen, ja hänellä on oikeasti hauskaa.

Monta kertaa Mika miettii puhuvansa söpölle pojalle. Nimestä ja pääaineesta voisi aloittaa. Sillä on söpöt hempeänvioletit tennarit. Niitäkin voisi kommentoida. Hän ei vain uskalla. Jamin torjunta on yhä tuoreena Mikan mielessä eikä hän ole valmis uuteen nöyryytykseen. Hän toivoo kaihoisana, että ehkä poika puhuisi hänelle ensin. Niin ei kuitenkaan käy.

Illan lopuksi he ovat jälleen Brahenpuistossa.

”Ja voittajaryhmä on…” kuuluttaja pitää dramaattisen tauon. ”PEHMEÄ VICKY ROSTI!”

He huutavat ja hyppivät. Mika säteilee. Hän ei ole tottunut olemaan voittajatiimissä, joten hetki on sitäkin upeampi. He saavat niinkin hulppean palkinnon kuin pari Lidlin limsatölkkiä.

Porukka hajaantuu ja hakeutuu omiensa pariin. Mika saa pojasta vielä viimeisen vilkaisun. Ehkä he näkevät vielä, Mika toivoo, vaikka hän tietää sen olevan erittäin epätodennäköistä. Hän ei tiedä pojan nimeä tai edes pääainetta. Kastajaiset ovat tässä, ja niistä jää käteen salaperäinen komistus, hänen oma pelkuruutensa ja Pehmeä Vicky Rosti.



A/N: Jos mysteerisen pojan henkilöllisyys ei avautunut, niin tsekkaapa Kipinöitä, S

Tähän tämä päättyy. Kiitos, että luit ja jätähän kommenttia! :>
« Viimeksi muokattu: 14.06.2018 19:19:47 kirjoittanut Sokerisiipi »


älä juokse mun luota kun on kevät
ja sulaa kylmä sydän rinnassa

Irishe

  • Sanamaanikko
  • ***
  • Viestejä: 343
  • Hammasratas polkupyöränä
    • Kerdrafundiants
Vs: Tänne se johti, K-11 | ihastushömppä | Jami/Mika | 15/15
« Vastaus #29 : 14.06.2018 20:15:48 »
Oi, tämä oli kyllä ihana. Semmonen mukavan asiallisen rento ja vakava. Ja silti tosi hyväntuulinen. Tykkäsin paljon. Piti ihan muitakin lueskella, kun tuli niin iloiseksi tällaisesta sanojen käytöstä. Kiitos :)
Pukeudun mustaan kunnes löydän jotain tummempaa
Murusia murtuneesta mielestä

Vendela

  • Teeholisti
  • ***
  • Viestejä: 1 138
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Vs: Tänne se johti, K-11 | ihastushömppä | Jami/Mika | 15/15
« Vastaus #30 : 14.06.2018 23:17:38 »
Tänne se sitten johti, todellakin :D Olipas mainio päätös tälle ihastushömpälle! Kiitos Sokru kun kirjoittelit tämän, oli ilo olla mukana seuraamassa tarinaa lähes realiajassa ;) Harvoin käy näin hyvä tuuri.

Tässä viimeisessä osassa oli kivaa se, että Petja saatiin viimein kuvioihin. Lisäksi se, että Mika oli niin rikki tuon Jamin jäljiltä koski ainakin tämän lukijan sieluun sen verran lujaa, että oli ihanaa kuulla että Mikan elämässä on jotain hyvääkin. Ja joo, olen toki lukenut Kipinöitä -tekstin, mutta jotkut asiat tuppaa unohtumaan ;) Tämä meni juuri oikein, kiitos!

Nyt en voi sanoa muuta kuin että lisää tätä! Hahmot ovat todella mielenkiintoisia ja heistä saa varmasti paljon irti, etenkin kun nyt on saatu vain yhden tyypin näkökulma. Janoan tietää mitä Aatu ja Jami ajattelevat tahoillaan. Ethän kuitenkaan unohda Heileviä ja JP:tä jookos kookos, haluaisin kovasti kuulla heidänkin kuulumisia tämän kesän aikana!

Kiitos tästä, nautin,
Vendela


I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 560
Vs: Tänne se johti, K-11 | ihastushömppä | Jami/Mika | 15/15
« Vastaus #31 : 22.06.2018 14:15:55 »
Irishe: Ihanasti kuvattu, kiitos :3 Käytän näiden kanssa tosiaan vähän eri tavalla sanoja kuin muissa teksteissäni. Kivaa, että tykkäät siitä! ^^ Kiitos kommentista!

Vendela: Mikan eka vuosi ei tosiaan ollut helppo, mutta se kasvaa ja saa itseluottamusta seuraavien kolmen vuoden aikana! Kiva kuulla, että Mikan kokemukset herättivät tunteita ja pidät hänestä hahmona :) Aion todellakin kirjoittaa lisää! Itse asiassa jatkiksen verran ;) Mutta ensin kirjoitan JP:n uuden luvun. Kiitos kommentista!
« Viimeksi muokattu: 22.06.2018 14:26:43 kirjoittanut Sokerisiipi »


älä juokse mun luota kun on kevät
ja sulaa kylmä sydän rinnassa

Pura

  • Korpisoturi
  • ***
  • Viestejä: 474
Nyyh, tykkään tästäkin niin kovasti <3
Mika on jotenkin vaan niin ihana ja samaistuttava(siis tuo ahdistuskohtaus?? Mikä mood, halusin vaan mennä ja halata sitä)

En ees oo mikään suurin draaman ystävä, mut tässä se kaikki vaan toimii niin hyvin! Mikan ihastus Jamiin on tosi suloinen ja aidon tuntuinen, just tuo että kaikki nolottaa ja tulee sekoiltua ihan ihmeellisesti, ja sitten jos toinen ei loppujen lopuksi tunnekkaan samoin, niin se satuttaa todella paljon. Sitten jos se vielä menee iskemään parasta kaveria niin huhhuh, olisin itse ainakin niin rikki etten ihan hetkeen kestäisi puhua kummallekaan. Mikassa on oikeesti paljon enemmän kypsyyttä ja vahvuutta mitä se itse tiedostaakaan.

Mut myhäilin kyllä täällä iloisena kun se oli vähän töykeä Jamille, koska imo jätkä todellakin ansaitsi sen. On aika törkeää mennä sellasen ihmisen kotiin jota on just loukannu pahasti ja alkaa siinä sen nenän edessä flirttailla toiselle :'D Aatua ymmärrän paremmin, koska sehän ei tienny. Aatu on muutenkin aivan ihana ystävä ;___; oon iloinen että Mikalla on se vaikka kaikki muu meniskin pieleen.

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 560
Pura: Aww, ihanaa että tykkäät! <3 Mika on oikea kanelipulla. Sen tahtoisi vain ottaa syliin ja varjella kaikilta maailman pahuuksilta :3 Jees, mahtavaa, että draamaa oli just sopivasti ja kaikki pelas hyvin yhteen. Mika on kyllä paljon vahvempi kuin se itseä tajuakaan. Hyvin hokastu! Jami on vähän tommonen ajattelematon :D Aatu on beibe. Kiitos kommentista!!


älä juokse mun luota kun on kevät
ja sulaa kylmä sydän rinnassa

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 431
Iltoja ja terveisiä vaihdokkaista! Minä olin tätä itseasiassa jo lueskellut aikaisemmin, mutta jotenkin syksy oli kovin hektinen ja kommentointi jäi aina. Oli kiva palata tämän pariin uudestaan. 15 osaa on sen verran paljon, että ajattelin lähteä kommentoimaan tätä osa kerralla.

Jotenkin tuli alussa mieleen kaikki tarinoiden kirjoittamisen abc:t jotka sanovat, että ensimmäisessä luvussa esitellään tilanne, tuntemukset ja ensimmäinen konflikti. Mika tuntuu olevan niin hukassa yliopistossa, ja tietää että kaikki on uutta vielä pitkän aikaa. Vähän tuli mieleen omat kokemukset kun aloitin lukion paikassa, josta en tuntenut yhtään ketään. Mika on niin suloisen ujo ja vaikuttaa niin herttaiselta ihmiseltä.
Lainaus
Ja aivan kuin elämä ei olisi jo tarpeeksi monimutkaista,
sai naurahduksen karkaamaan suusta. Koska niinhän se aina menee. Lisäksi on vielä se yksi juttu, joka on myös vaikeuttamassa elämää. Mika on just sellainen ihastuneena kuin hänen voisi ensimmäisen kappaleen perusteella kuvitellakin olevan. Tämä ensimmäinen osa sai kyllä mielenkiinnon heräämään.

Mä muistan kuinka tässä tarinassa tapahtuu. Luullakseni. Ja siksi tämän seuraavan osan ja tän ihastuneen Mikan seuraaminen tuntuu jotenkin sydäntäsärkevältä. Mika on niin innoissaan Jamin seurassa. Alussa oli niin kankeeta ja hankala uskoa, että mikään on totta, mutta illan edetessä se alkaa soljua. Oikeasti satuttaa jo valmiiksi Mikan puolesta. Tuollaisesta saa ihan selkeästi vibat että Jamikin tykkää hänestä.

Lainaus
”Arvaa, mikä toinen paikka on lähellä”, Jami sanoo. - -
”No?”
”Mun kämppä”, Jami vastaa. ”Mitäs sanoisit, feidataanko muut ja mennään sinne?”
No kuule tästähän saa ihan sellaisen vaikutelman, että Jamikin on jo ihan myyty. Ei tuollaista saa ehdotella vain kavereille. Se että siirrytään hengaamaan kaksisteen jonnekkin on jotenkin vielä selkeämpää kuin edellisen osan kahvittelut ja muu sellainen.
Lainaus
Ei se tarkoita mitään. He vain hengailevat
Pyh. Kyllä tarkoittaa. Se tarkoittaa aina jotain. (Paitsi tässä ja se murtaa sydämen) Vaihtovaatteitakin vielä! Tämähän menee kuten kaikki ficit jossa pelastaudutaan sateelta ja sitten tilanne kuumenee kovasti. Tykkään kovasti, ettei tässä oo sorruttu kuvailemaan turhia yksityiskohtia - Jamin asuntoa tai muuta sellaista - vaan lähinnä vaan tuntemuksia ja vuoropuhelua. Se toimii tän tekstin kanssa aivan loistavasti.

Lainaus
”Sä oot hirmu suloinen”, Jami sanoo. Mika vilkuilee ympärilleen odottaen näkevänsä jonkin lemmikin, jolle Jami puhuu. Sellaista ei näy. Mika katsoo takaisin hymyilevään Jamiin. Se tarttuu varovasti Mikan käteen. Kosketus lähettää sähköiskuja Mikan rannetta pitkin. Hän tuijottaa heidän yhteen liitettyjä käsiään. Sydän tempoilee. Käsi hikoaa. ”Onko tää okei?”
Lainasin ihan hirveen pätkän, koska tästä saa niin vibat taas siihen ihastukseen ja suututtaa Mikan puolesta. Jotenkin tuntuu, että Jami vaan leikkii Mikan kanssa. Kutsuu suloiseksi ja kaikkea. Tässä oli taas sitä samaa kuin tokassa osassa, kaikki tuntuu luistavan vaikka Mika vähän epäileekin koko juttua. Mahdollisuuksista ja tällaisesta keskustelu oli jännää. Tuntuu tosi syvälliseltä.

Aatu uutena henkilönä tuo mukanaan tietynlaista raikkautta ja tapahtumaa. Vaikka Aatusta taidettiinkin maininnan verran sanoa tokassa osassa tai jossain siellä, on kiva, että se pääs mukaan tarinaan. Aatu tuntuu tosi sellaselta, ööh, samanlaiselta kuin Jami? Jotenkin sitä miettii että miten Mika on sitten Aatun kanssa onnistunut niin hyvi lyöttäytymään yhteen kun muuten on niin ujo. Jami on taas niin ärsyttävän suloinen kun kyselee heti onko kaikki kunnossa (vain kaverit ei tee niin!) 
Lainaus
Rintalastan alla kipinöi.
Tämä on jotenkin tosi osuvasti sanottu. Sen tunteen saa niin hyvin kuviteltua ja niin. Aatu ja Aatun eroahdistus <3

Voi Mikaa.
Lainaus
”Voitais käydä vaikka leffassa, yksillä tai vain kävellä ympäriinsä. En tiiä. Mitä treffeillä nyt yleensä tehdään”, Jami sanoo jotenkin niin huolettomasti,
Jami pyytää treffeillekin vielä. Jotenkin niin sulavasti ja kaikkea. En nyt muista enää yksityiskohtaisesti että mistäs syystä se Jami Mikan sitten hylkäsi, mutta tuntuu kyllä kaikista syistä aika pahalta tämän kaiken jälkeen. He vaikuttavat niin unelmalta. JA voi Mikaa kun se istuu vessan lattialla ja tuntuu pahalta. Haluais mennä lohduttamaan kyllä. Mutta onneksi on Aatu <3 joka pelastaa päivän ja saa toisen nousemaan ylös sieltä. Tuollaisia ystäviä pitäisi olla kaikilla.

Sitten oli taas lisää tutusmista ja sellaista. Vähän aikaa tässä voisi kuvitella, että kaikki menee hyvin. Mika alkaa ajatella miltä tuntuisi suudella Jamia ja kaikki vaan toimii! Flirttiä ja sähköä ilmassa.
Lainaus
Se ei ole järisyttävä suudelma, mutta ei Mika sitä odotakaan. Hän kokeilee ja tutustuu. Se vaatii useamman suudelman. Lopulta Jami vetäytyy. Mika näkee sen kasvoista, että jotain kamalaa on tulossa.
Mutta sitten tämä. Täm viimeinen lause tuhoaa koko maailman. Mika on vihdoin uskaltautunut suutelemaan ja kaiken tän jälkeen, koska Jamihan on ollut niin in ja pyytämässä treffeille ja kaikkea, sieltä tulee jotain kamalaa vastaan. Voi Mikaa kun ensin on viettänyt aikaa kylpyhuoneen lattialla ja sitten kohdataan tämä.

Tämä oli mielenkiintoinen valinta jättää kertomatta suoraan mitä oikeastaan tapahtui. Mika sai pakit, mutta miksi mitä hä? Ja kyllä sattuu. Voi Mikaa. Onneksi Aatu tulee halmiaan ja auttamaan. Aatun ja Mikan suhde kuulostaa tosi läheiseltä ja jotenkin tuntuu ymmärrettävältä, että Mika hakee sitten tukea Aatusta. Aivan ihanaa, että Aatu ei töni Mikaa pois, puhutaan asia vaan halki ja sellaista. Niin sen pitäis olla.

Lainaus
Sit se sanoi mulle, ettei meidän kemiat kohtaa. Mä oon kuulemma tosi mahtava tyyppi, ja se haluis meidän olevan kavereita, mut sen enempää meistä ei voi tulla.”
EI MUKA KOHTAA?! Jami pieni, oletko sinä huomannut sitä kun flirttailet ja juttu sujuu ja kaikki menee muutenkin just hyvin. JA SIT EI MUKA KEMIAT TOIMI! (anteksi kovasti, olen tunteellisella päällä:D)
Lainaus
”Mitä vittua?” Aatu puuskahtaa
Olen aivan samaa mieltä Aatun kanssa kyllä tässä tilanteessa. Ymmärrän kyllä että jos kemiat ei kohtaa, mutta kuinkas pitkälle piti sitten sitä odottaa. Kaikki nuo treffit läpi ja sitten päästää toinen suutelemaankin vielä, ennen kuin tokaistaan, että ei, ei me toimita.

Huokaa sisäänpäin oli jotenkin tosi kuvaava ja sellainen. Mikalla varmaan vähän väsynyt fiilis ja ihanaa kun pääsi kaiken purkamaan Linnealle. Aina tulee parempi fiilis, kun pääsee puhumaan ja juttelemaan. Mutta sitten. Aatu. Jami. Mitä. Miksi.
Lainaus
Hän näkee kaikki ne valinnat ja tapahtumat, jotka ovat johtaneet tähän hetkeen.
Jotenkin tästä tuli viittaukset siihen mahdollisuuskeskusteluun ja kaikkeen siihen sen luvun tapahtumaan. Mutta Mika on kyllä oikeassa, että Aatu ei tiedä kuka Jami on. Sitä minä mietin vain, että eikö Jamilla soi kelloja päässä. Luulisi että Mika on hänelle kämppiksestään kertonut, vaikkei Aatu osaa yhdistää nimetöntä henkilöä edessään seisoskelevaan Jamiin.
Lainaus
”Vittu saatana perkele”, hän kiroaa kattoa kohti. ”Ei oo todellista.”
Olen niin samaa mieltä Mikan kanssa. Tällaista ei saisi tapahtua. VArsinkaan noin nopeasti pakkien jälkeen. Tuntuu varmasti ihan kamalalta. (Jami vois vähän miettiä, että kannattaako tälleen yleensä mennä Mikan kämppään flirttailemaan yhtään kenenkään kanssa. Kyllähän se varmaan pitäs ymmärtää, että Mika ei välttämättä tahtois katella sellasta heti)

Ymmärrän hyvin, että Mika on Aatulle vihainen, vaikka järki kuinka sanois, että Aatu ei oo voinut tietää.
Lainaus
”Jaa, miksiköhän?” Mika sanoo niin kovaa, että hän melkein huutaa. ”En suinkaan siksi, että sä oot koko illan lääppinyt sitä samaa jätkää, joka anto mulle rukkaset!”
Aatun tyrmistys aiheuttaa suurta mielihyvää.
Tää riita kuulostaa jotenkin niin luonnolliselta eikä yhtään siltä et se olis kirjoittaessa pakotettu tapahtumaan. Aatu tietenkin pahoittelee, mutta kyllähän sen ymmärtää, ettei tollanen välttämättä auta siinä tilanteessa, vaan vasta sitten myöhemmin. Konsta tulee vähän puskista, mutta ehkä jos porukasta lukis enemmän häntä mainittaisiin ehkä jossain toisaalla. Onneksi selitettiin Linnealle, niin sai lukijanakin tietää. Tykkäsin kans että oli Linnea, jonka luokse mennään katsomaan leffaa ja niin, ettei tarvitse mennä baareilemaan tai palata kotiin.

Aatun ja Mikan välit vaan yksinkertaisesti toimii. Pieni riita ei laita mitään poikki ja pystytään olemaan samassa tilassa vielä jälkeenpäin. Mun mielestä on hyvä, että he pystyvät puhumaan jutut läpi.
Lainaus
Turtuneen krapulansakin keskeltä Mika huomaa liikuttuvansa. Hän on Aatun tärkein. Se tuntuu kivalta. Mikan melkein tekee mieli kieltää, koska ajatus Aatusta ja Jamista sattuu, mutta ei hän voi sellaista tehdä. Mika ei tahdo olla se ihminen, joka sabotoi parhaan kaverinsa rakkaussuhteita.
TÄmä on itseasiassa aika kamalaa, koska tottakai tässä tilanteessa tekisi varmasti mieli kieltää. Satuttaa varmaan kaikista eniten tuollainen ja sitten kun tietää, että kieltäminen tulee satuttamaan vielä kaveria ja kaikki valinnat tuntuu pahalta. Minä en tiedä olisinko itse pystynyt olemaan se parempi ihminen ja antamaan tähän luvan. Olisin varmaan silkkaa itsekyyttä ja sitä että tämä tilanne sattuu sanonut ein.

Tämä neljästoista osa jotenkin tuntuu jo päätökseltä.
Lainaus
Innostuin susta ihan kympillä ja ajattelin, et se on ihastusta, mutta kun me suudeltiin, tajusin mun tunteiden olevan platonisia.”
Jami selittää tunteitaan ja kyllähän tässä ymmärtää molempien kantaa, vaikka vahvasti sympatiat ja kaikki muu onkin Mikan puolella. Jotenkin tuntuu pahalta, että Jami tulee juttelemaan nyt, vaikka puhuminen on kyllä varmasti paras lääke tähän kaikkeen. Katellaan vielä lopussa jotenkin olisi ollut jo koko sarjalle varmasti hyvä loppu, mutta vähän toivoton fiilishän tästä jäi. Siksi nautin niin paljon kun oli vielä tuo viimeinen osa.

Tässä jotenkin palataan jälleen alkuun. On tutustumista ja sitä keveyttä mitä alussa, eikä merkkiäkään näistä ikävistä tapahtumista. Tämä loppu on ihana lupaus tulevaisuudesta ja jostain onnellisesta. Jälleen ihastutaan ja kaikki tuntuu hyvältä (oon sen verran lukenut sun tekstejä, että tiiän tähän viitattavan vielä uudestaan. tulee niin marvel mieleen niiden leffan loppukohtauksien kanssa)

Kiitoksia tästä erittäin tunteita herättävästä lukukokemuksesta! Jotenkin tämä matka oli pitkä ja ihanan tarinan olit saanut kerrottua. Vähän jään vielä seurailemaan noita muita tekstejä että mitäs tässä sitten tapahtuu. Kiitoksia kovasti <3