Kirjoittaja Aihe: Tähtitaivas auringonlaskun saralla | S | Lily/Severus | Angst, Fluff  (Luettu 2373 kertaa)

Potterhead_Hermione

  • Vieras
Kirjoittaja: Minä
Ikäraja: S
Genre: Fluffy, angst
Summary: Severuksen muistoja Lilysta
Varoitukset: Eipä näy
Beta: Vajonnut jonnekin minun näkökentästäni

"Severus", nainen sanoi.
Katsoin äänen osoittamaan suuntaan. Hymyilin nähdessäsi sinut. Olimme silloin niin nuoria ja
sinä olit niin kaunis. Seisoit auringonlaskun alla, ja aurinko valaisi sinun hiuksesi. Hiuksiesi punainen kulta tuntui valaisevan koko universumin kuin majakka. Sinä olit minun majakkani.
"Lily", minä sanoin. Kävelin sinun luokseni ja tartuin sinun avonnaiseen käteesi. Sinun suusi hymyili ja vihreät silmäsi kuvastivat rakkautta.
Me käänsimme katseemme taivaalle.

Pikkuhiljaa, aurinko laski. Täysikuu nousi ylös taivaalle ja sen takana loisti iso tähtirykelmä. Minulta kesti hetken tajuta, että kyseessä oli Linnunradan laitama.
Me olimme istuneet nurmikolla ja puhuneet tuntikausia. Vaihdoimme suudelmia, jotka olivat kuin valon pilkahduksia pimeässä.
"Katso", sinä sanoit ja osoitit taivaalle.
Minä katsoin sinun osoittamaan suuntaan. Näin kaksi tähteä, jotka tuikkivat niin kauniisti kirkkautta.
"Me olemme kuin nuo tähdet. Me loistamme yhtä kirkkaasti yötaivaalla", sinä lausuit runollisesti. Minä hymyilin ja sanoin: "Niin."

Nyt minä seisoin haudalla. Minä muistelin meidän yhteisiä hetkiä kyyneleet kasvoillani.
Minä katsoin hautaa. Siinä luki:

Lily J. Potter (os. Evans)
Syntynyt - 30.1.1960
Kuollut - 31.10.1981
Hänet aina muistetaan aina Harry Potterin äitinä, joka oli rakastanut ja suojellut häntä


Sinä olit kuollut. Niin ei olisi koskaan pitänyt käydä. Mutta itse Pimeyden Lordi oli tappanut sinut.
Minä vannoin itselleni siitä päivästä lähtien, että sinun poikasi tulee tuhoamaan hänet. Koko velhomaailman ja itsesi tähden, Lily. Niin minä lupasin.
Jätin kauniin kukan haudallesi. Sen kukan mukaan sinut oli nimetty. Kukan laskemisen jälkeen, katsoin taivaalle. Sama täysikuu loimotti taivaalla, ja sama Linnunradan laitama oli sen takana, niin kuin joskus kauan sitten.
Minä näin siellä kaksi tähteä, jotka tuikkivat kauniisti. Toinen niistä loisti kirkkaammin, ikään kuin tervehtiäkseen minua.
Hymy karehti huulillani.
Sinun paikkasi oli yhä minun vierelläni. Tähtitaivas näytti sen.
« Viimeksi muokattu: 05.02.2019 14:59:59 kirjoittanut CedarellaRiddle »

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 724
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Poimin tämän kommenttikampanjasta koska... No, Severus/Lily ei vaadi perusteluja. <3 Ainahan se on niin haikeaa ja ihanaa.

Tästä ficistä jäi hyvä mieli, koska Severukselle jäi sentään kauniita muistoja. Kirjassa heidän romanttisista väleistään ei niin paljon kerrottu, vaikka uskon kyllä ettei Lilykään ihan välinpitämätön ollut.

Tämä istuu siitä hyvin canoniin, että voin hyvin kuvitella Severuksen vahvan vakaumuksen takana olleen jotakin tämäntapaista, joka antoi hänelle voimia jatkaa ja auttoi uskomaan siihen, että Voldemort vielä kukistetaan. Ja ettei hänen rakkaansa kuolema ollut turha.

Lyhyt ja suloinen ficci, olipa suloista että sattui kohdalleni! :)

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Potterhead_Hermione

  • Vieras
Poimin tämän kommenttikampanjasta koska... No, Severus/Lily ei vaadi perusteluja. <3 Ainahan se on niin haikeaa ja ihanaa.

Tästä ficistä jäi hyvä mieli, koska Severukselle jäi sentään kauniita muistoja. Kirjassa heidän romanttisista väleistään ei niin paljon kerrottu, vaikka uskon kyllä ettei Lilykään ihan välinpitämätön ollut.

Tämä istuu siitä hyvin canoniin, että voin hyvin kuvitella Severuksen vahvan vakaumuksen takana olleen jotakin tämäntapaista, joka antoi hänelle voimia jatkaa ja auttoi uskomaan siihen, että Voldemort vielä kukistetaan. Ja ettei hänen rakkaansa kuolema ollut turha.

Lyhyt ja suloinen ficci, olipa suloista että sattui kohdalleni! :)

Kiitosta kiitosta! Kiva että tykkäsit.